Kuinka pian tunsit rakkautta?

[Riia.]

Kun aloit seirustella kumppanisi kanssa, kuinka pian ensi-treffeistä kului aikaa, että tunsit rakkautta kumppaniasi kohtaan? Me olemme seurustelleet mieheni kanssa 10kk ja sanoin viikonloppuna rakastavani häntä. Hän oli hiljaa ja jäi vain yksin miettimään... Ei siis sanonut takaisin juuta eikä jaata. Jäin tässä vaan miettimään, että onko 10kk aika, jona kuka tahansa ehtii alkaa toista rakastamaan, jos on koskaan edes rakastuakseen? Voiko ihastuminen ja tykkääminen kasvaa rakkaudeksi esim. vasta vuodenkin seurustelun jälkeen?

Itselläni on aiemmin kokemusta vain pikarakastumisista, joten en tiedä...

 

[hetiheti]

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, siis aivan heti. Emme tunteneet entuudestaan, olimme tahoillamme avioliitoissa. Kahdessa kuukaudessa asuimme jo yhdessä. Nyt olemme olleet keskenämme naimisissa kymmenisen vuotta.

 

[Senniseitenviis]

On olemassa ihmislaji, joka ei pysty sanomaan tuollaisia asioita ääneen. Exäni oli juuri sitä maata, pohdiskeli vain asiaa ja yritti selittää, että joskus tuntuu siltä, että rakastaa ja joskus taas ei. Kun asiaan ei tullut selvyyttä kuuden vuodenkaan kuluessa päätin vihdoin jättää miehen. Meillä meni loistavasti muuten, mutta minä ainakin tarvitsen jotain varmuutta ja yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia.

Nykyisen mieheni kanssa olemme olleet yhdessä nyt taas tuon kuusi vuotta, joista neljä naimisissa. Emme kai kumpikaan kokeneet mitään pikarakastumista, mutta ihastus ja alkuhuuma muuttuivat voimakkaaksi rakkaudentunteeksi puolen vuoden kuluessa.

 

[lolooo]

Miehellä ei mennyt kauaakaan, kuten ei kenelläkään aikaisemmista miehistäni. Itse oon aina empinyt sanoa..se vaan on niin että kun mies on jo omansa sanonut (vaikka kuukauden seurustelun jälkeen) niin pakko se on sitten sanoa, vaikkei niin tuntisikaan ihan varmasti. Nykyiselleni sanoin n. viikko hänen sanottuaan ensin. Itse rakkauden (vahvan sellaisen) huomasin n. 4kk kuluttua tapaamisesta. Nyt olemee menossa naimisiin.

 

[oikeinnk]

Tunsin alusta asti suurta vetovoimaa ja ihastusta. Rakkauden tunnustin n. 4 kk:n päästä. Mies ei ole rakkauttaan tunnustanut vieläkään, sillä hän sanoi, että se on niin suuri sana, että hän ei sitä osaa käyttää ehkä koskaan. Tähän on siis tyytyminen.

 

[mie lipide]

"Mies ei ole rakkauttaan tunnustanut vieläkään, sillä hän sanoi, että se on niin suuri sana, että hän ei sitä osaa käyttää ehkä koskaan."
Rakkaus-sana on helppo rakastuneelle Suuri ja vaikea sana ehka, jos ei ole kovin rakastunut.

 

[kauan vain]

Taidettiin olla vuosi yhdessä ennen maagisia sanoja. Mies sanoi sen ensin ja minä vastasin, vaikka en ollutkaan omista tunteistani varma. En ole aina vieläkään.

Olen ailahtelevainen luonne. Välillä rakastan hullun lailla ja välillä en tunne mitään. Sellaistahan se on.

 

[Pimuvaan]

Jaa-a, vähän samat mietteet kuin edellisellä, eli alusta asti todella voimakasta kemiaa, nyt 4,5 kk:n tutustumisen jälkeen tunnen kyllä tietynlaista rakkautta. Mutta en ole sanonut miehelle sitä ääneen. Joskus olen jupissut vitsin varjolla olevani häneen rakastunut Mies ei ole puhunut rakkaudesta, hän on sellainen jörrikkä, että noin 10 vuoden päästä ehkä. Jos silloinkaan.

 

[hohhoijakkaa]

Kymmenessä kuukaudessa luulisi jo että aikuisilla ihmisillä (tai vähän nuoremmillakin) tuokin asia on puitu selväksi aikaa sitten.
Jos ei ole, niin silloin teillä on varmasti muutenkin niin erikoinen suhde, että kannattaako sitä muiden mielipiteisiin ja tapoihin edes verrata.
Ei sinun tarvitse muilta apinoida mitään muuta kuin tämä: Jos on huono olla suhteessa, niin lähde pois.

Jos on hyvä olla, niin ei tarvitse tehdä mitään toimenpiteitä taikka välikysymyksiä.

 

[alkaa olla]

ihmisillä jo kestäviä suhteita, kun neljäkin kuukautta on oltu yhdessä. Toisaalta on pitkiäkin suhteita, missä ei ole sanottu rakastavansa toisiaan jopa viisikin kuukautta.

 

[empivä minäkin]

Miehellä ei mennyt kauaakaan, kuten ei kenelläkään aikaisemmista miehistäni. Itse oon aina empinyt sanoa..se vaan on niin että kun mies on jo omansa sanonut (vaikka kuukauden seurustelun jälkeen) niin pakko se on sitten sanoa, vaikkei niin tuntisikaan ihan varmasti. Nykyiselleni sanoin n. viikko hänen sanottuaan ensin. Itse rakkauden (vahvan sellaisen) huomasin n. 4kk kuluttua tapaamisesta. Nyt olemee menossa naimisiin.

No mikä pakko se on sanoa jos ei ole varma? Mieheni sanoi rakastavansa minua yli puoli vuotta ennen kuin minä vastasin samoin. Tuon puolen vuoden aikana hän kertoi päivittäin rakastavansa minua eikä häntä häirinnyt etten vastannut siihen, sanoi vain että odottaa, kyllä se sieltä tulee...

Olen itse sellainen että haluan tietää varmuudella, tai vaikka en varma kai koskaan voi olla (koska olen hyvin analysoiva ihminen) niin ainakin välittää toisesta hyvin paljon ennen kuin kerron rakastavani.

 

[Heleena A.]

Molemmat rakastui aivan heti. Viisi vuotta oltiin yhdessä, kunnes mies sanoi, että ei ole koskaan minua rakastanutkaan, oli ollut vain pelkkää valhetta. Enää en usko mihinkään.

 

[Ne sanat...]

Meillä minä otin asiaa varovasti esiin noin puolen vuoden päästä ensitapaamisesta, ja sanoin että taidan olla rakastumassa... mies taas totesi ettei hän ole varma. Kova paikka se meinas olla, kun luulin että ollaan "samoilla aalloilla" tunteiden suhteen. Kun kuitenkin molemmat oltiin oltu yhtä innokkaita toistemme suhteen, ja juuri mies oli halunnut syventää tapailun suhteeksi. Kaikkiaan hänen käytöksensä minua kohtaan oli vaikuttanut kovasti rakastuneen ihmisen käytökseltä, joten tunteiden epäröinti tuli melkoisena yllätyksenä. Kyllä sitten seuraavana päivänä paikkasi sanojaan, että kyllä hän taitaa rakastaa... just just, tuntui sillon pikkasen säälimyönnytykseltä minua kohtaan, en tiedä. Sen jälkeen meni useampi kuukausi ettei mainittu asiaa ollenkaan. En itsekään sanonut mitään rakastamisista. Olin vähän pettynyt, mutta ajattelin että en painosta vaan annan miehen tutkailla tuntemisiaan rauhassa.

Ja kyllä se kannatti antaa aikaa! Mies alkoi pikkuhiljaa antaa rakkaudentunnustuksia ja ihan oma-aloitteisesti. Nyt ollaan kolmatta vuotta yhdessä ja hyvin pyyhkii, meidän kodissa ei rakkaudesta ole ollut pulaa. Et ei se rakkauspuheiden nihkeys ekan vuoden aikana välttämättä tarkoita sitä että rakkaus jäis kokonaan tulematta. Mut ainakin vahva ihastuminen pitää joka tapauksessa olla pohjalla. Jos fiilis on tunteiden suhteen laimea, niin tuskinpa se siitä rakkaudeksikaan muuttuu.

 

[rakastaa varmasti sinua]

Monelle tuo rakastaa -sana on vaikea sanoa, vaikka rakastaisikin. Minä olen tästä hyvä esimerkki, tai no nyt vähän erilinjoilla, mutta ex-suhteessa en oikein osannut sitä sanoa, ja meillä taas mies sanoi niin usein.

Ei mielestäni ole mitään aikaa milloin voi kokea rakastavansa, monesta se saattaa tuntua siltä heti, joltain elämää suuremmalta. Itse olen ollut suhteessa ihanaan mieheen vasta pari kuukautta, ja tunnen häntä kohtaan jotain todella suurta, rakkautta. En ole sitä hänelle noilla sanoilla sanonut, mutta hän on sen tyyppinen että vastaisi, monelle miehelle varsinkin vaikea sana :/

 

[n23]

Ehkä juuri kovin analyyttiset ihmiset odottelevat muita kauemmin sanoissaan. Toiset ovat tunteiltaan muutenkin ailahtelevaisia josta juontuu "rakkaudettomat" hetket. Eihän elämäkään ole kuin suuri vuoristorata, jossa kaudet vaihtelevat.. samaa elämää se silti on.

Sanooko vai ei ja koska jos ikinä.. ei siitä mielestäni voi päätellä juuri mitään. Itse saatan tuntea niin suurta rakkautta että tunnen katoavani siihen, ja ainoa miten osaan sitä ilmaista on kyyneleet ja haliminen.. Tuntuu ettei sanat riitä, ja kun ne riittäisivät, rupean liikaa analyseeraamaan ja itsekriittiseksi.

Ja, voiko sanoihin luottaa? Mihin voi luottaa? Ainoa mikä säilyy on - itse.

En usko että rakkaus katsoo aikaa. Toista voi todella rakastaa viikoissa, jopa päivissä. Riippuu omasta tilasta elämässä ja keskinäisesti avoimuudesta.

 

[ulkomailla]

kun asuin ulkomailla, elin 5 vuotta letkeän leppoisen lutusen brasilialaismiehen kanssa. Ei siis mikään gigolo, päinvastoin hempeä ja kaikkien rakastama veijari. Kun aloin seurustelemaan hänen kanssaan, näin suomalaisnaisena ihmettelin tuota "te amo minha linda" -luritusta jo ensimmäisestä viikosta lähtien mutta totuin siihen ja viljelin rakkaudenilmaisujani yhtä vuolaasti hänelle mennen tullen.

Pointtini on, että täälä Suomenmaalla tuo rakkaudentunnustus on jonkun sortin tabu, jota ei missään nimessä saa sanoa jos ei tiedä rakastaako vaiko eikö. Minä opin että kyllä sen saa sanoa vaikka ei siitä olisikaan aivan varma. Se kannattaa vain jättää silloin sanomatta kun tietää varmuudella että ei toisesta ihmisestä välitä. Rakkautta on monenlaista, miksi juuri se suomalainen rakkaus on se über-äärimmäisen syvä ja tulinen rakkaus, jonka sanomista pitää odottaa juuri oikealle hetkelle.

 

[Minulla on syyni]

Ei ole mitenkään itsestään selvää että ulkomainen tyyli rakastaa on parempi kuin suomalainen. Mukaan mahtuu monenlaista lirkuttelijaa, erota niistä sitten sopiva ja rehellinen puoliso.
En kyllä ymmärrä, mitä vikaa on siinä jos ei sano.
Minusta kyse on vain ilmaisutavoista, suomessa ei kai sanota niin todellisuudessa. Ehkä se on opittukin vain televisiosta ulkomaalaisista elokuvista.
Tyhmää että suomalaiset naiset pettyvät miehiinsä, kun odottavat jotain mikä todellisuudessa ei ole suomessa tapana, eikä istu.
Menkää ulkomaille te jotka haluatte, minulle mies saa etsiä jonkin itselleen sopivan tavan ilmaista. Nainen kyllä tietää rakastaako mies vai ei, koska teot puhuvat enemmän kuin halvat sanat.

 

[Salkkareista kuultua]

Kannattaisi kunnioittaa suomen kieltä ja tapoja, eikä tehdä niinkuin huonoissa suomalaisissa tv-sarjoissa. Käännetään valmiita kliseitä suomeksi, ja luullaan että on nyt niin "fiksua".

Oletteko huomanneet, miltä se kuulostaa kun suomalainen näyttelijä lausuu repliikkejä, joiden painotukset ja vertaukset eivät istu suomenkieleen ja suomalaisuuteen. Seurauksena on vielä jäykempää kakistelua, kuin perisuomalainen parilla sanalla töksäyttely koskaan on ollut.

 

[HÄH?]

Kannattaisi kunnioittaa suomen kieltä ja tapoja, eikä tehdä niinkuin huonoissa suomalaisissa tv-sarjoissa. Käännetään valmiita kliseitä suomeksi, ja luullaan että on nyt niin "fiksua".

Oletteko huomanneet, miltä se kuulostaa kun suomalainen näyttelijä lausuu repliikkejä, joiden painotukset ja vertaukset eivät istu suomenkieleen ja suomalaisuuteen. Seurauksena on vielä jäykempää kakistelua, kuin perisuomalainen parilla sanalla töksäyttely koskaan on ollut.

Ja tällä halusit sanoa...? En ymmärrä, mistä puhut ja miten asiasi liittyy tähän ketjuun tai edes koko keskustelupalstalle?

 

[kultsikka]

Taidettiin olla vuosi yhdessä ennen maagisia sanoja. Mies sanoi sen ensin ja minä vastasin, vaikka en ollutkaan omista tunteistani varma. En ole aina vieläkään.

Olen ailahtelevainen luonne. Välillä rakastan hullun lailla ja välillä en tunne mitään. Sellaistahan se on.

Samoilla linjoilla olen myös tämän vastaajan kanssa ja ihmetelenkin mistä tämä johtuu. Onko asiaan kenties joku ratkaisu, että välillä tulee täysin tyhjä olo ja että mitä rakkaus on ? Olisiko syytä katsoa itseään peiliin ja muuttaa hiukan käyttäytymis/ajattelumalliaan... Tästä tulee ongelma, kun joka suhteessa on aina sama juttu tuon rakkauden kanssa. Neuvokaa pliiiis...