Kuinka menettelisit tässä todella kiusallisessa/inhottavassa tilanteessa?

["Tiinu"]

Hyviä ideoita kaipaisin, heittäkää jos tulee jotain mieleen.

Meillä on viiden naisen ystäväporukka, olemme tunteneet opiskeluajoista asti, lähes 10 vuotta. Pidämme normaalisti yhteyttä kerran viikossa/kahdessa (asutaan eri paikkakunnilla) ja tavataan 4-5 kertaa vuodessa. Viime tapaamisella tuli inhottava tilanne, kun jouduin sanomaan yhdelle ystävistäni, etten halua puhua eräästä asiasta jonka hän otti esille (eräs kipeä asia, liian yksityinen). Hän "hyökkäsi" saman tien kimppuuni syytellen että itsekin puhut hänen henkilökohtaisista asioista ja silloinkin kerran ... (muisteli jotain vuosien takaista tilannetta jota en edes itse ollut ymmärtänyt loukkaavaksi).

Tämä olisi vielä ollut ihan ok ja selvitettävissä, mutta samassa kaksi muuta ystävää hyökkäsi kimppuuni, molemmat jostain menneisyydessä mielestään kokemastaan vääryydestä (jonka minä aiheuttanut). Olin täysin altavastaajana tilanteessa ja vaikenin koska ajattelin, että tilanne oli räjähdysaltis ilmiriidalle. Sen jälkeen he ovat katkaisseet kaikki yhteydet minuun. En ole kuullut kenestäkään heistä koommin (tästä aikaa pari kuukautta).

Eilen sain kiertokautta selville, että he ovat keskenään pitäneet yhteyttä, tavanneet ja sopineet myös uusista tapaamisista ilman minua. Olen hämilläni ja kieltämättä on tosi paha mieli - en tiedä miten asian ottaisin esille ja mitä sanoisin?! Yksi heistä on läheisempi kuin muut, mutta hänkään ei ole ottanut minuun mitään yhteyttä. Itse kysyin kerran mitä kuuluu ja vastaus oli hyvin niukka ja lyhyt. Luullakseni ovat keskenään puhuneet paljonkin.

 

[Sapfo]

Kutsu kaikki koolle ja puhukaa asiat halki. Jos eivät suostu niin anna asian olla.

Oletko varma että et ole itse antanut aihetta mielipahaan? Joskus sitä voi joku pahoittaa mielensä asioista joita itse ei pidä minään.

 

["vieras"]

Minä ehkä yrittäisi saada kaikki yhteenpaikkaan juttelemaan asioista.Sen jälkeen jos ei tilanne selviäisi sanoisin ymmärtäväni tilanteen ja rupeaisin etsimään uusia ystäviä.

 

[0009]

Ohhoh.

Ihan täytyy sanoa että kukaan omista ystävistäni ei tekisi noin, eivät toki täydellisiä ihmisiä hekään kuten en ole minäkään. Mutta kukaan heistä ei tekisi noin.

Eivät he ole oikeita ystäviä, olet tainnut luulla ystävyydestänne liikoja tai ollut se ainoa rehellinen ja kunnollinen ystäväpiirin jäsen.

 

["Been there"]

Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa. En edes yrittänyt pitää yhteyttä ystäviini, koska he olivat loukanneet minua niin pahasti ja olin järkyttynyt siitä, millä tavalla he puukottivat selkään. Annoin ajan kulua. Pikku hiljaa, pienin askelin saimme välimme kuntoon. En silti ikinä voi unohtaa tapahtunutta.

Neuvoni siis sinulle nyt on se, että ota (sinäkin) etäisyyttä. Ne muut eivät nyt halua olla tekemisissä kanssasi, joten miksi kerjäisit? Pidä pää pystyssä ja odota. Ole myös valmis pyytämään ja antamaan anteeksi kun sen aika on.

 

["vieras"]

Kutsu kaikki koolle ja puhukaa asiat halki. Jos eivät suostu niin anna asian olla.

Oletko varma että et ole itse antanut aihetta mielipahaan? Joskus sitä voi joku pahoittaa mielensä asioista joita itse ei pidä minään.

Samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Mutta täytyy sanoa, että joku tässä porukassa kuitenkin mättää; helposti jättivät sinut, kun ajattelee, että olette olleet tiivis ryhmä noin kauan. Selvittäisin asian.

 

[car]

Minä varmaan laittaisin kaikille anteeksipyynnön kirjallisesti eli " olen pahoillani, jos olen loukannut...olisin toivonut, että olisit(te) kertonut asiasta silloin kun se tapahtui, eikä nyt kauan jälkikäteen. En itse ole tajunnut loukanneeni..." tai muuta vastaavaa. Eli pyytäisin anteeksi, että olen tahtomattani loukannut jotakuta. Se on ihan sama mikä on totuus, aina joskus joku loukkaantuu vaikkei toinen tarkoitakkaan loukata. Anteeksipyyntö vähän niin kuin resetoi tilanteen tai ainakin siirtää pallon pois omista käsistäsi.

 

["Tiinu"]

Kutsu kaikki koolle ja puhukaa asiat halki. Jos eivät suostu niin anna asian olla.

Oletko varma että et ole itse antanut aihetta mielipahaan? Joskus sitä voi joku pahoittaa mielensä asioista joita itse ei pidä minään.

Jotenkin tällä hetkellä on niin paha olo (juuri selvisi tämä porukasta pudottaminen), että ei oikein tee mieli kutsua porukkaa koolle.. satutti tosi paljon kuulla että minut on vaan kylmästi päätetty yhteisymmärryksessä pudottaa porukasta..

 

["Tiinu"]

[QUOTE="Been there";25327777]Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa. En edes yrittänyt pitää yhteyttä ystäviini, koska he olivat loukanneet minua niin pahasti ja olin järkyttynyt siitä, millä tavalla he puukottivat selkään. Annoin ajan kulua. Pikku hiljaa, pienin askelin saimme välimme kuntoon. En silti ikinä voi unohtaa tapahtunutta.

Neuvoni siis sinulle nyt on se, että ota (sinäkin) etäisyyttä. Ne muut eivät nyt halua olla tekemisissä kanssasi, joten miksi kerjäisit? Pidä pää pystyssä ja odota. Ole myös valmis pyytämään ja antamaan anteeksi kun sen aika on.[/QUOTE]

No hieman tällä linjalla olen itsekin. Kuvailemasi tunne järkytyksestä on itsellänikin - oikeasti olin kaikki nämä vuoden luullut, että he ovat aikuisia, järkeviä ihmisiä.. ja että ystävyytemme on niin luja että se kantaa erimielisyyksienkin yli (on meille ennenkin tullut kiistoja). Olen oikeasti aika tyrmistynyt ja "puulla päähän lyöty".

Ehkä tuo ehdottamasi etäisyyden ottaminen on hyvä idea. Tavallaan ole niin jo tehnytkin, kun en ole tapauksen jälkeen ottanut muihin yhteyttä, kuin juuri tähän läheisimpään heistä. Silti haluaisin olla aikuismainen ja käyttäytyä "normaalisti" - enkä liikaa osoittaa mieltäni. Ehkä kuitenkin on parempi antaa ajan kulua ja tosiaan ottaa etäisyyttä..

Liittyikö omassa tilanteessasi ystävien selkään puukottamisessa siihen mielestäsi kateutta sinua kohtaan?

 

[mut]

Minä varmaan laittaisin kaikille anteeksipyynnön kirjallisesti eli " olen pahoillani, jos olen loukannut...olisin toivonut, että olisit(te) kertonut asiasta silloin kun se tapahtui, eikä nyt kauan jälkikäteen. En itse ole tajunnut loukanneeni..." tai muuta vastaavaa. Eli pyytäisin anteeksi, että olen tahtomattani loukannut jotakuta. Se on ihan sama mikä on totuus, aina joskus joku loukkaantuu vaikkei toinen tarkoitakkaan loukata. Anteeksipyyntö vähän niin kuin resetoi tilanteen tai ainakin siirtää pallon pois omista käsistäsi.

Ap:llä ei ole tässä mitään anteeksipyydettävää. Tuollaisilla ystävillä ei ole paskankaan arvoa. Jos haluavat joskus vielä olla tekemisissä, niin saavat ensin pyytää käytöstään anteeksi.

 

["tii-"]

[QUOTE="Tiinu";25327855]Jotenkin tällä hetkellä on niin paha olo (juuri selvisi tämä porukasta pudottaminen), että ei oikein tee mieli kutsua porukkaa koolle.. satutti tosi paljon kuulla että minut on vaan kylmästi päätetty yhteisymmärryksessä pudottaa porukasta..[/QUOTE]

Sitten varmaan kannattaa ottaa hetkeksi etäisyyttä ja toipua järkytyksestä. Sitten voit yrittää pyytää anteeksi ja ainakin pyytää selitystä ystävyyden katkeamiselle (minusta 10 vuoden ystävyyden jälkeen sen ansaitsee), sen jälkeen sitten näkee jatkuuko vai päättyykö ystävyys.

 

["Tiinu"]

Ohhoh.

Ihan täytyy sanoa että kukaan omista ystävistäni ei tekisi noin, eivät toki täydellisiä ihmisiä hekään kuten en ole minäkään. Mutta kukaan heistä ei tekisi noin.

Eivät he ole oikeita ystäviä, olet tainnut luulla ystävyydestänne liikoja tai ollut se ainoa rehellinen ja kunnollinen ystäväpiirin jäsen.

Mun mies sanoi juuri noin, että eivät he ole sinun oikeita aitoja ystäviä, että ei ystävät tee noin toisilleen. Tuo tuntuu pahalta, mutta pakko se varmaan on sitten uskoa Tuntuu vaan aivan käsittämättömän pahalta, että oikeasti näiden kaikkien vuosien jälkeen tilanne on tämä.

Mutta kuten sinäkin totesit; ei oikeat ystävät näin tee.

 

["Minä"]

Onkohan nyt käynyt heillä jokin väärinymmärrys tai jotain, jos ovat keskenään puineet ja paisutelleet jotain asioita mitä olet sanonut/tehnyt ja sitten on tultu tähän. Mä ehdottaisin, että laittaisit jonkun yhteissähköpostin heille, jossa kerrot, että

- olet tyrmistynyt ja erittäin pahalla mielellä tästä välirikosta
- et ole ketään halunnut loukata, ja jos tahtomattasi olet, haluaisit että asiasta puhutaan suoraan ja että saisit mahdollisuuden selittää tai pyytää anteeksi
- jos haluavat sinut pudottaa porukasta, niin ei sille sitten voi mitään, elämä jatkuu, mutta sinusta tuntuu ettet nyt ymmärrä miten yhtäkkiä olet sen ansainnut

 

["Tiinu"]

Ap:llä ei ole tässä mitään anteeksipyydettävää. Tuollaisilla ystävillä ei ole paskankaan arvoa. Jos haluavat joskus vielä olla tekemisissä, niin saavat ensin pyytää käytöstään anteeksi.

Tavallaan varmaan ihan hyvä idea pyytää anteeksi - ja siirtää pallo heille. Mutta. Kuten sanoit - ei minulla ole anteeksipyydettävää. Samassa tilanteessa pyysin anteeksi sitä menneisyyden tilannetta jossa olin ymmärtämättäni loukannut ja sanoin vielä toisen kerran samana iltana ko. henkilölle, että olen tosi pahoillani etten ollut ymmärtänyt ja kysyin myös miksei hän ollut aiemmin sanonut asiasta mitään!

Mutta nyt tosiaan on sellainen fiilis että en edes halua pyytää anteeksi. Tosi loukattu olo itsellä niin tuntuu hullulta alkaa pyydellä anteeksi..

 

[Wandii]

[QUOTE="Tiinu";25327909]Mun mies sanoi juuri noin, että eivät he ole sinun oikeita aitoja ystäviä, että ei ystävät tee noin toisilleen. Tuo tuntuu pahalta, mutta pakko se varmaan on sitten uskoa Tuntuu vaan aivan käsittämättömän pahalta, että oikeasti näiden kaikkien vuosien jälkeen tilanne on tämä.

Mutta kuten sinäkin totesit; ei oikeat ystävät näin tee.[/QUOTE]

Hetkinen... Minusta alkaa vähän tuntua, että nämä mitättömät tekosesi, eivät ehkä olekaan niin mitättömiä, kuin haluat antaa ymmärtää. Ettäkö kolme ihmistä hylkää sinut ihan täysin mitättömien syiden vuoksi. Et kerro kaikkea, etkä varsinkaan sitä, mitä sinä olet tehnyt, kerjäät huomiota ja sääliä, kun ystäväsi sinun mielestäsi kohtelevat sinua väärin, mutta kuka onkaan kohdellut ja ketä. Tuskin olet ilman omaa syytäsi porukasta jäänyt...

 

[:(]

Pyydä anteeksi..toisaalta tuntuu etteivät he ehkä olekaan tosiystäviä joista kannattaa pitää kiinni sittenkään. onkohan yksi kieroillut sinut ulos vai kaikki yhdessä.. laita asiallista ja ystävällistä yhteydenottoa ja kysy että oletko loukannut ja mistä on kyse.

 

["Tiinu"]

Hetkinen... Minusta alkaa vähän tuntua, että nämä mitättömät tekosesi, eivät ehkä olekaan niin mitättömiä, kuin haluat antaa ymmärtää. Ettäkö kolme ihmistä hylkää sinut ihan täysin mitättömien syiden vuoksi. Et kerro kaikkea, etkä varsinkaan sitä, mitä sinä olet tehnyt, kerjäät huomiota ja sääliä, kun ystäväsi sinun mielestäsi kohtelevat sinua väärin, mutta kuka onkaan kohdellut ja ketä. Tuskin olet ilman omaa syytäsi porukasta jäänyt...

Tiedätkö, kyllä se mistä nämä hyökkäykset tulivat oli aivan mitätöntä. En voi sitä eritellä sen tarkemmin, koska silloin olisin tunnistettavissa, samoin ystäväni. En voi "todistella" tämän enempää, mutta asiat olivat luokkaa sellaisia, joista tulee pala kurkkuun kun kokee tulleensa kohdelluksi niin väärin. Voisin verrata tunnetta siihen, kun lapsena joku kieli aikuiselle törkeästi liioitellen tai jopa valehdellen tyyliin "Tiinu kamppasi minut!" vaikka seisoin viiden metrin päässä kaatujasta.

Itse koin että tilanne meni paremminkin niin että "hyökkäys on paras puolustus". Se vain meni yli että miksi välit katkaistiin?

 

["Tiinu"]

Pyydä anteeksi..toisaalta tuntuu etteivät he ehkä olekaan tosiystäviä joista kannattaa pitää kiinni sittenkään. onkohan yksi kieroillut sinut ulos vai kaikki yhdessä.. laita asiallista ja ystävällistä yhteydenottoa ja kysy että oletko loukannut ja mistä on kyse.

Yhden heistä käytös muuttui radikaalisti kun kerroin olevani raskaana. Tai ei silloin mutta sen jälkeen, sitten kun hän tiesi minun olevan raskaana. Tämä samainen henkilö tavallaan "heitti ensimmäisen kiven" tuona iltana.

 

["Been there"]

[QUOTE="Tiinu";25327882]No hieman tällä linjalla olen itsekin. Kuvailemasi tunne järkytyksestä on itsellänikin - oikeasti olin kaikki nämä vuoden luullut, että he ovat aikuisia, järkeviä ihmisiä.. ja että ystävyytemme on niin luja että se kantaa erimielisyyksienkin yli (on meille ennenkin tullut kiistoja). Olen oikeasti aika tyrmistynyt ja "puulla päähän lyöty".

Ehkä tuo ehdottamasi etäisyyden ottaminen on hyvä idea. Tavallaan ole niin jo tehnytkin, kun en ole tapauksen jälkeen ottanut muihin yhteyttä, kuin juuri tähän läheisimpään heistä. Silti haluaisin olla aikuismainen ja käyttäytyä "normaalisti" - enkä liikaa osoittaa mieltäni. Ehkä kuitenkin on parempi antaa ajan kulua ja tosiaan ottaa etäisyyttä..

Liittyikö omassa tilanteessasi ystävien selkään puukottamisessa siihen mielestäsi kateutta sinua kohtaan?[/QUOTE]

Uskon että on parempikin, että keräät itse ensin voimia ja annat itsellesi aikaa hiukan toipua tuosta iskusta. Sielu haavoilla ei kannata alkaa setviä mitään. Tiedän miten pahalta tuo tuntuu.

Minun tilanteeseeni ei liittynyt kateutta. Kyse oli aluksi yhden ystäväni aika ikävästä kaksinaamaisuudesta, jonka johdosta aloin itse hiukan vetäytyä porukasta. Tai oikeammin tämä yksi nainen "tuuppi" minua porukasta pois ja kuitenkin samalla selkäni takana haukkui minua siitä, etten enää ollut porukassa mukana. Kaksinaamaista todellakin. Seurasi kaikenlaisia väärinkäsityksiä ja tämä yksi sai muitakin sitten minua vastaan. Minut suljettiin täysin ulos, kukaan ei vastannut sähköposteihini tai tekstareihini. Ja sitten eräänä iltana sain kaiken silmilleni, vähän samaan tapaan kuin sinäkin.

Kriisin aikana ja vähän ennen sitä meillä oli ollut eräänlainen yhteinen projekti. Kun minut suljettiin porukasta ulos, jatkoin yksin projektia omalta osaltani -ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Sainkin järjestettyä asiat hyvin ja tästä sitten kriisin selvittelyvaiheessa toinen kaverini tuli silmille. Hän syytti minua siitä että olen järjestänyt itselleni kaiken valmiiksi enkä heille muille mitään. Olin aivan äimänä; miksi minun olisi pitänyt järjestää heidän asioitaan samaan aikaan, kun kukaan heistä ei suostunut edes puhumaan minulle.

Luuletko että ne ystäväsi tai "ystäväsi" kadehtivat sinua jostakin?

 

[Wandii]

[QUOTE="Tiinu";25327982]Yhden heistä käytös muuttui radikaalisti kun kerroin olevani raskaana. Tai ei silloin mutta sen jälkeen, sitten kun hän tiesi minun olevan raskaana. Tämä samainen henkilö tavallaan "heitti ensimmäisen kiven" tuona iltana.[/QUOTE]

Huomaatko itsekin, että olet jo päättänyt, että syy ei ole itsessäsi, vaan kolme ihmistä ovat kieroilleet, vänkäilleet ja juonineet sinua vastaan kaikki yhdessä tuumin, salaliitto. Ei ole vaikea uskoa, että yksi ihminen tekisi näin, kaksi ihmistä on mahdollista, mutta että kaikki kolme ovat sinulle kaikki kateellisia ja katkeria ja loukkaantuneita IHAN TÄYSIN TURHASTA.
Mietippä itse kuinka uskottavalta kuulostaa? Et selvästikään halua tehdä sovintoa, vaan syytellä ystäviäsi. Enpä usko, että välit enää kuntoon palaavat...

 

[Sivusta...]

Taas muistin miksi naisporukoista kannattaa pysyä kaukana...

 

["Tiinu"]

[QUOTE="Been there";25328009]Uskon että on parempikin, että keräät itse ensin voimia ja annat itsellesi aikaa hiukan toipua tuosta iskusta. Sielu haavoilla ei kannata alkaa setviä mitään. Tiedän miten pahalta tuo tuntuu.

Minun tilanteeseeni ei liittynyt kateutta. Kyse oli aluksi yhden ystäväni aika ikävästä kaksinaamaisuudesta, jonka johdosta aloin itse hiukan vetäytyä porukasta. Tai oikeammin tämä yksi nainen "tuuppi" minua porukasta pois ja kuitenkin samalla selkäni takana haukkui minua siitä, etten enää ollut porukassa mukana. Kaksinaamaista todellakin. Seurasi kaikenlaisia väärinkäsityksiä ja tämä yksi sai muitakin sitten minua vastaan. Minut suljettiin täysin ulos, kukaan ei vastannut sähköposteihini tai tekstareihini. Ja sitten eräänä iltana sain kaiken silmilleni, vähän samaan tapaan kuin sinäkin.

Kriisin aikana ja vähän ennen sitä meillä oli ollut eräänlainen yhteinen projekti. Kun minut suljettiin porukasta ulos, jatkoin yksin projektia omalta osaltani -ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Sainkin järjestettyä asiat hyvin ja tästä sitten kriisin selvittelyvaiheessa toinen kaverini tuli silmille. Hän syytti minua siitä että olen järjestänyt itselleni kaiken valmiiksi enkä heille muille mitään. Olin aivan äimänä; miksi minun olisi pitänyt järjestää heidän asioitaan samaan aikaan, kun kukaan heistä ei suostunut edes puhumaan minulle.

Luuletko että ne ystäväsi tai "ystäväsi" kadehtivat sinua jostakin?[/QUOTE]

Kuulostaa tosi kohtuuttomalta, olen pahoillani että jouduit kokemaan tuollaista Kyllä se jättää jälkensä ja kuten itsekin sanoit, ei sellaista unohda.

Kirjoitin tuossa ylempänä, että kun tulin raskaaksi, yhden ystäväni käytös ja suhtautuminen minua kohtaa muuttui. Ensin en ymmärtänyt sitä, mutta mitä pidemmälle raskaus eteni sitä konkreettisemmaksi muutos tuli. Suunnittelimme esimerkiksi porukan yhteistä tapaamista ja hänen toimestaan se järjestettiin siten, että minun oli mahdoton osallistua. Hän oli myös salaa hyvillään eräästä vastoinkäymisestä liittyen työpaikkaani ja piti sitä omana vikanani. Kaikki tämä raskausuutisen jälkeen. Olen hiljaa mielessäni laskenut yksi plus yksi..

 

[Sapfo]

[QUOTE="Tiinu";25327749]Hyviä ideoita kaipaisin, heittäkää jos tulee jotain mieleen.


en tiedä miten asian ottaisin esille ja mitä sanoisin?! [/QUOTE]

Siis haluatko sä nyt ottaa asian esille vai ei? Ottaa etäisyyttä vai et?

 

["Minä"]

Niin, haluatko olla vielä tuossa porukassa vai et? Sulla on varmaan muitankin kavereita kuitenkin? En tiedä onko se sen arvoista edes yrittää sopia välejä, kun nuo asiat jäisi takuulla hiertämään silti välejä.

 

["Tiinu"]

Huomaatko itsekin, että olet jo päättänyt, että syy ei ole itsessäsi, vaan kolme ihmistä ovat kieroilleet, vänkäilleet ja juonineet sinua vastaan kaikki yhdessä tuumin, salaliitto. Ei ole vaikea uskoa, että yksi ihminen tekisi näin, kaksi ihmistä on mahdollista, mutta että kaikki kolme ovat sinulle kaikki kateellisia ja katkeria ja loukkaantuneita IHAN TÄYSIN TURHASTA.
Mietippä itse kuinka uskottavalta kuulostaa? Et selvästikään halua tehdä sovintoa, vaan syytellä ystäviäsi. Enpä usko, että välit enää kuntoon palaavat...

Voit uskoa, että jos minulle olisi joku sanonut että näin tulee käymään en olisi sitä ottanut todesta - eli kyllä, koko kuvio on minustakin aivan absurdi! Tämä yksi henkilö, jonka käytös muuttui raskausuutisen myötä, on tosi vahva tyyppi ja yksi näistä hänen lisäkseen kimppuuni hyökänneistä taas selvästi hänen vaikutusvallassaan. Yksi näistä kolmesta taas on passiivisen agressiivinen, sellainen joka ei avoimesti osoita olevansa katkera vaan tekee sen juuri jättämällä vastaamatta viesteihin tai ignorettamalla kokonaa.

En minäkään jaksa uskoa, että ystävyys voi enää palata ennalleen