Kuin yleistä on, että uusperheissä mies/nainen ei eron jälkeen suostu tapamaan kumppanin lapsia? :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tytsi-89
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="eee";27942507]Sun voi olla vaikea ymmärtää tätä, mutta usein vaan veri on vettä sakeampaa.[/QUOTE]

Eli adoptiovanhempi esim. ei rakasta lapsiaan kuten biologinen vanhempi?
 
Kai se on sekin, ettei suhde ole yhtä määritelty. Ei ole mitään vakiintuneita käytäntöjä. Ei voi tehdä tapaamissopimuksia. On se todella harmi. Mä olen juuri ruvennut seurustelemaan. Jos me oltaisiin piiitkään yhdessä ja sitten tulisi ero, niin tahtoisin kyllä yhä tavata tuota lisälasta, ja toivoisin, että mies tahtoisi omaani joskus nähdä. Ovat jo nyt kuin sisaruksia keskenään, ehkä pahinta olisi, että tuo suhde katkeaisi.

Me olemme molemmat sellaisia, että uskoisin meidän pääsevän kaikkia osapuolia jotakuinkin tyydyttävään ratkaisuun lasten edun vuoksi. Olemme saaneet molemmat nähdä miten hoidamme välimme lastemme toiseen vanhempaan, se luo uskoa, että osaisimme mekin keskustella jos ero jostain syystä tulisi. Enpä minä osaisi ukkoa kunnioittaa jos ei olisi niin kiltti ja lasten puolesta uhrautuvainen.
 
[QUOTE="piinu";27942697]Kai se on sekin, ettei suhde ole yhtä määritelty. Ei ole mitään vakiintuneita käytäntöjä. Ei voi tehdä tapaamissopimuksia. On se todella harmi. Mä olen juuri ruvennut seurustelemaan. Jos me oltaisiin piiitkään yhdessä ja sitten tulisi ero, niin tahtoisin kyllä yhä tavata tuota lisälasta, ja toivoisin, että mies tahtoisi omaani joskus nähdä. Ovat jo nyt kuin sisaruksia keskenään, ehkä pahinta olisi, että tuo suhde katkeaisi.

Me olemme molemmat sellaisia, että uskoisin meidän pääsevän kaikkia osapuolia jotakuinkin tyydyttävään ratkaisuun lasten edun vuoksi. Olemme saaneet molemmat nähdä miten hoidamme välimme lastemme toiseen vanhempaan, se luo uskoa, että osaisimme mekin keskustella jos ero jostain syystä tulisi. Enpä minä osaisi ukkoa kunnioittaa jos ei olisi niin kiltti ja lasten puolesta uhrautuvainen.[/QUOTE]

Mä uskon, että kyse onkin myös siitä, kuinka fiksuja ja kypsiä aikuisia kuvioissa on. :) Totta kai ihminen voi eron jälkeen muuttua, katkeroitua ym, mutten ole koskaan nähnyt kenenkään "oikeasti" aikuisen ihmisen tavanneen eron jälkeen (kostoksi tms.) vain biologista lastaan, muiden lasten jäädessä kärsimään sivuun.
 
Mä tunnen ainostaan sellaisia eronneita uusperheitä, joissa tavataan edelleen exän lapsia. Itsekin olen tekemisissä isäni exän kanssa. Luulen, että meillä asiaan vaikutti se, että me lapset oltiin jo teini-iässä eron sattuessa eli voitiin ihan itse sopia tapaamiset eikä exien tarvinnut nähdä toisiaan meidän takia.
 
[QUOTE="vieras";27942068]So? Luulis sun nyt vuosien kokemuksella tietävän, että ketjut täällä tuppaavat rönsyilemään, jos minä tiedän sen yhden vuoden kokemuksellani. Mutta ihan sama, jos et halua vastata, ei ole edelleenkään multa pois. Ihmispsyyke vaan sattuu kiinnostamaan mua, jos kyseessä on mielestäni oudompaa käyttäytymistä...[/QUOTE]

No siis miten tämän oikein voi perustella? :D Kiinnostaa vaan. Tykkään jutella lasten kasvatuksesta, kuten monista muistakin asioista. Tämä on varmaan suurin reaaliaikainen palsta, jossa on eri-ikäisiä ihmisiä.
 
Mä tunnen ainostaan sellaisia eronneita uusperheitä, joissa tavataan edelleen exän lapsia. Itsekin olen tekemisissä isäni exän kanssa. Luulen, että meillä asiaan vaikutti se, että me lapset oltiin jo teini-iässä eron sattuessa eli voitiin ihan itse sopia tapaamiset eikä exien tarvinnut nähdä toisiaan meidän takia.

Mä taidan tuntea aika harvoja uusperheitä, joissa olis tullu ero. Joissain kumppani on jopa adoptoinut lapsen. Monissa tuntemissani uusperheissä on ainakin päällepäin lämpivät välit kaikilla perheenjäsenillä.
 

Yhteistyössä