kuinka monella masennus ja mitä masennuslääkkeitä käytätte

[Mä]

Kuinka monella on masennusta ja minkälaisia oireita teillä oli
ennen kun saitte diagnoosin masennus?
Mitä mielialalääkkeitä käytätte ja onko niistä ollut apua?
Entä onko mielialalääkkeet aiheuttaneet teille haittoja,jos niin mitä?

Itselläni vakava masennus ja Cipralex lääkitys ja se ei toimi ollenkaan,ei mieliala ole muuttunut lainkaan.
Olen yrittänyt tappaa itseni muutaman kerran.

 

[toinen]

Mä olen kärsinyt kymmen vuotta kausittaisista masennuksista, lähiaikoina ollut vähän sellainen arkipäiväinen riesa. Olen jutellut aiemmin asiasta lääkärin kanssa, mutta sanoin, että tyydyn sillä hetkellä pelkkiin rauhoittaviin (paniikkihäiriöt, ahdistuskohtaukset).

Tällä hetkellä elämässä on tapahtunut taas niin paljon vaikeita asioita, että olen miettinyt asiaa uudelleen. Käyn vielä syksyllä juttelemassa psykologin kanssa (niistä tuhansista pienistä ja muutamasta vaikeammasta asiasta). Jos en saa elämää paremmin kontrolliin ja elämän iloa takaisin, aloitan luultavasti lääkkeiden syönnin.

 

[joku muu]

Kannattaa puhua lääkärille tosta ettei lääkkeet auta... Mä oon pari vuotta sitten syöny 9 kk kuurin tuota cipralexiä keskivaikeeseen masennukseen.... mun lääkäri silloin sanoi mulle että jos ei ala auttaa niin nostetaan annostusta... Mulla oli kuukauden päästä alotuksesta kontrolli käynti ja sillon jo oli päiviä kun elämä hymyili, mut oli viä huonojakin päiviä joukossa... ja puolivuotta piti syödä sen jälkeenkin kun elämä jo kaiken kaikkiaan tuntu kivalta...

Nykyään huomaan olevani taipuvainen masennukseen mut koitan psyykata itteni positiivisemmaks ja harhauttaa ajatukseni muualle kun synkkiä aatteita tulee mieleen... vaikka maailma olikin valosampi paikka lääkkeillä niin en haluis alkaa uudestaan syömään jos ei ihan pakko, koska mulla nuo lääkkeet vei sivuvaikutuksena orgasmit... Seksissä tuli kyllä päätepiste mut sitä ei huomannu muuten kun et sai vaan tarpekseen...

 

[MÄ]

mulla sama juttu,en nauti seksistä enään ollenkaan tuon Cipralexin takia,
ennen olen nauttinut,mutta nyt en ja sitten ruokahalu mulla lisääntynyt,että paino noussut 20kg.

 

[joku muu]

niin ja noista oireista ennen lääkitystä... Mä olin pari vuotta ihan sellasessa suossa tarpomassa meiningillä elämässä mukana... Töissä tein asiat hyvin taka-ajatuksella et muut sitten pärjää jos mua ei enää ole... koskaan en konkreettisesti yrittänyt mitään mut leikittelin päässäni ajatuksella et jos lakkaisin vaan olemasta tässä maailmassa ja joskus silläkin että miten täältä lähtis... sain sit jossain vaiheessa sanottua äidilleni et on tollasia ajatuksia ja se sai sit potkittua muhun sen verran vauhtia et kävin yksityisellä psykiatrilla... sen kans siinä juteltiin ja tehtiin se perus testi ja sit oli vaihtoedot lääkkeet tai terapia... lääkkeet oli sillee helpompi valinta kun ei mulla oo sinäänsä mitään suuren suurta syytä olla masentunut... sinne kuoppaan kun on päässyt niin sieltä on vaan niin kovin vaikea päästä pois... siksi nykyään tarkkailen ite mielialojani etten ehtis kuoppaan asti vaan koitan tehdä asioille jotka painaa mieltä jotain ennen kun päätyy montun pohjalle jostai ei pääse omin avuin pois...

 

[mä]

Kuinka kauan teillä on masennus kestänyt ja oireet mistä teillä alkoi masennus?

 

[Toinen]

Lukioaikojen lopussa mä aloin havahtumaan tilanteeseen..10 vuotta sitten. Ainainen nälviminen koulussa, isovanhemman kuolema, toisen vanhemman kuolema, toisen vanhemman alkoholisoituminen, muutto vieraalle paikkakunnalle yksin.. siinä vaiheessa sosiaalisten suhteiden luonti tuntui jo suht vaikealta ja erkaannuin hieman vanhoistakin kavereista.

Aloitin asioista puhumisen jo muutama vuosi sitten, jolloin lääkärin kanssa ruvettiin noita rauhoittavia käyttämään pahimpaan ahdistukseen. Viimeisin niitti oli läheisen itsemurha, joskin ymmärsin osittain hänen syynsä vaikean sairauden vuoksi. Jos en olisi hakenut apua aikaisemmin, enkä ruvennut purkamaan tuntojani läheisteni kanssa, en luultavasti olisi itsekään enää jaksanut jatkaa.
..Mutta kaikesta pahasta olosta huolimatta tarvon vaikka läpi suon, sillä en halua sysätä tätä pahaa oloa enää eteenpäin muille.