Kuinka paljon raha-asioista/tilanteesta voi mainita lapsille?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

Yh

Vieras
Olen kolmen lapsen yh ja kotihoidontuella kotona. Isä ei maksa kuin minimielatusmaksut, joten talous on tiukka. Isommat lapset ovat 7- ja 5-vuotiaat. He kyselevät jo hankkimaan joitakin juttuja ja etenkin 5-vuotias on kova rikkomaan tavaroita kehoittaen sitten vain ostamaan uusia.

Kirpputorilta ostan oikeastaan kaiken ja ruoka on aina tarjouksesta ja/tai -50% sekä 99% itsetehtyä.

Kuinka paljon/miten lapsille voi puhua siitä, että meillä on niukasti rahaa, jotteivät he siitä huolestuisi, mutta ymmärtäisivät kuitenkin ehkä hiukan tilannetta? Vai onko parempi olla puhumatta kokonaan ja sanoa ostotoiveisiinkin vain ykskantaan ei?
 
Kyllä mä sanon lapsille että ei äidillä ole niin paljoa rahaa että voisi sen tai sen ostaa. Tai että hanaa ei saa pitää turhaan auki kun menee vettä ja se maksaa rahaa. Musta siinä ei ole mitään ihmeellistä. En tietenkään rupea surkuttelemaan anketata tilannetta (sellaista ei tosin meillä ole rahan suhteen) mutta ihan arkielämässä mainitsen näitä juttuja.
 
Mielestäni voi sanoa, että ei ole rahaa hankkia juuri siihen ja siihen. Lapsi ymmärtää kyllä, kun selittää, että rahaa on ruokaan ja vaatteisiin ja muuhun tarpeelliseen, mutta vaikkapa siihen pleikka 3: een ei. Sitäkin voidaan harkita, kun yhdessä säästetään.
 
Kaikki lapset haluavat kaikenlaista, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Vanhempien tehtävä on opettaa lapsille, ettei kaikkea voi saada, vaan että pitää punnita, onko ostos oikeasti tarpeellinen vai ei ja onko se hintansa arvoinen. Vaikka meillä on rahaa, niin silti lapsille ei todellakaan osteta kaikkea mitä he haluavat. Jos ostettaisiin, niin siihen saisi menemään kaikki rahat. Aika useasti tulee kuitattua lasten pyyntöjä sanomalla "Millä rahalla" :)
 
Niin ja aika useinhan ne varakkaat ihmiset on kaikkein tarkimpia ja piheimpiä eli kyllä hekin lapsilleen tavaroiden rikkomisesta yms puhuttelun pitäisivät. Tyhmintä on antaa lasten elää väärässä kuvitelmassa. Mun mies tulee köyhästä perheestä ja siellä on aina lupailtu kaikenlaista, mitä hän on keksinyt pyytää, mutta sitten on tullut pettymyksiä, kun ei sitä ole saanutkaan. Eli vanhemmilla ollut helppo tapa vaimentaa tyhjillä lupauksilla jotain tavaraa kärttävä lapsi.
 
Samaa mieltä nimimerkki jepuliksen kanssa. Kyllä lapsille voi puhua raha-asioista mielestäni paljonkin, kunhan sen tekee niin, että lapsi kokee, että äidillä on tilanne hanskassa eikä mitään hätää ole eikä hänen kuitenkaan tarvitse alkaa vastuunkantajaksi.

On ihan hyväksikin opettaa lapselle, että kaikkea ei ole varaa eikä järkeäkään ostaa ja ennen kaikkea tuhlaaminen (esim. tavaroiden rikkominen) on tyhmää oli kuinka paljon rahaa hyvänsä. Asioita ostetaan tarpeeseen ja tarpeellisuusjärjestyksessä ja sinä olet teillä se, joka pääasiassa huolehtii, että ensiksi hankitaan välttämättömyydet ja ylimenevillä rahoilla sitten voidaan hankkia jotain muuta. Jos se on siis järkevää, eihän sitä ole pakko ostaa mitään, jos tavarat eivät ole hintansa väärtejä.
 
Itse olen opiskeleva yksinhuoltaja ja taloudellinen tilanne sen mukainen. En koskaan sano lapselle, ettei meillä ole rahaa ostaa sitä tai tätä vaan sanon, ettei meillä ole nyt jäljellä yhtään "tuhlausrahaa". Tämä lähti siitä, kun äitini kerran sen enempää ajattelematta sanoi lapselleni ettei mummilla ole nyt rahaa ostaa lapsen tahtomaa lelua ja lapsi sitten itki illalla huoltaan mulle, miten mummin nyt käy kun on ihan rahaton ja saako mummi nyt ruokaa yms.
 
Kyllä mä ainakin tiesin pienenä jo, että rahaa ei ole paljon eli ei ole sopivaa kinua kaikkea mitä haluaa. En kuitenkaan huolestunut kun siis tiesin että rahaa on ruokaan tms.
 
joo en mäkään lähde vetämään itkuvirsiä lasten nähden jos on tiukkaa... ne vaan suotta huolestuu. oon sanonut kans jotain edellisten kommentoijien tapaan, ja kehottanut olemaan säästäväinen. ja painottanut et jos jonkin tahallaan rikkoo niin uutta ei todellakaan tule!
Lisäksi lapsilla on tehtävälista mitä kotitöitä he voivat ikätasoisesti tehdä, ja listan täytyttyä he saavat jonkin isomman lelun tms. valita. lista ei ole sitten mikään yhdessä viikossa suoritettu, vaan sen eteen täytyy tehdäkin jotain :)
viikkorahaa annan myös, jos on antaa, aina ei ole. toivon että näillä eväillä oppiivat myös arvostamaan että raha ei ole itsestään selvä juttu, eikä vanhemmat ole otto-pisteitä minkä eteen mennään vaan käsi ojossa seisomaan.

ihan viisi-vee kokoiselle ei tartte mun mielestä edes selittää onko rahaa vai ei, riittää kun hämää keskustelun muualle :)
 

Yhteistyössä