Kuinka menettelisit tässä todella kiusallisessa/inhottavassa tilanteessa?

[Data]

[QUOTE="Tiinu";25327935]Tavallaan varmaan ihan hyvä idea pyytää anteeksi - ja siirtää pallo heille. Mutta. Kuten sanoit - ei minulla ole anteeksipyydettävää. Samassa tilanteessa pyysin anteeksi sitä menneisyyden tilannetta jossa olin ymmärtämättäni loukannut ja sanoin vielä toisen kerran samana iltana ko. henkilölle, että olen tosi pahoillani etten ollut ymmärtänyt ja kysyin myös miksei hän ollut aiemmin sanonut asiasta mitään!

Mutta nyt tosiaan on sellainen fiilis että en edes halua pyytää anteeksi. Tosi loukattu olo itsellä niin tuntuu hullulta alkaa pyydellä anteeksi..[/QUOTE]

Ylpeys on monesti asia, joka rikkoo välejä turhaan. Kyseessä voi ihan hyvin olla väärinkäsitys, joten anteeksipyyntö toimisi keskustelunavauksena. Eri asia jos he suoraan syyttäisivät asiasta jota et ole tehnyt, silloin ei kannata ottaa syytä niskoilleen.

Voi olla että olet loukannut heitä monesti huomaamatta ja he ovat yhdessä päättäneet että eivät enää siedä sitä. Kyseessä voi olla myös se että hallitseva kaveri on suuttunut eikä halua antaa anteeksi ja on kääntänyt muut sinua vastaan liioittelemalla tai jopa valehtelemalla. Ja kaikkea tältä väliltä. Sinun pitää nyt vain miettiä minkä arvoista heidän ystävyytensä on.

 

[Big Bang Theory]

[QUOTE="Tiinu";25328629]Sepä se kun en ymmärrä tätä "kylmää olkapäätä"! Olen ihmeissäni siitä miten he tulivat silmilleni tuona iltana ja sen jälkeistä hiljaisuutta. Jos kyse olisi tuosta vuosien takaisesta loukkauksesta niin välit olisivat katkenneet silloin. Joten kyllä, olen ihmeissäni. Ja kuten tuossa aiemmin sanoin, kysyin nyt heistä yhdeltä (siltä lähimmältä) että mistä tässä on kyse ja sain vastaukseksi kiemurtelua ja kehotuksen kysyä muilta.[/QUOTE]

Minä antaisin olla. En kerjäisi selityksiä kun "ystäväsi" ovat jo päätöksensä tehneet ja olisiko tuollaisten kanssa enää edes mukavaa olla? Tuskin? jokainen tapaaminen toisi mieleen hyökkäyksen ja jos asioita ei kunnolla riidellä ja selvitellä, niin ei tuo ystävyys voi enää olla normaali.

Sanoisin, että "uudet tuulet"

 

["tiuh"]

Mä olen kerran saanut lähdöt kaveriporukasta. Oltiin koko sakki koolla ja muut vain ottivat ja lähtivät, naureskellen ja ilmoittaen, etten ole enää tervetullut porukkaan. Ennen lähtöään viimeinen huikkasi minulle, että "saatpa itsekin tietää, miltä se tuntuu." Se on lause, jota en tänä päivänäkään käsitä. Minusta kuulostaa siltä, että se olisi tarkoitettu henkilölle, joka on itse potkinut kavereita piiristä ulos, mutta kun en ole semmoista ikinä tehnyt, en edes kersana.

Olisi kovin kiinnostavaa tietää, millainen keskustelu tätä ulosheittotilannetta on edeltänyt ja mitä siinä oli takana. Yksi noista porukkalaisista on ollut kanssani samoisa ympyröissä vuosia myöhemmin, eikä asiasta ole koskaan puhuttu, mutta välimme ovat ihmeen ystäväälliset, joskaan en moiseen ystävällisyyteen luota tippaakaan. Yksi meistä ei enää ole elossakaan ja se viimeinen ei ole pitänyt yhteyttä se koommin, 15 vuoteen.

Ymmärrän hyvin, miten ihmeissään ap voi olla. Itse etsin uusia ystäviä, enkä edes pyrkinyt moiseen porukkaan takaisin, kun tuntui, ettei mulla ole siihen eväitä. Hittojako sitä nöyristelemään, ellei kukaan saa sanotuksi edes, miksi pitäisi.

 

["vieras"]

Eiköhän kavereillasi ole sellainen kokemus, että viimeisen tilanteen kohdalla tuli ns. mitta täyteen. Se viimeinen juttu oli vain viimeinen pisara. Kaikki ovat kertoneet, mikä ihan erikoisesti mättää, joten heidän puoleltaan asia on läpikäyty. Ovathan he ilmeisesti jo yrittäneet tiputtaa sua porukasta aiemminkin hienovaraisesti järjestämällä tapaamista silloin kun sulle ei sovi jne. Sä vain olet tulkinnut nämä aina yhä selvemmiksi käyneet vihjeet siten, että kaverisi kateus pahenee raskautesi edetessä...

Komppaan aiempia kirjoittajia siinä, että ne vuosien takaiset jutut ovat vain sinun mielestäsi pikkujuttuja, jotka unohdit viimeistään seuraavana päivänä. Kaveriesi mielestä ne ovat kuitenkin olleet verisiä loukkauksia, joita ei ole vuosienkaan jälkeen kyetty unohtamaan. Ovat he kuitenkin yrittäneet antaa anteeksi ja jatkaa, kunnes tuli se viimeinen tikki.

Ei sun varmaankaan tarvi "ottaa etäisyyttä", koska suthan on jo hyvin selkeästi jätetty ja ilmaistu, ettei sun kanssa haluta olla missään tekemisissä. Anteeksipyyntö olisi voinut auttaa siinä kohdin, kun vasta olitte etääntymässä toisistanne, mutta tuskinpa ex-kaverisi enää haluavat sun edes lähettävän tekstareita.

Paska juttu joo, mutta elämä jatkuu. Ei kun uusia ihmissuhteita solmimaan.

 

[Hellunen]

Asioilla on yleensä monta puolta, niin monta kuin on osallistakin. Haluaisin kuulla myös muut versiot tapahtuneesta. Ap tekee itsestään marttyyrin omassa kertomuksessaan.

 

["Meelia"]

Ap, oletko nyt ihan sataprosenttisen varma että sinulla ei ole mitään anteeksipyydettävää ja sinussa ei ole mitään vikaa?

Jos useampi minun läheisistä ystävistäni ilmoittaisi että minun käyttäytymiseni on heitä loukkaavaa ja kertoisi siitä esimerkkejä, niin ei mulla kyllä pokka riittäis toteamaan että minussa ei ole mitään vikaa ja heidän esimerkkinsäkin on jo ihan wanhoja tapauksia joissa minussa ei ollut mitään vikaa.

Oisko pienen itsetutkiskelun paikka, entäs jos sun ystävät on jo pitkään sietäny käytöstä josta he ei pidä koska oot kuitenkin kaveri, mut nyt vaan tuli mitta täyteen?

Meidän kaveripiiriin kuului ennen vastaava tapaus. Saatto pudotella satunnaisesti todella häijyjä ja ilkeitä kommentteja, ja jälkeenpäin vain silmät renkaina hämmästeli että eihän hän nyt mitään tarkoittanu ja mites nyt noin suutuit. Koska muuten kuitenkin kiva likka ja jo 10 vuotta tunnettu, kaikki vaan sieti niitä satunnaisia piikkejä, jotka osu vuoron kehenkin. Sit jossain vaiheessa me muut juteltiin keskenään ja todettiin että kun sen yhden ihmisen käytös jatkuvasti kaikkia muita loukkaa, eikä vika ikinä oo tässä ihmisessä vaan kaikissa muissa, niin antaa olla, me pärjätään hyvin ilman häntäkin. Mikään määrä selittelyjä että kai sä nyt itekin tiedät ja muistatko senkin kerran tai sen, ei soittanu mitään kelloja. Vanhoja juttuja joilla hän ei mitään tarkottanu.

Tämä kyseinen neito oli hyvin närkästynyt kun me käyttäydyttiin noin törkeästi vaikkei hänessä ollut mitään vikaa. Mutta ei se mitään, meidän tapaamiset on nykyään paljon rennompia ja mukavampia ilman tätä puuttuvaa tapausta.

 

["vierailija"]

Lisään tuohon ylempään juttuuni, että kun sanon, että kaveruus voi mennä poikki ihan tyhjästä, niin tottahan siinä takana jotain aina on. Tuossa minun omassa tapauksessani olen aikani pohdittuani tullut siihen johtopäätökseen, että olin tietämättäni sellainen "sekundakaveri" jota pidettiin mukana vaikka aloin käydä jo turhaksi, ja tuo "romanttisen viikonlopun pilaaminen" oli sitten hyvä tekosyy hankkiutua minusta eroon. Ap:n tapauksessa ajoitus kyllä viittaisi siihen, että raskaus vaikuttaisi asiaan, on se sitten kateutta tai jotain muuta.

Siis kaveriporukka "elää" koko ajan, sisäinen arvojärjestys muuttuu jatkuvasti, jokaisen kahdenväliset suhteet muuttuvat ja vaikuttavat koko ryhmän dynamiikkaan. Mutta sitä mieltä olen, että siinä ei välttämättä tarvitse tehdä mitään väärin tai loukata ketään. Välit voi silti mennä poikki. Raukkamaistahan se on.

 

["vieras"]

Minä varmaan laittaisin kaikille anteeksipyynnön kirjallisesti eli " olen pahoillani, jos olen loukannut...olisin toivonut, että olisit(te) kertonut asiasta silloin kun se tapahtui, eikä nyt kauan jälkikäteen. En itse ole tajunnut loukanneeni..." tai muuta vastaavaa. Eli pyytäisin anteeksi, että olen tahtomattani loukannut jotakuta. Se on ihan sama mikä on totuus, aina joskus joku loukkaantuu vaikkei toinen tarkoitakkaan loukata. Anteeksipyyntö vähän niin kuin resetoi tilanteen tai ainakin siirtää pallon pois omista käsistäsi.

samaa mieltä.
ja täytyy vielä sanoa että harvinaisen lapsellista porukkaa aikuset naiset.

 

["vieras"]

AP, täällä paljolti samanlaisia kokemuksia, valitettavasti. On käsittämätöntä, miten julmia jotkut naiset osaavat olla. Ja kyllä, ihan ilman mitään järkevää syytä! Eräs ihminen yllättäen katkaisi välit minuun, en tiennyt miksi/mitä olin tehnyt, joten kysyin mitä olen tehnyt ja olen pahoillani, jos jotenkin tietämättäni olen loukannut. Nyt, melkein VIISI vuotta myöhemmin hän otti yhteyttä ja kertoi ettei halua vihoitella. Kysyin mitä silloin vuosia sitten tapahtui, hän ei osannut sanoa mikä häneen oli mennyt. Elikkäs siis toinen on vihainen toiselle syystä jota ei itsekään tiedä viisi vuotta?! Hei haloo. On meitä moneen junaan.

 

[hmm..]

Ovatko muut porukasta lapsettomia ja kenties vielä sinkkujakin? Oletteko paljon bilettäneet yhdessä? Olisiko syy niinkin yksinkertainen sinun poisjättämiseesi, että olet nykyään "tylsää" seuraa kun et voi juodakaan raskautesi vuoksi? Olen nähnyt tätä kaveripiirissäni, ja itsekin ehkä hieman tällaiseen tyhmyyteen kauan sitten osallistunut. Meitä oli opiskelu-porukka (4 tyttöä), olimme tosi meneviä, vaihdoimme miestä kuin paitaa. Olimme ikäänkuin sanomattomalla sopimuksella, että ei aleta sen vakavampiin suhteisiin saatika tultaisi raskaiksi. No, sitten aika yllättäen kaveri tapasi elämänsä mihen , meni naimisiin ja tuli raskaaksi nopealla tahdilla. Täytyy sanoa, että hän kyllä jäi porukasta, ei häntä enää pyydetty mukaan ja varmaan ei niin tiiviisti vastatttu viesteihin yms. Kyllä tuossa noin jälkikäteen ajateltuna oli jonkinlaista kateutta ilmassa meidän puolelta ja toisaalta vain tunnetta, että tuo kaveri on "pettänyt" porukan- niin hullulta kuin tämä nyt tuntuukin. Me muut saimme lapsia huomattavasti myöhemmin, mutta olemme kuitenkin kaikki edelleen kavereita ja entistä parempia taas kun olemme samassa elämäntilanteessa..

 

["Tiinu"]

Ovatko muut porukasta lapsettomia ja kenties vielä sinkkujakin? Oletteko paljon bilettäneet yhdessä? Olisiko syy niinkin yksinkertainen sinun poisjättämiseesi, että olet nykyään "tylsää" seuraa kun et voi juodakaan raskautesi vuoksi? Olen nähnyt tätä kaveripiirissäni, ja itsekin ehkä hieman tällaiseen tyhmyyteen kauan sitten osallistunut. Meitä oli opiskelu-porukka (4 tyttöä), olimme tosi meneviä, vaihdoimme miestä kuin paitaa. Olimme ikäänkuin sanomattomalla sopimuksella, että ei aleta sen vakavampiin suhteisiin saatika tultaisi raskaiksi. No, sitten aika yllättäen kaveri tapasi elämänsä mihen , meni naimisiin ja tuli raskaaksi nopealla tahdilla. Täytyy sanoa, että hän kyllä jäi porukasta, ei häntä enää pyydetty mukaan ja varmaan ei niin tiiviisti vastatttu viesteihin yms. Kyllä tuossa noin jälkikäteen ajateltuna oli jonkinlaista kateutta ilmassa meidän puolelta ja toisaalta vain tunnetta, että tuo kaveri on "pettänyt" porukan- niin hullulta kuin tämä nyt tuntuukin. Me muut saimme lapsia huomattavasti myöhemmin, mutta olemme kuitenkin kaikki edelleen kavereita ja entistä parempia taas kun olemme samassa elämäntilanteessa..

Eivät he kaikki sinkkuja ole (2 sinkkua, 2 avoliitossa), mutta kukaan muu ei ole ns. perheenperustamisvaiheessa. Kyllä kai erilaisella elämäntilanteellakin voi olla osuutta asiaan, ei sitä voi poiskaan sulkea.

Joku tuossa ehdotti että olisin ollut ilkeä ja tölvinyt ohimennen vuosien mittaan ihmisiä jotka nyt lopulta kyllästyivät käytökseeni. Näin se ei todellakaan ole. Tuskin minulla olisi yhtään ystävää tai työ_kaveria_ jos olisin tuollainen mitä hän kuvaili..

 

["vierailija"]

Sanoisin muuten minäkin, että kirjallinen anteeksipyyntö ja vilpitön pyyntö siitä, että edes selittäisivät mistä on kyse, olisi todella hieno ele ap:ltä. Voi olla, että menisi noille kavereille ihan hukkaan, mutta siirtäisi kuitenkin pallon tosiaankin heille.

Kaveruus on varmasti tuollaisen jälkeen viileämpi jos ei lopullisesti pilalla, mutta vilpittömyyttä ei koskaan ole maailmassa liikaa... mieluummin "nolaisin" itseni toimimalla mielestäni reilusti kuin olisin vain ylpeänä hiljaa.

 

[ndjkgnjk]

Täähän on kuin joku New Jerseyn täydelliset naiset =) Hulluja akkoja täynnä ja puhutaan paskaa selän takana ja levitellään toisista juttuja.

Juuri tuon vuoksi minulla ei ole naisystäviä enkä kuulu "mammakerhoihin". En halua olla juoruilin tai kahvipöytäkeskustelujen aihe millään tavalla. Saati saada puukosta selkääni.

 

["Niin"]

[QUOTE="Tiinu";25329174]Joku tuossa ehdotti että olisin ollut ilkeä ja tölvinyt ohimennen vuosien mittaan ihmisiä jotka nyt lopulta kyllästyivät käytökseeni. Näin se ei todellakaan ole. Tuskin minulla olisi yhtään ystävää tai työ_kaveria_ jos olisin tuollainen mitä hän kuvaili..[/QUOTE]

Hei, sanoit että nämä naiset oli sun pitkäaikaisimpia ja läheisimpiä ystäviä ja jos et oo heihin yhteydessä sulle ei jää enää sellasia läheisiä ystäviä. Eli he siis kuitenkin 10 vuoden kokemuksella tuntee sut huonommin kun sun työkaverit ja he ovat väärässä, sinä oikeassa?

Ihanko aikuisten oikeasti oot niin täydellinen ihminen että sun käytöksestä tässä ei missään nimessä VOI olla kysymys, vaan vika on kaikissa muissa?

 

["Tiinu"]

Ok, kiitos kaikille vastauksistanne. Päätin nyt niin etten tämän enempää yritä edes selvitellä mistä tässä on kyse - eli soitin yhdelle porukasta ja kysyin, eikä hän "osannut sanoa". Päätin jättää asian nyt sitten tähän.

Kuten tuolla aiemmin jo kirjoitinkin niin aion nyt keskittyä uuteen vuoteen ja uusiin tuuliin Otan positiivisen asenteen ja annan näiden "vanhojen juttujen" jäädä tämän vuoden puolelle. Katson sitten joskus mitä tulevaisuus tuo tullessaan jos vielä jatkamme tapaamisia ja yhteydenpitoa tällä porukalla. Ainakin varmasti yhden heistä kanssa tulee pidettyä yhteyttä, mutta voi olla että muut jäävät tämän tapauksen jälkeen sitten vähemmälle.

Joka tapauksessa olen nyt ihan ok ja ehkä siitä ensijärkytyksestä hieman selvinnyt Kyllä tämä varmasti järjestyy parhain päin, oli se sitten mikä tahansa loppuratkaisu.

 

["vieras"]

antaisin paskojen olla, ja olen antanutkin vastaavassa tilanteessa. jos otat nyt yhteyttä niin sitä enemmän läyhäävät ja puhuvat paskaa selkäsi takana.

 

[.........]

Täähän on kuin joku New Jerseyn täydelliset naiset =) Hulluja akkoja täynnä ja puhutaan paskaa selän takana ja levitellään toisista juttuja.

Juuri tuon vuoksi minulla ei ole naisystäviä enkä kuulu "mammakerhoihin". En halua olla juoruilin tai kahvipöytäkeskustelujen aihe millään tavalla. Saati saada puukosta selkääni.

Mutta ei kaikki naisporukat ole tuollaisia. Siksi minullekin tuli vastaavanlainen kokemus puun takaa, kun ei ole koskaan missään muissa kaveriporukoissa mitään ongelmia ollut.

"Tuon vuoksi minulla ei ole naisystäviä"... oletko itse nainen? Miksi luulet, että KAIKKI muut naiset ovat tietynlaisia, mutta itse olet ainoa poikkeus?

(Ei kannata muuten luottaa liikaa niihin miespuolisiinkaan kaveriporukoihin, on nimittäin tullut itse nähtyä, että kaikista pahimmat ja selkeimmin ilkeämieliset juoruilut ja selkäänpuukotukset ovat tulleet ihan heteromiehiltä. Se kyllä täytyy sanoa, että nämä miespuoliset juoruämmät harvemmin puukottavat toisiaan selkään, vaan ottavat mieluummin silmätikuikseen naispuolisia tuttavia. Reilua ja rehtiä miehistä meininkiä!)

 

[up]

up