Kuinka oppia luottamaan ihmiseen??

[vieras]

olen todella huono luottamaan ihmisiin varsinkin mieheeni. olemme olleet useamman vuoden yhdessä ja jos ihan totta puhutaan luottamaan häneen on todella huono. ainakun ovesta ulos astuu mielikuvitukseni alkaa laukkaamaan ja alan epäillä hänestä vaikka mitä. tämä raastaa pahasti suhdettamme, haluaisin luottaa, mutta uskona aina että hänellä on peliä jonkun naisen kanssa. en jaksaisi tätä, olen itsekin aivan rikki. ja koko ajan surullinen ja masentunut, en uskalla olaa iloinen ja luottaa koska pelkään että minut rikotaan. Tälläkin hetkellä koko ajan ajattelen että siellä sillä on joku nainen ja tunne oloni todella pahaksi. ja kun hän soittaa minulle tiuskin vaan ja epäilen kaikkea mitä sanoo.
onko jollain neuvoja asiaan? tai onko jollain oma kohtaisia kokemuksia.

 

[La vida es un destino]

on varmaan vaikea tilanne. voimia sinulle :hug:

 

[vieras]

eikö kukaan..

 

[ulkkis]

kannattaa menna puhumaan jollekin. jos et muuta keksi, niin mielenterveystoimistosta voi kysya oisko niilla ehdotuksia. ei kannata pelata leimautumista, oma vointisi on tarkeaa sulle, mutta viela tarkeampaa niille kenen kanssa jaat arkesi ja ketka tarvitsevat sua. voimia!

 

[vieras]

kannattaa menna puhumaan jollekin. jos et muuta keksi, niin mielenterveystoimistosta voi kysya oisko niilla ehdotuksia. ei kannata pelata leimautumista, oma vointisi on tarkeaa sulle, mutta viela tarkeampaa niille kenen kanssa jaat arkesi ja ketka tarvitsevat sua. voimia!

olen miettinyt tuotakin vaihtoehtoa, mutta jotenkin tuntuu niin oudolta mennä hakemaan apua tälläiseen ongelmaan. hulluksiko minut sitten leimataan kun käyn kallonkutistajalla.
olisi ihanaa kuulla muiden samassa tilanteessa olevien/olleiden tarinoita.

 

[ursa]

oletko tutkituttanut kilpirauhasen toiminnan? myös hormonitoiminnan häiriöt saattavat aiheuttaa turhia pelkoja. onko sinulla omaa harrastusta kodin ulkopuolella? jos ei, niin hanki, mieluiten joku liikuntaharraste. voimia.

 

[kokenut]

Kyllä ihan samat tuntemukset on mullakin ollut joskus ja välillä pompsahtelee vieläkin, omat tuntemukseni johtuivat petetyksi tulemisesta ja oman itsetunnon rypemisestä pohjamudissa, lihavuudesta johtuen. Ollaan oltu 4 vuotta yhdessä ja jossain vaiheessa tämä asia oli tosi paha ongelma ja melkein lopetti meidän suhteen kunnes ajattelin että ei helvetti tästä tuu mitään, aloin siirtämään nuo epäilyajatukset syrjään aina kun niitä tuli ajattelin että "ja paskat, ei se sellasta tee", puhuttiin keskenämme myös paljon niistä mun tuntemuksista ja se auttoi aina jonkun aikaa kunnes tulivat uudelleen ja aina puhuttiin, en jääny hautoo niitä yksin mielessäni koska siitä ne vaan paheni ja paheni, se juttelu oli kyllä kaiken a ja o, ja nykyään varsinkin kun olen saanut laihdutuksen myötä itsetuntoa koholleen nuo ajatukset ovat melkistä tipotiessään, välillä aina kun itsellä on huono mieli jos on tullut esim. mässäiltyä niin ne vaivaa mut pyrin aina ajattelee jotain muuta ja ne unohtuu nopeesti mielestä taas...ei oikein muuta voi sanoa kun että kannattaa jutella asiasta jos vaan mahdollista ja nätisti kysyä että miten asiat on...se räyhääminen vaan pahentaa!!! Tsemppiä ja voimia, niitä tosiaan tarttet!!! Pikku vinkki vielä, luontaistuote kaupoista saa sellaisia aputippoja, ne on olleet mulle tosi iso apu noissa ahdistuksissa ja masennuksissa!!!

 

[vieras]

oletko tutkituttanut kilpirauhasen toiminnan? myös hormonitoiminnan häiriöt saattavat aiheuttaa turhia pelkoja. onko sinulla omaa harrastusta kodin ulkopuolella? jos ei, niin hanki, mieluiten joku liikuntaharraste. voimia.

en ole tutkituttanut. olisiko syytä? mitä muita oireita? olen huomannut että pillerit saavat minut erittäin masentuneeksi. mutten voi niitä lopettakaan kun perheenlisäys ei ole viellä ajankohtainen.
tälläkin hetkellä mieheni on työporukan reissussa ja KOKO ajan mietin mitä hän tekee ja sattuu nii pirusti yritä tässä si´tte olla ajattelematta ja iloinen lapsen kanssa. en jaksa. olo on täysin paska.

 

[ursa]

muutamalla lähisukulaisella on kilpirauhasen vajaatoiminta ja he ovat aika vainoharhaisia, siksi sinuna tutkittaisin tilanteen.

 

[vieras]

Kyllä ihan samat tuntemukset on mullakin ollut joskus ja välillä pompsahtelee vieläkin, omat tuntemukseni johtuivat petetyksi tulemisesta ja oman itsetunnon rypemisestä pohjamudissa, lihavuudesta johtuen. Ollaan oltu 4 vuotta yhdessä ja jossain vaiheessa tämä asia oli tosi paha ongelma ja melkein lopetti meidän suhteen kunnes ajattelin että ei helvetti tästä tuu mitään, aloin siirtämään nuo epäilyajatukset syrjään aina kun niitä tuli ajattelin että "ja paskat, ei se sellasta tee", puhuttiin keskenämme myös paljon niistä mun tuntemuksista ja se auttoi aina jonkun aikaa kunnes tulivat uudelleen ja aina puhuttiin, en jääny hautoo niitä yksin mielessäni koska siitä ne vaan paheni ja paheni, se juttelu oli kyllä kaiken a ja o, ja nykyään varsinkin kun olen saanut laihdutuksen myötä itsetuntoa koholleen nuo ajatukset ovat melkistä tipotiessään, välillä aina kun itsellä on huono mieli jos on tullut esim. mässäiltyä niin ne vaivaa mut pyrin aina ajattelee jotain muuta ja ne unohtuu nopeesti mielestä taas...ei oikein muuta voi sanoa kun että kannattaa jutella asiasta jos vaan mahdollista ja nätisti kysyä että miten asiat on...se räyhääminen vaan pahentaa!!! Tsemppiä ja voimia, niitä tosiaan tarttet!!! Pikku vinkki vielä, luontaistuote kaupoista saa sellaisia aputippoja, ne on olleet mulle tosi iso apu noissa ahdistuksissa ja masennuksissa!!!

en ole tullut petetyksi. itsetuntoni on raskauden jälkene mitä on. en ole edes lihava en vaan pidä vartalostani koska se ei ole samanlainen kuin ennen. ajattelen että mitä mieheni näkee tälläisessä kulahtaneessa akassa löytyy niitä simpsakoita naisia muualtakin. olen viellä nuori elämä edessä, en vaan jaksaisi elää näin. olen monesti meittinyt että lopetan suhteen koska en voi luottaa.. olisiko tyhmä ratkaisu.

 

[Pinjuska]

Mistä nämä epäilyksesi ovat lähtöisin? Onko miehesi joskus antanut aihetta siihen tai onko sinulla aiemmista suhteista huonoja kokemuksia?

Itse olin suhteemme alkuvaiheessa aika epäileväinen miestäni kohtaan,minua on petetty aiemmassa suhteessani ja sen takia luottamukseni oli silloin vielä huteralla pohjalla.Mutta ajan kuluessa se meni ohi,se vaati minulta itseltäni työtä ja keskusteluja mieheni kanssa mutta vaikeuksien kautta voittoon!

Oletko puhunut miehesi kanssa asiasta? Jos et niin paras puhua koska hänestä ei tunnu kovin kivalta että tiuskit hänelle ilman mitään syytä ja hän hämmentyneenä ottaa kaiken vastaan kun ei tiedä mistä on kyse..

 

[kokenut]

Ei missään nimessä kannata luovuttaa...nyt vaan reippaasti kuorit itsestäsi kaunokaisen esiin ja näytät miehellesi että sinussakin on vielä säihkettä...se piristää sinua itseäsi ja huomaat varmasti myös pilkkeen miehesikin silmäkulmassa...nythän on kevät kauneimmillaan, puhkea kukkaan!!!

 

[vieras]

Mistä nämä epäilyksesi ovat lähtöisin? Onko miehesi joskus antanut aihetta siihen tai onko sinulla aiemmista suhteista huonoja kokemuksia?

Itse olin suhteemme alkuvaiheessa aika epäileväinen miestäni kohtaan,minua on petetty aiemmassa suhteessani ja sen takia luottamukseni oli silloin vielä huteralla pohjalla.Mutta ajan kuluessa se meni ohi,se vaati minulta itseltäni työtä ja keskusteluja mieheni kanssa mutta vaikeuksien kautta voittoon!

Oletko puhunut miehesi kanssa asiasta? Jos et niin paras puhua koska hänestä ei tunnu kovin kivalta että tiuskit hänelle ilman mitään syytä ja hän hämmentyneenä ottaa kaiken vastaan kun ei tiedä mistä on kyse..

en yhtään tiedä mistä voivat olla lähtöisin nämä etten vaan luota. jostain vaan. jotenkin vaan en yhtään voi luottaa kun hän tuosta ovesta ulos astuu. joku järki minussa sanoo että olen nuori ja kaunis. ja mieheni minua rakastaa sillä haluaa kanssani olla ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta. joskus luotankin ja kun epäilen sanon itselleni että älä ole typerä ei hän kanssani olisi jos ei rakastaisi. ei ole luonteeltaan sellaine että olisi ´jonkun kanssa jos ei kiinnosta. nyt vaan tullut taas tämä ettn luota. ja tällä hetkellä tuntuu että sydän menee rikki tästä surusta, on todella paha mieli tällä hetkellä.
niin ja olen puhunut miehen kanss näistä useastikin. ja hän aina vakuuttaa että ei tekisi mitään tyhmä jonka seurauksena meidät menettäisi. meillä siis yhteine lapsikin.
en kestä itseäni!!

 

[Jimida]

Mä olin kans vainoharhainen ja mustasukkainen suhteen alussa. Johtui ihan siitä, kun miehen psyko ex levitteli jatkuvalla syötöllä p*skapuheita ja juoruja meistä molemmista. Koskaan ei tiennyt mikä oli totta ja mikä ei. Meidän suhteella onkin ollut todella rankka alku. Ex jätti meidät rauhaan n. vuoden piinaamisen jälkeen ja sen jälkeen luottamus on alkanut kasvaa. Nyt 6 vuotta myöhemmin luotan täysin.

Toisaalta olen, kuullut sanottavan, että sellaiset ihmiset, joilla ei itsellään ole puhtaat jauhot pussissa, ovat kaikkein mustasukkaisimpia.

 

[vieras]

Ei missään nimessä kannata luovuttaa...nyt vaan reippaasti kuorit itsestäsi kaunokaisen esiin ja näytät miehellesi että sinussakin on vielä säihkettä...se piristää sinua itseäsi ja huomaat varmasti myös pilkkeen miehesikin silmäkulmassa...nythän on kevät kauneimmillaan, puhkea kukkaan!!!

niinkuin tuohon aikaisempaan viestiinkin vastasin. joku ääni minussa sanookin että tiedän olevani kaunis ja haluttu monenkin taholla. (ja tämä kommentti ei todellakaan ollut itserakkaassa tarkoituksesa vaan että tiedän etten ole mikään seinäruusu) en vaan kovinkaan usein tunne itseäni miksikään. en pidä itseäni minään. ja tiedän että raastaan kaiken pilalle käytökselläni. niin olen miettinyt että mieheni olisi paljon parempi ilman minua. pilaan viellä hänenkin elämänsä.

 

[ursa]

onkohan ap:llä kauaa synnytyksestä? raskauden jälkeen hormonitoiminta saattaa olla 2 vuotta pielessä aiheuttaen henkisiä oireita. tutkituttaisin ihan ensin, että olisin fyysisesti terve ja sitten jos olisin, menisin psykologille juttelemaan.

 

[vieras]

Mistä nämä epäilyksesi ovat lähtöisin? Onko miehesi joskus antanut aihetta siihen tai onko sinulla aiemmista suhteista huonoja kokemuksia?

Itse olin suhteemme alkuvaiheessa aika epäileväinen miestäni kohtaan,minua on petetty aiemmassa suhteessani ja sen takia luottamukseni oli silloin vielä huteralla pohjalla.Mutta ajan kuluessa se meni ohi,se vaati minulta itseltäni työtä ja keskusteluja mieheni kanssa mutta vaikeuksien kautta voittoon!

Oletko puhunut miehesi kanssa asiasta? Jos et niin paras puhua koska hänestä ei tunnu kovin kivalta että tiuskit hänelle ilman mitään syytä ja hän hämmentyneenä ottaa kaiken vastaan kun ei tiedä mistä on kyse..

en yhtään tiedä mistä voivat olla lähtöisin nämä etten vaan luota. jostain vaan. jotenkin vaan en yhtään voi luottaa kun hän tuosta ovesta ulos astuu. joku järki minussa sanoo että olen nuori ja kaunis. ja mieheni minua rakastaa sillä haluaa kanssani olla ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta. joskus luotankin ja kun epäilen sanon itselleni että älä ole typerä ei hän kanssani olisi jos ei rakastaisi. ei ole luonteeltaan sellaine että olisi ´jonkun kanssa jos ei kiinnosta. nyt vaan tullut taas tämä ettn luota. ja tällä hetkellä tuntuu että sydän menee rikki tästä surusta, on todella paha mieli tällä hetkellä.
niin ja olen puhunut miehen kanss näistä useastikin. ja hän aina vakuuttaa että ei tekisi mitään tyhmä jonka seurauksena meidät menettäisi. meillä siis yhteine lapsikin.
en kestä itseäni!!

ja jos oikein tarkkaan miettii niin nämä epäilykset voisivat johtua siitä kun mieheni oli ennne minua todella kova menemää ja naisia oli useita. ehkä siitä. en jaksa uskoa että nyt olisi rauhoittunut.

 

[ap]

onkohan ap:llä kauaa synnytyksestä? raskauden jälkeen hormonitoiminta saattaa olla 2 vuotta pielessä aiheuttaen henkisiä oireita. tutkituttaisin ihan ensin, että olisin fyysisesti terve ja sitten jos olisin, menisin psykologille juttelemaan.

reilu vuosi synnytyksestä on jo aikaa. ja pillereitä syön

 

[ap]

Mä olin kans vainoharhainen ja mustasukkainen suhteen alussa. Johtui ihan siitä, kun miehen psyko ex levitteli jatkuvalla syötöllä p*skapuheita ja juoruja meistä molemmista. Koskaan ei tiennyt mikä oli totta ja mikä ei. Meidän suhteella onkin ollut todella rankka alku. Ex jätti meidät rauhaan n. vuoden piinaamisen jälkeen ja sen jälkeen luottamus on alkanut kasvaa. Nyt 6 vuotta myöhemmin luotan täysin.

Toisaalta olen, kuullut sanottavan, että sellaiset ihmiset, joilla ei itsellään ole puhtaat jauhot pussissa, ovat kaikkein mustasukkaisimpia.

olen minäkin kuullut. mutta tähän väitteeseen voin sanoa että itse en todellakaan ole pettäjä tyyppiä enkä ikimaailmassa satuttaisia miestäni.

 

[ap]

Mä olin kans vainoharhainen ja mustasukkainen suhteen alussa. Johtui ihan siitä, kun miehen psyko ex levitteli jatkuvalla syötöllä p*skapuheita ja juoruja meistä molemmista. Koskaan ei tiennyt mikä oli totta ja mikä ei. Meidän suhteella onkin ollut todella rankka alku. Ex jätti meidät rauhaan n. vuoden piinaamisen jälkeen ja sen jälkeen luottamus on alkanut kasvaa. Nyt 6 vuotta myöhemmin luotan täysin.

Toisaalta olen, kuullut sanottavan, että sellaiset ihmiset, joilla ei itsellään ole puhtaat jauhot pussissa, ovat kaikkein mustasukkaisimpia.

olen minäkin kuullut. mutta tähän väitteeseen voin sanoa että itse en todellakaan ole pettäjä tyyppiä enkä ikimaailmassa satuttaisia miestäni.

niin jos minua tässä tarkoitit.

 

[joku]

tähän kysymykseesi kun löydät vastauksen kerro minullekkin.niin paljon hyvää on elämästäni mennyt sen takia etten pysty luottamaan kehenkään

 

[ap]

tähän kysymykseesi kun löydät vastauksen kerro minullekkin.niin paljon hyvää on elämästäni mennyt sen takia etten pysty luottamaan kehenkään

minustakin alkaa tuntua etten voi elää toisen ihmisen kanssa.vaan loppu elämäni yksin.

 

[vieras]

nostan. jos joku tilanteen kokonut osuisi kohdalle

 

[vieras]

up

 

[masentunut]

tähän kysymykseesi kun löydät vastauksen kerro minullekkin.niin paljon hyvää on elämästäni mennyt sen takia etten pysty luottamaan kehenkään

minustakin alkaa tuntua etten voi elää toisen ihmisen kanssa.vaan loppu elämäni yksin.

minulla ihan sama, kaikki päivät kun mies on töissä ajattelen mielessäni että mun on pakko erota siitä..ja olla aina yksin ilman miestä..
todella raskasta.
nytkin takoo takaraivossa ajatus että nparempi ilman kun ei voi luottaa, eikä se kuitenkaan minua halua vaan katselee muita ja tekee ties mitä töissä jne.