kuinka osaan

[hoitaa oikein]

mietin usein tätä raskauttani.. kuinka mahdan pärjätä vauvan kanssa kun se syntyy. Ne on silloin niin pieniä.. kuvittelen jo tilanteen kun sukulaiset kokeneena lapsen hoitajina paukahtaa katsomaan vauvaa niin saan varmasti tuutin täydeltä neuvoja miten lasta pitää pitää sylissä jne...

nämä ajatukset ovat varmasti huonon itsetunnon merkkejä.. mutta oikeasti pelkään että miten pärjään vauvan kanssa ja kestänkö ne ulkopuolisten kommentit siitä miten kehnosti ehkä tohellan vauvaa hoitaissani.=/ Entäs kun vauva on niin pieni ettei osaa kertoa mikä on hätänä ja itkee paljon... ja jos keinot loppuu enkä saa sitä hiljenemään. voi se ulkopuolisia mietityttää....

pitäisi ehkä luottaa itseensä vähän enemmän ja antaa ajan kulua painollaan mutta näitä ajatuksia tulee väkisin mieleen. Olen todella onnellinen tästä raskaudesta mutta pelottaa että olen huono äiti enkä osaa hoitaa lastani oikein. kaikenlaista sitä miettiikin kun on raskaana?! =O

 

[Mariska]

Älä huoli! Anna aikaa itsellesi oppia tutustumaan uuteen ihmiseen Kyllä sen oppii tietämään minkälainen itku mitäkin tarkoittaa. Ja hoito rupeaa sujumaan luonnostaan jo sairaalassa olo aikana...onnea loppuraskauteen!

 

[*]

Ei kukaan ole äiti ennenkuin on äiti. Sinusta tulee juuri sopiva ja paras äiti lapsellesi, opit ymmärtämään ja hoitamaan häntä paremmin kuin kukaan muu maailmassa. Jos alkuun tulee kommentteja ja ""hyväätarkoittavia"" neuvoja, yritä jättää ne omaan arvoonsa, vaikka juuri synnytyksen jälkeen tunteet ovatkin pinnassa.

 

[Emma]

Ei kai sitä voi mistään etukäteen kaikkea tietää jos on ensimmäistä kertaa äidiksi tulossa. Mä luulen että omaa lastaan oppii kyllä pikkuhiljaa sitten ajan kanssa tulkitsemaan. Ja jeesaahan ne synnytyssairaalassa ja neuvolassa sitten. Ei kai tuo lapsen hoito mitään korkeakoulututkintoa vaadi, kunhan lapsi on kuivissa, oikeassa lämpötilassa, riittävästi ravittu ja unentarve tyydytetty niin eiköhän tuo oo tyytyväinen. Noin niinku karrikoidusti
Kaikkia varmasti jännittää esikoisen saaminen, ja mun mielestä se on ihan tervettä, se kertoo vaan siitä että olet vastuuntuntoinen ja huolehtiva äiti

Onnellista odotusta!

 

[Vera]

Aivan. Alussa voi ehkä tuntea itsensä riittämättömäksi ja epävarmaksi, mutta kyllä se lapsi vain opettaa. Pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään lasta ja eipä aikaakaan, kun vanhemmat tuntevat oman lapsen tarpeet ja halut paremmin kuin yksikään neuvova suurperheen äiti.. Älä stressaa, kyllä se siitä.

 

[Raisa]

Mua ei niinkään ahdista se, että olisin lapsen mielestä huono äiti (vaikka pelottaa joskus aivan sairaasti, uskon että kuitenkin opin hoitamaan lasta hyvin) vaan se, miten muut ihmiset suhtautuvat..

Koko ajan tulee sellaisia tilanteita, että joku kysyy vaikka että aionko jäädä 3-vuotiselle hoitovapaalle (en) taikka aionko nukuttaa lasta omassa sängyssäni (en). Kun kysyjä kuulee vastauksen, hän katsoo epäuskoisena ja alkaa puhua siitä, miten itsekkäitä nuoret naiset nykyään ovat ja kyllä minun lapsestani tulee varmaan ihan häiriintynyt jne. Alkaa tulemaan tosi epävarma olo siitä, kun en pysty millään repeämään kaikkiin odotuksiin. Onneksi mies, äiti ja anoppi ovat asioista kanssani samaa mieltä (tai jos ovatkin eri mieltä, eivät sano, mikä on jo suuri helpotus..

Uskon kuitenkin, että lapsella on minun kanssani hyvä olla, vaikka valintani ovat erilaisia kuin joillakin ihmisillä. Varmaan aluksi on vaikeaa ja outoa, mutta kyllä sen oppii, kun on pakko

 

[hunajakana]

""Mua ei niinkään ahdista se, että olisin lapsen mielestä huono äiti (vaikka pelottaa joskus aivan sairaasti, uskon että kuitenkin opin hoitamaan lasta hyvin) vaan se, miten muut ihmiset suhtautuvat..""

Kaikkia ei voi miellyttää. Eikö ole tärkeintä, että sinä ja kaikki lähisukulaisetkin ovat tyytyväisiä hoitoratkaisuihin? Kuulet varmasti paljon erilaisia, ihan hyvin perusteltuja mielipiteitä kuinka lasta kuuluu hoitaa. Vaihda kylmästi puheenaihetta tai anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta suoraan ulos, jos et jaksa kuunnella muiden paasausta.

Minuakin hieman hermostuttaa, kuinka esikoisen hoito alkaa aikanaan sujua. Olen kuitenkin ihan järkevä ja käytännöllinen ihminen ja uskon selviäväni mainiosti. Toki kokeneimpien vinkit ovat tervetulleita, mutta ei niistä kannatta turhaa stressiä ottaa. Varsinkin, jos ne ovat keskenään pahasti ristiriitaisia

 

[Jäkätijäkäti]

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu, mutta antaa haukkua. Näitä hyvää tarkoittavia neuvojia aina löytyy, aidot neuvot kannattaa ottaa vastaan, mutta muistakaa hyvät ihmiset, että juuri TE tunnette tämän vauvan parhaiten, EI kukaan muu, ja jätätte höpisijä ja tuputtajat omaan arvoonsa!
Aina on tietysti epävarmuutta, varsinkin jos kyse ekasta, mutta se on normaalia. Jos oikein tiukka paikka tulee, niin kysykää reilusti neuvolasta yms., kavereilta saa 9 eri mielipidettä, riippuen äidistä ja hänen omasta vauvastaan, siitä menee vain sekaisin.
Tsemppiä kaikille!!!!!!