Toggle sidebar

Kuinka kauan keholla kestää palautua stressistä/ahdistuksesta/traumasta fyysisellä tasolla???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kemuli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

"kemuli"

Vieras
On menty jo pian 2kk heikotuksen,voimattomuuden ja huimauksen turvin.Lisäksi kädet tärisee heti aamusta kun silmäni auki saan,vaikka olisin nukkunut hyvin.Mun on hyvin vaikea uskoa että tämä kaikki johtuisi hurjasta ahdistuksesta,jota lääkärit veikkailevat lukuisten tutkimuksien jälkeen.On hirveän huono olo,aivan sellainen epätodellinen.
Onko kenelläkään samanlaista,helpottaisi kuulla kun itsellä mielessä pyörii pahat taudit kun tuntuu ettei mikään auta,kroppa pullikoi vastaan eikä tunnu vapautuvan stressistä.
MIKÄ TÄHÄN AUTTAA???
 
Sitähän on ihan mahdotonta sanoa, koska keho ja mieli ovat niin voimakkaasti sidoksissa toisiinsa. On hyvin vaikeaa sanoa, mitkä ovat puhtaasti fyysisiä oireita, mitkä taas psykosomaattista oirehdintaa. Kaikki sinun oireesi voivat johtua ihan vaan stressistä ja ahdistuksesta, ne aiheuttavat usein juurikin tuollaista fyysistä oirehdintaa. En tiedä mitä elämässäsi on tapahtunut, mutta tärkeää on, että myös psyykkinen puoli hoidetaan kuntoon.
 
Kerron lyhyesti;aloin oirehtiman maaliskuussa kun sain kovia päänsärkyjä silloisen elämäntilanteen takia.Olin kovin ahdistunut ötäpäivää.Sitten alkoi muut oireet,huimaus,lihasnykimiset 24h,elohiiret pahoinvointi ym.OLin satavarma että on kyseessä aivokasvain,ms tauti tai joku muu vakava,enkä pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin äidittömäksi jääviä lapsiani.Tilanne kärjistyi niin että pääkivun takia jouduin päivystykseen jossa sitten todettiin aivoissa pieni muutos,joka ei nykyisellään vaikuta elämääni jos syön lääkkeitä.tämän jälkeen jouduin tutkimuksiin ja nyt kärisn jatkuvasta huimauksesta ja kädet vapisee,lihakset ikäänkuin sirisee käsissä heti aamusta.jos otan puolikkaan rauhoittavan,tilanne normalisoituu.On vain niin vaikea uskoa siihen ettei kyseessä ole mikään vakava juttu.Tutkittu on aika paljon keskussairaalassa.En saa mitään apua tällä hetkellä.
 
Mä kävin vastaavanlaista läpi viime kesänä. 3kk olin sairaslomalla, jonka aikana kahdesti yritin palata töihin, ei onnistunut. Tärinää, huimausta, outo pelkoa, päänsärkyä, niska ja hartiakipua. Voimattomuus, levottomuus, sydämmen hakkaaminen, hikoilu jne.
Mulla tutkittiin vaikka ja mitä. Aivokasvain oli itelläkin mielessä, se lopulta magneettikuvauksessa suljettiin pois. Neurologi totesi mut "terveeksi" kaikkine kokeineen. Aloin tutkimusten myötä rauhoittua. Stressiperäiseksi jo ensimmäinen lääkäri oireeni totesi. Muutaman puolikkaan rauhoittavan minäkin pahimpina päivinä söin, helpotti. Mulla oli kova stressi koko kevään, kiivas tahti töissä, enkä oikein edes viihtynyt, epäonnistunut lapsettomuushoito, jos ta olin itselleni kehittänyt onnistumisen pakon päästäkseni pois töistä. Omakotitalon rakentaminen loppusuoralla, jolloin tavallaan olikin "lupa romahtaa".
Mulle tarjottiin jatkuvaa lääkitystä paniikkihäiriöön, jota kuitenkaan en ottanut. Lapsettomuushoitoja kuitenkin haluttiin jatkaa.
Kävin vyöhyketerapiassa 9kk ajan 1-2 viikon välein. Rentoutti mun mieltä ja antoi voimia, koin tästä suurta apua.

Voimia todella paljon! Anna itsellesi aikaa ja keskity mieluisiin rauhoittaviin asioihin. Vyöhyketerapiaa suosittelen myös!
Annoin itselleni vaan aikaa, tein rauhassa itselleni mieluisia juttuja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kokenut!:
Mä kävin vastaavanlaista läpi viime kesänä. 3kk olin sairaslomalla, jonka aikana kahdesti yritin palata töihin, ei onnistunut. Tärinää, huimausta, outo pelkoa, päänsärkyä, niska ja hartiakipua. Voimattomuus, levottomuus, sydämmen hakkaaminen, hikoilu jne.
Mulla tutkittiin vaikka ja mitä. Aivokasvain oli itelläkin mielessä, se lopulta magneettikuvauksessa suljettiin pois. Neurologi totesi mut "terveeksi" kaikkine kokeineen. Aloin tutkimusten myötä rauhoittua. Stressiperäiseksi jo ensimmäinen lääkäri oireeni totesi. Muutaman puolikkaan rauhoittavan minäkin pahimpina päivinä söin, helpotti. Mulla oli kova stressi koko kevään, kiivas tahti töissä, enkä oikein edes viihtynyt, epäonnistunut lapsettomuushoito, jos ta olin itselleni kehittänyt onnistumisen pakon päästäkseni pois töistä. Omakotitalon rakentaminen loppusuoralla, jolloin tavallaan olikin "lupa romahtaa".
Mulle tarjottiin jatkuvaa lääkitystä paniikkihäiriöön, jota kuitenkaan en ottanut. Lapsettomuushoitoja kuitenkin haluttiin jatkaa.
Kävin vyöhyketerapiassa 9kk ajan 1-2 viikon välein. Rentoutti mun mieltä ja antoi voimia, koin tästä suurta apua.

Voimia todella paljon! Anna itsellesi aikaa ja keskity mieluisiin rauhoittaviin asioihin. Vyöhyketerapiaa suosittelen myös!
Annoin itselleni vaan aikaa, tein rauhassa itselleni mieluisia juttuja.
Click to expand...

Samantyyppisiä kokemuksia ollut,lapsettomuutta myöten.Mielestäni tämä voimattomuus ja tärinä on pelottavinta,millaista tuo sinun tärinä oli??ajoittuiko tiettyihi tilanteisiin vai oliko jatkuvaa??Pelottaa,kun ei voi hallita omaa kroppaa!!
 
Se tärinä ilmeni ihan kuin paniikkikohtauksissa. Useimmiten julkisella paikalla tai ainakin kun olin yksin. Jouduin tosi monesti soittamaan miehen kotiin, kun tuntui että suunnilleen kuolen yksin kotona. Se todella oli pelottavaa, kerran mies jopa soitti anbulanssin. Kun mulla oli tutkittu kymmeniä verikokeita ja aloin rauhoittua niiltä osin, niin helpotti paljon kun istuin ja aloin ajatella, ettei oikeasti ole mitään hätää. Kävin mielessä läpi, että nyt pitää rauhoittua ja tieto kaapissa olevista lääkkeistä helpotti kummasti. Tieto siitä, että puolikkaalla pillerille olo rauhoittuu, jollen itse siihen pysty.

Ole ihan rauhassa vaan ja anna aikaa. Turhaa nyt kiiruhtaa mihinkään! Onko sulla läheisiä joille avautua asiasta? Itselleni oli kovasti apua myös läheisille puhumisesta. Varsinaiseen terapiaan en tuntenut tarvetta vaikka sellaistakin tarjottiin.
 
Mä olen kokenut trauman, fyysinen oirehdinta kesti puolisen vuotta, asteittain väheten. Aluksi oli ajatuksissa kokoajan ja juuri tuollaisia oireita oli, nykyään kun siitä on kaksi vuotta, voin ajatella tapahtunutta ahdistumatta. Joskin kyllä esim sairaalaan vaikka ihan peruskäynnille mennessä trauma aina nostaa päätään.
 
No,mulla ei ole oikein ketään kelle puhua,mies pitää ihan luulosairaana,kun ei näe tärinääni.Se,mikä mua ihmetyttää on kun se tärinä alkaa heti aamusta kun silmäni saan auki,vaikka kaikki rauhallista enkä ehdi edes ajatella mitään kamalaa.SIKSI tuntuu että voiko tämä kaikki tulla tosiaan ahdistuksesta!!
 
Täällä ei ihan noin kovia oireita, mutta sydämen rytmihäiriöitä, elohiirtä ja pakkoliikkeitä olen saanut työperäisen stressin takia. Nyt sairauslomalla olen, enkä haluaisi enää mennä takaisin töihin samaan paikkaan.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa