Kuin yleistä on, että uusperheissä mies/nainen ei eron jälkeen suostu tapamaan kumppanin lapsia? :/

[Lilii lisänimetön]

Tämä on varmasti just niin yksilöllistä kuin mikään asia vain voi olla.

Olen itse kasvanut uusperheessä, ja olen tiiviisti mukana "äitipuoleni" elämässä ja hän minun (hän mm. hoitaa minun lapsiani lapsenlapsinaan) ja minun äitini on vahvasti mukana siskopuoleni (hänen "tytärpuolensa") elämässä, käy kylässä jne. Vaikka siis suhde "tytärpuolen" isään on katkennut.

Mutta yhtä lailla tiedän perheitä, joissa näin ei toimita.
Ketään en tuomitsisi.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="Eee";27941292]Samaa arvelen. Tuosta ap:n linkittämästä ketjusta tulee mieleen vain se, että täytyy olla melko naivi (ja nuori?) että kuvittelee uusperhepuolisonsa ehdottomasti pitävän eron jälkeen yhteyttä myös muihin kuin omiin lapsiinsa.[/QUOTE]

No mä tunnen ainakin lähinnä perheitä, joissa uusperheen vanhempi on jopa adoptoinut kumppanin lapsen tai ainakin kohtelee kuin omaa lastaan. Enimmäkseen toki niitä, joissa ei asuta yhdessä tai sitten hyvin vähän aikaa ennen eroa, jolloin ei niin läheisiä suhteita synny. On kyllä kypsymätöntä aikuiselta ihmiseltä, jos ottaa toisen vanhemman tehtävän ja sitten eron jälkeen tapaa vain biologisia lapsiaan. Uusperhe ei tietenkään ole verrattavissa adoptoimiseen, kuten joku toisessa ketjussa vertasi, mutta on se kuitenkin kummaa, jos vuosien yhdessä asuminen ja eläminen ei sitten muodosta mitään tunnesidettä. Eipä tuohon voi vaikuttaa muutoin kuin olla perustamatta uusperhettä, mikä sekin on aika huono vaihtoehto. :| Toisaalta hylkää ne biologiset isätkin...

 

[tytsi-89]

Tämä on varmasti just niin yksilöllistä kuin mikään asia vain voi olla.

Olen itse kasvanut uusperheessä, ja olen tiiviisti mukana "äitipuoleni" elämässä ja hän minun (hän mm. hoitaa minun lapsiani lapsenlapsinaan) ja minun äitini on vahvasti mukana siskopuoleni (hänen "tytärpuolensa") elämässä, käy kylässä jne. Vaikka siis suhde "tytärpuolen" isään on katkennut.

Mutta yhtä lailla tiedän perheitä, joissa näin ei toimita.
Ketään en tuomitsisi.

Jos kumppani ottaa uusperheessä toisen vanhemman roolin niin saattaa olla, että lapsi on jo käynyt läpi hylkäämisen kerran, jos toinen biologisista vanhemmista on hylännyt. Ei siis ole mikään pieni asia, jos jo toisen kerran vanhempi hylkää. Ei pitäisi ottaa vanhemman roolia, jos siihen ei sitoudu. Tietysti kaikkea ei voi ennakoida eikä tunteita voi pakottaa, mutta kyllä mä ainakin pitäisin vääränä lapsen hylkäämistä, jos on tälle vanhempi ollut. Oli sitten biologisesti, adoption kautta tai uusperheessä vanhemmaksi tullut. Tää taitaakin olla suurin riski uusperheissä, että mitä eron jälkeen tapahtuu. : / Kai sitä voisi fiksu aikuinen edes tavata ex-kumppanin lasta, jos biologisiakin tapaa. Saisi sitten ainakin sisarukset viettää aikaa yhdessä.

 

[Lilii lisänimetön]

Jos kumppani ottaa uusperheessä toisen vanhemman roolin niin saattaa olla, että lapsi on jo käynyt läpi hylkäämisen kerran, jos toinen biologisista vanhemmista on hylännyt. Ei siis ole mikään pieni asia, jos jo toisen kerran vanhempi hylkää. Ei pitäisi ottaa vanhemman roolia, jos siihen ei sitoudu. Tietysti kaikkea ei voi ennakoida eikä tunteita voi pakottaa, mutta kyllä mä ainakin pitäisin vääränä lapsen hylkäämistä, jos on tälle vanhempi ollut. Oli sitten biologisesti, adoption kautta tai uusperheessä vanhemmaksi tullut. Tää taitaakin olla suurin riski uusperheissä, että mitä eron jälkeen tapahtuu. : /

Tietenkin on noin. En ihan ymmärrä miksi kirjoitit tuon kaiken... Mutta olet oikeassa.

 

[tytsi-89]

Tietenkin on noin. En ihan ymmärrä miksi kirjoitit tuon kaiken... Mutta olet oikeassa.

Ehkä siksi, kun kirjoitit, ettet tuomitsisi ketään. Kyllä mä vähän "tuomitsen", jos on isänä uusperheessä kumppanin lapselle vuosia ja eron jälkeen suostuu tapaamaan vain biologista lastaan, kuten toisessa ketjussa esim.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27938341]Tästä syystä juuri toivon hartaasti, ettei exäni nykyinen liitto kariudu. Lapset ovat todella kiintyneet exän uuteen vaimoon enkä oleta, että tämä haluaisi pitää mitään yhteyttä lapsiini, jos ero tulisi. Ja tästä syystä en koskaan itse tule perustamaan uusperhettä. En kestä ajatusta, että lapsiltani mahdollisesti hajoaisi monta perhettä ja menettäisivät rakkaita ihmisiä.[/QUOTE]

Onkohan tämä monella syy olla perustamatta uusperhettä...? Voisitko tapailla kuitenkin niin, ettet muuttaisi yhteen?

 

[Lilii lisänimetön]

Ehkä siksi, kun kirjoitit, ettet tuomitsisi ketään. Kyllä mä vähän "tuomitsen", jos on isänä uusperheessä kumppanin lapselle vuosia ja eron jälkeen suostuu tapaamaan vain biologista lastaan, kuten toisessa ketjussa esim.

Minä en siltikään tuomitsisi ennen kuin asia olisi enemmän selvillä. Kaikilla ei myöskään ole kykyä toimia aina lapsen edun mukaan, silloin voi olla fiksuintakin vaan jättäytyä sivuun.

Kirjoitit: "Ei pitäisi ottaa vanhemman roolia, jos siihen ei sitoudu." Vaihtoehdot vaan eivät aina ole niin yksinkertaisia. Joskus se kahden aikuisen välinen rakkaus on se keskeisin asia, joka määrittää elämää. Vanhemman rooli tulee siinä esim. uudelle "isälle" kylkiäisenä, ei pääasiana. Ja siten eron myötä se myös haihtuu helpommin, kuin sinä ehkä uskotkaan.

 

[tytsi-89]

on sinulla nuorella sinkulla oudot kiinnostuksen kohteet

Öööö, miksi olisi outoa olla kiinnostunut kasvatusasioista, jos opiskelee kasvatustiedettä?

 

[tytsi-89]

Minä en siltikään tuomitsisi ennen kuin asia olisi enemmän selvillä. Kaikilla ei myöskään ole kykyä toimia aina lapsen edun mukaan, silloin voi olla fiksuintakin vaan jättäytyä sivuun.

Kirjoitit: "Ei pitäisi ottaa vanhemman roolia, jos siihen ei sitoudu." Vaihtoehdot vaan eivät aina ole niin yksinkertaisia. Joskus se kahden aikuisen välinen rakkaus on se keskeisin asia, joka määrittää elämää. Vanhemman rooli tulee siinä esim. uudelle "isälle" kylkiäisenä, ei pääasiana. Ja siten eron myötä se myös haihtuu helpommin, kuin sinä ehkä uskotkaan.

Totta. Onhan se noinkin. Toisaalta koskee myös biologista vanhemmuutta, ettei kaikista ole vanhemmiksi. Ymmärrän kuitenkin tämän jälkeen, miksi moni jättäytyy uusperheen perustamisesta. Riskejä on tietysti joskus otettava.

 

[tytsi-89]

Tunnen ja tiedän useitakin uusperheitä, jotka ovat päätyneet eroon. Yhdessäkään niistä ex-puolison exän lapsia ei ole enää eron jälkeen tavattu vaan ainoastaan niitä omia. Myös omalla kohdallani on näin eli exäni on ottanut vain omaa poikaansa luokseen ja mukaansa, ei esikoistani. Mutta tämä ei ole ollut koskaan mikään ongelma, koska en alun alkaenkaan antanut esikoiseni pitää exääni isänään. Esikoisellani on (tai oli) oma isänsä ja exäni oli vain "Matti, pikkuveljen isä". Muistan, miten kauan sitten käytiin vähän vääntöä ex-anopin kanssa, koska hän olisi halunnut tyttäreni kutsuvat itseään mummiksi ja mä olin ehdottomasti sitä vastaan ja niin tyttö kutsui häntä etunimeltä. En näe mitään järkeä siinä, että lapsen päätä sotketaan sukulaisuussuhteilla, jotka eivät ole sukulaisuusuhteita ja jotka lähes varmasti päättyvät, mikäli ero tulee. Turhaa mielipahaa vaan.

Onko nuo nimitykset niin merkitseviä? Eihän se estä lasta syvästi kiintymästä isäpuoleen, jota kutsuu vain etunimellä.

 

["vieras"]

Öööö, miksi olisi outoa olla kiinnostunut kasvatusasioista, jos opiskelee kasvatustiedettä?

No ethän sinä vanhemmuutta siellä opiskele. Ystävänikin opiskeli kasvatustiedettä aikoinaan, mutta ei ollut mitenkään sairaalloisen kiinnostunut parisuhdekuvioista ja äitiydestä ennen kuin itse alkoi suunnitella lapsen hankkimista.

Eli kyllä tuo sun kiinnostus menee varmaan aika monenkin mielestä hieman outouden puolelle, mutta mikäpäs siinä. Ei ole multa pois.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27941634]No ethän sinä vanhemmuutta siellä opiskele. Ystävänikin opiskeli kasvatustiedettä aikoinaan, mutta ei ollut mitenkään sairaalloisen kiinnostunut parisuhdekuvioista ja äitiydestä ennen kuin itse alkoi suunnitella lapsen hankkimista.

Eli kyllä tuo sun kiinnostus menee varmaan aika monenkin mielestä hieman outouden puolelle, mutta mikäpäs siinä. Ei ole multa pois.[/QUOTE]

Kaikenlaiset kasvatusasiat kuuluu, eli aika laajasti. Sairaalloisen kiinnostunut? Okei. Miksi olisi outoa olla kiinnostunut eri asioista kuin sinä?

 

["vieras"]

Kaikenlaiset kasvatusasiat kuuluu, eli aika laajasti. Sairaalloisen kiinnostunut? Okei. Miksi olisi outoa olla kiinnostunut eri asioista kuin sinä?

Kyllä, sun kiinnostus menee mun mittakaavassa outouden puolelle. Käsittääkseni olet notkunut täällä kuitenkin jo kauan ennen kuin opiskelit kasvatustieteitä.

Enkä ymmärrä tuota sun viimeistä kysymystä, enhän minä ole noin sanonut.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27941713]Kyllä, sun kiinnostus menee mun mittakaavassa outouden puolelle. Käsittääkseni olet notkunut täällä kuitenkin jo kauan ennen kuin opiskelit kasvatustieteitä.

Enkä ymmärrä tuota sun viimeistä kysymystä, enhän minä ole noin sanonut.[/QUOTE]

Olethan. Kaikki on outoa, mitä ei suurin osa "harrasta". Vaikkei näiden asioiden pohtimisesta ole mitään haittaa. Enemmän kiinnostaa, mikä tarve on tulla ketjuun ihmettelemään, mitä joku toinen pohtii?

 

["vieras"]

Olethan. Kaikki on outoa, mitä ei suurin osa "harrasta". Vaikkei näiden asioiden pohtimisesta ole mitään haittaa. Enemmän kiinnostaa, mikä tarve on tulla ketjuun ihmettelemään, mitä joku toinen pohtii?

Ai mikä tarve? No mikä tarve ylipäänsä on selailla kaksplussan ketjuja? Olisko ajantappomeininkiä?

Mutta jos tarpeesta puhutaan, niin kerrotko mitä tarvetta sinä olet tyydyttänyt kun olet täällä vuosia notkunut? Kuitenkin kyseessä lähinnä vanhemmille suunnattu palsta. Minä löysin palstan vuosi sitten, kun sain ensimmäisen lapseni.

 

[Kerpele]

Varmaan ihan yhtä yleistä kuin se että lapsen biovanhempi ei halua lapsensa pitävän yhteyttä toiseen vanhempaan jos sillä toisella vanhemmalla on uusi perhe.

Molemmat ihmistyypit on ihan hanurista..

 

["vieras"]

Olisihan se kummallista, jos pari eroaa ja sitten se ex soittelisi ja kävisi kylässä katsomassa lapsia, vaikka mitään sukua ei lapsille ole. Luulen, että todella moni vanhempi ei edes haluaisi, että tällainen ex, kävisi kyläilemässä ja pitäisi yhteyttä. Aina kun on joku syy, jonka vuoksi pari päätyy eroon. Kukahan vilpittömästi haluaa, että omat lapset on tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa, jos ei ole kyseessä biologinen vanhempi.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27941757]Ai mikä tarve? No mikä tarve ylipäänsä on selailla kaksplussan ketjuja? Olisko ajantappomeininkiä?

Mutta jos tarpeesta puhutaan, niin kerrotko mitä tarvetta sinä olet tyydyttänyt kun olet täällä vuosia notkunut? Kuitenkin kyseessä lähinnä vanhemmille suunnattu palsta. Minä löysin palstan vuosi sitten, kun sain ensimmäisen lapseni.[/QUOTE]

Eihän tuo liittynyt ketjun aiheeseen mitenkään.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27941889]Olisihan se kummallista, jos pari eroaa ja sitten se ex soittelisi ja kävisi kylässä katsomassa lapsia, vaikka mitään sukua ei lapsille ole. Luulen, että todella moni vanhempi ei edes haluaisi, että tällainen ex, kävisi kyläilemässä ja pitäisi yhteyttä. Aina kun on joku syy, jonka vuoksi pari päätyy eroon. Kukahan vilpittömästi haluaa, että omat lapset on tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa, jos ei ole kyseessä biologinen vanhempi.[/QUOTE]

Eihän eron kumppanista tarvitse tarkoittaa eroa lapsista. Etenkin, jos parilla on biologisia lapsia keskenään niin miksei voisi tavata myös ex-kumppanin lapsia? Jos on asuttu vuosia yhdessä ja oltu lapselle kuin toinen vanhempi niin ihan luonnollista, että side jatkuu eron jälkeenkin?

 

[vattulan väki]

Hmm..ei tule yhtään tapausta nyt mieleen.

Itsellä ennestään 7v tyttö,jota biologinen isä ei tapaa ollenkaan.Nyt nykyisen miehen kanssa 2 yhteistä lasta ja tavattiin kun tyttöni oli 1½v.Pitää tätä ihan omanaan,joten olen varma (jos ero tulisi),että tapaa tätä vanhinta tyttöä aivan samallalailla,kun omiaan.

 

[Mythago]

Sisareni lapsilla on eri isät, ja on siis eronnut nuoremmankin isästä. Esikoinen pitää tätä isäpuolta isänään, vaikka tietääkin ettei hän ole biologinen isä. Biologista isää taas ei ole nähnyt vuosiin, tämä katosi lapsensa elämästä.

Aina ovat molemmat vierailleet isänsä luona, niin biologinen lapsi kuin lapsipuolikin. Kohtelu aivan samanvertaista.

 

["vieras"]

Eihän tuo liittynyt ketjun aiheeseen mitenkään.

So? Luulis sun nyt vuosien kokemuksella tietävän, että ketjut täällä tuppaavat rönsyilemään, jos minä tiedän sen yhden vuoden kokemuksellani. Mutta ihan sama, jos et halua vastata, ei ole edelleenkään multa pois. Ihmispsyyke vaan sattuu kiinnostamaan mua, jos kyseessä on mielestäni oudompaa käyttäytymistä...

 

[tytsi-89]

En mä ihan käsitä tuotakaan, että vaan geenit ja sukulaisuus merkkaisi. Vuosien yhdessä asuminen, kasvattaminen ym. ei merkkaa mitään, jos ero tulee, koska yhteisiä geenejä ei ole?

 

[naisen eräs näkökanta]

Itse asuin miesystävän ( nykyään ex ) ja tämän pojan kanssa. Poika kiintyi minuun ja minä poikaan. Ex kosti eroni kun lähdin. Hän kosti sen niin että sanoi kuulemma pojalle etten halua poikaa nähdä ja vaihtoi pojan liittymän omaansa, ei antanut pojalle lähettämääni postia. Että kiitos vaan siitä. En minä siitä varmasti kärsinyt yhtä paljon kuin MUKA ( minun hylkäämä ) hylätty poika.
Oli tyhmin kosto ikinä.

 

["eee"]

Sun voi olla vaikea ymmärtää tätä, mutta usein vaan veri on vettä sakeampaa.