Kuinka paljon "kasvatatte" taaperoita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja liian liberaaliko?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

liian liberaaliko?

Vieras
Jäi yksi eilinen ketju häiritsemään, jossa kyläilypaikan täti kauhisteli vieraana olleen 2v:n käytöstä...

Itse olen sitä mieltä, että kyläilypaikassa kyläilypaikan säännöt, mutta häiritsemään jäi se kuinka paljon taaperoilta vaaditaan joidenkin vastaajien kotioloissakin!?

Meillä taaperot saavat, pomppia sängyllä, sohvilla, heitellä tyynyjä, klähmiä seiniä, leikkiä ruokapöydässä, etc. Eli tehdä kaikkea mitä moni tuntuu pahksuvan. Koti on meillä järjestetty siten, että lapset voivat elää ja jopa riehua siellä halutessaan. Toki meilläkin on sääntöjä, mutta ne liittyvät ennen kaikkea lasten turvallisuuteen, tavaroiden tahalliseen rikkomiseen, ihmisten tai eläinten satuttamiseen, etc.

En kuitenkaan ole millään tavoin vapaan kasvatuksen kannattaja. Mielestäni sen aika vain on myöhemmin, kun lapsen järki kehittyy. Omassa lapsuudessani meillä oli melko lailla samat säännöt ja tapakasvatus alkoi luontevasti myöhemmin meidän lasten kasvaessa. Ja tästä huolimatta minua ja siskoani pidettiin kulmakunnan parhaiten kasvatettuina lapsina ja meidän käytöstapoja aina ihailtiin!
 
Olen ottanut sen kannan, että koulu tasapäistää ja jos se ei riitä, laitetaan kasvatuslaitokseen ja katkaisuhoitoon, että lopputulos on direktiivien mukainen... :saint:
 
Lapsi saa touhuta ja temmeltää, mutta joillekin se tuntuu tarkoittavan sitä että mitään rajoja ei ole ja ruokapöydässä leikkiminen sitä, että juostaan ruoan kanssa ympäri asuntoa. Ei lapset mitään tyhmiä ole, järkeä on jo vauvalla päässä. Pienestä pitäen ohjaavaa kasvatusta, muuten sitä ollaan ihan solmussa yhtäkkiä kun viisivuotias ei tottele mitään ja pyörittää vanhempiaan miten sattuu, kuten täältä palstaltakin saa usein lukea.

Ja ei mielestäni ole edes mitään kovaa kuria, että ruoka syödään ruokapöydässä ja kädet pestään ruokailun jälkeen.

Joillakin ei vaan ole tuollaisia perusrajojakaan ja niissä tapauksissa olen vierestä nähnytkin, että äiti on sitten ihan ulalla miten arkea pyöritetään tai lapsia saadaan tottelemaan. Ja oleellisinta on se, miten vanhempi toimii lapsen käytöksen kohdalla. Ei lapsi ole robotti ja on normaalia saada itkupotkuraivari vaikka kaupassakin, mutta vanhemman on tarkoitus myös toimia siinä tilanteessa kasvattajana.
 
Esikoinen on nyt vasta vähän alle puolivuotias, mutta mulla on jo tarkka näkemys siitä, mitä meillä saa tehdä ja mitä ei. Kaikki edellämainitsemasi asiat (sängyllä hyppiminen, pöydässä leikkiminen etc) on meillä kiellety! :o Ulkona riehutaan, sisällä leikitään nätisti. Sängyt on nukkumista varten, ruokapöytä syömistä varten. Mä en voi sietää lapsia, jotka on "yli-energisiä", hallitsemattomia ja huono käytöksisiä. Tietysti kaikki lapset on joskus sellasia, mutta mä ainakin yritän parhaani mukaan pitää kuria ja järjestystä.

Ja tiedän.. Se ei tule olemaan helppoa.
 
[En kuitenkaan ole millään tavoin vapaan kasvatuksen kannattaja. Mielestäni sen aika vain on myöhemmin, kun lapsen järki kehittyy.




Meillä kyllä lapset ovat oppineet puhumaan ja keskustelemaan 1v 6-10kk ikäisinä kaikki, eli kyllä ´kaksivuotiaalta voi ja pitää vaatia käytöstapoja ja sääntöihin oppimista. Tietenkään ei vielä kärsivällisyys ja keskittymiskyky riitä mutta aikuinen auttaa kun kerran vaatiikin eli aikuisen läsnäoloa
peliin.
Vapaa kasvatus = laiska ja välinpitämätön vanhempi
 
No itsehän sinä teidän perheen tavat määrittelet ja muissa muut. Toisaalta vaikka teillä menee noin ja olet jopa ylpeä siitä, että annat lastesi hyppiä sängyillä jne.niin ymmärrä myös perhettä, jossa näin ei ole. Eikä siitä kukaan kärsi ja lapsista saattaa tulla aivan yhtä hyvin käyttäytyviä ja vapaita vaikka perheissä eri asioihin kiinnitetään huomiota. Lapsi pitää normaalina juuri sitä ympäristöään, jossa itse asuu - olisi se kuinka vinoutunut tahansa.
 
Meillä saa olla aika vapaasti, pomppia sängyillä ja kuljettaa leluja joka paikkaan jne. Mutta useamman lapsen kanssa arjen on sujuttava aika sutjakasti, ja siksi ei esim. pöydässä leikitä. Keskitytään ruokailuun ja syödään kun on ruoka-aika, leikkiminen vain venyttäisi ruokailua vaikka kuinka. Samasta syystä pöydästä ei myöskään käydä missään (paitsi vessassa jos on kova hätä ) kesken ruokailun, vaan istutaan paikoillaan niin kauan kuin syö.

Ja sotkua tulee muutenkin aivan älyttömästi, joten ruokailun jälkeen pestään ehdottomasti kädet jos ovat sotkussa. Niin ja sänkytyynyt eivät kuulu lattialle, joten sängystä pois niitä ei saa heitellä.
 

Mä pidän itseäni aika liberaalina, vaan ehkä olenkin tiukkapipo :). En anna pomppia sängyillä enkä sohvilla, yrittäähän lapset aina, mutta kiellän. Tyynyjäkään ei saa heitellä, ruokapöydässä ei leikitä vaan syödään. Olohuoneessa ei syödä, paitsi jos on erikseen jotain naposteltavaa ja on lupa syömiseen esim. leffaa katsoessa.
Sen sijaan leikkejä leikitään joka huoneessa, välillä pompitaan ja juostaan ja mennään mihin tahansa piiloihin...
Kuitenkin enemmän niin, että mieluummin äänekkäimmät ja juoksuleikit ulkona, silloin on vähemmän vaaraa siitäkin, että leikissä sattuu vahinko.
 
Mä peesaan ap:ta sata lasissa.

Lisäksi ihmetyttää se, että ihmiset ei tajua miten erilaisia lapset on.

Meillä sisustus kiva ja löytyy valkoista sohvaa, mutta kyllä sen pitää kestää lasten elämä. Meillä saa juosta sisällä, sängyllä möyritään yhdessä, sohvalla ei juosta turvallisuussyistä. Mutta lattiat pidetään sen verran puhtaina, että sohvatyynyjä sopii heitellä lattialle. Seinät on maalattua ässätexiä, eli rätillä puhtaaksi heposti.

Mua ei lämmitä sormenjljettömät ikkunat ja lähmimättömät seinät, vaan se, että kotona on hyvä olla. Kyllä meillä on rajat ja säännöt, luemme kirjoja ja pelailemme rauhallisesti välillä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja liian liberaaliko?:
Meillä taaperot saavat, pomppia sängyllä, sohvilla, heitellä tyynyjä, klähmiä seiniä, leikkiä ruokapöydässä, etc. Eli tehdä kaikkea mitä moni tuntuu pahksuvan. Koti on meillä järjestetty siten, että lapset voivat elää ja jopa riehua siellä halutessaan. Toki meilläkin on sääntöjä, mutta ne liittyvät ennen kaikkea lasten turvallisuuteen, tavaroiden tahalliseen rikkomiseen, ihmisten tai eläinten satuttamiseen, etc.

mites ne lapset sit osaa kyläs käyttäytyä jos kotona saa elää ku pellossa :o
kyllä meillä 2v tietää että sängyssä tai sohvalla ei hypitä. aika vaarallistakin hyppiä sohvalla.. kyllä meillä lasta kasvatetaan jatkuvasti. en halua meidän lapsista rasavillejä, kurittomia kakaroita. ei meillä mitenkään ankaria olla ja lapsi saa olla lapsi, mutta joutuu kyllä ite keräämään lelunsa, ruoasta osaa sylmisen jälkeen kiittää ja viedä tiskit, pyykkinsä vie sinne minne kuuluu. kylässä osa hienosti istua kahvipöydässä, tietää että ruoalla ei leikitä.

lapsi saa touhuta ja remuta mutta tietyt asiat pitää jo osata. meillä ei lasta aliarvioida. kyllä taaperoltakin voi jo vaatia tiettyjä asioita
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Lapsi saa touhuta ja temmeltää, mutta joillekin se tuntuu tarkoittavan sitä että mitään rajoja ei ole ja ruokapöydässä leikkiminen sitä, että juostaan ruoan kanssa ympäri asuntoa. Ei lapset mitään tyhmiä ole, järkeä on jo vauvalla päässä. Pienestä pitäen ohjaavaa kasvatusta, muuten sitä ollaan ihan solmussa yhtäkkiä kun viisivuotias ei tottele mitään ja pyörittää vanhempiaan miten sattuu, kuten täältä palstaltakin saa usein lukea.

Ja ei mielestäni ole edes mitään kovaa kuria, että ruoka syödään ruokapöydässä ja kädet pestään ruokailun jälkeen.

Joillakin ei vaan ole tuollaisia perusrajojakaan ja niissä tapauksissa olen vierestä nähnytkin, että äiti on sitten ihan ulalla miten arkea pyöritetään tai lapsia saadaan tottelemaan. Ja oleellisinta on se, miten vanhempi toimii lapsen käytöksen kohdalla. Ei lapsi ole robotti ja on normaalia saada itkupotkuraivari vaikka kaupassakin, mutta vanhemman on tarkoitus myös toimia siinä tilanteessa kasvattajana.

Mä olen samaa mieltä Emilynin kanssa.

Meillä on kolme poikaa ja itse asiassa suurin työ on tehty esikoisen kanssa, silloin ne säännöt ja muut piti miettiä ja alkaa toteuttaa niitä johdonmukaisesti. Keskimmäinen ja kuopus taas ovat kasvaneet sääntöihimme pienestä pitäen, sillä he ovat nähneet, miten isoveljen, ja kuopuksen kohdalla isoveljien, kanssa toimitaan. Mun mielestäni arki sujuu miellyttävämmin, kun on selkeät pelisäännöt, joita noudatetaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kkk:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Lapsi saa touhuta ja temmeltää, mutta joillekin se tuntuu tarkoittavan sitä että mitään rajoja ei ole ja ruokapöydässä leikkiminen sitä, että juostaan ruoan kanssa ympäri asuntoa. Ei lapset mitään tyhmiä ole, järkeä on jo vauvalla päässä. Pienestä pitäen ohjaavaa kasvatusta, muuten sitä ollaan ihan solmussa yhtäkkiä kun viisivuotias ei tottele mitään ja pyörittää vanhempiaan miten sattuu, kuten täältä palstaltakin saa usein lukea.

Ja ei mielestäni ole edes mitään kovaa kuria, että ruoka syödään b .---Nn.-..n-g .nnhbgdgö.fn ,ö.gbn.ö.g.g.--.g-g.f-gf.ruokapöydässä ja kädet pestään ruokailun jälkeen.

Joillakin ei vaan ole tuollaisia perusrajojakaan ja niissä tapauksissa olen vierestä nähnytkin, että äiti on sitten ihan ulalla miten arkea pyöritetään tai lapsia saadaan tottelemaan. Ja oleellisinta on se, miten vanhempi toimii lapsen käytöksen kohdalla. Ei lapsi ole robotti ja on normaalia saada itkupotkuraivari vaikka kaupassakin, mutta vanhemman on tarkoitus myös toimia siinä tilanteessa kasvattajana.

Mä olen samaa mieltä Emilynin kanssa.

Meillä on kolme poikaa ja itse asiassa suurin työ on tehty esikoisen kanssa, silloin ne säännöt ja muut piti miettiä ja alkaa toteuttaa niitä johdonmukaisesti. Keskimmäinen ja kuopus taas ovat kasvaneet sääntöihimme pienestä pitäen, sillä he ovat nähneet, miten isoveljen, ja kuopuksen kohdalla isoveljien, kanssa toimitaan. Mun mielestäni arki sujuu miellyttävämmin, kun on selkeät pelisäännöt, joita noudatetaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kkk:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Lapsi saa touhuta ja temmeltää, mutta joillekin se tuntuu tarkoittavan sitä että mitään rajoja ei ole ja ruokapöydässä leikkiminen sitä, että juostaan ruoan kanssa ympäri asuntoa. Ei lapset mitään tyhmiä ole, järkeä on jo vauvalla päässä. Pienestä pitäen ohjaavaa kasvatusta, muuten sitä ollaan ihan solmussa yhtäkkiä kun viisivuotias ei tottele mitään ja pyörittää vanhempiaan miten sattuu, kuten täältä palstaltakin saa usein lukea.

Ja ei mielestäni ole edes mitään kovaa kuria, että ruoka syödään b .---Nn.-..n-g .nnhbgdgö.fn ,ö.gbn.ö.g.g.--.g-g.f-gf.ruokapöydässä ja kädet pestään ruokailun jälkeen.

Joillakin ei vaan ole tuollaisia perusrajojakaan ja niissä tapauksissa olen vierestä nähnytkin, että äiti on sitten ihan ulalla miten arkea pyöritetään tai lapsia saadaan tottelemaan. Ja oleellisinta on se, miten vanhempi toimii lapsen käytöksen kohdalla. Ei lapsi ole robotti ja on normaalia saada itkupotkuraivari vaikka kaupassakin, mutta vanhemman on tarkoitus myös toimia siinä tilanteessa kasvattajana.

Mä olen samaa mieltä Emilynin kanssa.

Meillä on kolme poikaa ja itse asiassa suurin työ on tehty esikoisen kanssa, silloin ne säännöt ja muut piti miettiä ja alkaa toteuttaa niitä johdonmukaisesti. Keskimmäinen ja kuopus taas ovat kasvaneet sääntöihimme pienestä pitäen, sillä he ovat nähneet, miten isoveljen, ja kuopuksen kohdalla isoveljien, kanssa toimitaan. Mun mielestäni arki sujuu miellyttävämmin, kun on selkeät pelisäännöt, joita noudatetaan.

 
En siis todellakaan ole vapaan kasvatuksen kannattaja. Mielestäni liian pientä (taaperoa) ei saisi kahlita liian aikaisin MONILLA säännöillä, vaan niiden aika tulee luontevasti myöhemmin.

Omasta lapsuudestani muistan todellakin hyvin, kuinka ns. tiukan kurin kotikasvatuksen saaneet kaverini olivat usein myös todella sulkeutuneita. He ihannoivat minun äitiäni, joka kasvatti ns. rennosti, eli esim eteiseen kantautuneesta lumesta hän yleensä vain totesi, että "vettähän se vain on" ja pyyhkäisi lattia ohimennessä. Ja SILTI me olimme siskoni kanssa niitä muiden mielestä hyvinkasvatettuja ja "paremman väen" tavat omaavia... Eli tällä subjektiivisella kokemuksellani sanoisin, että tapoja voi kasvattaa myöhemminkin ja säännöt voivat tiukentua iän myötä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin meillä ja lapsia monta:
[En kuitenkaan ole millään tavoin vapaan kasvatuksen kannattaja. Mielestäni sen aika vain on myöhemmin, kun lapsen järki kehittyy.




Vapaa kasvatus = laiska ja välinpitämätön vanhempi

helppoahan se on vaan kääntää katse toiseen suuntaan jos lapsi käyttäytyy huonosti.

 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:
Olen ottanut sen kannan, että koulu tasapäistää ja jos se ei riitä, laitetaan kasvatuslaitokseen ja katkaisuhoitoon, että lopputulos on direktiivien mukainen... :saint:

Joo :laugh: ja hengissä pitää tulla kotiin,muuten äiti suuttuu. :wave:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Raffeli:
Esikoinen on nyt vasta vähän alle puolivuotias, mutta mulla on jo tarkka näkemys siitä, mitä meillä saa tehdä ja mitä ei. Kaikki edellämainitsemasi asiat (sängyllä hyppiminen, pöydässä leikkiminen etc) on meillä kiellety! :o Ulkona riehutaan, sisällä leikitään nätisti. Sängyt on nukkumista varten, ruokapöytä syömistä varten. Mä en voi sietää lapsia, jotka on "yli-energisiä", hallitsemattomia ja huono käytöksisiä. Tietysti kaikki lapset on joskus sellasia, mutta mä ainakin yritän parhaani mukaan pitää kuria ja järjestystä.

Ja tiedän.. Se ei tule olemaan helppoa.

Ootahan kun... tekis mieli sanoa :D. Monen lapsen äitinä sanon, että hyviä tapoja voi opettaa kaikille, mutta toisten kohdalla se on huomattavasti haasteellisempaa kuin toisten. Saman perheen lapsista yksi saattaa olla "ylienerginen", liikunnallinen ja levoton, olematta silti ADHD tms. hänelle vain saattaa olla huomattavasti vaikeampaa esim. pysyä paikoillaan, keskittyä, olla liikkumatta ja touhuamatta ja puhumatta kuin jollekulle toiselle. Sitten on taaperoita, jotka istuvat tyytyväisinä ja puhumatta kuin tatit paikoillaan, oli sitten ympärillä millainen vilske tahansa. Omasta pesueestani löytyy kumpiakin :). Eikä kasvatuksella ole juuri osaa tai arpaa temperamenttiin tai vilkkauteen. Toki kaikilla on samat säännöt eli nuo sängyllä pomppimiset jne. on meilläkin kiellettyjä, mutta esim. vieraassa ympäristössä, missä on paljon lapsia ja toimintaa nuo ominaisuudet korostuvat (esim. jotain esitystä seuratessa).
 
Meillä ei saa pomppia sängyllä, koska se on vaarallista ja sänky menee pilalle. Esikoista on pitänyt kasvattamalla kasvattaa, on melkoisen vilkas poika. Kuopusta ei tarvitse juuri "kasvattaa", hän on niin rauhallisesti ja sopuisasti käyttäytyvä. Meillä pitää sisällä käyttäytyä kuten päiväkodissa ja koulussa: ei saa juosta, ei heitellä tavaroita, jne., koska sellaisesta tulee vahinkoa ja pahaa mieltä. Vauhtileikkejäkin on, mutta vain silloin kun olen itse mukana leikkimässä ja valvomassa, ettei mene överiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninnu:
No itsehän sinä teidän perheen tavat määrittelet ja muissa muut. Toisaalta vaikka teillä menee noin ja olet jopa ylpeä siitä, että annat lastesi hyppiä sängyillä jne.niin ymmärrä myös perhettä, jossa näin ei ole. Eikä siitä kukaan kärsi ja lapsista saattaa tulla aivan yhtä hyvin käyttäytyviä ja vapaita vaikka perheissä eri asioihin kiinnitetään huomiota. Lapsi pitää normaalina juuri sitä ympäristöään, jossa itse asuu - olisi se kuinka vinoutunut tahansa.

Itse asiassa en ole ylpeä omasta tavasta, vaan hieman hämillään siitä, että kuinka paljon lapsilta vaaditaan jo pienenä. En ole ennen palstailua edes tajunnut, että jossain perheissä ei esim. saa leikkiä lumisella pihalla, seiniin ei saa koskea, etc. Mutta kuten sanoit, omaa lapsuuden kasvatusta peilaten, pidin normaalina sitä mitä meillä oli/on.

Tarkennukseksi vielä, meillä pestään kyllä kädet ennen ja jälkeen ruokailun, mutta kyllähän ne kädet silti aina pienillä helposti likaantuu. :)
 

Yhteistyössä