Kuinka moni on eronnut kirkosta? kysymyksiä...

Netissä erosin. En ole ateisti, mutta en allekirjoita täysin kristinuskoakaan. Mielestäni suvaitsematon uskonto, sanelee liikaa sääntöjä vaikka periaatteessa 10 käskyä ovatkin mielestäni hyvät ohjenuorat.
 
En usko kristittyjen Jumalaan, enkä sen puoleen mihinkään muuhunkaan yliluonnolliseen, olen ns. uskonnoton. Aikoinani jouduin käydä paikan päällä eroamassa, silloin ei ollut mitään nettisysteemejä, hyvä että oli netti.
 
Erosin muutama vuosi sitten. Aiemmin kirkkoon kuuluminen oli minulle melko tärkeä asia, mutta sitten kävin läpi vaikean kauden. Tunsin, ettei kirkosta /uskonnosta ole mitään apua minulle. Samaan aikaan radiossa ja lehdissä oli kirkon ihmisten haastatteluja, jotka vain vahvistivat ajatustani, että kirkko ei ole minua varten. Mieheni on mielestäni aina ollut uskonnon vastainen. Hän erosi kirkosta samaan aikaan kuin minäkin. (olemme 4-kymppisiä)
 
Erosin kirkosta netin kautta mieheni kanssa muistaakseni vuonna 2003. Syynä se, että olemme molemmat ateisteja. Olisimme eronneet jo aiemmin, jos se olisi ollut niin helppoa kuin se eroakirkosta-sivuston kautta oli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pikku Mii:
Alkuperäinen kirjoittaja Pikku Mii:
Mä kuulun kirkkoon ja uskon uskovani :D Mut kirkossa ei juuri tuu käytyä,ellei oo jonkun joku tilaisuus..Mä en nää mitään syytä erota kirkosta,se raha mikä multa menee kirkolle on kuitenkin niiinn pientä..Ja musta vaan kiva jos voin olla avuksi,tekevät paljon hyvääkin työtä.. =)

Ai niin joo ja:Mä ehdottomasti haluan kirkkohäät jos joskus pääsen naimisiin! :heart:

Peesailen tätä ihan täysin :wave:
 
Erosin allekirjoittamalla paperin. Kirkko ei tarjoa minulle mitään, joskus puolustin kuulumistani siihen sanomalla, että tuin nuorisotyötä. Ja rahaa säästyy huomattavia määriä, sillä voi vaikka sisustaa vuosittain :)
 
Mä kävin kiikuttamassa eropaperit kirkkoherranvirastoon kun tulin täysi-ikäiseksi. Siellä katsottiin pahasti. Uskon kyllä jonkun suuremman olemassaoloon, mutta en Raamatun opetuksiin. Muutenkin kirkon näkemykset naispappeudesta, homoliitoista jne. eivät saa mua ollenkaan innostumaan takaisinliittymisajatuksesta, ennen kuin niihin tulee muutoksia.
 
Minä olen ollut takinkääntäjä tässä asiassa, olen eronnut seurakunnasta kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran parikymppisenä ja liityin uudelleen seurakuntaan ennen kuin esikoinen syntyi. Molemmat lapset kastettiin ja erosin seurakunnasta uudelleen muutama vuosi sitten, lapset ovat edelleen seurakunnan jäseniä. Erosin netin kautta. Minulla ei ole tähän mitään hyviä perusteluja eikä syitä. En ole uskonnollinen, vaikka olen uskonasioita tuuminut paljonkin, joskus olen tuntenut, että minua ikäänkuin kutsuttaisiin jostain. Mutta joko en ole vastannut, tai sitten ei ole ollut kyse uskonnollisesta kokemuksesta. Mielelläni kuuluin seurakuntaan lasten ollessa pieniä, he kävivät kerhoissa ja kuopus kävi seurakunnan esikoulunkin.
 
olen kirkossa töissä ja seuraan keskustelua mielenkiinnolla. meidän luterilaisen kirkon tulisi olla "kansankirkko" johon halutaan liittyä ja jossa halutaan pysyä;) kuitenkin 90& nuorista käy vuosittain rippikoulun, se kertoo jo jotain.
 
Postin kautta lähetin paperit sillon kun erosin kirkosta.
En näe mitään syytä kuulua kirkkoon koska en ole uskovainen. En kuulu mihinkään muuhunkaan hengelliseenyhteisöön, niin miksi kuuluisin sitten kirkkoon?

Enkä myöskään halua tukea yhteisöä joka ei hyväksy samaa sukupuolta olevien avioliittoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tavallinen tallaaja:
olen kirkossa töissä ja seuraan keskustelua mielenkiinnolla. meidän luterilaisen kirkon tulisi olla "kansankirkko" johon halutaan liittyä ja jossa halutaan pysyä;) kuitenkin 90& nuorista käy vuosittain rippikoulun, se kertoo jo jotain.

Olen minäkin käynyt rippikoulun, mutta ainoani syynä siihen on se, että olin silloin alaikäinen (kuten muutkin rippikoululaiset) ja vanhempani päättivät puolestani.

Meidän lapsiamme ei olla kastettu, eikä heidän kirkkoon kuulumattomina tarvitse rippikoulua käydä.

Uskon, että tuleivaisuudessa yhä harvemmat nuoret tulevat käymään rippikoulun, viimeistään siinä vaiheessa, kun meidän kirkosta eronneiden lapset ovat rippikouluiässä.


 
Erosin n. 13 vuotta sitten, jolloin se ei vielä onnistunut tosiaankaan netissä. Lähinnä syynä se, ettei uskonut eikä halunnut maksaa kirkollisveroa.

No, on meidän lapset kastettu ja meidät on vihitty kirkollisesti. Liityin tilapäisesti... mutta erosin kyllä vuoden loppuun mennessä. Nyt on mieskin jo eronnut, kun on lapset saatu kastettua kaikki.
 
Erosin koska en usko enkä kaipaa kirkolta mitään, kuten häitä tai hautajaisia.
Kävin eroamassa kaheksantoistavuotiaana kirkkoherranvirastossa, silloin ei nettimahdollisuutta ollut. Erosin siis vuonna '95.
Hyvin olen pärännyt ilman kirkkoa, ei ole ikävä :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöh:
Miten kirkko uudistuisi jos kaikki eroaa?
Kirkko uudistuu juuri siten, että se selvittää ensin syyn siihen, miksi ihmiset siitä eroavat. Kirkon ei tarvitse olla huolissaan niistä, jotka ovat lakanneet uskomasta tai vaihtaneet uskontokuntaa vaan niistä, jotka edelleen uskovat, mutta jotka eivät pidä kirkkoa instituutiona kannattamisen arvoisina.

 
joudutteko usein selittelemään kirkosta eroamistanne muille? miten silloin perustelette ja millaisia vastaväiteitä saatte? Paheksutaanko asiaa ja millaiset ihmiset ovat niitä, jotka pahiten tuomitsevat?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kysyjä:
joudutteko usein selittelemään kirkosta eroamistanne muille? miten silloin perustelette ja millaisia vastaväiteitä saatte? Paheksutaanko asiaa ja millaiset ihmiset ovat niitä, jotka pahiten tuomitsevat?

Mitä sitä tarvii kellekään selitellä tai ylipäänsä kertoa. En ala väittelemään ja kiistämään muiden vakaumiksia, mutta ei munkaan tarvi selitellä omaani muille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kysyjä:
joudutteko usein selittelemään kirkosta eroamistanne muille? miten silloin perustelette ja millaisia vastaväiteitä saatte? Paheksutaanko asiaa ja millaiset ihmiset ovat niitä, jotka pahiten tuomitsevat?
En joudu selittelemään. En joudu selittelemään sitäkään, etten ole muslimi enkä buddhalainen.

 
Mä en ole muuten koskaan joutunu perustelemaan eroamistani. Ei ole tullut mieleenkään että joku vois niin paljon huolehtia asioistani että moista paheksuis... :whistle:

Johtunee ehkä siitä ettei lähipiirissä ole uskovia eikä kiihkeästi kirkkoon tarraavia vähempiuskosiakaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kysyjä:
joudutteko usein selittelemään kirkosta eroamistanne muille? miten silloin perustelette ja millaisia vastaväiteitä saatte? Paheksutaanko asiaa ja millaiset ihmiset ovat niitä, jotka pahiten tuomitsevat?

Mitä sitä tarvii kellekään selitellä tai ylipäänsä kertoa. En ala väittelemään ja kiistämään muiden vakaumiksia, mutta ei munkaan tarvi selitellä omaani muille.

Niin, ei tietenkään tarvitse kertoa tai perustella,mutta itse ainakin olen ajautunut keskusteluihin,jossa eroamisestani on pyydetty perusteluita ja jonkinverran myös tuomittukin sen vuoksi. Enkä itse ainakaan koe ettenkö voisi asiaa perustella sellaiselle ihmiselle,joka sitä asiallisesti tiedustelee. Kysyin asiaa koska aihe kiinnostaa minua ja minusta uskonnot ja vakaumukset ovat asioita joista olisi hyvä keskustella,avartaa kummasti maailmankatsomusta ja hälventää ennakkoluuloja :)
 

Yhteistyössä