Kriisi!

[Aurinkokunta]

Siis oikeesti...
Vastahan mie työnsin tuota poikaa vaunuissa niin ylpeänä äitinä kaupoille.
Sitten mie häpesin 2-vuotiaan kamalassa uhmassa saamia huutokohtauksia siellä kaupassa.
Sit mie muistan, kun mie ostin pojalle Seppälästä lappuhaalarifarkut. Pojalla oli ikää 3,5v ja housut oli sellaiset vaaleansiniset vakosamettikangasta ja niillä poika meni ekaa kertaa kerhoon.
Sitten tuli kouluun meno...
Niin ujona poika kantoi valitsemaansa sinistä auto-reppua ja jäi kouluun.
Sitten yläasteen aloittaminen... rippikoulu kesällä ennen 9. luokkaa... ammattikoulun aloitus ja tänään sit kutsu kutsuntoihin

Oikeesti... mun pieni poikani, joka tosin on liki päätä pidempi äitiään, mutta silti :'(
Poika itse tyynenä leikkiseästi totesi, että ei kai siellä sen kurjempaa voi olla kun täällä kotonakaan , mutta kun mulla itsellä ei henk koht oo mitään varsinaista "tietoa" armeijasta (mulla ei oo edes ollut veljiä ), niin alkoi minuu niin jotenkin "jännittämään" vaikka onhan siihen harmaisiinmenoon vielä onneksi aikaa - ehtii äitikin sopeutua :xmas:

 

[tytönjapoikienmamma]

Nii, semmosta se on äideillä kun lapset kasvaa. Mulla kanssa kriisi kun tajusin, että meidän nuorimmainen oli tänään pustossa ekaa kerta kävelemässä, liukumäessä, jne, se ei ole enää vauva!! Tää on meidän viimeinen sitten...haikeaa

 

[Jahvetti]

:hug:

 

[höh]

Et ole vielä sellaisessa 18 vuodessa tajunnut että pojasta tulee aikuinen, oi voi

 

[Ultramariini]

Meille ei koskaan kutsuntapostia taida tullakaan, ellei sitten armeijasta tosiaan tule naisillekin pakollista .. eikä perheessämme kyllä ikänsäkään puolesta ole vielä kutsuntaikäisiä.
Mutta sitä ajankulua ihmetellään kyllä meilläkin. Meillä on edessä esikoisella pian ne ensimmäiset pyöreät päivät ja vastahan tuo tuhisi siellä synnärin utuisessa maailmassa vierelläni.
Vasta lähti valoittamaan maailmaa vaaleanpunaisissa potkareissaan, hihkui ensiaskelten riemusta.
Ja nyt tuolla kirmaa pihoillla ja teillä, kasvavassa kavereitten imussa pieni, iso villivarsani.

On se ajankulu äitiyden näkökulmasta niin kaksijakoista, väsyneinä päivinä ja hetkinä sitä laskee minuutteja ja odottaa iltaa, aamua, ajan kulua ja samaan aikaan sen ajan tahtoisi pysäyttää.
Voimia kriisiin.. :hug:

 

[HyacinthBucket]

:hug: Meillä jo kutsunnat takana, ja odotellaan sitä inttiin menoa. Vaikka just vastahan tuo syntyi... ja meni kerhoon... ja eskariin... ja kouluun... ja piirsi äitille pieniä käden kuvia vihkoihin... ja *huokaus* :heart:

 

[IhanaValo]

:hug:
Semmosta se on, miun äiti on sanonut että nauti siitä ajasta kun lapset on pieniä, vaikka ois uhmat ja kaikki, koska joskus ne tekee saman tempun ku mie ja veljeni:kasvavat isoksi =)

 

[Jätkä]

:hug:
Mun vauvani istuu tuossa soffalla vasta ajeltu sänki päässä ja etsii tietoja kesätyöpaikoista.

 

[Vieras]

Mun vauva muutti pois kotoo viime kuussa, ja äidin sydäntä särkee, mut semmosta se on, lainaahan ne meille vanhemmille vaan on...

 

[Hankey]

Äläs nyt, poika on niin paljon lomilla, että hyvä kun huomaat, että on armeijassa.

No, ei tuo ihan totta ole. Kotihommia jää muille enemmän ja ruokaa jää aina tähteeksi puoli kattilallista. Kun poika sitten tulee lomalle, se pistää pyykit koneeseen ja lähtee kavereiden kanssa jonnekin.