Kuinka paljon voi miehen olettaa osallistuvan kodin- ja lastenhoitoon, jos äiti kotona?

[ddd]

Eli jos mies tekee normaalia 8-16 työtä eli illat ja viikonloput ovat aina vapaat. Niin kuinka paljon mielestäsi esim. kotitöitä miehen kuuluisi tehdä? Vai meneekö se niin että koska nainen on kotona niin hänelle kuuluu automaattisesti kaikki kotityöt? Entä lastenhoito työpäivän jälkeen? Ja mikä on teidän mielestä sopiva määrä omille harrastuksille niinä arki-iltoina?

Näitä pohdin kun välillä tuntuu etten itse jaksa hoitaa kaikkea, vaikka omasta mielestäni kotityöt kuuluisivat yksin minun hoidettavaksi koska kotona kuitenkin olen. En vaan saa itsestäni aina niin paljon irti. Ja mies harrastaa lähestulkoon joka päivä, käy kotona syömässä ja palaa klo 18.30 eli on hyvin vähän kotona lapsen ollessa hereillä.

Mies taas on kypsä siihen että hänen tehtäviinsä kuuluu iltapalan antaminen ja nukkumaan laittaminen, ei jaksaisi työpäivän jälkeen mutta en minäkään jaksaisi kun meillä tosiaan päivät alkavat jo klo 5-6 eli siinä vaiheessa kun mies kotiutuu kunnolla niin olen ollut lapsen kanssa yli 12 tuntia, yrittäen samalla saada edes jotain kotitöistä tehdyksi.

Vaadinko teidän mielestä liikaa mieheltä, jos toivon hänen hoitavan nuo iltarutiinit lapsen kanssa? Se nyt kuitenkin on se heidän ainoa yhteinen hetki arkipäivinä, joten luulisi että mies edes sen takia jaksaisi ne hoitaa. Samoin toivon että viikonloppuisin hoitaisimme kotityöt tasan puoliksi.. nyt ne hoidan minä ja tuntuu että koko ajan samaa, oli arki tai viikonloppu niin päivät menee samoin eikä koskaan helpota.

 

["vieras"]

No ei sen kyllä ihan niin kuulu mielestäni mennä, että koska mies käy töissä, hällä on illat lekottelua. Et sinäkään kattoon vissiin syljeksi päivän aikana.
Työtä se on lastenhoitokin. Ainakin meillä. Lapsi 1 v on semmoinen elohopea, että perässä pitää olla KOKO ajan. Päiväuniensa aikaan yritän sitten hullunkiilto silmissä imuroida ja koota lapsen levittämiä tavaroita nurkista. Ei paljon lepotaukoa ole. Kun lisätään päälle vielä huonosti nukkuva lapsi, on totaaliväsyminen välillä todella lähellä.
Meillä on onneksi osallistuva isä ja hoitaa lasta todella paljon töitten jälkeen + viikonloppuisin.
Lisäksi ruokahuolto on täysin hänen vastuullaan. Minulla siivous ja pyykkäys.

 

[Mep]

Ihme ukkoja, jälleen kerran.............

Mitäs sitten kun sinä menet töihin? Teetkö edelleen kaiken?

Mun mielestä kohtuuharrastusmäärä on pari krt viikossa molemmille, loput illat pyhitetään perheelle. Eikä luulis olevan iso vaiva antaa iltapalaa, mitä, yhdelle lapselle.
Kysy, eikö isä halua viettää aikaa lapsen kanssa? Miksi se on hankittu sitten? Jos ei nyt vietä, turha odotella sympatioita kun itse on vanha ja tarvis apua.

 

[rätti]

No on itsekäs mies!

Tottahan toki hänen pitäisi tehdä enemmän kuin nyt tekee. Viikonloppuisinkin. Ei äidin kotona oleminen tarkoita, että kaikki kotityöt tekee yksin aina.

 

["alma"]

Kyllä sen miehenkin kuuluu jotain tehdä. Itse mietin asian niin, että jos sinäkin kävisit töissä, niin kyllä kai molemmat siinäkin tapauksessa osallistuisivat kotitöihin esim. viikonloppuna. Eniten mietityttää kirjoituksessasi se, että eikö mies halua viettää lainkaan aikaa lapsensa kanssa. Aika huolestuttavaa, jos näin on. Eikö hän ole valmis tinkimään harastuksistaan? Monilla tuntuu olevan niin, että lapsi kyllä mullistaa äidin elämän, mutta ei vaikuta isän elämään millään tavalla.

 

["mies"]

MIeheltä voisi vaatia osallistumista, mutta ei se niin voi olla, että kotiin tullessa töistä odottaa pyykit, tiskit ja lapset. Mielestäni nukkumaan laittaminen on ja iltaruoka on ihan kohtuullinen. Enemmän voisi tehdä.

 

[äiti kolmenne]

siis yhen lapsen kanssa ei ehi päivällä tehä, tai tuntuu siltä ja on ihan loppu....?

siis henkinen väsyminen on eri juttu, jos joutuu valvomaan tms ja toki kun on ollut sen 12h jo yksin niin ...

mutta mutta, kyllä koti pitäs ehtii hoitaa jne

mulla on kolme alle 6vee lasta ja kyllä mä ehin siivota, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä ja leikkiä lasten kanssa paljon...tuntuu vaan että monelle esikoisen äidille on mahotonta tehä montaa asiaa yhtä aikaa tyyliin pyykiut voi heittää koneeseen kun ruoka tekeytyy jne

 

[Bellina]

Kotiäidin arki voi olla raskasta, mutta töissä käyminen on kuluttavaa myös, eritavalla. Minusta valtaosa kotitöistä kuuluu sille, joka on kotona. Meillä tämä toimi myös toisinpäin, eli silloin kun minä olin töissä ja mies lapsen kanssa kotona. Nyt kun minä olen kotona hoidan kotityöt napisematta. Mutta mies ottaa kuitenkin vapaaehtoisesti osaa arjen pyöritykseen, ilman että siitä pitää erikseen mainita; käy kaupassa, pyykkää, imuroi, hoitaa lasta ym. Itse pääsen vähintään kolmena iltana viikossa 1,5-3 h harrastamaan.

 

["vieras"]

No on itsekäs mies!

Tottahan toki hänen pitäisi tehdä enemmän kuin nyt tekee. Viikonloppuisinkin. Ei äidin kotona oleminen tarkoita, että kaikki kotityöt tekee yksin aina.

Tyypillinen palstaämmän kommentti ja sellaisenaankin jo täysin käsittämätön. Äiti on KOTONA päivät, lienee aika luonnollista että lastenhoito ja kotityöt ovat silloin äidin vastuulla. Miten helvetin vaikeaa tämän asian ymmärtäminen naiselle on, eihän ap:n mieskään varmaan pyydä naistaan osallistumaan omiin töihinsä? Naiselle kyllä kelpaa helvetin hyvin töistä saatu raha mutta töissä ei saisi viettää aikaa vaan olla kotona ja tehdä naisenkin työt. Ei jumalauta mihin tämä maailma on menossa.

 

["jep"]

Helpoimmalla pääsee se, joka käy töissä. Kotona oleminen on mulle ainakin ollut paljon raskaampaa mitä työssä käyminen. Kotona ollessa ei ole mitään taukoja tai työaikaa. Se työaika on kotona ollessa 24h päivässä yhtä vastuun kantoa. Toki eri asia jos pääsee harrastamaan, mutta mä olen AINA kotona ja ehkä siksi kaikki tuntuu niin raskaalta. Kaikki ei vaan pääse lähtemään. Kyllä sen miehenkin pitää osallistua arkeen. Mun mies ei osallistu ja koen suurta katkeruutta ja vihaa sitä kohtaan kun pitää minua kodinhoitajana eikä vaimonaan tällä tavalla.

 

["vieras"]

Meillä mies töissä päivät, minä kotona parivuotiaan lapsen kanssa. Hoidan muuten kaikki kotityöt, paitsi mies pääasiallisesti käy kaupassa ja kokkaa. Illat/viikonloput pyhitetään levolle, ainoastaan siis ruokaa laitetaan (mies) ja tiskataan (minä). Vain erikoistapauksissa tehdään viikonloppuna jotain muuta, esim. silitetään paita yms. Muuten viikonloput vietetään perheen kesken jotain mukavaa tehden. Illat ja viikonloput lapsenhoito puoliksi/yhdessä. Tämä toimii meillä hyvin ja illalla jää molemmille aikaa vielä levätä ilman lasta kun kotityöt on jo tehty ja lastakin viihdytetty

 

[Mep]

[QUOTE="jep";22992594]Helpoimmalla pääsee se, joka käy töissä. Kotona oleminen on mulle ainakin ollut paljon raskaampaa mitä työssä käyminen. Kotona ollessa ei ole mitään taukoja tai työaikaa. Se työaika on kotona ollessa 24h päivässä yhtä vastuun kantoa. Toki eri asia jos pääsee harrastamaan, mutta mä olen AINA kotona ja ehkä siksi kaikki tuntuu niin raskaalta. Kaikki ei vaan pääse lähtemään. Kyllä sen miehenkin pitää osallistua arkeen. Mun mies ei osallistu ja koen suurta katkeruutta ja vihaa sitä kohtaan kun pitää minua kodinhoitajana eikä vaimonaan tällä tavalla.[/QUOTE]

Varmaan asiasta pitäisi rauhallisesti keskustella juurta jaksain ( miehen kanssa, ei täällä...). Jos keskusteluyhteyttä ei ole tai mitään tuloksia synny, pitää kai miettiä, millaista elämää haluaa loppuelämänsä elää.
Millaista oli ennen lapsia?

 

[chef]

Me on sovittu asia siten, että miehen työ on hoitaa päivätyönsä ja mun työtäni on hoitaa lapset sinä aikana. Mulle ei siis kuulu kodinhoito tms.

Koti hoidetaan yhdessä aikalailla puoliksi, kuin myös lapset tuon "työaikamme" ulkopuolella. Mieheni käy salilla 4 kertaa viikossa ja minä omissa treeneissäni 1-3 kertaa viikossa. Tämän lisäksi kirppistelen pari kertaa viikossa, joka on toinen harrastukseni. Harrastamme siis suunnilleen yhtäpaljon.

 

["vieras"]

Meillä lastenhoito jaetaan puoliksi jos molemmat ollaan kotona, eli esim toinen antaa iltapalaa ja toinen laittaa nukkumaan. Jos jompikumpi lähtee jonnekin, niin luonnollisesti toinen hoitaa lapset (ellei esim jumpassa ole lapsiparkkia, tai mies vaihtaa renkaita tms misssä lapsetkin tykkää touhuta mukana). Pienet jokapäiväiset kotityöt hoidan minä, mutta viikkosiivouksessa mies imuroi.

 

["vieras"]

[QUOTE="jep";22992594]Helpoimmalla pääsee se, joka käy töissä. Kotona oleminen on mulle ainakin ollut paljon raskaampaa mitä työssä käyminen. Kotona ollessa ei ole mitään taukoja tai työaikaa. Se työaika on kotona ollessa 24h päivässä yhtä vastuun kantoa. Toki eri asia jos pääsee harrastamaan, mutta mä olen AINA kotona ja ehkä siksi kaikki tuntuu niin raskaalta. Kaikki ei vaan pääse lähtemään. Kyllä sen miehenkin pitää osallistua arkeen. Mun mies ei osallistu ja koen suurta katkeruutta ja vihaa sitä kohtaan kun pitää minua kodinhoitajana eikä vaimonaan tällä tavalla.[/QUOTE]Mutta mitä jos se mies ELÄTTÄÄ sinut ja lapsesi? Eikö sillä ole mitään merkitystä? Ai niin, ei ole koska Suomen sosiaaliyhteiskunta tarjoaa lokeillekin elannon. Nyky-yhteiskunta on aivan saatanan sairas, entisaikaan naiset tekivät enemmän lapsia, hoitivat kotityöt ja lypsivät lehmät siinä sivussa. Nämä nykyajan kitisijät kun saavat yhdenkin vauvan hoidettavakseen muutamaksi kuukaudeksi nostaessaan samalla rahaa yhteiskunnan pohjattomasta kassasta ovat heti internetfoorumeilla itkemässä kuinka työssäkäyvät miehensä "eivät tee mitään" ja "vastuu on liian kova" ja "on niin rankkaa". Hävetkää te saatanan turhat nykyämmät. Hävetkää ihan oikeasti.

 

["kitta"]

Meillä on mies yleensä töissä tai työmatkoilla 6.30-17.30 ja sitten yhdessä syömme. Sen jälkeen lapsenhoito on pitkälti miehen vastuulla. Tai no aikahan menee yleensä olkkarissa loikoillen, mutta jos on jotain vaipanvaihtoa tms, niin kyllä se miehen hommiin kuuluu. Minä yleensä käytän kylvyssä, mutta mies hoitelee iltapalat ja nukutukset. Kuten myös koirien iltapissan ja tiskikoneen täytön.

Viikolla minä tyhjentelen tiskikoneen, viikkaan pyykit, lämmitän joka päivä takan ja pidän siisteyttä yllä.

Viikonloppuisin lapsenhoito menee aika tasan, sen lisäksi mies imuroi kerran viikonlopussa.

 

[h.]

no kyllä mun mielestä kotityöt kuuluu molemmille. se tekee joka huomaa että ne on tekemättä. toimii molemmin päin. eli se joka on kotona lasten kanssa ehtii luonnollisesti tehä enemmän. ei ne kotityöt lopu milloinkaan eikä pitäis olla isoo vaivaa tyhjentää tiskikonetta tai laittaa lapset nukkumaan. aika itsekästä ajatella että koska yks on töissä 8-16 niin sillä olisi oikeus maata loppupäivän sohvalla. ei ne kotityötkään lopu siihen aikaan. harmi että näistä asioista pitää neuvotella!

 

["Belliina"]

Minusta helpommalla pääsee se, joka on kotona. Ainakin jos on vain yksi lapsi (enemmästä en tiedä). Tietysti se riippuu myös palkkatyön luoneesta. Ainakin oma työni on sen verran vastuullinen ja kuormittava, että koen kotiäitinä olemisen todellakin lomaksi ja huolettomaksi ajanjaksoksi elämässäni! Miten voi valittaa, että suurin velvollisuus on pitää lapsi pöperöissä ja siivota vähän kotia??

 

[Mep]

[QUOTE="vieras";22992628]Mutta mitä jos se mies ELÄTTÄÄ sinut ja lapsesi? Eikö sillä ole mitään merkitystä? Ai niin, ei ole koska Suomen sosiaaliyhteiskunta tarjoaa lokeillekin elannon. Nyky-yhteiskunta on aivan saatanan sairas, entisaikaan naiset tekivät enemmän lapsia, hoitivat kotityöt ja lypsivät lehmät siinä sivussa. Nämä nykyajan kitisijät kun saavat yhdenkin vauvan hoidettavakseen muutamaksi kuukaudeksi nostaessaan samalla rahaa yhteiskunnan pohjattomasta kassasta ovat heti internetfoorumeilla itkemässä kuinka työssäkäyvät miehensä "eivät tee mitään" ja "vastuu on liian kova" ja "on niin rankkaa". Hävetkää te saatanan turhat nykyämmät. Hävetkää ihan oikeasti.[/QUOTE]

Ja miehet oli rautaa ja silleen...........mites noi lökäpöksy-lorvi-äijät sitten?
Oli niitä työntekijöitä/ lapselle hoitajiakin agraaliyhteiskunnassa enemmän. Piiat ja rengit u know. Ehkä sä olet supermies/ nainen.

 

["Anni"]

No meillä on ainakin niin suuri perhe ja talo pihoinen, että kotityöt eivät tekemällä lopu..
Jos asuisimme vaikka 2 lapsen kanssa kerrostalo kaksiossa ymmärtäisin sellaisen jaon, että toinen käy töissä ja toinen hoitaa kotia.
Meidän perheessä ja tiloissa on työtä useammalle "kotiäidille" .. joten lienee kohtuutonta vaatia, että minä tekisin yksin monen ihmisen työt..
Eikä meillä kyllä vaadikkaan sitä kukaan.
Mieheni tulee 17.30 joka ilta kotiin ja ihan itsenäisesti heiluu imuri tai lumikola tms. kotiin tulon jälkeen. Samoin iltapalat ja nukutukset sujuu hyvin.
Varsinaisesti mitään ei vaadita puolin tai toisin.. näin se meillä menee.. kaikki lienevät tyytyväisiä.

 

[3xmama]

Mielestäni et vaadi liikaa. Teillä taitaa olla keskustelun paikka, sillä hän tuntuu käyttävän hieman liikaa aikaa omiin menoihin.

Meillä on kolme alle kuusivuotiasta ja olen heidän kanssaan kotona. Teen suurimman osan kotitöistä. Mieheni tyhjentää toisinaan tiskikoneen ja siivoaa, pyydettäessä. Oma-aloitteisuutta kodinhoidossa on turha odottaa. Tässä tapauksessa vanha koira ei opi uusia temppuja vaikka olen yrittänyt kouluttaa viimeisest 16 vuotta.

Harmittaa kun tiedän, että sama homma tulee jatkumaan kun tässä kesän kynnyksellä palaan töihin. Silloin meinaan kyllä hankkia siivoojan vähän itseäni helpottaakseni.

Mielestäni on luonnollista, että äidin kotona ollessa hän hoitaa suurimman osan kotitöistä, mutta naisen ollessa työelämässä tulisi kotityöt ja lastenhoito jakaa tasapuolisemmin.

 

[hr]

Nyt pitäis tietää mitä ne kotityöt on, koska niitä tässä omakotitalossa ainakin on paljon monenlaista. Minä teen pääsäänt. ruuan ja käyn kaupassa, hoidan pyykit ja siivouksen ja päivisin lapset, lumityöt ja talon lämmitys menee koko lailla puoliksi.
Mies hoitaa lapsia ilta-aikaan yhtä paljon kuin minäkin. Miehen vastuulla on sit saunan lämmitys, puiden hommaaminen ja kantaminen kuistille, tuhkapesien siivous, autojen huolto ja tankkaus.

Sanoisin, että tällä hetkellä hoidetaan kotityöt ja lapset aika lailla tasan. Minä kun olen iltakoulussa, niin mies on mielestäni paljon väsyneempi kuin minä niiden päivien jälkeen, koska tekee raskasta työtä ja hoitaa illan siihen päälle lapsia.

 

[a.p.]

Kolmen äidille: Vähän arvasin että tätä minun jaksamista joku ihmettelee. Mutta niin se vain on. Lapsi vuoden ja tosiaan koko ajan vahdittava. Alkaa itkemään aina kun alan tekemään ruokaa tai jotain kotitöitä, joten se vaikuttaa siihen etten saa kovin paljon tehtyä päivän aikaan kun sitä itkua on tosi rasittavaa kuunnella. Eli sen takia teen yleensä vain ihan välttämättömät asiat, esim. ruoka nyt on vaan pakko tehdä, mutta se siis tarkoittaa sitä että lapsi itkee tai kitisee vieressä sen koko ajan. En tiedä onko tuo nyt joku vaihe vaan? En enää muista missä vaiheessa tuo alkoi, mutta ei tosiaan rauhoitu millään leluilla että saisi sen huomion johonkin muualle.. Sekään ei toimi että kyttään sellaista suht rauhaisaa hetkeä jolloin lapsi leikkisi hetken yksin.. huuto alkaa heti kun aloitan sen ruuan laittamisen. Vinkkejä otan kyllä vastaan jos joku keksii miten saada lapsi rauhoittumaan tai keskittymään leikkimiseen siksi aikaa?

Yöt meillä on katkonaisia, heräilee jostain syystä useamman kerran yössä ja tosiaan aamut alkaa aikaisin. Ja päikkäreitä nukutaan vähän satunnaisesti ja herää herkästi ääniin (vaikka toki toivoin että meidän lapsi olisi sellainen joka ei olisi niin herkkäuninen), joten siksi kotitöiden tekeminen niiden päikkäreiden aikaan on aika rajallista. Ehkä pyykit saan laitettua koneeseen niin ettei lapsi siihen herää, mutta esim. se ruuan laitto ja astioiden laittaminen koneeseen tuo jo liikaa ääntä.

Olen miettinyt tuota töihinpaluuta ja koska työni on siistiä sisätyötä niin luulen jopa pääseväni helpommalla siellä kuin nyt kotona. Toki ne kotityöt odottaa sittenkin työpäivän jälkeen, mutta luulen että sitten palataan siihen vanhaan malliin jolloin mies teki ruuat.. eli edes vähän helpottaa minun osalta.

 

[miten päin vain]

Mieti, mikä olisi tilanne jos mies olisi koti-isänä ja SINÄ elättäisit perheen. Miten kotityöjako sillon mielestäs menisi? Sama on reilua nyt, toisin päin

 

[Yh-äiti]

Olen aina ihmetellyt tätä perheenäitien mankumista . Jos lapsia hankkii ne on hoidettava ja siinä sivussa tehtävä muut kotityöt. Myöhäistä itkeä jos maito on maassa...