Kuinka kertoa uudesta vauvasta?

[Aina epäonnistuva]

Olen kahden lapsen yh ollut vuosikausia.Suhde lasten isään,alkoholistiin,narsistiin oli hyvin rankka ja pelottava.Oma elämäni oli pitkään hajalla,mutta viimein pääsin jaloilleni.

35-vuotiaana tapasin ihanan ja kunnollisen miehen - tai niin luulin. Kaiken piti olla kunnossa viimein elämässäni ja koin,että minäkin saan viimein sen ehjän perheen,jota ei vielä koskaan ollut ollut.Mies oli minua huomattavasti vanhempi,joten lastakin aloimme yrittää jo hyvin alkuvaiheessa.
Sain kaksi keskenmenoa ja muutenkin perheessä oli terveydellisiä ongelmia.Kun viimein tulin ja pysyin raskaana,oli kuvio jo muuttunut ja muuttui edelleen.Miehestä oli tullut aivan erilainen,ei jaksanut käydä töissä,raha-asiat huningolla,huutoa,lyhyttä pinnaa jne.Koko raskausaika on ollut vaikeaa ja surullista,kaikkea muuta kuin mitä piti olla.Surun,pettymyksen ja miehen mustasukkaisuudenkin vuoksi olen lähes kokonaan erakoitunut.Häpeän sitä,että olen taas vaikeassa elämäntilanteessa.En ole kertonut vauvasta juuri kenellekään,vaikka hän pian syntyy. Siskolleni jouduin juuri kertomaan ja sain kamalan ripityksen,kun en ole kertonut.Ei hän halunnut kuulla elämästäni yhtään mitään,mutta vauva-asian pitäminen itselläni on jotenkin aivan järkyttävää hänestä.

Itse olen kokenut,etten halua kuormittaa enää läheisiä elämäni murheilla.Yritän selvitä yksin ja ammattiavulla.Mutta taas olen toiminut väärin Nyt pitäisi jakaa tätä uutista,koska sisko vaatii.Eniten huolettaa iäkäs ja tärkeä mummini.Olen ajatellut kertoa hänelle vasta kun lapsi syntyy ja jos hän on terve,niin ehkä hän ilostuukin.Rakenneultrassa kuitenkin oli viitteitä ongelmista,joten häntä en sen vuoksikaan ole halunnut informoida,kun on aina minusta ja lapsistani kovin huolissaan.

Kuinka kerron hänelle ja kuinka selviän nyt tästäkin,että olen taas tehnyt kaiken ihan väärin.

 

[inkku]

Neuvoa en osaa. Mutta voimia ja onnea tulevasta uudesta ihmiselämästä

 

[juu,juu]

Kyllä sä selviät! Oot vahva Sä olet maailman tärkein ihminen, ÄITI!! Huolehdi itsestäsi ja perheestäsi parhain tavoin ja ota kaikki apu vastaan jos sitä tarjotaan. Älä huolehdi, kyllä kaikki järjestyy. Hyvää joulua perheellesi

 

[vieras]

nyt syyttelet itseäsi liikaa, ei ole sinun syysi että mies on mitä on!

Kerro sukulaisillesi vauvasta jo nyt heti, loukkaavampaa on kertoa vasta syntymän jälkeen ja jos vauvalla onkin ongelmia niin perheesikin saa nyt jo hiukan aikaa valmistautua henkisesti, ihan niin kuin olet sinäkin saanut. Oma perhe on yleensä se henkinen tuki, joka ei jätä vaikeuksien keskellä. Siskosi on ehkä väsynyt tilanteeseesi, kyllästynyt jatkuvaan pään hakkaamiseesi seinään elämässäsi. Ehkä haluaisi kuulua elämääsi ja tukea sinua, mutta ei kestä katsoa, kun aina vain olet samassa tilanteessa hänestä. Hän ei varmaan näe eroa entiseen suhteesesi.

Toivon sinulle voimia tulevaan, hyvä on että saat ammattiapua, mutta oma perhekin voisi olla tärkeä tuki jo vanhempien lastesi kanssa ja heilläkin on oikeus mm. isovanhempiin.
Kaikesta huolimatta rauhaisaa joulua sinulle ja lapsillesi.

 

[Ap]

Vanhempani ovat kuolleet muutaman viime vuoden aikana yllättäen. Lapseton sisko minulla on,jota en halua asioillani kuormittaa.Hän ei jaksa niitä ja hän sanoo aivan suoraakin,että haluaa kuulla vain hyviä asioita.Siksi olen häntä säästänyt.Olemme hyvin harvoin tekemisissä muutenkaan.Omalle isoäidilleni olisin halunnut kertoa,mutta en ole uskaltanut,koska hän on aina niin kovin huolissaan jo aivan pienistäkin asioista,vaikka siitä,että podemme syysflunssaa.Ystävät ovat vähentyneet huomattavasti lasten myötä,koska he viettävät edelleen parisuhteissaan lapsetonta elämää keskittyen aivan muihin elämän osa-alueisiin.En ole kokenut,että jaksaisin jakaa kaikkia elämäni käänteitä heidän kanssaan enää,en ainakaan raskaita asioita.

 

[natasja]

moi ap! tiedän miltä susta tuntuu, esikoisen aikaan oli elämä päinseiniä.(sun täytyy rekisteröityä ensin) ja laita yksityisviestiä jos kaipaat keskusteluseuraa samaa kokeneesta. tosin nykyään elämäntilanne on eri .

älä turhaan itseäsi syyttele :hug: