Kuinka paljon mieheltä voi pyytää apua?

[Hessu]

Et ilmeisesti ole koskaan kokenut masennusta itse tai ollut läheisissä tekemisissä masentuneen ihmisen kanssa. Muutoin et sanoisi noin.
Masentunut haluaisi tehdä ja jaksaa, mutta ei pysty. Väsymys on niin totaalinen, ettei sitä osaa edes sanoin kuvata. Toivotaan, ettet Hessu joudu sitä kokemaan.

Olen ollut tekemisissä erittäin läheisesti masentuneen ihmisen kanssa. Kahdenkin ihmisen.

Rehellisesti sanottuna, minusta monilla kyse on aivan jostain muusta kuin masennuksesta.
Minun tuntemissani tapauksissa, näin maallikon silmin katsottuna, kyse on ollut siitä, että "masentunut" syystä tai toisesta, kiusaa itseään, eikä halua tehdä mitään itseä hyödyttäviä juttuja. Hän rankaisee itseään olemalla sairas.
Miksi näin on, sitä pitää kysyä nuppitohtoreilta, ei minulta.

Tässä pari esimerkkiä.
Masentunut oli niin väsynyt, ettei jaksa siivota 10 minuuttia, mutta hän jaksaa istua 10-20 tuntia tietsikan ääressä ja lukea "mielenkiintoisia" juttuja aivan mistä tahansa huuhaasta joilla ei ole mitään tekemistä oman reaalielämän kanssa. Koko ajan oli sama laulu, en jaksa en pysty.

Masentunut on niin väsynyt, ettei jaksa tiskata yhtä lautasta, mutta hän jaksaa tsättäillä kokonaisen päivän koneella eri keskustelupalstoilla. Kommetti, ei voi tehdä mitään kun ei ole voimia.
Masentunut on niin sairas, ettei hän jaksa herätä aamulla duuniin, mutta jostain syystä hän pystyy olemaan koko yön valveilla telkkaa tuijottaen. Tähän en viitsi edes syytä sanoa, se oli niin lapsellinen.

Jos ns. normaali arki, itselle ruuan laitto, oman kodin siivoaminen, omien pyykkien pesu jne
todellakin kuormittaa masentunutta aivan hirveästi, luulisi että hän ei pysty mihinkään muuhunkaan.
Olen yhäkin sitä mieltä, että tämä masennus on joillakin ihmisillä hyvin valikoivaa ja käyttäytymiseen johtavat syyt ovat jossain aivan muualla kuin "masennuksessa".

 

[Valikoivaa]

Olen samoilla linjoilla "Hessun" kanssa. Minullakin esimerkki, ja toinenkin, tuosta masentuneen jaksamisesta. Työkaverini masentui ja traumatisoitui kun naapurin nurukainen, jonka hän viimeksi oli nähnyt kymmenen vuotta sitten, sai surmansa. Kurjaa, mutta ei nyt mikään kolmen kk saikuttamisen syy. Samaan aikaan tämä nainen jaksoi bilettää ja istua baareissa. Toinen esimerkkini on lääkityksellä oleva ystäväni. Kun hänelle tuli paha masis, ei hän jaksanut tehdä oikeasti mitään. Ei viedä lapsia kouluun, ei siivota, laittaa ruokaa, käydä suihkussa etc. Onneksi sai tepsivän lääkityksen ja vaikka saisi sairauseläkepaperit, käy silloin tällöin pätkätöissä, se kun piristää mieltä ja saa muuta ajateltavaa kuin itsensä.

Ihan kaikilla kai tulee alavireisiä päiviä, väsymystä ym. Mutta ei se ole mikään sairaus. Vai olenkohan mä nyt masentunut, kun en vaan millään pysty järjestelemään terassiani uuteen uskoon, sitä olen suunnitellut jo nelisen viikkoa. Kun ei vaan viitsisi raahata tavaroita varastoon yms. Monena päivänä olen päättänyt, että nyt ryhdistäydyn, mutta aina löytyy (teko)syy vältellä ikävää tehtävää.

 

[wiltsujohanna]

Masennusta sairautena ei saa kuitenkaan tyrmätä. Aivan varmasti on oikeasti masentuneita ihmisiä, mutta he eivät jaksa kirjoittaa pitkiä tarinoita netin keskustelupalstoille eikä jaksa olla edes lukemassa tai kommentoimassa täällä! Eivätkä tosiaan jaksa eivätkä pysty valikoimaan asioita, joita jaksaa tai pystyy.

Joten jollain lailla kahden edellisen vastaajan kanssa samoilla linjoilla, mutta hieman oion liikaa mustavalkoisuutta nyt...

 

[molempia]

Valitettavasti osa laiskoista saa myös diagnoosin masentunut kun käyvät valittamassa lääkärin luona, se syö uskottavuutta sitten oikeasti masentuneilta. Minä olen tuntenut molempia.

Yksi tällainen huijari-masentunut tuttu jaksoi touhuta vaikka mitä vapaa-ajalla, koko ajan oli menossa jossain. Touhotti myös mukana kaikenmaailman järjestöissä mihin ei oikeasti masentuneella olisi ollut voimia. Mutta kun töihin piti lähteä, niin oivoi kun väsytti.

Toinen oikeasti masentunut oli myös aikoinaan mukana järjestötoiminnassa, mutta se oli niitä ensimmäisiä asioita mitkä sai jäädä kun ei jaksaminen riittänyt. Tämä oikeasti masentunut ei kyllä millään jaksaisi posottaa ympäriinsä niinkuin tuo huijari.

 

[avuton vaimo]

Jos ns. normaali arki, itselle ruuan laitto, oman kodin siivoaminen, omien pyykkien pesu jne
todellakin kuormittaa masentunutta aivan hirveästi, luulisi että hän ei pysty mihinkään muuhunkaan.
Olen yhäkin sitä mieltä, että tämä masennus on joillakin ihmisillä hyvin valikoivaa ja käyttäytymiseen johtavat syyt ovat jossain aivan muualla kuin "masennuksessa".

Vahinko ettei tällaisia asiantuntijoita ja älyn jättiläisiä ollut paikalla silloin kun sairastuin. Olisivat psykiatrit suljetullakin ymmärtäneet, että koska jaksan lueskella, en mitenkään voi olla masentunut vaan olen vaan laiska.

Niin, toiset meistä laiskureista osaavat feikata niin hyvin että pääsemme ihan suljetulle osastolle vähän ottamaan aikalisää. Psykiatrit, nuo helposti johdateltavissa olevat raukat, kuvittelevat ymmärtävänsä että lueskelu tai nettailu on ihan eri asian kuin JOHONKIN RYHTYMINEN. Kumma etteivät ne tunnista laiskuria sellaisen nähdessään.

Ihmisten täydellinen empatiakyvyttömyys ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua. Masentuneella kun yksi suurimpia kärsimyksen lähteitä on se, että me ihan itse hoemme itsellemme aivan.koko.ajan: "vittusäoletpelkkälaiska paska, on se nyt ihme ettei aikuinen ihminen tuollaiseen pysty, ei sua mikään vaivaa, olet pelkkä laiska saasta eikä sulla ole mitään arvoa." Sitten sitä yrittää terapiassa oppia antamaan itselleen anteeksi sen, että on heikko eikä jaksa. Yrittää ehkä tyhmyyksissään hakea vähän rohkaisua nettipalstoiltakin, että ehkä ihmisen on lupa olla joskus heikko ja ei-jaksavainen.

Masennuksen aiheuttamat muutokset aivoissa ovat muuten myös kuvantamisella todettavissa. Ilmeisesti laiskurit on todella hyviä teeskentelemään kun pystyvät tutkimuksissa laitteitakin huijaamaan.

 

[alkkis]

Masennuksen aiheuttamat muutokset aivoissa ovat muuten myös kuvantamisella todettavissa. .

Onkos sinun aivot masennuksen takia kuvattu? jos on, niin on taas veroeurojamme väärin käytetty !!!Mä hain saikkuu masennukseen koska halusin juoda eikä muu huvittanu.

 

[Hessu]

niinpä.
Mitäpä jos meistä jokainen keskittyisi hokemaan mieluummin ittelleen vittumäolenhyvätyyppi.

Nää kaksi tyyppiä jotka minä tunnen ovat juuttuneet lapsuuden juttuihinsa vaikka niistä on 20-30 vuotta aikaa. Ne paskat jutut ei muutu siitä mihinkään vaikka niitä jauhaisi seuraavat 100 tai 1000 vuotta tai vetäis koko maailman viinat naamaansa. Fakta on, että ne paskat eivät minnekään hävii, jos tyypit eivät itse päästä niistä irti ja siirrä niitä pysyvästi muistojen joukkoon.

Minä en ole mikään nuppitohtori, mutta näin sivusta katsottuna tuntuu, että monia sairaita ymmärretään ja empatisoidaan helvetin paljon, pidetään suorastaan pumpulissa.
Ei uskalleta suoraan sanoo, että hei, nyt nää on käsitelty nyt 5000 kertaa, niille ei pystytä tekeen tän enempää mitä niille on jo tehty. Nyt on aika vaihtaa levyy ja alkaa elämään tulevaisuutta.

Enkä tosiaankaan tarkoita nyt sitä, että ap tai joku muu ei olisi oikeasti sairas. Aivan varmasti on.
En epäile sitä yhtään.

Mutta siltikin jossain vaiheessa jokaisen meistä olis otettava se lusikka omaan kauniiseen käteen ja alettava mättää sitä soppaa niin, että elämän laatu petraantuu myös siellä oman pään sisällä.
Aivan taatusti se vaatii joidenkin kohdalla helvetisti lääkkeitä, ammattiapuu ja itsensä pakottamista muihin aatoksiin, mutta kun kerran ap:lläkin on apuja tarjolla, niin miksei näitä juttuja hyödyntäisi mieluummin sen hyvän kasvattamiseen kuin ikuisesti jossain paskakuopassa makaamiseen.

Ymmärrän myös, että jotkut, varmaan apkin, ovat mieleltään niin sairaita, etteivät pysty tohon. Kaikki respektit teille, tajuun kyllä että elämänne ei oo helppoo. Koitetaan elää parhaan kykymme mukaan, jokainen omalla tavallaan.

Hyvää Joulua ja Parempaa Uutta Vuotta kaikille.

 

[samoin]

Minun tuntemissani tapauksissa, näin maallikon silmin katsottuna, kyse on ollut siitä, että "masentunut" syystä tai toisesta, kiusaa itseään, eikä halua tehdä mitään itseä hyödyttäviä juttuja. Hän rankaisee itseään olemalla sairas.

Minullakin on kokemusta juuri tällaisesta tapauksesta, tapahtuman aikaan nuori mies joka syytti itseään erään toisen ihmisen kuolemasta. Kuolema johtui synnynnäisestä sydänviasta, joten tämä nuori mies ei olisi voinut tehdä mitään asian estämiseksi. Mutta sepä ei estä häntä vielä 15 vuoden jälkeen vatvomasta asiaa ja olemalla "masentunut". Hän sabotoi omaa elämäänsä, juo paljon, jos saa työpaikan ilmestyy paikalle jos huvittaa kunnes saa potkut ja juo sitten sen takia vielä lisää.

Kerran kännissä hän tästä avautui minulle ja toiselle yhteiselle kaverillemme, meillä molemmilla myös rankkoja kokemuksia menneisyydessä joista huolimatta olemme onnistuneet hankkimaan ns. normaalin elämän ja työpaikan. Me kerroimme sitten näistä omista koettelemuksistamme hänelle, ja yritimme selittää että se asia täytyy käsitellä ja sitten jättää taakse. Mutta eipä hänellä näytä olevan tahtoa siihen. Viina ja itsensä syyllistäminen vetää enemmän.

On se kumma kun joku jolla on todella rankka ja traumaattinen lapsuus voi onnistua silti hankkimaan sen normaalin elämän, kun taas toiselle riittää yksi kuoppa tiessä niin sieltä ei nousta ylös. Missä se halu, taistelutahto, on? Saada elää, kokea elämä, eikä vain ryypätä tai muuten tuhlata pois sitä yhtä ainoaa elämää?

 

[Lue kirjallisuutta]

On se kumma kun joku jolla on todella rankka ja traumaattinen lapsuus voi onnistua silti hankkimaan sen normaalin elämän, kun taas toiselle riittää yksi kuoppa tiessä niin sieltä ei nousta ylös. Missä se halu, taistelutahto, on? Saada elää, kokea elämä, eikä vain ryypätä tai muuten tuhlata pois sitä yhtä ainoaa elämää?

Mistä sinä tiedät toisen ihmisen historiaa. Kaikki riippuu sun aivokemiasta ja lapsuudesta. Sieltä se psyyken rakentaminen lähtee, ei siinä ole mitään kummaa. Osa sairastuu masennukseen, toisille tulee persoonallisuushäiriö, lapsena raiskatusta pedofiili, lapsena hakatusta psykopaatti. Mut ei kaikista.

 

[näin on]

Onks pakko kaikkien olla samanlaisia. Jos joku haluaa tai ei voi itselleen mitään, jos vetää lärvit. On niin äärimmäisen helppoa sanoa, että minä en tee noin tai jotain sinnepäin. Mutta on tilanteita, joissa pitäisi joskus itsekkin olla rohkea, mutta kun ei viitsi eikä halua.

 

[minä vaan]

Ap, en jaksanut lukea kaikkea ketjussa, vastaankin vain sinulle.
Minusta teet todella hienosti, kun teet sen mitä voit tai jaksat. Toisinaan enemmän toisinaan vähemmän. Ei kaikilla tosiaan ole samoja voimavaroja. Masennus jos mikä vie voimia, silloin tosiaankin huoneen imurointikin voi olla voitto. Minusta olet tehnyt ihmeellisen paljon.

Hienoa, että miehesi on kanssasi, on ystäväsi. Se on paljon paljon tärkeämpää kuin se, minkä verran kotona on tehty kotitöitä tai kuka ne on tehnyt. Iloitse ystävyydestänne. Ja muistakin ystävistänne.