Kuinka moni on eronnut vaan siksi että saisi joskus hoitajan lapsilleen?

[Totaaliväsy]

Kuinka moni on eronnut vaan siksi että saisi joskus hoitajan lapsilleen?

Tekisi mieli erota, että olisi edes joskus lapsista vapaata. Sitten olisi taas ihana hoitaa kun ei tarvitsisi ihan aina olla lasten kanssa saman katon alla.

 

[määää]

No jos se mies ei koskaan hoida, niin ei kai se hyvä mies ole. Mutta onko se nyt varmaa että se hoitaisi niitä sitten eron jälkeenkään?

 

[Totaaliväsy]

Hoitaa isäkin, mutta se on eri asia kun ei ole ulkopuolisia hoitajia kuin yksi ja hoitaa ehkä kerran kuukaudessa.

Ehkä sitten valitan turhasta, kiitos ja anteeksi. Kaduttaa vaan että tuli tehtyä lapsia vailla tukiverkkoa. En vain tiennyt vielä silloin että sairas lapsi karkoittaa mahdollisen tukiverkon kauas silmänkantamattomiin.

 

[määää]

Siis mistä sä erotessa saisit sen ulkopuolisen hoitajan? Eikö jotain tukiperhetoimintaa saa muutenkin jos on sairas lapsi?

 

["niinpä"]

Minäkin oletin isän hoitavan lapsia edes eron jäökeen,mut eihän se mennyt niin alkoi hurja poikamieselämä johon lapset ei sopineet.
Sairas lapsi vaatii paljon enemmän voimia kuin terve lapsi,,,

 

["joopajoo"]

Jep
Ja sitten lapsi seilaa vuoroviikoin vanhemmilla ja millon missäkin että vanhemmat saa sitä omaa aikaa.

 

["huomannut"]

Näillä itsekkäillä ämmillä tuntuu facessa ainakin olevan tämä ratkaisu.
Ensin lässynläätä miten ihana kulta mies sitä ja tätä ja miten ihana perhe sitä ja tätä ja ihana mies ja sitä ja tätä. Sitten PAM! Ero, näin on parempi, ei väkisin jaksa olla.
Sitten PAM "Kaija koota, kaunis, rietas onnellinen.", ihanaa, tyttöjen kaa baanalle. Ihana saada lapset kotiin, PAM, Sokka irti, iik, varokaa terassit, tää mamma läks ny!

 

[nojoo]

Eiköhän tuohon ole toisenlainenkin ratkaisu olemassa? Miten se ero asiaa parantaisi? Se on hyvä että edes kerran kuussa jo saatte hoitoapua! Meillä kaksin aikaa on pari kertaa vuodessa. Mutta yksinoloa meillä kaipaa silloin tällöin kumpikin. Meillä toinen lähtee yhden tai kahden yön reissulle ihan itsekseen tai omien kavereiden kanssa. Tai sitten toinen pakkaa lapset autoon ja ajetaan mummolaan, jolloin toinen saa olla yksin kotona.

Jos sun mies siis hoitaa lapsia kanssa, niin eihän silloin ongelmaa pitäis olla. Onko lapset päivähoidossa vai oletko kotiäitinä? Tilanne varmasti helpottuu töihin lähtiessä, mikäli et vielä ole.

 

[Joo itsekästä]

[QUOTE="huomannut";28820602]Näillä itsekkäillä ämmillä tuntuu facessa ainakin olevan tämä ratkaisu.
Ensin lässynläätä miten ihana kulta mies sitä ja tätä ja miten ihana perhe sitä ja tätä ja ihana mies ja sitä ja tätä. Sitten PAM! Ero, näin on parempi, ei väkisin jaksa olla.
Sitten PAM "Kaija koota, kaunis, rietas onnellinen.", ihanaa, tyttöjen kaa baanalle. Ihana saada lapset kotiin, PAM, Sokka irti, iik, varokaa terassit, tää mamma läks ny![/QUOTE]

Tämän ajan ongelma on juuri äitien ja isien itsekkyys. Kun niin kovasti halutaan viihdyttää omaa napaansa ja lapsethan on ihan toissijainen seikka pääasia että itsellä on hyvä fiilis ja elämä. Tämä yhteiskunta tulee niin maksamaan myöhemmin näistä rikkinäisistä lapsista, joita on kiikutettu edes takaisin ''kotien'' välillä.

 

[Vammaisen lapsen yh]

Jos sinulla ei ole parisuhteessa eläessäsi sairaalle lapsellesi hoitajaa, niin mistä ajattelit sellaisen yksinhuoltajana hankkia?

 

[olisit onnellinen]

Hoitaa isäkin, mutta se on eri asia kun ei ole ulkopuolisia hoitajia kuin yksi ja hoitaa ehkä kerran kuukaudessa.

Ehkä sitten valitan turhasta, kiitos ja anteeksi. Kaduttaa vaan että tuli tehtyä lapsia vailla tukiverkkoa. En vain tiennyt vielä silloin että sairas lapsi karkoittaa mahdollisen tukiverkon kauas silmänkantamattomiin.

Siis ihan oikeasti. Kaikilla ei ole edes sitä yhtä. Olemme olleet mieheni kanssa kahdestaan ilman lapsia viimeksi yli 3 vuotta sitten. Erityislapselle ei voi edes mitään MLL:n hoitajaa hommata, vaikka ei täällä kyllä niitäkään ole.

Tottakai lapset uuvuttaa, varsinkin sairaat, mutta eipä mulle tulis mieleenkään erota sen takia. Ja juu meillä mies osallistuu ihan yhtäpaljon lasten hoitoon, molemmat alettais olla jo vähän loman tarpeessa, mutta vuosia taitaa siihen mennä. Kaikilla vaan ei ole sellaisia vanhempia tai sisaruksia jotka haluaisivat/pystyisivät hoitamaan erityislasta. En kuitenkaan halua lapsia hoitoon sen kustannuksella että lapsi pelkää ja tuntee olonsa turvattomaksi, joka sitten kostautuu viikkojen levottomuutena ja pelkona että vanhemmat hylkäävät.

 

[Pelottavaa]

Kuinka moni on eronnut vaan siksi että saisi joskus hoitajan lapsilleen?

Tekisi mieli erota, että olisi edes joskus lapsista vapaata. Sitten olisi taas ihana hoitaa kun ei tarvitsisi ihan aina olla lasten kanssa saman katon alla.

Oletko täysin tosissasi? Pelottavaa.

 

[suoraansanon]

Olisit onnellinen, että sinulla on lapsia. 2 ½ vuoden yrittämisen jälkeen meillä ei ole kuin kaksi keskenmenoa. Uskomatonta miten ihmiset eivät osaa arvostaa sitä mitä heillä on.

 

["jojo"]

Ei kukaan eroa vain saadakseen pitää välillä lapsivapaan viikonlopun. He eroavat siksi, että suhde on huono, puoliso ei huomioi toisen jaksamista tarpeeksi jne. Jos suhde olisi ok, taakka saataisiin jaetuksi niin, että eroon ei vapaa-ajan puutteen takia jouduttaisi.

 

[bvier]

Miten se puoliso muuttuisi yhtäkkiä lasten kanssa aikaa viettäväksi jos se ei tee sitä tee saman katon alla asuessa? Pakosta? Ainakaan lasten kannalta ajateltuna en tuota pakkoa pitäisi kovin järkevänä ratkaisuna.

 

["hoitaja"]

Mistä niitä hoitajia eronneille vanhemmille ilmaantuu?? Kysynpä vaan. Isä / äiti voi antaa vapaata toiselle aviossakin, mutta minulle ei muitra hoitajia ilmaantunut, kun erosimme. Emme hoitajien vuoksi vaan muuten, mutta ei näkynyt hoitajia vaikka oli 3 alle 4v lasta silloin. Että en ymmärrä apn logiikkaa.