Kuinka kertoa raskaudesta lapsettomuudesta kärsivälle?

[ärvee 19]

Olemme menossa perheen kanssa juhlimaan lapsemme serkun synttäreitä. Emme ole nähneet välimatkan takia puoleen vuoteen. Haluamme kertoa odotuksesta kasvotusten, samalla reissulla kerromme muillekin siellä päin asuvilla. Raskaus näkyy aika selvästi, tämä on neljäs. Tiedän että tämän synttärisankarin vanhemmat ovat toivoneet toista lasta pian kaksi vuotta ja ovat hoidoissa.

Miten hoitaa asia mahdollisimman hienotunteisesti? Minusta näkee että odotan. Sydäntä puristaa se tieto, että tämä toinen äiti tulee surulliseksi.

 

[Phoebsi]

Eipä se sinun murheesi silti ole. Nauti raskaudesta, älä teeskentele ainakaan.

 

[MorbidMama]

Kunhan kerrot vaan. Varmasti osaat kertoa sen siten, että et tietoisesti toista loukkaa. Jos ystäväsi loukkaantuu kaikesta huolimatta, on hyvä muistaa, ettei se oikeastaan johdu sinun raskaudestasi.

 

[Anatolia]

Olisin ehkä kertonut jo, jos raskaus kerran on sen verran pitkällä että se jo näkyy.

Minä oon aina vaan todennut että olen raskaana, meille tulee vauva. Hyvin on lapsettomat (paitsi yksi, mutta se onkin vähän dilledilledingdong) tuttavat/ystävät sen tiedon vastaan ottaneet.

 

[3 lasta]

Kerrot asian niin kuin se on. Mutta hehkuttamatta tai vatsaasi jatkuvasti paijaamatta. Heillä kuitenkin on 1 lapsi, joten aivan lapsettomia eivät ole.

 

[halipupu harmaana]

Kerrot asian niin kuin se on. Mutta hehkuttamatta tai vatsaasi jatkuvasti paijaamatta. Heillä kuitenkin on 1 lapsi, joten aivan lapsettomia eivät ole.

Peesi. Ja kyllähän he varmaan huomaavat kertomattakin miten asian laita on. Lapsettomuus ei ole maailman pahimpia kokemuksia (eikä kyseinen pari edes ole aivan lapseton), oman lapsen menettäminen taitaa mennä edelle.

 

[mamatsu]

Kerrot vaan,pahemmalta heistä varmaankin olisi kuulla muuta kautta.

 

[ex-lapseton]

itse halusin kuulla aikoinaan ensin tekstarilla, jotta ehdin sulatella uutista rauhassa. Mielummin onnittelin sit kasvotusten niin, että olin ehtinyt itkuni itkeä.

 

["sussu"]

öö...tarviiko teidän sitä edes kertoa jos muutenkin näkyy jo?

 

[fifiia]

Itse kertoisin varmaan etukäteen tekstarilla tai puhelimessa jos raskaus kerran on jo pidemmällä, kasvotusten tuskin asiaa voi enää selitellä jos raskaus jo näkyy muutenkin ja tilanne voi yllättävyydessään olla hankala molemmin puolin.

 

[Eedla]

itse halusin kuulla aikoinaan ensin tekstarilla, jotta ehdin sulatella uutista rauhassa. Mielummin onnittelin sit kasvotusten niin, että olin ehtinyt itkuni itkeä.

Mulla on ollu tapana laittaa tieto raskauksistani juurikin tekstarina. Oon aatellu justiin tuota, että saa rauhassa sulatella asiaa ja jos tuntuu että suututtaa tai itketää niin ei tarvii mun edessä sitä tehdä taikka teeskennellä muuta kuin miltä tuntuu. On omassa tuttavapiirissä pelittäny hyvin. Ja oon just sillee ollu hehkuttamatta asiaa. Yksi lapseton kaverini sanoikin mulle että hänen on mun kanssa ollu helppo olla tekemisissä raskausaikanakin kun en koko ajan puhu ja hehkuta raskautta, toisin kuin jotkut hänen kaverinsa on tehneet.

 

["pieras"]

Itse kertoisin varmaan etukäteen tekstarilla tai puhelimessa jos raskaus kerran on jo pidemmällä, kasvotusten tuskin asiaa voi enää selitellä jos raskaus jo näkyy muutenkin ja tilanne voi yllättävyydessään olla hankala molemmin puolin.

Itse lapsettomuudesta kärsivänä arvostaisin tällaista. Se mitä minulle tehtiin, välteltiin ennen ilmoitusta noin puolisen vuotta kuin ruttoa, ei tuntunut kovin kivalta... Ei tietty liity tähän, muuten kuin että ihana että osaat ottaa toisen elämää koskettavan vaikean asian huomioon!

 

[entinen lapseton]

Mä ainakin iloitsin aina kun sain kuulla vauva-uutisia. Tuntui jotenkin että jos se" liippasee näin läheltä, niin kohta on meiän vuoro.." Oli ihana kuulla ja elää mukana varsinki läheisen ystävän raskautta, vielä kun oma oli vasta haaveissa.

3 vuoden lapsettomuuden ja hoitorumban aikana sain 16 sukulaiselta/tuttavalta/kaverilta vauva-uutisia, joista kaikki ilahdutti suunnattomasti. En missään vaiheessa halunnut muiden lapsia omakseni! Toivoimme omaa lasta mieheni kanssa, kenenkään toisen raskaus ei ollut multa mitenkään pois...
En käsitä sitä miten joku voi mustasukkainen tai kateellinen toisen raskaudesta...

Mutta meitä on moneen junaan.. Mieti millainen ihminen ystäväsi on, ei kaikki lapsettomat ole järjettömän katkeria..

 

["hmm"]

Oliko raskaus yllätys vai yritittekö te lasta?

 

["vieras"]

Koin lapsettomuutta 8 vuotta ja sinä aikana moni ystävä ja tuttava sai lapsia. Parasta oli ne kerrat, kun alkaneesta raskaudesta kerrottiin heti kiertelemättä ja kasvotusten, pahimmat oli ne, jotka jättivät asian kertomatta ja kuulin toisen kertomana, kun pelkäsivät minun tunteitani. Itselleni kaikkein ihaninta oli kuulla ystävieni onnesta, koska lapsettomuus oli minulle pahinta mitä oli olemassa ja asia mitä en todellakaan toivonut kenenkään muun kokevan.

En kyllä toivoisi tietoa myöskään tekstiviestillä, itse kertoisin soittamalla asian, se toki riipaisee, mutta he EIVÄT OLE LAPSETTOMIA.

 

[dfgjkdf]

Täysiaikaisen vauvani kohtukuoleman jälkeen, ja nyt jo useamman kuukauden kolmosta yrittäneenä, koen jossain määrin voivani ymmärtää sellaisia vanhempia, joille lapsen saaminen on työlästä. Vauvauutisesta kannattaa tietenkin reilusti sanoa ääneen, mutta omien raskauskokemusten purku voi satuttaa vanhempia ja latistaa juhlatunnelmaa. Itse henkilökohtaisesti koen ahdistavina ja kipeinä sellaiset tilanteet, joihin liittyy vauvauutisten jauhamista.

 

[ddfgdfgd]

tekstari, soitto tai s.posti etukäteen kuulostaisi järkeviltä tavalta!

 

[ärvee 19]

[QUOTE="hmm";24989434]Oliko raskaus yllätys vai yritittekö te lasta?[/QUOTE]

Mitä väliä sillä on? Yritimme ja toisessa kierrossa tärppäsi.

Kiitos kaikista viesteistä, kirjoittelen hänelle tänään sähköpostia asiasta. Tiedän että se tulee olemaan kova pala, kun ilmoitimme kolmannen lapsemme raskaudesta, hän alkoi itkeä kahvipöydässä ja poistui ulos. Tuolloin en vielä tiennyt heillä olevan ongelmia.

 

["heips"]

Mitä väliä sillä on? Yritimme ja toisessa kierrossa tärppäsi.

Kiitos kaikista viesteistä, kirjoittelen hänelle tänään sähköpostia asiasta. Tiedän että se tulee olemaan kova pala, kun ilmoitimme kolmannen lapsemme raskaudesta, hän alkoi itkeä kahvipöydässä ja poistui ulos. Tuolloin en vielä tiennyt heillä olevan ongelmia.

Ei kun ajattelin vaan jos olette kertonu että haaveilette neljännestä ei se tulisi niin isona yllätyksenä ystävällesi.

 

[ärvee 19]

Emme kuitenkaan ole niin ystäviä että olisin kertonut yrityksestä.