Kuinka köyhällä on varaa lapsiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja M32
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No, se riippuu minusta aivan siitä, mitä elämässä arvostaa. Minä arvostan perhettäni enemmän kuin rahaa, mutta toisaalta en totuuden nimissä ole koskaan kokenut todellista köyhyyttä.

Minä elätän meidän nelihenkistä perhettämme yksin, koska mies on ollut jo pitkään opintotuella. Nettotulomme ovat noin 2300-2500 e kuukaudessa. Toisaalta meillä on pieni asuntolaina ja omaisuutta siis asunnossa ja osakkeissa, mutta kuukaudessa elämiseen jää laskujen jälkeen alle tonni.

Matkustelemiseen ei ole varaa, mutta lapsella on laadukasta vaatetta yli tarpeenkin, leluja aivan valtavasti (joo, äitillä on lähtenyt mopo käsistä), ruokakaupassa emme laske hintoja ja käymme 2-3 kertaa kuukaudessa ravintolassa syömässä hyvin koko perhe. Laskut on aina maksettu. Itsestäni tingin varmaan ensimmäisenä, mutta kyllä minullakin on kivat vaatteet ja tukka laitettu.

Minusta elämänlaatumme on oikein hyvä, vaikka olemme pienituloisia. Toki siihen vaikuttaa paljon omalla kohdallani jo nuorena aloitetut hyvin sujuneet ja voittoisat asuntokaupat, joista on kertynyt säästöä, sekä niillä hankitut osakkeet. Ilman niitä taloutemme olisi paljon tiukemmalla, koska säännöllisesti tulee kuitenkin isoja yllätysmenoja (kuten viime vuonna omat yllättävät ja isot sairaalalaskut, ja muutaman isomman kodinkoneen hajoaminen yhtäaikaa).
 
Kuka lapsi arvostaa jtn taidemuseoita? Mä en ainakaan arvostanut, kyllä ne rahat kelpasivat ihan harrastuksiin, huvituksiin ja vaatteisiin ja pienempänä leluihin. Jos nyt oikeasti puhutaan sitä mitä lapsille tahdotaan tarjota koska se on heille merkityksellistä, niin ei kannata puhua jostain once in a lifetime kulttuuri nähtävyyksistä.

Ei sen museon tarvitse mikään lapsuuden kohokohta olla, mutta en kyllä ymmärrä, miksei lapsi voisi arvostaa. Oma 5-vuotiaani ainakin viihtyi Ateneumissa, tosin eniten siinä lasten leikkipaikassa. Mutta kyllä taulujakin katseltiin. Lapsi saattaa jopa innostua, kun juttelee niistä tauluista lapsen tasoisesti ja antaa lapsen kiinnittää huomiota niihin asioihin, jotka häntä kiinnostavat. Ja voihan sen museon ottaa hengailun kannaltakin - tällöin se kuitenkin konkretisoituu lapselle ja tulee tutuksi, ja lisäksi hän oppii käymään museossa ja kokee sen luontevaksi osaksi kaupunkiarkea.
 
Oon vähän pihalla aiheesta, mutta kyllä minun lapset on innostuneet museoista. Tykkäsivät ainakin sota museosta, ötökkä museosta ja sellaisesta vanhan ajan kotipiha museosta. Luontomuseo oli kans sellainen missä viihdyttiin ja piti oikein houkutella jo lähtemään.
 
Totta kai on parempi kuin ei mitään, mutta mun pointti olikin se, että ei se korvaa sitä museossa käyntiä. Varmasti kirjasta lukeminen on omalla tavallaan jopa parempaa, siitä voi oppia paljon enemmän. Mun pointti on se, että ei näitä kahta asiaa voi mitenkään edes verrata keskenään. Tämä mun koko ajatus museoista lähti siitä yhden toisen kirjoittajan mainitsemasta elinpiirin kasvattamisesta. Mun pointti oli se, että se lapsi pääsee sieltä kotoa ja jopa sieltä kotikaupungista kokemaan erilaisia asioita, näkemään ihmisiä ja paikkoja ja olemaan osa sitä yhteiskuntaa. Oppimaan miten erilaisissa tilanteissa toimitaan. Kirjoista voi oppia paljon, mutta kirjat ja omat kokemukset ovat kaksi täysin eri asiaa, joilla ei edes ole paljon yhteistä.

Olisiko pointtini helpompi ymmärtää jos puhuttaisiin musiikista? Livemusiikin kokeminen on täysin eri asia kuin musiikin kuunteleminen levyltä. Sitä kokemusta minkä saa konsertissa ei voi mitenkään korvata kuuntelemalla musiikkia kotona.

Ja koska tunnen palstan keskustelukulttuurin toistan vielä, että lapsuus ei ole huono jos ei pääse museoon tai konserttiin. Kirjojen lukeminen ja musiikin kuuntelu ovat nekin hyviä ajanvietteitä.

Kyllä kyllä. Mutta jos on kyse pikkukaupungissa asuvasta lapsesta, jonka perheellä ei ole rahaa matkoihin, mitä kautta pääsisi mm. museoihin, niin silloin voi tämän kulttuurityhjiön täyttää jollain muulla. Ja ehkä nyt kuitenkin 18 vuoden aikana olisi mahdollista päästä muutaman kerran johonkin suomalaiseen museoon? Ehkä johonkin lähikaupunkiin? Harva perhe on niin köyhä, ettei ikinä pääse käymään missään muussa kaupungissa.

Tuolla oli puhetta Louvresta - no, sinne ei ehkä pääse, mutta saattaa päästä vaikka Ateneumiin.

Mutta onhan se totta, että kaikenlaisia kokemuksia olisi tarjolla, ja valitettavasti aina joskus käy niin, ettei kaikkea ehdi tai pysty kokemaan. Sitten pitää valikoida. Tai yrittää saada lisää kokemuksia ja elämyksiä myöhemmin. Mutta yhtä hyvinhän tässä voitaisiin väitellä aiheesta "maaseutu vai kaupunki" ja etsiä vaikka maaseudusta sellaisia elämyksiä,kokemuksia ja ties mitä, joita ei kaupungissa asuva pääse kokemaan, kun "lyhyet visiitit ei kuitenkaan ole sama asia".
 
No ei todellakaan ole mitään väliä pystytkö tarjoamaan museoreissuja vai et, koko lapsen elämän aikana. Jos intohimoa historiaan löytyy niin hän kerää ne rahat helposti keskenään ja pääsee sinne itse. Enkä kyllä tajua miten sekään voi olla liikaa maksaa kertakäynti museoon tms., kerran se kirpaisee JOS kiinnostusta aiheeseen on :) Itse mielummin laittaisin sen rahan huvipuistoon ja laadukkaisiin harrastuksiin.

Mutta jos hyödynnät niitä museoiden ilmaispäiviä, saat molemmat ;)

Kehotan kyllä kokeilemaan! Museoissa voi olla paljonkin lapsia kiinnostavaa, mitä et tule ajatelleeksi. Tai esim. esineitä, jotka auttavat konkretisoimaan kirjoissa kuvattuja tarinoita tai aikakausia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;29789200:
Mutta jos hyödynnät niitä museoiden ilmaispäiviä, saat molemmat ;)

Kehotan kyllä kokeilemaan! Museoissa voi olla paljonkin lapsia kiinnostavaa, mitä et tule ajatelleeksi. Tai esim. esineitä, jotka auttavat konkretisoimaan kirjoissa kuvattuja tarinoita tai aikakausia.

Jepjep, mutta hieman yläluokkalaiselta joku museoharrastaminen kuulostaa ja voi masentaa tavan vanhempia, jotka tarjoaa ihan niitä perus ajanvietteitä ja aktiviteetteja lapsilleen. Se kun näkee lapsen aidon riemun -sillä on vain väliä! Ja nyt alan taas vauvakuumeilee :ashamed::heart:
 
Jepjep, mutta hieman yläluokkalaiselta joku museoharrastaminen kuulostaa ja voi masentaa tavan vanhempia, jotka tarjoaa ihan niitä perus ajanvietteitä ja aktiviteetteja lapsilleen. Se kun näkee lapsen aidon riemun -sillä on vain väliä! Ja nyt alan taas vauvakuumeilee :ashamed::heart:
Me käydään paljon museoissa ja ollaan ihan tavallista duunari väkeä. Kesämuseoiden pääsymaksut on nollasta viiteen euroon/hlö.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
mikäs ihmeen itseisarvo siitä museosta oikein tuli? Mammat täällä suu vaahdossa selittää, kuinka meillä käydään museoissa jne jne ja ollaan niin kultturellia ja parempaa kuin naapurin kakarat, jotka viettää lomansa hiekkarannoilla ja lintsillä :D ihailtavaa
 
mikäs ihmeen itseisarvo siitä museosta oikein tuli? Mammat täällä suu vaahdossa selittää, kuinka meillä käydään museoissa jne jne ja ollaan niin kultturellia ja parempaa kuin naapurin kakarat, jotka viettää lomansa hiekkarannoilla ja lintsillä :D ihailtavaa

Eihän ne sulje toisiaan pois? Rahastahan tässä ketjussa on kyse. Minä olen sitä mieltä, että rikkaankin vekara voi olla tylsistynyt ja umpimielinen ja kokea huonon lapsuuden siinä missä köyhänkin. Rahaa suurempi merkitys on vanhemmilla itsellään.
 
Huomaa kyllä kuinka useilla/useimmilla ei ole mitään käsitystä siitä mitä se köyhyys on. Täällä aletaan puhumaan jostain museoissa vs. egyptissä käymisestä ja muotivaatteiden ja krääsän ostamisesta, kun se todellinen köyhyys on sitä että ei käydä yhtikäs missään, vaatteet ostetaan halvimmat mahdolliset kirpputorilta tai saadaan sukulaisilta, ja yhtään mitään ei harrasteta. Silmälasien ostoa lapselle viivytellään niin pitkään että opettaja käskee ne hommaamaan, ja lääkäriin viedään vasta kun on ihan ihan pakko. Ja niin edelleen, sellaista on lapsen oikea köyhyys.

Te puhutte nyt normaali-ihmiset vs. ylempi keskiluokka ja luulette normaaleja köyhiksi. Toki ihan hienoa sinänsä, jos se todellinen köyhyys on monelle niin käsittämätöntä, että luullaan normaalielämää (jossa ei matkailla kaukomaille ja osteta koko ajan uusia vimputtimia) köyhyyden ilmentymäksi.
 
Huomaa kyllä kuinka useilla/useimmilla ei ole mitään käsitystä siitä mitä se köyhyys on. Täällä aletaan puhumaan jostain museoissa vs. egyptissä käymisestä ja muotivaatteiden ja krääsän ostamisesta, kun se todellinen köyhyys on sitä että ei käydä yhtikäs missään, vaatteet ostetaan halvimmat mahdolliset kirpputorilta tai saadaan sukulaisilta, ja yhtään mitään ei harrasteta. Silmälasien ostoa lapselle viivytellään niin pitkään että opettaja käskee ne hommaamaan, ja lääkäriin viedään vasta kun on ihan ihan pakko. Ja niin edelleen, sellaista on lapsen oikea köyhyys.

Te puhutte nyt normaali-ihmiset vs. ylempi keskiluokka ja luulette normaaleja köyhiksi. Toki ihan hienoa sinänsä, jos se todellinen köyhyys on monelle niin käsittämätöntä, että luullaan normaalielämää (jossa ei matkailla kaukomaille ja osteta koko ajan uusia vimputtimia) köyhyyden ilmentymäksi.

Köyhyys nykypäivän Suomessa ei ole noin rankkaa kuin ajattelet. Osa velkojen kanssa painijoista on yhtä köyhiä kuin mitä sanot, mutta myös toimeentulotuella eläjiä voi ihan hyvin kutsua köyhiksi.

Onko sinulla antaa esimerkkejä mistä tuollainen kaikenkattava köyhyys johtuu Suomen oloissa?
 
Köyhyys nykypäivän Suomessa ei ole noin rankkaa kuin ajattelet. Osa velkojen kanssa painijoista on yhtä köyhiä kuin mitä sanot, mutta myös toimeentulotuella eläjiä voi ihan hyvin kutsua köyhiksi.

Onko sinulla antaa esimerkkejä mistä tuollainen kaikenkattava köyhyys johtuu Suomen oloissa?

Eiköhän se johdu yhdistelmästä pienituloisuus + "huonot" vanhemmat. Isompituloisilla lapsi ei erottuisi niin joukosta huonojen vaatteiden/varusteiden takia ja pääsisi harrastamaan, ja ns. hyvät vanhemmat osaisivat kompensoida rahan puutetta. Mutta yhdistelmässä, jossa puuttuu sekä raha että viitsiminen, on lapsi se joka kärsii eniten.

Ja ihan varmasti näitä on vielä tänäkin päivänä paljon, vaikka omat kokemukset onkin 80-90 luvuilta. Ei ole mitään syytä miksei olisi, yhä on pienituloisia ja yhä on viitsimättömiä vanhempia.
 
Niin ja me asumme maalla peltojen keskellä. Lapsi ei tarvitse Pariisia viihtyäkseen, vaan kaikkein kivointa on pelata jalkapalloa, rakentaa metsään majaa, ajaa papan kanssa traktorilla ja silitellä naapurin lampaita.

Samaa minänkin ajattelin, että mihin vittuun lapsi TARVITSEE jotain museota ollakseen onnellinen. Sen sijaan ennemmin tarvitse aktiviteettia ulkona. Väittäisin, että museossa viihtyvä 10v lapsi on vähintäänkin erikoinen tapaus :)

Mulla ei ollut ensimmäiseen 10v aikana kuin joku polkupyörä, onkivehkeitä, jalkapallo ja paljon omaa tilaa ulkona. Ei tullut montaa euroa kuukauden päällä maksua sille, että tekemistä riitti.

Mutta kai musta sitten tuli näin häiriintynyt kun en päässyt privaattikoneella Luuvreen katsomaan jotain vahapatsaita ja syömään kalliita Croisantteja vaan "jouduin" käymään kavereiden kanssa kalassa ja syömään repusta leipää ja maitoa metsässä/porujen varsilla. :)
 
Samaa minänkin ajattelin, että mihin vittuun lapsi TARVITSEE jotain museota ollakseen onnellinen. Sen sijaan ennemmin tarvitse aktiviteettia ulkona. Väittäisin, että museossa viihtyvä 10v lapsi on vähintäänkin erikoinen tapaus :)

Mulla ei ollut ensimmäiseen 10v aikana kuin joku polkupyörä, onkivehkeitä, jalkapallo ja paljon omaa tilaa ulkona. Ei tullut montaa euroa kuukauden päällä maksua sille, että tekemistä riitti.

Mutta kai musta sitten tuli näin häiriintynyt kun en päässyt privaattikoneella Luuvreen katsomaan jotain vahapatsaita ja syömään kalliita Croisantteja vaan "jouduin" käymään kavereiden kanssa kalassa ja syömään repusta leipää ja maitoa metsässä/porujen varsilla. :)

Mutta lapset kasvavat ja teineille ei enää riitä joku jalkapallo, onki ja polkupyörä. Toivottavasti ihmiset tajuaa, että lapset kallistuvat kasvaessaan..
 
mikäs ihmeen itseisarvo siitä museosta oikein tuli? Mammat täällä suu vaahdossa selittää, kuinka meillä käydään museoissa jne jne ja ollaan niin kultturellia ja parempaa kuin naapurin kakarat, jotka viettää lomansa hiekkarannoilla ja lintsillä :D ihailtavaa

No ei nyt ihan noinkaan.. Haluan tarjota mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia lapsille, kun ei kuitenkaan voi tietää mistä juuri se oma lapsi innostuu kenties harrastukseksi tai jopa ammatiksi asti. Jos on kauhean suppea kuva maailmasta, niin lapsella on aikuisena isompi kynnys lähteä kokemaan uutta. Hän voi siis jäädä paitsi jostain jota ei ole kokenut ja josta olisi tykännyt ja nauttinut suunnattomasti.

Kyllä raahaan lapsia milloin mihinkin. Museoon, puistoihin, tivoliin, sirkukseen, konsertteihin (vaikka Robinin, ei sen tarvitse klassista olla, vaikka se olisikin kokemuksena antoisa), torille ja tapahtumiin, metsään, matkoille, erilaisiin harrastuksiin jne.. Hyvä esimerkki tästä on poikani jolle on keksitty "poikien" urheiluharrastuksia, kuten jalkapallo. Nyt syksyllä kävimme katsomassa Street Dance esitystä (ihan ilmaista) ja poika innostui silminnähden. Kotona harjoittelee youtuben videoiden parissa ja ensi syksynä pääsee mukaan pienten ryhmään harrastamaan. Tämäkin kiinnostuksen kohde olisi minulta äitinä jäänyt tietämättä, jos emme kiertäisi vähän kaikenlaisia tapahtumia.
 
Jepjep, mutta hieman yläluokkalaiselta joku museoharrastaminen kuulostaa ja voi masentaa tavan vanhempia, jotka tarjoaa ihan niitä perus ajanvietteitä ja aktiviteetteja lapsilleen. Se kun näkee lapsen aidon riemun -sillä on vain väliä! Ja nyt alan taas vauvakuumeilee :ashamed::heart:

No ei se nyt mitään yläluokkaista ole. Ja kyllähän lapsille pitää välillä tarjota muitakin asioita kuin suosikkikohteita. Eikä museota tarvitse niin vakavasto ottaa - voi mennä vaikka lasten kanssa sillä ajatuksella, että lasketaan kuinka monessa taulussa on vaikka lapsia tai kissoja, ja lopuksi katsotaan, kumpia oli enemmän.
 
Ensin valitetaan, että köyhän lapsella on huono koska rahat ei riitä kulttuuriin; museoon. => osoitetaan että esim. museokäynnit ovat useimpien ulottuvilla ainakin joskus ilmaiseksikin. => nauretaan, ettei museokäyntejä edes tarvita. => kirjoitetaan, että oma lapsuus oli hyvä ilman kulttuurikäyntejä suurissa Euroopan pääkaupungeissa ja niiden museoissa => museot joutavia lapsen kehitykselle, samoin kulttuuriharrasteet

Öh
 
  • Tykkää
Reactions: Data ja Phoebsi
Samaa minänkin ajattelin, että mihin vittuun lapsi TARVITSEE jotain museota ollakseen onnellinen. Sen sijaan ennemmin tarvitse aktiviteettia ulkona. Väittäisin, että museossa viihtyvä 10v lapsi on vähintäänkin erikoinen tapaus :)

Mulla ei ollut ensimmäiseen 10v aikana kuin joku polkupyörä, onkivehkeitä, jalkapallo ja paljon omaa tilaa ulkona. Ei tullut montaa euroa kuukauden päällä maksua sille, että tekemistä riitti.

Mutta kai musta sitten tuli näin häiriintynyt kun en päässyt privaattikoneella Luuvreen katsomaan jotain vahapatsaita ja syömään kalliita Croisantteja vaan "jouduin" käymään kavereiden kanssa kalassa ja syömään repusta leipää ja maitoa metsässä/porujen varsilla. :)

Museokäynnit ja ulkoilu ei poista toisiaan lasten elämästä. Mä olen satavarma että sä et ole aikankaan käynyt luonnonhistoriallisissa museoissa, sotamuseoissa etkä tekniikanmuseoissa ollenkaan. Jos olisit niin tietäisit että niissä on lapsille aika paljonkin katsottavaa ja puuhattavaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Data

Yhteistyössä