Kuinka monen vanhemmat/isovanhemmat/appivanhemmat tekee töitä yli 65 vuotiaina? Kyssäriä

["a p"]

Onko valinta tehdä töitä yhä
1.omasta halusta
2.rahan vuoksi
3.muu syy, mikä?

Meidän perheeseen vaikuttaa isovanhempien työssäkäynti siten, että he kiukuttelevat töiden rankkuutta meille, kuin se olisi meidän syy. Sellainen marttyyriasenne koko ajan. Vaikka ollaan kannustettu heitä jäämään eläkkeelle, siitäkin ehdotuksesta saadaan syytöksiä. Alkaa olla tilanne niin arka, että heidän soittaessa "ollaan aina kaupassa" tms. jossa ei voi kauaa puhua.

Työuupumisen merkkejä on, mutta kuinka puuttua siihen?

 

["vieras"]

Appiukko on yli 65- vuotias ja tekee työtä edelleen perheyrityksessä omasta halustaan. Ei halua tai osaa lopettaa työntekoa, koska se on elämäntapa. Anoppi ja omat vanhempani ovat vielä virallisestikin työelämässä.

 

[Huspati Huta]

Omat ja appivanhemmat ovat jääneet eläkkeelle tai joutuneet eläkkeelle siinä 60-63-vuotiaina.

 

["vieras"]

Meidän molempien äidit tekevät (eivät tosin ympäri vuoden täysipäiväisesti vaan enemmän kausiluontoisesti/osa-aikaisesti). Enemmän omasta tahdostaan, mutta on rahallakin osansa työnteon syissä.

Ei ole marttyyriasennetta, syyllistämistä tms. Molemmat tykkäävät töistään ja se on osittain harrastus. Vaikka toki työssä aina välillä on juttuja, jotka stressaavat tai joista ei pidä, niin kokonaisuutena kuitenkaan eivät mitenkään hirveästi valita saati koe mitään marttyyriasennetta työntekonsa vuoksi. Ainakin toisen äiti kokee, että voisi lopettaa työt, kun haluaa vaikka taloudellisesti olisikin tiukempaa. Toisesta en oikein tiedä, hän ei varmaan osaa olla tekemättä, jos pyydetään.

 

[Kurjenkello harmaana]

Isälläni eläkeikä täyttyy vuoden lopulla, mutta ainakin ensi vuoden toukokuun loppuuna asti aikoo olla töissä, palkkatöissä toisella siis. Lisäksi omassa firmassaa töitä tekee, niitä tuskin lopettaa. Paitsi jos terveys pettää. Ja ihan täysin omasta halustaan töitä tekee. Kun on ikänsä töitä tehnyt, niin ei osaa jättäytyä oloneuvokseksi. Kaipa tuo sitten vähän hiljentää tahtia. Ei kyllä valittele kovasti paljon, joskus toki, mutta ei syyllistämismielessä.

 

["Munmummonimunimunmammani"]

Mun isoäiti teki töitä perheyrityksessä tavan vuoksi melkein ysikymppiseksi. Eli tavan vuoksi, (kuvitteli) olevansa apuna, omasta halusta (mutta silti syyttäen muita siitä, että hänen täytyi muita auttaakseen siellä olla)