Köyhillä on usein aika epärealistiset ajatukset, siksi se raha ei riitäkään

[Phoebsi]

Pahasti kärjistäen: köyhä luulee, että ihmisellä ja varsinkin lapsella pitää olla kaikkea mahdollista. Ja tämä kaikki mahdollinen hankitaan tavalla tai toisella, tai ainakin kaikkea pitää olla paljon. Vai onko tällainen sittenkin henkistä köyhyyttä?

 

["jaana"]

jaa, no enpä tiedä. me ollaan köyhiä. lapsilla on kaikki vaatteet käytettyinä meille tulleet, asutaan halvassa kaupungin vuokra-asunnossa, monet huonekalut kierrätyskeskuksesta, omat vaatteet kirppareilta, ruokaa haetaan tiukimmissa tilanteissa leipäjonosta... ei tupakoida tai käytetä alkoholia.

 

[tst]

Pahasti kärjistäen: köyhä luulee, että ihmisellä ja varsinkin lapsella pitää olla kaikkea mahdollista. Ja tämä kaikki mahdollinen hankitaan tavalla tai toisella, tai ainakin kaikkea pitää olla paljon. Vai onko tällainen sittenkin henkistä köyhyyttä?

Tunnen tälläisen perheen. Ja vahvistan, henkistä köyhyyttä on. Ja hyvin röyhkeää toimintaa, suoraan pyydetään muilta rahaa, ja yleensäkin rahoittamaan heidän elämäänsä. Velat tietysti maksamatta, takaajien kontolla.
Onneksi itse emme koskaan mennet siihen lankaan, siis takaamaan heitä, vaikka suuret vihat siitä päällemme saimmekin.

 

[Echo]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27684050]Kun jostakin asiasta on kovasti pulaa, ajatukset alkavat kiertää pakkomielteisesti sen asian ympärillä. En ole kunnon köyhyyttä kokenut, mutta muistan kyllä opiskeluajoilta, kun tilillä oli rahaa tasan loppukuun ruokaan. Silloin saattoi yhtäkkiä tulla hirveä himo ostaa näyteikkunasta jokin tietty mekko.

Sitten kun rahaa on sen verran, että voisi koska vain pistää muutaman tonnin johonkin turhakkeeseen, huomaa ettei oikeastaan tarvitsekaan kuin välttämättömimmän.

Nykymaailmassa kurjaa on, että mainoksin pyritään luomaan niin hirveästi tarpeita. Myydään ajatusta tietystä elämäntyylistä. Ja parhaiten onnistutaan niiden ihmisten kohdalla, joilla on jo valmiiksi tiukkaa rahasta. Kotona ostaja huomaa, että elämä on ihan ennallaan, on vain entistä tiukempi rahatilanne ja hirveä morkkis.[/QUOTE]

Just näin. Jonkin aikaa pystyy sinnittelemään ja jakamaan rahansa järkevästi ja nuukasti, mutta monilla ja itsellänikään se kärsivällisyys ei aina riitä kuukausien ja vuosien tiukkaan säästölinjaan.

 

[Visma]

Itse olen lähes puolet parempi tuloisempi kuin viitisen vuotta sitten. Tuntuu että silloin pärjäsin paremmin kuin nykyään. Nyt kun rahaa on enemmän hankin talon, lainojen lyhennyksien ja ok-talon jatkuvaan korjailuun saa kulumaan hyvin rahaa (vaikka meitä kaksi onkin maksamassa). Lisäksi välimatkat töihin on nykyään huomattavasti pidemmät ja olen vaihtanut joka viikonloppuisen bailaamisen ja kavereiden kanssa iltaisin huoltoasemalla kahvitellut harrastuksiini, koiriin.

Elämä on valintoja täynnä, harrastan koirieni kanssa, minulla on tavotteita harrastuksissa ja koiriin saan palamaan kyllä kaiken rahan mitä jää talon hoidon osalta, myöskin joudun liikkumaan harrasteiden perässä pitkiä matkoja ja bensa maksaa.

Aina joutuu karsimaan jostain, itse olen karsinut sosiaalisesta elämästä, en voi olettaa että ystäväni ravaisivat minun luonani kylässä, minä taas en pääse heidän luokseen - rahat ei riitä työmatkojen ja harrastusajojen jälkeen tekemään yhtään ylimääräisiä ajoja.
Minunkin ystäväni varmasti pitävät minua täysin dorkana, kun kerron ettei ole rahaa, ja samaan aikaan käytän koirani eläinlääkärissä johon laitan parisataa menemään.

Elämä on valintoja täynnä, ja minä kyllä ainakin sanon jos joku pyytää esim baariin/keikalle/shoppailemaan ettei minulla ole varaa lähteä, ilmoitan myös aina että meille saa kyllä tulla kyläilemään.

Mielestäni jokainen saa tehdä rahoillaan mitä lystää, eikä kenenkään tule kiukustua siitä. Itse en osta vaatteita (paitsi ulkoiluvaatteita jos vanhat on rikki), en meikkejä, en alkoholia, en käy baareissa tai kahviloissa, en käy ulkona syömässä tai elokuvissa. Jos minulla joskus jää ylimääräistä Ostan silloin tällöin kotiini jotain pientä sisustustavaraa piristeeksi, tai saatan käydä pikaruokalasta hakemassa valmista ruokaa. Jos jotakuta elämäntyylini raivostuttaa, niin aivan vapaasti.

Jos haluisin, voisin toki muuttaa kerrostaloon ja luopua koiristani, tai ainakin niiden harrastuksista, mutta miksi niin tekisin kun rakastan elämääni tällaisenaan vaikka tokihan se aina v*tuttaa jos tilillä lojuu enää pari euroa loppukuusta ja joutuu syömään makaroonia muutaman viikon.

 

["vieras"]

njaa, miksi köyhällä ei saisi olla haaveita? Hullumpiakin? sekopäisimpiäkin? Haaveita saa olla ja pitääkin olla. Toiset niistä toteutuu, toiset ei.

Haaveita saakin olla. Olennaista on osata realistisesti arvoida, milloin niitä voi toteuttaa, tai voiko koskaan!

Haaveita on mielestäni kahdenlaisia: sellaisia, jotka voi toteuttaa pitkän ajan kuluessa ja sellaisia, jotka eivät toteudu koskaan. Joskus se mielikuva on parempi kuin todellisuus.

 

["vieras"]

[QUOTE="jaana";27685606]jaa, no enpä tiedä. me ollaan köyhiä. lapsilla on kaikki vaatteet käytettyinä meille tulleet, asutaan halvassa kaupungin vuokra-asunnossa, monet huonekalut kierrätyskeskuksesta, omat vaatteet kirppareilta, ruokaa haetaan tiukimmissa tilanteissa leipäjonosta... ei tupakoida tai käytetä alkoholia.[/QUOTE]

:hug: Tässäkin tilanteessa on olennaista MITEN tilanteeseen on päädytty. Usein, kun köyhän rahat viimein tilalle tulee, hän ostaa kaupasta herkkuja, pizzeriasta valmiit pizzat jokaiselle ja loppurahat käyttää uuteen kännykkään! Vihoviimeisillä rahoilla ostetaan tupakkaa ja jokaviikkoiset saunakaljat. Laskuihin ei enää jääkään, ja ne alkavat kasvaa viivästyskorkoa. En sano, että teillä tehdään näin. Valitettavan usein tämä vain on totuus, ja tätä ap:kin aloituksella varmaan haki.

 

[Samaa mioeltä]

Samaa mieltä ap:n kanssa. Eräskin sukulaisnainen laskeskelee aina, milloin äitiyspäivärahat ja lapsiplisät tulevat, että pääsee ostamaan Popia (Polarn och Pyret -vaatteita). Ihan käsittämätöntä - kitkuttelee ostaakseen merkkivaatteita. Itse en törsää, mutta eipä ole koskaan tarvinnut miettiä, onko minulla varaa ostaa jotakin vaatetta.
Meidän tulomme ovat suunnilleen kolme kertaa suuremmat kuin tuon sukulaisperheen, mutta silti kulutamme vähemmän rahaa vaatteisiin yms.

 

[Tarkka]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27684137]Itse asiassa "mulle kelpaa vain paras ja kallein" -asenne säästää rahaa pitkällä tähtäimellä. Vanha viisaus "köyhän ei kannata ostaa halpaa" pitää edelleen paikkansa.

Eniten rahaa vie tunneostaminen.[/QUOTE]

Köyhän kannattaa ostaa kallista -periaate ei valitettavasti nykyään päde ainakaan vaatteisiin.

Ja tosiaan eräs suht vähävarainen tuttuni perustelee kalliiden lasten merkkivaatteiden ostamista juuri tällä periaatteella. Hän ei vain huomaa, että kaapeissa on niin paljon näitä merkkivaatteita, että lapset eivät ehdi edes käyttää kaikkia. Moni vaate käväisee päällä vain kerran. Laatu maksaa perustelu siis hieman ontuu, jos vaatteen pitäisi kestää vain yksi käyttökerta. Ja siis visalla ostaa. Ja aina mankuu rahaa lainaan. En anna.

 

[Maine Coon/]

Tässäkään asiassa ei kannata yleistää

 

["Entinen Ksantippa S."]

Just näin. Jonkin aikaa pystyy sinnittelemään ja jakamaan rahansa järkevästi ja nuukasti, mutta monilla ja itsellänikään se kärsivällisyys ei aina riitä kuukausien ja vuosien tiukkaan säästölinjaan.

Ja lisätään vielä sellainen seikka, että joitakin asioita on vain pakko välillä ostaa. Vakavarainen aikuinen, joka on jossakin vaiheessa pistänyt kunnon alkuinvestoinnit vaatteisiin, kenkiin, harrastusvälineisiin ja kodinkoneisiin, voi selvitä vuosikausia ostamatta juuri mitään. Ja jos se pakastin sattuu hajoamaan, voi ostaa uuden, maksaa sen saman tien ja unohtaa koko asian.

Mutta jos elämä on elämää kädestä suuhun, tarpeet ikään kuin kasautuvat. Halpispesukone pamahtaa ja uutta maksetaan monta kuukautta, mitään ei ole päälle pantavaa kun häät/hautajaiset yllättävät, kengät menevät rikki, kun niitä on vain yhdet kierrossa, jne.

Tämä kaikki tosiaan pätee aikuisiin. Lapset vaate- ja harrastusvälinetarpeineen ovat ihan oma lukunsa, samoin muodin orjat ja muut elämäntapashoppailijat.

 

["hanna"]

niin olitko ap nyt siis normituloinen vai rikas kun aloituksessa on sekä maininnat "meillä on tarpeeksi rahaa" että "me rikkaat"?

 

["hanna"]

niin olitko ap nyt siis normituloinen vai rikas kun aloituksessa on sekä maininnat "meillä on tarpeeksi rahaa" että "me rikkaat"?

 

[Rollolainen]

Me ollaan virallisestikin pienituloisia,enkäallekirjoita vitetäsi. meille kelpaa huonommatkin tavarat ja vatteet. ja ajattele tänä vuonna kieltäydyin ottamasta sitä Hyvän jouliumielen lahjakoettia, kun ajattelin että jokiu muu saattaa saafda sitä kipeämmin kuin me. Mun lapsilla edes ole mitän suuria toiveita ollut, eivät ole koskaan mitän hienoja iphoneja edes toivoneet. kosketunäyttöä haluavat, mutta halvimmlllaan niitä sa jo alle sadan euron. käytetyt vaatte kelpaa mulle ja lapsille, myös huonekalut meiollä on vanhoja, osan mies on ite tuunannut niin että näytävät vanhoilta ja arvokkailta.
muta klöyhänkään EI ole pakko vastaan ottaa rikkinäisiä tgai likaisia tavaroita/ vaatteita tai tavara jota ei oikeasti käytä

 

[tere]

Samaa mieltä. Etenkin perheissä, joissa huono-osaisuus on jatkunut useamman sukupolven ajan, osalla on asenne aivan päin peetä. Syödään fileitä ja nyrpistellään nenää heikommille ruhonosille; totuus on että ei osata kokata niistä mitään...turha näille on selittää, että file ei maistu miltään vrt. pitkään haudutettu lapa, niska tms. Kaupasta ostetaan valmiina paljon sellaista, missä moni työssäkäyvä/normaalituloinen tyytyy vähempään. Esim. lapsen mehut yksittäispakattuina, karjalanpiirakat tiskistä tuoreena. Mehua saisi tiivisteestäkin ja piirakat pakkasesta, jos viitsisi ne paistaa...vaan eipä viitsitä. Itse tekemisestä ei kannata edes puhua.

Toinen vähän huvittava juttu liittyy elämäntyyliin: moni pienituloinen tai normaalituloinen nainen käy suht harvoin kampaajalla. Sen sijaan köyhä värjää tukkaansa kuukausittain. Tavallisessa perheessä ei käydä kuukausittain leffassa saati ostella niitä jatkuvasti kotiin. Köyhä ostaa etenkin tarjouksesta valtavan kasan elokuvia, joita monella onkin varsinainen kirjasto kotonaan. Samoin kaupasta tarttuu kaikkea turhaa "hauskaa" krääsää kotiin jatkuvasti.

 

["mansikkamäki"]

Meillä syötiin tänään neljän viljan luomupuuroa mansikoilla päivälliseksi. Ei siksi, etteikö olisi ollut rahaa parempaan, vaan koska ei huvittanut lähteä kauppaan ja puuro on hyvää. Asiaa ei kummastellut lapsikaan, lähes viikottain pidetään tämmöinen puuropäivä. Hyvällä halulla syötiin vatsat täyteen! Ollaan pienituloisia, mutta onnellisia eikä ole puute mistään.

 

["heh"]

Huomaan seuratessani köyhiä ystäväperheitä, että köyhillä on usein aika uskomattomat haaveet (vaateet) rahan suhteen. Pitää olla iPod, lapsille kaikki kalliit lelut, alennuslihaa ei voi ostaa kaupasta, vaatteiden ostaminen kirpputorilta on muka niin kauheaa.... meillä on sopivasti rahaa, mutta haluan säästää pahan päivän varalle ja vaikka ensi kesää varten. Tämän vuoksi ostan lasten vaatteet ja lelut (myös joululahjaleluja kirpputorilta), meille kelpaa kaupasta alennusliha (laitan suoraan pakkaseen, koskaan ei ole tullut mitään mahatauteja), meillä ei ole iPodia eikä ostella 80 euron leluja lapsille kaupasta. Kaikki olemme tyytyväisiä. Ruokaa tehdään paljon itse, esim joulun laatikkoruoat on TODELLA EDULLISIA kun tekee itse. En ymmärrä tuota valitusta, että ei ole rahaa joulun ruokiin. Mitä ihmettä te köyhät oikein joulupöytään haluatte?? Ei me rikkaatkaan mitään hanhenmaksoja ja vuosikertashamppanjaa vedetä. Joulukoristeetkin saimme mummultani kun hän muutti vanhainkotiin. Ainoastaan ostimme tuona vuonna muovikuusen. Koristeet ovat vanhanaikaisia, mutta mielestäni hienoja. Varmasti saisi satasia menemään jos ostaisi jostain Stockmannilta kaikki uusiksi.

Onko se niin, että kun rahaa on sopivasti, niin se ei ole mikään pakkomielle ja siitä osaa säästääkin? Jos taas on köyhä niin kuolaa kaiken kalliin perään? Ei kannata mennä sinne Stockmannille kuolaamaan minkään ylihintaisen tavaran perään, ne on tosi rikkaita, jotka sieltä voi kassikaupalla tavaraa ostella. Kirpputorit ja alennusmyynnit on mahtavia paikkoja. Sieltä löytyy vaikka mitä.

tyhmä kirjoitus. kyllä sen krääsän ja kiiltävän ja romun perään on yhtä lailla rikkaat. vai mistä luulet luksustuotteiden suosion kertovan. joillain ihmisillä vain on tarve sille, että toiset ihailevat. ja tällä hetkellä ihmiset ihaileavt eniten rahaa.

millään muulla ei ole väliä. Ei kauniilla käytöksellä, toisten hyvällä kohtelulla, kohtuullisuudella, kauneudella, ei millään muillakaan antiikin hyveillä.

vain rahalla.

 

["heh"]

ja kenestäkään ei tee rikasta se, että on saanut mummolta joulukoristeet. ne krääsä nyt ei paljon maksa.

 

["Milla77"]

Voin rehellisesti tunnustaa olevani ns. "köyhä". Siksi en haaveilekaan omakotitalosta Espoossa tai Jollaksessa, vaan asun vuokralla Järvenpäässä. Teen kuitenkin töitä ja maksan asumiseni itse, vaikka sosiaaliluukulta saisi käytännössä saman rahan, kun vuokrakin maksetaan.

En valita, mutta olen sitä mieltä että Suomen suurin syöpä on sosiaalipolitiikka. Se suorastaan kannustaa ihmisiä ryyppäämään ja elämään valtion kustannuksella.

 

[Birgitte]

En tunne montaakaan köyhää perhettä. Yhden selkeästi köyhyysrajan ylittäneen ja toisen, joka kiikkuu niillä rajoilla. Kummassakaan ei kuolata kalliin perään ja kirpputorit on hyvässä käytössä. Tässä selvästi köyhässä perheessä vanhemmilla lapsilla on älypuhelimet, jotka on hankittu isovanhempien avustuksella, mikä on minusta hienoa, koska nyky-yhteiskunnassa varakkuus on niin ihainnoitua, että liian kauas normista vajoavat joutuvat eittämättä silmätikuksi. Tietynlaista toimeentulon kulissia on pidettävä yllä varhaisteinien ja teinien takia. Pienet lapset eivät samalla tavalla joudu kiusatuksi, toki sitäkin tapahtuu.

En sano, että tällainen yhteiskunta, jossa köyhyyttä ei tahdota kohdata, olisi hyvä asia. Ei todellakaan! Mutta koska se asia näin on, ei siinä oikein muu auta kuin joko yrittää muuttaa asiaa (kuinka monella toimeentulonsa kanssa taistelevalla on energiaa lähteä puhumaan köyhien puolesta, kun elämisen haasteet vievät kaikki voimat?) tai alistua siihen. Miksi siis köyhä ei saisi haaveilla iPodista? Merkkivaatteista? Rahasta? Kyllä minusta saa. Joskus köyhällä ei muuta olekaan kuin haaveet.

 

["jippu"]

Huomaan seuratessani köyhiä ystäväperheitä, että köyhillä on usein aika uskomattomat haaveet (vaateet) rahan suhteen. Pitää olla iPod, lapsille kaikki kalliit lelut, alennuslihaa ei voi ostaa kaupasta, vaatteiden ostaminen kirpputorilta on muka niin kauheaa.... meillä on sopivasti rahaa, mutta haluan säästää pahan päivän varalle ja vaikka ensi kesää varten. Tämän vuoksi ostan lasten vaatteet ja lelut (myös joululahjaleluja kirpputorilta), meille kelpaa kaupasta alennusliha (laitan suoraan pakkaseen, koskaan ei ole tullut mitään mahatauteja), meillä ei ole iPodia eikä ostella 80 euron leluja lapsille kaupasta. Kaikki olemme tyytyväisiä. Ruokaa tehdään paljon itse, esim joulun laatikkoruoat on TODELLA EDULLISIA kun tekee itse. En ymmärrä tuota valitusta, että ei ole rahaa joulun ruokiin. Mitä ihmettä te köyhät oikein joulupöytään haluatte?? Ei me rikkaatkaan mitään hanhenmaksoja ja vuosikertashamppanjaa vedetä. Joulukoristeetkin saimme mummultani kun hän muutti vanhainkotiin. Ainoastaan ostimme tuona vuonna muovikuusen. Koristeet ovat vanhanaikaisia, mutta mielestäni hienoja. Varmasti saisi satasia menemään jos ostaisi jostain Stockmannilta kaikki uusiksi.

Onko se niin, että kun rahaa on sopivasti, niin se ei ole mikään pakkomielle ja siitä osaa säästääkin? Jos taas on köyhä niin kuolaa kaiken kalliin perään? Ei kannata mennä sinne Stockmannille kuolaamaan minkään ylihintaisen tavaran perään, ne on tosi rikkaita, jotka sieltä voi kassikaupalla tavaraa ostella. Kirpputorit ja alennusmyynnit on mahtavia paikkoja. Sieltä löytyy vaikka mitä.

Höpö höpö! Eka maksetaan kaikki pakollinen mm.vuorka,sähkö ym. Sitte jäljelle jäävä raha summa jaetaan kuukauden jokaiselle päivälle ja se on se maks summa jonka saa päivässä käyttää,mutta pienempään käyttöön toki pyritään kuin mitä rahaa jää päivää kohden, Näin yllättävät em.lääkemenot eivät ole katastrofi.

Silti pyrimme siihen että joka päivä on niitä kasviksia ja hedemiä

 

[Minni:)]

Totta! Lisäksi rahaa menee epäolennaiseen. Monet tupakoi ja esim isot koirat vie vuositasolla paljon rahaa. Aika vähälläkin pärjää, kun karsii turhuuden.
Me ollaan alle keskituloisen, silti asutaan omakotitalossa, matkustetaan ja autokin on suht uusi ja ilman lainaa ostettu.

Riippuu mikä kenenkin mielestä on epäolennaista. Susta se on koira. Itse taas karsin mieluummin matkustelusta, autosta ja omakotitalosta kuin luopuisin koirasta.

Mun lähipiirissä on sitten varmaan maailman ainoat fiksut "köyhät". Osaa kierrättää, säästää, hyödyntää kirppareita, tehdä itse. Muutoinkin aivan loistotyyppejä joilla elämänarvot kohillaan.