kuinka kauan te etsitte itseänne nuorena?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jaina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"jaina"

Vieras
täytän kohta 30 enkä vieläkään oikein tiedä mitä elämältä haluan. :( entä jos en koskaan löydä omaa sisintä enkä itseäni :( olenko koko elämäni tällainen etsijä joka on hukassa.
 
En kai mä oo vieläkään "löytänyt" itseäni. Ikää jo lähemmäs kolmekymmentä, liittoa takana melkein kymmenen vuotta ja lapsikin siunaantunut.

Ehken koskaan lopeta tätä etsimistä? Vois olla tylsää muuten.
 
en varmaan saa vastata kun olen vasta 23. Mutta kyllä mulla on jo monta vuotta ollut selvät sävelet sen suhteen mitä haluan... ainoa missä olen vähän joutunut miettimään on ammatti, ja aion lähteä uudestaan opiskelemaan kun eka valinta meni pieleen. Mutta nyt ensin nää lapset
 
Ma taytan ensi viikolla 30 ja en ole koskaan tiennyt, mita haluan tehda, missa ja kenen kanssa. Eipa tama ajelehtiminen juurikaan haittaa. Joskus pienta kriisia pukkaa, mutta unohtuvat kovin akkia.
 
Mä etsin itseäni aika kauan, kunnes tajusin sen etsinnän olevan juuri sitä elämistä, mikä rakentaa minut ja minua. Nyt mä elän, kasvan ja kutistun, opin ja tajuan tyhmyyteni koko ajan uudestaaan. =)

Mä olen 34 v. Tiedän oikeastaan, mitä haluaisin tehdä, mutta etsin jatkuvasti uusia uomia ja tapoja tavoitella unelmiani. Yleensä hauskuus ja parhaat jutut piilevät siinä matkan varrella.

muoks. AARrrghaarrghaaaArgh!!! Mä olen 33!!! En 34. :D (miten sitä voi unohtaa oman ikänsä?)
 
Viimeksi muokattu:
Mä etsin itseäni aika kauan, kunnes tajusin sen etsinnän olevan juuri sitä elämistä, mikä rakentaa minut ja minua. Nyt mä elän, kasvan ja kutistun, opin ja tajuan tyhmyyteni koko ajan uudestaaan. =)

Mä olen 34 v. Tiedän oikeastaan, mitä haluaisin tehdä, mutta etsin jatkuvasti uusia uomia ja tapoja tavoitella unelmiani. Yleensä hauskuus ja parhaat jutut piilevät siinä matkan varrella.

muoks. AARrrghaarrghaaaArgh!!! Mä olen 33!!! En 34. :D (miten sitä voi unohtaa oman ikänsä?)

etsit itseäsi äsken niin kovasti että päädyit valitsemaan henkiseksi luvuksesi 34. voi sua. :hug: :D
 
  • Tykkää
Reactions: MolliMelooni
=D Mie oon 34 v. enkä vieläkään tiedä mitä teen "isona". Juu on korkeakoulutus, työpaikka, lapset ja omakotitalo kera koiran....ehei, mie repäisen ja ukko, koira ja muksut kainaloon ja vaikka Tiibetiin ihmettelemään
 
Tiesin jo lukioiässä mihin ammattiin haluan (ja siinä olen). Muuten itseni etsintä koki jonkinlaisen ensimmäisen kunnon askeleen kun olin siinä 23, nyt kolmikymppisenä olen aika sinut itseni kanssa. Tosin joskus kymmenen vuoden päästä saatan ajatella ihan toisin - sittenhän se näkee.
 
No tällähetkellä koen, että tiedän mitä elämältäni haluan. Sehän voi muuttua vuoden tai 30 vuoden päästä, mutta nyt minulla on selkeä suunta opintojen ja työelämän suhteen. Olen vasta 18, mutta melko varma ala valinnastani (ainakin nyt). Tuntuu, että olen löytänyt sen oman jutun mistä jaksan puhua päivät pitkät, mielipiteitä löytyy ja motivaatiota työn tekemiseen. Saa nähdä kauanko tätä kestää. Ja olen myös muutenkin sinut itseni kanssa, en koe tarvetta rällästää baarissa vain koska on siistiä näyttää tyhmältä. Seurustelen miehen kanssa ja asumme yhdessä. Ainakin nyt tämä suhde tuntuu hyvältä enkä usko, että tuosta toisesta osapuolesta nyt mitään mörköjä paljastuu, hän on ihanan tavallinen maalaisjärkinen mies joka on melkoisen samoilla linjoilla kanssani elämän suhteen, myös päihteissä. Eli kaipa minä jotenkin olen jo itseni löytänyt tosin ainahan sitä voi eksyä ja löytää ihan uusia juttuja ;)
 

Yhteistyössä