Kuinka köyhällä on varaa lapsiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja M32
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tämän ketjun perusteella uskoisin, että enemmän on merkitystä vanhempien aktiivisuudella kuin euroilla per kk.

Elinpiiriä saa laajemmaksi kotipaikkakunnallakin ja ihan ilmaiseksi, mutta vaatii toki omia toimia. Sitä en ihan äkkiä usko, ettei pullaan olisi varaa, jos jauhelihaan on. Ehkä luonteenlaatu ollut sellainen, että vaikeuksissa menee turtuneeseen tilaan, eikä näe mitään ratkaisuja missään, eikä pysty toimimaan.

Meillä toimittiin vastavuoroisesti ja siten saatiin juttuja, joista muuten saattoi vain haaveilla. Myös suku oli aktiivista. Äitini sisko kirjoitti näytelmän kesäksi meille lapsille. Eihän se mitään maksanut ja kaikki rekvisiitta tuotiin kotoa, näyttämönä mm. sorakuoppa. Vanhusten avustamista pidettiin aina suuressa arvossa ja siinä sitä elinpiiriäkin laajensi, kun parin kilometrin päässä asui torpassa mummo, jolle käytiin lukemassa lehteä ja haastelemassa.

Pikkuveljelle saatiin pulloja keräämällä polkupyörä. Keräsimme pulloja todella laajalti ja mm. verstailta ja sahoilta asti. Uutteruus ja ahkeruus palkittiin aina. Yökylään pääsi serkuille ja sitten siellä saattoivat tehdä pellillisen pizzaa. Saattoiko olla parempaa elämää, en siitä ainakaan tiennyt. :)
 
No kyllä siihen hyvän lapsuuden luomiseen vähän rahaakin tarvitaan ei se ihan perseaukiselta vanhemmalta onnistu vaikka olisi kuinka tasapainoinen ja kannustava hyvänsä.

Jaa-a. Itse miellän sen henkisen pääoman kuitenkin kaikista tärkeimmäksi, varsinkin köyhästä perheestä tulevalle lapselle. Että toivoa on, ja että samaan ei tarvitse joutua, mutta että se vaatii ponnistejua.

En usko että köyhyys periytyy sen rahan puutteen takia, vaan asenteiden ja ilmapiirin. Henkinen köyhyys periytyy.
 
Tämän ketjun perusteella uskoisin, että enemmän on merkitystä vanhempien aktiivisuudella kuin euroilla per kk.

Elinpiiriä saa laajemmaksi kotipaikkakunnallakin ja ihan ilmaiseksi, mutta vaatii toki omia toimia. Sitä en ihan äkkiä usko, ettei pullaan olisi varaa, jos jauhelihaan on. Ehkä luonteenlaatu ollut sellainen, että vaikeuksissa menee turtuneeseen tilaan, eikä näe mitään ratkaisuja missään, eikä pysty toimimaan.

Meillä toimittiin vastavuoroisesti ja siten saatiin juttuja, joista muuten saattoi vain haaveilla. Myös suku oli aktiivista. Äitini sisko kirjoitti näytelmän kesäksi meille lapsille. Eihän se mitään maksanut ja kaikki rekvisiitta tuotiin kotoa, näyttämönä mm. sorakuoppa. Vanhusten avustamista pidettiin aina suuressa arvossa ja siinä sitä elinpiiriäkin laajensi, kun parin kilometrin päässä asui torpassa mummo, jolle käytiin lukemassa lehteä ja haastelemassa.

Pikkuveljelle saatiin pulloja keräämällä polkupyörä. Keräsimme pulloja todella laajalti ja mm. verstailta ja sahoilta asti. Uutteruus ja ahkeruus palkittiin aina. Yökylään pääsi serkuille ja sitten siellä saattoivat tehdä pellillisen pizzaa. Saattoiko olla parempaa elämää, en siitä ainakaan tiennyt. :)

Mä luulen että silläkin on merkitystä millaisella paikkakunnalla asuu. Siellä Helsingissähän on vaikka mitä ilmaista tai halpaa juttua mihin voi lapset viedä mutta esim mun lapsuuden paikkakunnalla jossa oli vähän yli 2000 ihmistä ei oikein ollut koskaan mitää tapahtua tai paikkoja minne mennä ja kun autoa ei ollut niin eipä sitä oikein oltu kuin kotona.
 
Mä luulen että silläkin on merkitystä millaisella paikkakunnalla asuu. Siellä Helsingissähän on vaikka mitä ilmaista tai halpaa juttua mihin voi lapset viedä mutta esim mun lapsuuden paikkakunnalla jossa oli vähän yli 2000 ihmistä ei oikein ollut koskaan mitää tapahtua tai paikkoja minne mennä ja kun autoa ei ollut niin eipä sitä oikein oltu kuin kotona.

Onneksi on netti, mikä tuntuu löytyvän köyhimmästäkin suomalaisesta perheestä. Louvreenkiin pääsee tutustumaan sen kautta, jos haluaa. (Tai pääsi ennen, en ole käynyt nettisivuillaan aikoihin). Kaikki tieto on saatavilla helpommin, mutta vanhemmilta se vaatii viitseliäisyyttä kyllä.
 
Jaa-a. Itse miellän sen henkisen pääoman kuitenkin kaikista tärkeimmäksi, varsinkin köyhästä perheestä tulevalle lapselle. Että toivoa on, ja että samaan ei tarvitse joutua, mutta että se vaatii ponnistejua.

En usko että köyhyys periytyy sen rahan puutteen takia, vaan asenteiden ja ilmapiirin. Henkinen köyhyys periytyy.

Ainakaan meistä 3 lapsesta ei ole kenestäkään tullut sossun asiakkaita kuten vanhempamme olivat koska varmasti meille kaikille jäi muistoksi se häpeä mitä koimme kun kaikki pienellä paikkakunnalla tiesivät tilanteesta.
 
Mä luulen että silläkin on merkitystä millaisella paikkakunnalla asuu. Siellä Helsingissähän on vaikka mitä ilmaista tai halpaa juttua mihin voi lapset viedä mutta esim mun lapsuuden paikkakunnalla jossa oli vähän yli 2000 ihmistä ei oikein ollut koskaan mitää tapahtua tai paikkoja minne mennä ja kun autoa ei ollut niin eipä sitä oikein oltu kuin kotona.

Tämä on kyllä totta, mutta kuten Phoebsi kirjoitti, nykyään maailma on tullut lähemmäs kaikki netin muodossa, pitää vaan olla itse aktiivinen.
 
Mä luulen että silläkin on merkitystä millaisella paikkakunnalla asuu. Siellä Helsingissähän on vaikka mitä ilmaista tai halpaa juttua mihin voi lapset viedä mutta esim mun lapsuuden paikkakunnalla jossa oli vähän yli 2000 ihmistä ei oikein ollut koskaan mitää tapahtua tai paikkoja minne mennä ja kun autoa ei ollut niin eipä sitä oikein oltu kuin kotona.

En ole Helsingissä kasvanut, enkä syntynyt.

Myönnän, että lapsilla on täällä mukavaa ilmaiseksikin. Hiihtolomaviikolla vajaan kilsan päässä oleva kulttuurikeskus asuinalueellamme näytti 2 leffaa ilmaiseksi nuorille päivässä. Noin esimerkiksi.

Mutta itse olen maalla kasvanut. Sillai maalla, että joki meni takapihalla ja lampaitakin oli kokeilussa meillä kerran. Huvituksina oli puihin kiipeäminen, metsissä samoilu jne. Meitä asui kolme lasta ja vanhemmat yhdessä keittiössä, vaatehuoneessa ja olkkarissa. Meillä ei ollut edes omaa suihkutilaa, vaan kävimme alakerran naapurin saunassa. Ollessani vikaa puolta vuotta yläasteella muutimme omaan taloon.

Kauppaan oli aina tunnin kävelymatka, kouluun kouluasteesta riippuen tunti tai kaksi.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Lapsi ei tarvitse kivoja leluja, kalliita harrastuksia tai nättejä vaatteita. Köyhässä perheessä varttunut lapsi oppii tärkeämpiä arvoja.

Juu juu. Kyllä se vaan lapsena oli kiva saada uusia vaatteita ja joskus käydä ulkomaillakin, vaikka ei mitenkään rikkaita oltukaan. Muistan hyvin sukulaisperheen lapsien tuskan, kun koskaan ei ollut varaa mihinkään ja esim. Levikset (silloin supermuotia :)) oli ihan utopiaa. Meillä on nettotulota reilu 5000 euroa ja ensimmäistä odotan. Ihan tosissani olen miettynty onko meillä varaa vielä toiseen lapseen vai tyydymmekö yhteen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja neljäs_tulossa;29786710:
Siihen nähden, että maailmalla kuolee miljoonia lapsia puhtaan veden puutteeseen, meillä täällä on asiat aika hyvin. Oli sitten uusimpia reimateccejä eli ei.

Ihmiset on yllättävän materialistisia, vaikka sitten maissa joissa lapsia kuolee janoon. Valitettavasti. Ei se sen ylevämpää ole, olla köyhä Afrikassa kuin köyhä Suomessa.
 
Tätä olen miettinyt myös. Itse olemme keskituloisia, työssäkäyviä ihmisiä. Elämme maaseudulla aika normaalia elämää, elämäntapa ei kituuttamista mutta ei missään nimessä mitään törsäämistäkään. Nyt mietin tulevaa kesää ja rahanmenoa, ja totesinpa, ettei reissuja kannata tälle kesälle/syksylle suunnitella. Kahden lapsen rippijuhlat vaatteineen ja mopokortit + mopot varusteineen (kypärät, kengät, hanskat nyt ainakin) vievät niin paljon rahaa, ettei puhettakaan, että mitään ylimäärästä jäisi. Ja nyt moni voi ajatella, että yhtä hyvin lapset pärjää ilman mopoja, mutta ei se täällä maalla niin ole.
 
Muotoillaanko vaikka niin, että jos lapsia haluaa niin aika köyhäksi elämä muodostuu jos niitä ei rahan takia hanki jotta jäisi enemmän käyttörahaa elämiseen.
 
Lapsestaan pystyy kasvattamaan sivistyneen ja tasapainoisen ilman suuria rahoja.

Minä olen köyhästä perheestä. Ei puhettakaan, että lapsena olisi päässyt matkustamaan minnekään. Lähdin sitten nuorena aikuisena ihan itse asumaan ulkomaille. Vaikka en ollut matkustellut, niin pärjäsin, koska olin jo lapsena lukenut paljon ja tiesin uuden kotimaani kulttuurista ja tavoista.

Omat lapsetkaan eivät ihan lähivuosina pääse matkustamaan. Toisaalta olen miettinyt, että ei se turistimatkustelu nyt mikään tae siitä ole, että lapsi oppisi kansainväliseksi ja oppisi muista kulttuureista. Jos käydään rantalomalla turistikohteessa, niin ei se paljon sivistä ja opeta. Enemmän saattaa lapsi oppia siitä, että lukee kirjasta (tai netistä) jonkin maan kulttuurista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja neljäs_tulossa;29786710:
Siihen nähden, että maailmalla kuolee miljoonia lapsia puhtaan veden puutteeseen, meillä täällä on asiat aika hyvin. Oli sitten uusimpia reimateccejä eli ei.

Puitteet, elämäntapa ja tarpeet ovat kuitenkin hieman erilaiset eri paikoissa. Täällä en pärjää savimajassa yhdellä t-paidalla ja shortseilla ilman kenkiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nääh;29785584:
Täähän on niin kiinni ihmisestä. Toiselle on tärkeää kampaamot, tekoripset, rusketukset ja vaatteet. Noihin voi mennä paljonkin rahaa, jolloin "mukavaan" elämiseen tarvitaan paljonkin. Joku toinen harrastaa kallista harrastusta, komannella on valtava asuntolaina jne. Sitten on ihmisiä, jotka tulevat pienellä toimeen, eivätkä kaipaa materiaa. Tällöin "mukavaan" elämiseen riittä huomattavasti pienempi summa.

Meillä elätettäisi kaksi lasta mukavasti 3000e tuloilla.

Kolmen tonnin nettotulot, ja eläisitte ihan mukavasti. Miten? Kun koitan laskeskella asumiskulut, vakuutukset, ruokakulut, liikkumisen (jo julkinen, mutta varsinkin jos on auto) jne ja mielellään vielä joku puskuriraha, ei tuosta voi kovin kummoisesti jäädä. Vai onko se mukavasti sitten tosiaan niin ettei mihinkään ylimääräiseen jää rahaa, mutta kaikki pakollinen on ihan ok?

Tää on varmaan just siitä kiinni mitä kukin katsoo mukavaksi elämiseksi.
 
Tiedän eräänkin, joka harkitsee vakavissaan toisen lapsen tekemistä, jotta kaupungilta irtoaisi heille isompi kämppä nykyisen kaksion sijaan. Muutenkin rahan käyttö on hällä aika holtitonta. Ostelee kaikkea krääsää jne.

Mukava elintaso on sellainen, että rahaa ei tarttisi joka käänteessä miettiä ja stressata. Lapset ei vaadi paljoa ja itsekkin voin pärjätä vähällä.
 
Niille isomman tuloluokan ihmisille kaikki on kalliimpaa kuin teille, esim. päivähoitomaksut, verot yms. Keskiluokan selkänahasta revitään kaikki ja lopputuloksena voi olla, että työttömille jää loppujen lopuksi samanverran käteen tai jopa enemmänkin.

Höpö höpö. Kyllä kaikista tiukimmilla on työssäkäyvät pienituloiset, jotka ei saa muita tukia kuin alennuksen hoitomaksuun.
 
dina: 3000e on meille ihan ok mukavaan elämiseen. Asumme maalla, pieni asuntolaina (70 000 alunperin), kaksi autoa on pakko olla ja ne viekin paljon rahaa, mutta raja on ihan vieressa ja sieltä saa edullisempaa bensaa (meillä autot ei mitään uusia, vaan toimivia ok. autoja joilla pärjää). Puutarhassa ja metsässä kasvaa marjoja, omenoita ym. joita hyödynnetään vuoden ympäri. Monipuolista perusruokaa syömme. Kauppalistan teen ja suunnittelen ennekkoon ennen kaupassa käyntiä (toki näin säästää, mutta myös siksi että kauppaan ei yhden kermapurkin takia viitsi ajella). Ei täällä maalla niin ole väliksi millaisissa vaatteissa esim. lenkkeilee. Niin kauan kun on hyvät tossut, niin voi olla vaikka 15 vuotta vanha verkkapuku päällä ja kukaan ei katso ja ihmettele. Sama pätee muuhun vaatetukseen. Riittää että on asialliset vaatteet kun lähtee kauppaan, kaupunkiin jne. Lasten vaatteita hankin paljon kirppareilta ja ompelen itsekin. Ei siksi ettei olisi varaa, vaan siksi että tykkään niin tehdä. Isompi lapsista harrastaa tanssia ja kesäksi ilmoitti haluavansa pelata jalkapalloa. Pienempi ei vielä toistaiseksi harrasta mitään. Koen että elämme mukavaa elämää.

Luulen että kaupungissa ei maksa pelkästään asuminen, vaan myös kahvilat ym huvitukset. Sinne saa helposti ohimennen uppoamaan 5e tai 10e. Ja näin kun käy päivittäin, niin kummasti tulee jo kuluja. Sama vähän kaiken muun kanssa. Kaiken kaikkiaan maalla ei lankea minkään laisiin heräostoksiin, jos ei kovin netti shoppailua harrasta...
 

Yhteistyössä