Kuinka käsittelette muutoksia? Entäpä kun niitä tulee paljon kerralla?

["piina"]

Olen hieman hämmentynyt. Meille on tulossa oikein muutosten vuosi. Jokainen muutos on tavallaan positiivinen ja odotettukin, mutta ihan suoraan sanottuna oltuani vuosia lasten kanssa kotona ja viettänyt ns.rauhallista elämää, niin nämä muutokset tuntuvat aivan mielettömän ahdistavilta!

Ensin olisi muutto toiselle paikkakunnalle! Olen innoissani ja samalla puolipaniikissa... Sitten miehen töiden vaihto. Hän on ollut samassa työssä koko ikänsä ja vaihtaminen tuntuu pelottavan lähinnä minua... Sitten oma töihin paluu ja kouluttautuminen! Tarvitseeko edes sanoa...? Lasten tarhan aloitus... Apua! Ihan itkettää kun ajattelen...

Johtuuko tämä kaikki nyt vain siitä kun olen tosiaan ollut pitkään kotona ja tottunut siihen että asiat ovat tietyllä tavalla? Kun ajattelen tuota meidän muuttoakin, johon ei ole enää pitkää aikaa, niin henki suorastaan salpaantuu...

 

[Huspati Huta]

Minä käsittelen muutokset niin, että otan palan kerrallaan. Olen tietoisesti opetellut siihen, etten murehdi etukäteen, enkä jää vatvomaan sitä, mikä meni jo. Jos joku asia tuntuu vaikealta, pureksin sen pienempiin osiin, otan ensin sen, minkä osaan. Työasioissa olen aikaa sitten lakannut toivomasta, että muutoksia ei tulisi tai ne olisivat mieleisiä. Otan sen lapiollisen mitä kulloinkin tarjotaan. Yksityiselämän muutoksissa on helpompaa, niihin voi sentään vähän vaikuttaa.

 

[Non compos mentis]

Mulla oli viime vuosi aika rankka. Jouduin muuttamaan, perhetilanne muuttui (asuimme ennen äitini kanssa), esikoinen vaihtoi koulua ja kuopus aloitti koulun, vaihdoin työpaikkaa jättäen virkani ja heittäytyen tyhjän päälle 3 kk mittaiseen työsuhteeseen (jota on nyt jatkettu jo yli vuodella). Ajattelin, että jos selviän elokuun loppuun asti, selviän mistä vaan. Noh, ei ois kannattanut ajatella sillä tavalla, koska 23. elokuuta veljeni kuoli yllättäen sairauteen, joka todettiin vain päiviä aiemmin. Esikoisen astman todettiin pahentuneen niin paljon, että kontrollikäyntejä tihennettiin 6 kk => 3 kk välein tapahtuviksi.

Jossain kohtaa tuntui, että nyt ei jaksa, ei pysty. Kun odottaa aikansa, sitten voi tapahtua jotain muutakin. Isoveljeni perhe sai perheenlisäystä vuoden lopulla ja toinen pikkuveljeni menee naimisiin pian. Olen saanut useampia palkankorotuksia ja lapsilla menee kouluissa hyvin. Veljeni leski on saanut voimaa, vaikkei surutyö ole läheskään lopussa. Kyllä kaikki hissukseen menee taas raiteilleen.

 

[Kerpele]

Mä en osaa käsitellä niitä, ahdistun vaan. Vaikka olisin iloinen muutoksista niin en vaan osaa olla ahdistumatta. Mulle riittää että asunnossa on uusi järjestys niin en saa yöllä unta

 

[Inhimillinen tekijä]

Mä en osaa käsitellä niitä, ahdistun vaan. Vaikka olisin iloinen muutoksista niin en vaan osaa olla ahdistumatta. Mulle riittää että asunnossa on uusi järjestys niin en saa yöllä unta

Sama juttu mulla! Juuri nyt olen ison muutoksen keskellä. Ja vaikka se muutos tietää ns. "mukavempaa tulevaisuutta", niin silti mulla on ihan kamala olo.: /

 

["omena"]

Aika huonosti onnistuu muutoksien käsittely, menee kauan aikaa uuteen sopeutumiseen. Meillä oli viime vuonna monia muutoksia ja yksi iso vielä edessä ja tuntuu, että elämänhallinta on vähän retuperällä. Tosin nyt kun muutoksia on monia, en ole jaksanut stressata enää pikkuasioista vaan antanut niiden mennä omalla painollaan ohi. Me siis muutettiin kesällä ja vanhaan kotiin jäi rakkaat ystävät, sekä lasten että mun. Välimatkaa ei ole kuin puoli tuntia autolla, mutta harvoimpa sitä arjessa jaksaa ajella.

Vaihdoin muuton vuoksi työpaikkaa, jotta lapsilla ei tulis niin pitkät päivät ip-kerhossa ja tarhassa. Luonnollisesti pienemmän tarha vaihtui ja esikoinen aloitti koulun luokalla, jolta ei tuntenut ketään. Tähän päälle vielä kauan toivottu raskaus niin avot, meikäläisellä on ollut pakka sekaisin. Nyt on helpottanut, kun olen jäänyt äitiyslomalle. Tosin nyt mulla alkaa vasta valjeta, että meille tosiaan on syntymässä se vauvakin Tämä vuosi on toivottavasti rauhallisempi, en kaipaa nyt mitään uutta elämään vauvan lisäksi.