hei,
mieheni ei ole mikään tuppisuu vaan itse asiassa hyinkin puhelias ja sosiaalinen. hänellä ei kuitenkaan ole tarvetta keskustella joskun ihan vain keskustelun vuoksi ja analysoida asioita äärimmäisyyksiin saakka, kuten itselläni (tämä omnaisuus yleensä naisilla, usekoisin
.
haluaisin kuitenkin edes joskus keskustella hänen kanssaan "syvällisesti", onhan hän eämäni tärkein ihminen, joten haluaisin jakaa tämänkin hänen kanssaan "kohtuullisissa määrin" tietysti, sillä hänelle se ei ole luonteenomaista. yleensä tilanne vain kärjistyy siihen, että odotan hänen ymmärtävän "vihjaukseni" ja toivon kompromissia keskusteluun ja kun sitä ei tule, hermostun jne. ja riitahan siitä sitten kehkeytyy.
onko vinkkejä, kuinka miehen saa silloin tällöin keskustelemaan ilman riitelyä, kuinka "huijata" hänet mukaan, jos tiedätte mitä tarkoitan
mieheni ei ole mikään tuppisuu vaan itse asiassa hyinkin puhelias ja sosiaalinen. hänellä ei kuitenkaan ole tarvetta keskustella joskun ihan vain keskustelun vuoksi ja analysoida asioita äärimmäisyyksiin saakka, kuten itselläni (tämä omnaisuus yleensä naisilla, usekoisin
. haluaisin kuitenkin edes joskus keskustella hänen kanssaan "syvällisesti", onhan hän eämäni tärkein ihminen, joten haluaisin jakaa tämänkin hänen kanssaan "kohtuullisissa määrin" tietysti, sillä hänelle se ei ole luonteenomaista. yleensä tilanne vain kärjistyy siihen, että odotan hänen ymmärtävän "vihjaukseni" ja toivon kompromissia keskusteluun ja kun sitä ei tule, hermostun jne. ja riitahan siitä sitten kehkeytyy.
onko vinkkejä, kuinka miehen saa silloin tällöin keskustelemaan ilman riitelyä, kuinka "huijata" hänet mukaan, jos tiedätte mitä tarkoitan
