Köyhyyden syitä?

[KääKKä de la KääKKä]

Jokainen pystyy kouluttautumaan suomessa, toista se on oikeasti vaikkapa Jenkeissä! Suomessa koulutus on ilmaista lisäksi saat opintotuen ja asumislisän. Tämän lisäksi voit nostaa opintolainaa tai käydä töissä. Jos et tätä etuutta käytä, oma on valintasi (poislukien sairaat ym. oikeasti kykenemättömät).

Ennemmin mä perään kunnon palkkaa myös niistä ns. duunarihommista. Jos tilinauha näyttää alle 1000 euroa kuussa, niin se on aika vähän. Eli toivoisin sellaista palkkaa jolla tulee toimeen, eikä elä kädestä suuhun.

 

[Phoebsi]

Mielenterveysongelmat. Olen varakkaasta kodista, mutta itse köyhä. Olen sairastanut masennusta 12-vuotiaasta ja kokenut hyvin paljon vastoinkäymisiä lapsuudessani (vanhempien kuolema, koulukiusaus eskarista amikseen, huostaanotto perheeseen jossa minusta ei välitetty aidosti, raiskausyritys, menetin ainoan sisarukseni alkoholille). Ensimmäinen tunne, mikä kuvaa ajatuksia liittyen nuoruuteeni, on "väsynyt". Minulla on masennuksen lisäksi ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö ja vatsakatarri. Käyn viikottain terapiassa ja kuntoudun pikkuhiljaa. Palkkatyöstä en osaa edes haaveilla, se on maailma joka edustaa minulle "normaalien" ihmisten tekemisiä. Kuka minua palkkaisi? Mielenterveysongelmainen, ahdistunut ja pelokas nainen, jolla ei ole ollut ensimmäistäkään kunnon työpaikkaa ja koulutuskin kesken.

Tsemppiä sinulle!

Tässä on yksi esimerkki, miten yhteiskunta tosiaan suhtautuu ihmiseen joka on ollut koko elämänsä rikki? Täällä ihaillaan vahvoja persoonia, vahvoja, menestyviä ihmisiä joilla on elämä hallussa. Samalla vahvuudella sitten jaksetaan luokitella ja mollata heitäkin, jotka eivät omalle köyhyydelle aina mitään voi.

 

[Mörköäiti]

Morkoaiti,

kiitos! :flower:

 

[Phoebsi]

Ennemmin mä perään kunnon palkkaa myös niistä ns. duunarihommista. Jos tilinauha näyttää alle 1000 euroa kuussa, niin se on aika vähän. Eli toivoisin sellaista palkkaa jolla tulee toimeen, eikä elä kädestä suuhun.

Niinpä, palkalla pitäisi pystyä maksamaan asuminen ja ruoka, vakuutukset, ja ehkä jotain pitäisi jäädä sukanvarteen. Siitä ei tule mitään, että kaikki ihmiset vain kouluttautuisivat ja ne, jotka eivät halua, kituuttavat lopun elämänsä ja nostavat niitä parjattuja tukia.

 

["aapeli"]

Köyhyys siirtyy sukupolvelta toiselle ja lamaannuttaa ihmisen.

Miten ihmeessä köyhyys siirtyy sukupolvelta toiselle? Tarkoitatko että laiskuus, sairaudet tms. siirtyvät vai?

 

[että näin]

Työtapaturmasta,vuosien taistelusta vakuutusyhtiötä,kelaa ja eläkeyhtiötä vastaan.Työtapaturmasta pitkälti yli 6v,työkyvytön kokonaisuudessaan mihinkään työhön.Mielenterveyskin meni tapellessa tuulimyllyjä vastaan.Vielä menee ainakin vuosi,ennekuin selviää miten tässä lopullisesti käy,kun tulee vakuutusoikeuden päätös.

 

[Morrigan]

Itse yritan elattaa perhettani ja itseani kasityolaisena ja taiteentekijana ja opettajana. Rakastan tata tyota! Olisin ihan helvetin huono sairaanhoitaja tai varastohenkilo, aivokirurgista puhumattakaan.

Koyhyys ei ole silti oma valintani, en ole tietoisesti valinnut sita, vaikka olen valinnut taman "uran". Koskaan ei ole takeita siita, miten maailma kohtelee ja kenelle loytyy toita.

Yhdeksi syyksi koyhyyteen tai varattomuuteen Suomessa nostaisin myos yrittajyyden: jos haluat tyollistaa muita ja saada elantosi omasta yrityksesta, kannat myos riskit itse. Jos esim. menetat tarkeimman tyontekijan tai tuotantolaitokset tms, jonka varassa yrityksesi toimii, ei ole olemassa turvaverkkoa tai puskurirahastoa. Jos olet toiminut omalla paaomalla, menetat senkin. Ja jos lainarahalla, joudut kuitenkin maksamaan sen takaisin (olettaen, etta kyseessa on henk.koht. takaus tai muu kuin oy). Eli jos yritat paasta irti koyhyydesta, edes siedettavaan toimeentuloon yrittajyydella, saatat pahmmillaan menettaa kaiken ja yrittajan ollessasi olet toissa 24/7. Ja sitten joku viea tulee sanomaan, etta omapa oli valintasi. Onko se sen arvoista?

 

[Keittiönoita]

Ennemmin mä perään kunnon palkkaa myös niistä ns. duunarihommista. Jos tilinauha näyttää alle 1000 euroa kuussa, niin se on aika vähän. Eli toivoisin sellaista palkkaa jolla tulee toimeen, eikä elä kädestä suuhun.

Ja näin varmaan toivoo suurin osa ihmisistä. Aina siihen asti, kunnes pitäisi omasta pussistaan ottaa isompi seteli hintojen noustua, jotta se toinen saa isomman palkkansa.

 

[Mrs Bean]

Työtapaturmasta,vuosien taistelusta vakuutusyhtiötä,kelaa ja eläkeyhtiötä vastaan.Työtapaturmasta pitkälti yli 6v,työkyvytön kokonaisuudessaan mihinkään työhön.Mielenterveyskin meni tapellessa tuulimyllyjä vastaan.Vielä menee ainakin vuosi,ennekuin selviää miten tässä lopullisesti käy,kun tulee vakuutusoikeuden päätös.

Kuin myös, työtapaturman jälkeen, talous heitti häränpyllyä meilläkin.. Samaan syssyyn osui vanhimman lapsen peruskoulun jälkeiset opiskelut, joihin upposi rahaa aika lailla. Vakuutusyhtiöiden päätöksiä odotellessa oltiin pelkän miehen palkan varassa kuukausia, ja kuitenkin suuren perheen laskut oli maksettavana..vaikea sopia edes uusia maksupäiviä laskuihin, kun vakuutusyhtiöltä ei saanut tietoa, milloin asiat olisi käsitelty. Päivä kerrallaan edelleen setvitään tuon ajan aiheuttamaa ahdinkoa, samalla kun maksetaan isoimpien lapsien kouluja, jotta saavat pohjan josta ponnistaa. Sanoisinko, että välillä ottaa pattiin niin että tuntuu Joka aamu todisteltava itselleen jotta kannattaa nousta sängystä ylös, vain pohtiakseen taas miten selviää seuraavasta hetkestä, mutta sillä on selvitty tähän asti ja kai selvitään eteenpäinkin..

 

[KääKKä de la KääKKä]

Ja näin varmaan toivoo suurin osa ihmisistä. Aina siihen asti, kunnes pitäisi omasta pussistaan ottaa isompi seteli hintojen noustua, jotta se toinen saa isomman palkkansa.

Tämä on totta ja hyväksyn sen jos se työntekijä saa siitä korotuksesta edes kunnolla itselleen.
Itse työskentelin liki 10 vuotta ISS palveluissa. Ja ne palakankorotukset mitä me saatiin sinä aikana olivat mitättömiä pennosia tyyliin 10-20 euroa. Eli se ei tuntunut juuri missään. Siippani työskenteli muussa paikassa ja silloin kun palkankorotus hänelle osui oli se tyyliin 50-100 euroa.

 

[tulevaisuus auki]

Tsemppiä sinulle!

Tässä on yksi esimerkki, miten yhteiskunta tosiaan suhtautuu ihmiseen joka on ollut koko elämänsä rikki? Täällä ihaillaan vahvoja persoonia, vahvoja, menestyviä ihmisiä joilla on elämä hallussa. Samalla vahvuudella sitten jaksetaan luokitella ja mollata heitäkin, jotka eivät omalle köyhyydelle aina mitään voi.

Kiitoksia.

Niin, minuakin on syytelty mm. laiskuudesta ja epäilty, ettei kukaan voi olla kroonisesti masentunut yli kymmentä vuotta ainakaan nuorella iällä. On ihan turha selittää, miten pahalta minusta tuntuu se, etten kykene ns. normaaliin elämään- en ole kuitenkaan mikään rikollinen, sossun luukulla en asioi, laskuni maksan ajallaan enkä käytä päihteitä, mutta silti vaan tavallinen päivä ottaa niin voimille että usein tarvitsen päiväunet. Vitamiinit ym. eivät valitettavasti auta.

 

["vieras"]

Tämä on totta ja hyväksyn sen jos se työntekijä saa siitä korotuksesta edes kunnolla itselleen.
Itse työskentelin liki 10 vuotta ISS palveluissa. Ja ne palakankorotukset mitä me saatiin sinä aikana olivat mitättömiä pennosia tyyliin 10-20 euroa. Eli se ei tuntunut juuri missään. Siippani työskenteli muussa paikassa ja silloin kun palkankorotus hänelle osui oli se tyyliin 50-100 euroa.

Oletko siis sitä mieltä, että kaikissa työpaikoissa pitäisi palkankorotukset olla samansuuruisia ja kaikesta työstä pitäisi maksaa samaa palkkaa vaativuudesta riippumatta? Suurelta osin palkankorotukset ovat tuleet siten, että välttämättömiin elinkustannuksiin menevä osuus on viimeisten vuosikymmenien aikana laskenut lukuunottamatta asuntojen hintoja. Sen sijaan myös pienituloisemmat perheet ovat hankkinett kännyköitä, maksukanavia, autoja, kodin elektroniikkaa jne. KYllä palkat ovat nousseet jopa kohtuuttoman kovaa vauhtia. Sen ohella rahankäyttökohteet ovta lisääntyneet räjähdysmäisesti, mitä nuori ihminen ei tahdo oikein tajuta. Jos verrataan vaikkapa 70- tai 80-luvun lapsiperheitä, oli näitä omavalintaisia rahareikiä paljon vähemmän.

 

[KääKKä de la KääKKä]

Olen sitä mieltä että kaikista töistä ei tarvitse maksaa samaa palkkaa vaan sen palkan täytyisi olla sen verran suuri, että tulee ilman tukia toimeen ja sellainen ettei elä kädestä suuhun.

 

["vieras"]

Ennemmin mä perään kunnon palkkaa myös niistä ns. duunarihommista. Jos tilinauha näyttää alle 1000 euroa kuussa, niin se on aika vähän. Eli toivoisin sellaista palkkaa jolla tulee toimeen, eikä elä kädestä suuhun.

Olisi mielenkiintoista tietää, kun peräät "kunnon palkkaa", että miten järjestät sen, että joku tai jotkut olisivat valmiita maksamaan sen "kunnon palkan", mitä se sitten onkaan. Jos tilinauha näyttää alle 10000 euroa kuussa, niin työ ei voi olla kovin tuottavaa yhteiskunnan kannalta tai sitten työtä tehdään melko vähän.
Palkkaus perustuu kysynnän ja tarjonnan lakiin. Suomi on jo nyt tuottavuusongelman kynsissä ja kilpailukykymme kansainvälisesti ei ole rahassa mitaten järin hyvä. Jos tätä oikein yksinkertaistaa, niin keskimäärin Suomessa tehdään liian vähän tuottoa tehdyillä työtunneilla.

 

["vieras"]

Olen sitä mieltä että kaikista töistä ei tarvitse maksaa samaa palkkaa vaan sen palkan täytyisi olla sen verran suuri, että tulee ilman tukia toimeen ja sellainen ettei elä kädestä suuhun.

Tuo onkin mielenkiintoinen, vanhaan kommunismiin perustuva ajatustapa. kerropa nyt mistä se raha kaikille tehdään, kun nytkään ei yhteiskunnassa rahat riitä nykyisiin palveluihin ja palkkatasoon. Et varmaankaan koskaan lue lehtiä tai katsele talousuutisia. Sieltä näkisi varmaan jotain tärkeää.

 

[Phoebsi]

Kiitoksia.

Niin, minuakin on syytelty mm. laiskuudesta ja epäilty, ettei kukaan voi olla kroonisesti masentunut yli kymmentä vuotta ainakaan nuorella iällä. On ihan turha selittää, miten pahalta minusta tuntuu se, etten kykene ns. normaaliin elämään- en ole kuitenkaan mikään rikollinen, sossun luukulla en asioi, laskuni maksan ajallaan enkä käytä päihteitä, mutta silti vaan tavallinen päivä ottaa niin voimille että usein tarvitsen päiväunet. Vitamiinit ym. eivät valitettavasti auta.

Minä uskon, että jokaiselle on oma paikkansa tässä maassa ja että sinäkin pääset tavalliseen elämään kiinni. Helppoa se ei varmasti ole.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="aapeli";26846370]Miten ihmeessä köyhyys siirtyy sukupolvelta toiselle? Tarkoitatko että laiskuus, sairaudet tms. siirtyvät vai?[/QUOTE]

Tavat, arvot, maailmankatsomus periytyy.

 

[KääKKä de la KääKKä]

Kerro mulle mitä en tajunnut?

Jos jokaiselle maksettaisiin kunnon palkkaa, niin eikö silloin tulisi enemmän verotuloja?

Ei mun alle 2000 palkasta juuri makseta veroja ja näin ollen sillä ei juuri kustanneta julkisia palveluita.

 

["vieras"]

Tuskin pystyy jos mielenterveyshäiriöiden hoitamiseen ei panosteta.

Mielenterveyshäiriöt ja -sairaudet ovat nykyään todella suuri yhteiskunnan ongelma. Mutta mistä ne johtuvat. Miksi yhä suurempi osa alle 30-vuotiaista potee mielenterveysongelmia. Miksi aikaisempina vuosikymmeninä tällaista ilmiötä ei ollut. Tottakai aina on ollut ns. mielisairaita, mutta miksi nämä nuoret ovat nyt sairauseläkkeellä. En jaksa uskoa, että tämä olisi joku virus tai yhtäkkiä iskenyt bakteeri.
Jotain on yhteiskunnassa pahasti pielessä ja se ei ole yhteiskunnan tuen puute näille sairastuneille. Syitä pitää hakea jostain sieltä, mitä on tapahtunut ennen masennusta. Mikä ajaa jo alle 20-vuotiaat masennukseen ja sitä kautta syrjäytymiseen. Ehkä vastaus löytyy siitä, mitä monet asiantuntijat ovat ovat ehdottaneet, että jo lapsille, puhumattakaan nuorista, pitäisi opettaa elämänhallintaa. Se on karannut pahasti lapasesta.

 

[hhhh]

[QUOTE="vieras";26846635]Mielenterveyshäiriöt ja -sairaudet ovat nykyään todella suuri yhteiskunnan ongelma. Mutta mistä ne johtuvat. Miksi yhä suurempi osa alle 30-vuotiaista potee mielenterveysongelmia. Miksi aikaisempina vuosikymmeninä tällaista ilmiötä ei ollut. Tottakai aina on ollut ns. mielisairaita, mutta miksi nämä nuoret ovat nyt sairauseläkkeellä. En jaksa uskoa, että tämä olisi joku virus tai yhtäkkiä iskenyt bakteeri.
Jotain on yhteiskunnassa pahasti pielessä ja se ei ole yhteiskunnan tuen puute näille sairastuneille. Syitä pitää hakea jostain sieltä, mitä on tapahtunut ennen masennusta. Mikä ajaa jo alle 20-vuotiaat masennukseen ja sitä kautta syrjäytymiseen. Ehkä vastaus löytyy siitä, mitä monet asiantuntijat ovat ovat ehdottaneet, että jo lapsille, puhumattakaan nuorista, pitäisi opettaa elämänhallintaa. Se on karannut pahasti lapasesta.[/QUOTE]

Eiköhän syy tähänkin löydy lapsuudesta. Tunnevammaset, alkoholisoituneet vanhemmat tai sitten aina töissä olevat, välinpitämättömät? Lapselle jää huono mielikuva töistä, normaalista elämästä ja arki on yhtä taistelua huomiosta ja/tai ruoasta. Itse tiedän useamman tämmöisen tapauksen, kaikki meistä lama-ajan lapsia.

 

["vieras"]

Kerro mulle mitä en tajunnut?

Jos jokaiselle maksettaisiin kunnon palkkaa, niin eikö silloin tulisi enemmän verotuloja?

Ei mun alle 2000 palkasta juuri makseta veroja ja näin ollen sillä ei juuri kustanneta julkisia palveluita.

Ehkä se suuri kysymys onkin, että niin harva tajuaa. Siksi olemmekin myös täällä kohta syvällä suossa.
Kuka niitä seteleitä sitten painaa yhä enemmän ja enemmän jokaisen taskuun, että kaikilla niitä olisi riittävästi omasta mielestään. Meillä on vain yksi kakku, jota jaamme. Jotkut ovat yrittäneet saada sitä rahaa lisää painamalla sitä itse omissa kellareissa, mutta se on laissa kielletty. Jos suomalaisten talouselämän lainalaisuuksien ymmärtäminen on laajemminkin tämän kääkättäjän tasolla, niin hukka maan perii.

 

["vieras"]

Eiköhän syy tähänkin löydy lapsuudesta. Tunnevammaset, alkoholisoituneet vanhemmat tai sitten aina töissä olevat, välinpitämättömät? Lapselle jää huono mielikuva töistä, normaalista elämästä ja arki on yhtä taistelua huomiosta ja/tai ruoasta. Itse tiedän useamman tämmöisen tapauksen, kaikki meistä lama-ajan lapsia.

Joo. Ankea lapsuus on ennenkin ollut syynä kaikkeen. Lamavuosien jälkeen Suomessa on eletty kaikkein parasta aikaa ikinä. Laman kärsimykset koskettivat monia yrittäjäperheitä ja myös jonkin
verrran pitkäaikaisytöttömiksi joutuneiden perheitä, mutta ei sitä voi enää kahdenkymmenen vuoden jälkeen pitää selityksenä. Vanhemmat ovat aina tehneet töitä ja tällaine nä'kemys edellyttää, että kaksi kolmasosaa vanhemmista on ollut alkkiksia. Hakekaa nyt jotain järkevämpää perustelua sille, miksi nuoret ovat niin pihalla elämän vaatimuksista ja katsokaa nyt edes varovasti peiliin.

 

["oli karkki"]

[QUOTE="aapeli";26846370]Miten ihmeessä köyhyys siirtyy sukupolvelta toiselle? Tarkoitatko että laiskuus, sairaudet tms. siirtyvät vai?[/QUOTE]

K

Ohessa mun mielestä oikeinkin asiallinen kirjoitus aiheesta. köyhyys ei siis periydy samalla tavoin kuin esimerkiksi sairaudet. Köyhyys ei ole geeneissä. Mutta sosiaaliset ongelmat, asenteet, näköalattomuus, ja sosiaalisen ja kulttuurillisen pääoman puute kyllä periytyy.

 

["oli karkki"]

[QUOTE="oli karkki";26846773]K

Ohessa mun mielestä oikeinkin asiallinen kirjoitus aiheesta. köyhyys ei siis periydy samalla tavoin kuin esimerkiksi sairaudet. Köyhyys ei ole geeneissä. Mutta sosiaaliset ongelmat, asenteet, näköalattomuus, ja sosiaalisen ja kulttuurillisen pääoman puute kyllä periytyy.[/QUOTE]

hups linkki ei tullu kauheen hyvin, jos nyt paremmin

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";26846635]Mielenterveyshäiriöt ja -sairaudet ovat nykyään todella suuri yhteiskunnan ongelma. Mutta mistä ne johtuvat. Miksi yhä suurempi osa alle 30-vuotiaista potee mielenterveysongelmia. Miksi aikaisempina vuosikymmeninä tällaista ilmiötä ei ollut. Tottakai aina on ollut ns. mielisairaita, mutta miksi nämä nuoret ovat nyt sairauseläkkeellä. En jaksa uskoa, että tämä olisi joku virus tai yhtäkkiä iskenyt bakteeri.
Jotain on yhteiskunnassa pahasti pielessä ja se ei ole yhteiskunnan tuen puute näille sairastuneille. Syitä pitää hakea jostain sieltä, mitä on tapahtunut ennen masennusta. Mikä ajaa jo alle 20-vuotiaat masennukseen ja sitä kautta syrjäytymiseen. Ehkä vastaus löytyy siitä, mitä monet asiantuntijat ovat ovat ehdottaneet, että jo lapsille, puhumattakaan nuorista, pitäisi opettaa elämänhallintaa. Se on karannut pahasti lapasesta.[/QUOTE]
Uskoisin syynä olevan tämän päivän odotukset. Meillä on joko oma, vanhempien tai muiden läheisten, kavereiden ja yhteiskunnan (media tiedottajana) käsitys siitä, millaista elämän pitäisi olla. Parisuhde, perhe, työtä, koti, harrastuksia, ystäviä. Ja vähän muutakin.

Kun minä vuonna 1980 pääsin ylioppilaaksi, elettiin vielä aikaa, jolloin mihin tahansa ammattiin kouluttautumalla sait töitä. Työpaikat olivat pääsääntöisesti vakituisia, ahkeruudella päästiin etenemään työssä ja kivan prinikan sai rintaansa, kun toimitusjohta tuli pitämään työntekijälle puhetta 40 vuoden uurastuksesta firmassa ja toivottamaan eläkkeelle lähtijälle terveitä ja virkeitä eläkepäiviä. Jos teitkin määräaikaisia (sijaisuuksia), niin uusi työpaikka löytyi jo ennenkuin edellisessä oli viimeinen työpäivä. Työttömänä ei tarvinnut olla yhtään ja töitä löytyi, vaikkei olisi ollut mitään koulutustakaan. Itsekin menin lukion jälkeen töihin työtehtävään, johon nykyisin pitää olla koulutus. Siihen aikaan oli muutenkin paljon sellaisia avustavia työtehtäviä, joita pystyi vähän vajaakuntoisempikin hoitamaan. Meille 70-luvun teineille koko maailma oli siis avoinna.

Kun 80-luvun puolivälissä tulin äidiksi, vanhemmuus ja erityisesti äitiys olivat aivan erilaista kuin nykyisin. Vuokrakerrostalokaksio oli aivan oiva paikka kasvattaa lastaan. Ei silloin vertailtu vaunujen merkkejä ja hintoja vaan oltiin vaan iloisia, jos satuttiin jostain saamaan halvalla käytettynä kulahtaneetkin vaunut, joissa pyörät pysyivät suht vähällä potkimisella paikoillaan. Leikkipuistoon kun mentiin, äitikaveriksi riitti kuka tahansa siellä oleva, jolla oli lapsi. Toisten vaatteita, ravintotuttumuksia, asumismuotoa, ammattia (tai sen puutetta) tms ei kauhisteltu eikä paheksuttu.

Siihen aikaan ei myöskään ollut kaupat väärällään hilavitkuttimia, joista uusin versio piti hankkia heti, kun sellainen ilmestyy. Uusi hankittiin sitten, kun vanhaa ei saanut enää korjattua. Yksi lankapuhelin ja yksi telkkari per huusholli riitti. Ulkomaanmatkat olivat siihen aikaan suomalaiseen palkkatasoon nähden kalliita, joten keskituloisetkin joutuivat säästämään pystyäkseen viemään perheensä edes joka toinen vuosi Mallorcalle. Muutenkin keskiluokan tapa kuluttaa oli lähempänä pienituloisten tapaa kuluttaa kuin varakkaiden tapaa kuluttaa. 28 oppilaan luokassa saattoi olla 2 oppilasta, joilla oli kaikkea kivaa, mutta niillä 26:lla ei ollut. Nykyisin tilanne on toisinpäin eli niillä 26:lla on kaikkea kivaa, mutta niillä 2:lla ei ole. Ja jokainen vanhempi tietysti tänä päivänä toivoo, että oma lapsi ei olisi toinen niistä kahdesta vaan yksi niistä 26:sta.

Ei tästä ole k uin 5 vuotta, kun kuopuksen yläasteella kävi eri alojen edustajia kertomassa nuorille ja heidän vanhemmilleen erilaisista toisen asteen opiskeluista. Muistan hyvin, miten joku Metalliliiton tyyppi kävi hehkuttamassa, että nyt kannattaa opiskella metallialalle. Meni vuosi, ja lehdistä sai lukea mittavista irtisanomisista ja lomautuksista metallialalla. Tämän päivän nuori ei voi enää luottaa siihen, että kun jotain lähtee opiskelemaan, se ala työllistää vielä 7 vuoden päästäkin. Voi olla, että nuori valmistuu suoraan kortistoon, koska alan töitä ei enää olekaan vaan ne on siirretty halvempien kustannusten maihin. Oikeiden valintojen tekeminen on tänä päivänä todella vaikeaa, koska kukaan ei osaa - edes me "fiksut aikuiset" - sanoa, mikä se oikea valinta 100%:n varmasti olisi.