Kuinka kauan voi petetyn viha kestää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja uusivuosinäin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En ole enää yhdessä miehen kanssa, joka minua petti, mutta en usko, että olisin koskaan päässyt siitä yli. Katkera en varmaan ollut kauaa, mutta kiukun tunne nousee vieläkin, jos asiaa mietin. Mutta meidän suhde katkesi kyllä ihan muihinkin asioihin, vaikka yritettiin päästä niistä yli. Tai minä yritin. Mutta lämpimät tunteet miestä kohtaan on edelleen ja hänestä välitän aidosti. Jollain tavalla pystyn ymmärtämäänkin miksi toimi kaikessa ihan paskasti - saatiin juteltua kaikki. Mutta ei sitä kyllä jatkamaan pystynyt. Epäluottamus silti jäänyt - kalvaa nykyisessäkin suhteessa, vaikkei toinen olekaan pettänyt ja tuskin pettääkään. Silti olen herkästi mustasukkainen. Mutta tässä uudessa suhteessa huomaa, että luottamus kasvaa koko ajan ja vanhat pelot alkaa jäädä. Mutta jos nyt petettäisiin, nimenomaan tämä mies, joka tuntuu olevan tosi sitoutunut, en enää selviäisi siitä. Tarkoitan, ettei luottamus enää siitä voisi palautua. Se on ollut niin vaikeaa nyttenkin. Ja edelleen olen tyytyväinen, että jätin entiseni. Aina kun mietin, mitä hän oli tehnyt ajattelen: ihan oikein sille, onneksi lähdin. Eli todella ristiriitaisia tunteita. Mutten märehdi asiaa koskaan päässäni, kiukku vaan on herkässä. Vaikea selittää. Silti välitän tyypistä, vaikkei enää tekemisissä ollakaan, ja toivon hänelle kaikkea hyvää. Kyllä hän myös aidosti katui ja kertoi minulle asioista ihan itse. Sillä on ollut paljon merkitystä.
 
Te jäätte elämästä paitsi. Olette säälittäviä ja itsekkäitä.

Jos mies pettää teitä ja ottaa uuden puolison, on se miehen oikeus. Turha siinä on itseään syytellä. Ei teissä alun pitäen välttämättä ollut mitään vikaa. Tosin tuollainen katkeruus kyllä puhuu sen puolesta, että on ihan oikein, että mies on vaihtanut teidät johonkin hitusen kypsempään tyyppiin.

Katkeroituminen ei hyödytä ketään, ei ketään. Oma elämä vaan menee pilalle.
 
Ihmisellä on paljon enemmän tunnteita kuin ne jotka on sanoilla ja määritelmillä luokiteltu. Kaikki eri variaattiot lähtevät samoista perusvaatimuksista joita ovat ne samat kuin millä muuulla elävällä olennolla tahansa eli kasvuympäristön turvallisuus, ravinnonsaannin varmuus, elämän kunnioitus eli ei kuluteta muuta kuin mikä hengissä ja terveenä pysymiseksi on välttämätöntä sekä "pesäluola" ulokoisia vaaroja vastaan. Kun turvallisuus (puoliso, sukulaiset ja muut ihmiset), nykyisissä olosuhteissa myös terveydenhoito, ravinto, puhdas vesi ja happi ovat uhattuina luontainen puolustusmekanismi herättää tunnereaktion jonka pitäisi johtaa tekoon, luonnossa pakenemiseen ja yhteikunnissa missä olemme monien asioitten vankeja asiantilan normalisointiin. Jos nämä eivät onnistu on seurauksena asiantilan huononeminen ja elimistö näyttää punasta valoa eli vaaraa. Tämä hälytystila tuottaa kaikki negatiiviset ajatukset sekä myös ruumiilliset sairaudet ja mitä enemmän olemme ypäristömme ja elämäntilanteemme vankeja sen pidempää hälytysvalo vilkkuu, siihen tottuu je se jää päälle. Olemme kiukkuisia, surullisia, murrettuja, salavihaisia jne. loputtomina erilaisina määritelminä. Tämä asiantila tekee mahdolliseksi politikoinnin, terveyspalvelujen sumplimisen, asuntomarkkinoilla keinottelun, ruuan hinnalla ja laadulla pelleilyn, lisäainekuormitukset, vesimaksuilla kikkailun ja ilmastosopimuksilla konstailun jne. Kahden ihmisen välinen sopimus on juuri sen perheyhteisön turvalisuuden takaaminen, ei sen hävittäminen omilla mielihaluillaan.
 
Te jäätte elämästä paitsi. Olette säälittäviä ja itsekkäitä.

Jos mies pettää teitä ja ottaa uuden puolison, on se miehen oikeus. Turha siinä on itseään syytellä. Ei teissä alun pitäen välttämättä ollut mitään vikaa. Tosin tuollainen katkeruus kyllä puhuu sen puolesta, että on ihan oikein, että mies on vaihtanut teidät johonkin hitusen kypsempään tyyppiin.

Katkeroituminen ei hyödytä ketään, ei ketään. Oma elämä vaan menee pilalle.

Olin teini.ikäisenä todella hanakka pitämään puoliani ja pidin ne räjähtäövän varmasti. Äitini puhui ihan samalla tavalla ja syyllistämällä taltutti mut pysymään aisoissa. Nyt aikuisena tajusin, että olin viisaampi kuin tyhmä, kynnysmatoksi heittäytynyt äitini joka yritti kasvattaa musta samanlaista valtavirranvietävänä olevaa tukkipuuta. Olen palannut samanlaiseksi raivopääksi, mikä näyttää missä kaappi seisoo jos joku yrittää alistaa tai kohtelee epäoikeudenmukaisesti. Puhuin vielä ennen tätä valaistumista samanlaista sontaa, joten sen takia huvittaa lukea tällaisia tekstejä.
 
En tiedä loppuuko viha koskaan.
Tapahtuneesta on jo vuosia aikaa mutta silti kyllä viha ja kiukku on todella herkässä jos aihe ja tilanteet jotenkin palautuu mieleen.
Miehen kanssa olen edelleen yhdessä.
 
Miksi pettäminen aiheuttaa vihaa tai kostonhalua? Ymmärrän kyllä, jos haluaa päättää parisuhteen, koska riski taudeista tai liiton ulkopuolisesta raskaudesta kasvaa kun harrastetaan seksiä parisuhteen ulkopuolella, mutta miksi vihaa? Jos itse saisin nyt tietää, että puolisoni on pettänyt/pettää, niin en usko että olisin pahemmin moksiskaan. Olisin toki yllättynyt, ehkä hämilläni, ja ottaisin eron, mutta se johtuisi vain ylpeydestäni. Enkä tosiaankaan kokisi tarvetta "kostaa".
 
Miksi pettäminen aiheuttaa vihaa tai kostonhalua? Ymmärrän kyllä, jos haluaa päättää parisuhteen, koska riski taudeista tai liiton ulkopuolisesta raskaudesta kasvaa kun harrastetaan seksiä parisuhteen ulkopuolella, mutta miksi vihaa? Jos itse saisin nyt tietää, että puolisoni on pettänyt/pettää, niin en usko että olisin pahemmin moksiskaan. Olisin toki yllättynyt, ehkä hämilläni, ja ottaisin eron, mutta se johtuisi vain ylpeydestäni. Enkä tosiaankaan kokisi tarvetta "kostaa".

Tottakai se aiheuttaa vihaa jos sinulle kaikista rakkain ja tärkein ihminen kohtelee sinua äärimmäisen huonosti, valehtelee ja pettää törkeästi luottamuksesi.
Viha on ihan normaali tunne suruprosessissa ja silloin, kun joku kohtelee sinua huonosti.
Tuntevathan lapsensa vaikkapa syövälle menettäneetkin usein vihaa tapahtuman johdosta, vaikkei se mitään tai ketään auta.
 
Pitkäaikainen katkeruus on katkeran yksinkertaisen ihmisen elämäntyyli. Muutenkin kaikki on negatiivista eikä ole kykyä käsitellä rakentavalla tavalla ongelmia eikä haluakaan saati kykyä päästä niistä yli. Kaikista vastoinkämisistä haetaan lisäoikeutusta olla niin katkera kuin mitä olisi ilman mitään vastoinkäymisiäkin. Muista ihmisistä haetaan syytä ja oikeutusta omalle katkeruudelle. Vaikkei syytä katkeruuteen olisi, se oikeutus haetaan jostain. Pettäminen on laajasti hyväksytty syy katkeroitua. Hyödyllisempää olisi miettiä, mikä meni pieleen parisuhteessa. Parisuhde on vuorovaikutus kahden ihmisen välillä. Yhdessä se rakennetaan ja yhdessä se myös tuhotaan. Ei auta syyttely ja katkeruus, sen kaikki tietävät, mutta jotkut ihmiset ovat sellaisia, ettei heistä ole muuhun.

En tarkoita, että pettäminen olisi oikein, mutta sille voi olla syynsä. Eikä katkeroituminen ja viha vie asioita yhtään eteenpäin. Kun ihminen on perushapan ja kitkerä, se on se syy hakeutua positiivisempien ihmisten pariin.
 
Pitkäaikainen katkeruus on katkeran yksinkertaisen ihmisen elämäntyyli. Muutenkin kaikki on negatiivista eikä ole kykyä käsitellä rakentavalla tavalla ongelmia eikä haluakaan saati kykyä päästä niistä yli. Kaikista vastoinkämisistä haetaan lisäoikeutusta olla niin katkera kuin mitä olisi ilman mitään vastoinkäymisiäkin. Muista ihmisistä haetaan syytä ja oikeutusta omalle katkeruudelle. Vaikkei syytä katkeruuteen olisi, se oikeutus haetaan jostain. Pettäminen on laajasti hyväksytty syy katkeroitua. Hyödyllisempää olisi miettiä, mikä meni pieleen parisuhteessa. Parisuhde on vuorovaikutus kahden ihmisen välillä. Yhdessä se rakennetaan ja yhdessä se myös tuhotaan. Ei auta syyttely ja katkeruus, sen kaikki tietävät, mutta jotkut ihmiset ovat sellaisia, ettei heistä ole muuhun.

En tarkoita, että pettäminen olisi oikein, mutta sille voi olla syynsä. Eikä katkeroituminen ja viha vie asioita yhtään eteenpäin. Kun ihminen on perushapan ja kitkerä, se on se syy hakeutua positiivisempien ihmisten pariin.
Pettämiselle on syy ja se on pettäjän selkärangattomuus. En ymmärrä että joku viitsii edes puolustella pettäjiä, heillä on ollut mahdollisuus päättää ensin parisuhde ja sen jälkeen vasta lähteä huoraamaan. MUTTA he halusivat mieluummin satuttaa puolisoansa pahimmalla mahdollisella tavalla. Turha pettäjien itkiä kuin olisivat "uhreja", he itse valitsivat pettäjän tien.
 
Pettämiselle on syy ja se on pettäjän selkärangattomuus. En ymmärrä että joku viitsii edes puolustella pettäjiä, heillä on ollut mahdollisuus päättää ensin parisuhde ja sen jälkeen vasta lähteä huoraamaan. MUTTA he halusivat mieluummin satuttaa puolisoansa pahimmalla mahdollisella tavalla. Turha pettäjien itkiä kuin olisivat "uhreja", he itse valitsivat pettäjän tien.

Pettämiselle on syy ja se voi olla myös se toinen osapuoli parisuhteessa. Jotkut myös elämässään uhriutuvat ja katkeroituvat ihan vaistonvaraisesti ja kun ei ole kykyä eikä halua muuhun. Halutaan olla uhreja ja marttyyreja ja katkeria ja etsiä syitä syytellä muita omista ongelmista pikemminkin kuin ottaa oma vastuu omasta elämästä ja onnesta, ja siinä on elämän päämäärä.
 

Yhteistyössä