M
Mietityttää
Vieras
Hei!
Olen lueskellut täällä näitä ketjuja, joisa on tapeltu ja kiistelty tästä kuuluisasta virikehoidosta. Ja olen nyt oikeasti hieman stressaantunut asiasta, sillä asia koskettaa omaa tilannettani vahvasti.
Meille syntyi kuukausi sitten vauva, ja esikoistyttö täyttää lokakuussa neljä. Olin välissä kaksi vuotta töissä, jolloin tyttö oli perhepäivähoidossa. Otin tyttären luonnollisesti pois hoidosta, koska ajattelin, että pystyn itse tarjoamaan tytölle kaiken tarvittavan.
Tytöllä on nyt näitä kuuluisia virikkeitä seuraavasti: asumme keskisuurella paikkaunnalla taajamassa, jossa on paljon lapsiperheitä. Puistoja ja kerhoja on. Toisaalta sosiaalinen verkostomme on aika suppea, ja tunnemme paremmin vain pari lapsiperhettä, joista heistäkin vanhemmat ovat töissä ja lapset hoidossa. Tyttö käy seurakunnan kerhossa kahdesti viikossa 2,5 tuntia. Lisäksi hän käy muksujumpassa, sekä muskarissa viereisellä paikakunnalla. Kaveriperheitä, joilla samanikäisiä lapsia, yritämme nähdä vähintään kerran viikossa. Puistossa käymme päivittäin, tosin aina siellä ei tietty ole samanikäisiä lapsia. Naapurissa asuu yksi samanikäinen tyttö, jota nähdään muutaman kerran viikossa (ollaan vasta tutustuttu, äidillä vuorotyö ja lyhennetty työviikko, joten ovat isein arkipäivinäkin kotona). Perhekerhoissa (seurakunta ja mll) aletaan myös käydä heti, kun vauva hieman kasvaa ja itskut vähenee. Koska vauvamme on pieni ja itkuinen, välillä menee iltapäivään, että päästään ulos. Toki tilanne muuttuu parempaan kun vauva kasvaa ja hänelle alkaa tulla päivärytmi. Esikoinen on aika rauhallinen, tykkää leikkiä, piirrellä ja askarrella itsekseenkin ja " auttaa" vauvanhoidossa ja kotitöissä
Vaikka yöt on valvomista ja päivisin joutuu venyä (vauvaa täytyy kanniskella ja silloin kun nukkuu, koitan järjestää esikoiselle tekemistä), niin en koe arkea erityisen raskaaksi. Ja ajattelen, että vaikka nyt alussa esikoinen joutuu välillä "tylsistyä" kotona, niin tilanne kyllä paranee syksyn mittaan, kun vauva kasvaa, ja päästään entistä paremmin liikkeelle.
Mutta tuolla em. Ketjuissa kun puhuttiin, että kerhot ja puistotuttavuudet ei korvaa ryhmässä olemista, ja että kaverisuhteista ei tule tarpeeksi syvällisiä ym ym, niin jääkö mun lapsi nyt todella jostain paitsi? Kertokaa, millaisia teillä vastaavassa tilanteessa olevilla ne päivät lasten kanssa on, mitä puuhaatte? Vai miltä tämä meidän tilanne kuulostaa? Joku puhui jopa syrjäytymisestä; eikai nyt hyvänen aika nelivuotias voi syrjäytyä, jos on kotihoidossa?
Olen lueskellut täällä näitä ketjuja, joisa on tapeltu ja kiistelty tästä kuuluisasta virikehoidosta. Ja olen nyt oikeasti hieman stressaantunut asiasta, sillä asia koskettaa omaa tilannettani vahvasti.
Meille syntyi kuukausi sitten vauva, ja esikoistyttö täyttää lokakuussa neljä. Olin välissä kaksi vuotta töissä, jolloin tyttö oli perhepäivähoidossa. Otin tyttären luonnollisesti pois hoidosta, koska ajattelin, että pystyn itse tarjoamaan tytölle kaiken tarvittavan.
Tytöllä on nyt näitä kuuluisia virikkeitä seuraavasti: asumme keskisuurella paikkaunnalla taajamassa, jossa on paljon lapsiperheitä. Puistoja ja kerhoja on. Toisaalta sosiaalinen verkostomme on aika suppea, ja tunnemme paremmin vain pari lapsiperhettä, joista heistäkin vanhemmat ovat töissä ja lapset hoidossa. Tyttö käy seurakunnan kerhossa kahdesti viikossa 2,5 tuntia. Lisäksi hän käy muksujumpassa, sekä muskarissa viereisellä paikakunnalla. Kaveriperheitä, joilla samanikäisiä lapsia, yritämme nähdä vähintään kerran viikossa. Puistossa käymme päivittäin, tosin aina siellä ei tietty ole samanikäisiä lapsia. Naapurissa asuu yksi samanikäinen tyttö, jota nähdään muutaman kerran viikossa (ollaan vasta tutustuttu, äidillä vuorotyö ja lyhennetty työviikko, joten ovat isein arkipäivinäkin kotona). Perhekerhoissa (seurakunta ja mll) aletaan myös käydä heti, kun vauva hieman kasvaa ja itskut vähenee. Koska vauvamme on pieni ja itkuinen, välillä menee iltapäivään, että päästään ulos. Toki tilanne muuttuu parempaan kun vauva kasvaa ja hänelle alkaa tulla päivärytmi. Esikoinen on aika rauhallinen, tykkää leikkiä, piirrellä ja askarrella itsekseenkin ja " auttaa" vauvanhoidossa ja kotitöissä
Vaikka yöt on valvomista ja päivisin joutuu venyä (vauvaa täytyy kanniskella ja silloin kun nukkuu, koitan järjestää esikoiselle tekemistä), niin en koe arkea erityisen raskaaksi. Ja ajattelen, että vaikka nyt alussa esikoinen joutuu välillä "tylsistyä" kotona, niin tilanne kyllä paranee syksyn mittaan, kun vauva kasvaa, ja päästään entistä paremmin liikkeelle.
Mutta tuolla em. Ketjuissa kun puhuttiin, että kerhot ja puistotuttavuudet ei korvaa ryhmässä olemista, ja että kaverisuhteista ei tule tarpeeksi syvällisiä ym ym, niin jääkö mun lapsi nyt todella jostain paitsi? Kertokaa, millaisia teillä vastaavassa tilanteessa olevilla ne päivät lasten kanssa on, mitä puuhaatte? Vai miltä tämä meidän tilanne kuulostaa? Joku puhui jopa syrjäytymisestä; eikai nyt hyvänen aika nelivuotias voi syrjäytyä, jos on kotihoidossa?
