Toggle sidebar

Kuinka pian uuden miesystävän voi esitellä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Y

yh

Vieras
Me ei olla koskaan asuttu lapsen isän kanssa yhdessä, lapsi nyt kohta 4,5 v. Miesystävällä on takana ero ja lapsi on noin 2,5 vja heillä on yhteishuoltajuus.

Olemme vasta pari viikkoa sitten alkaneet suhteen, mutta tunnemme muuten pidemmältä ajalta, asumme lähekkäin. Siis lapsetkin tietävät: tuossa menee "Vilma" ja "Vilman" äiti ja "Samu" ja "Samun" isi. Ja ollaan juteltu keskenään lasten nähden ennen suhdetta pitkätkin pätkät...

Lapset eivät ole sen kummemmin kavereita keskenään.

Miesystävän mielestä voisi jo vaikka nyt esim. tulla kylään kahville tai syömään ja sanoa vaan että ollaan kavereita, ei mitään että "isäpuoli" tai "tyttöystävä".

Ja helmikuussa lähteä yhteiselle lomalle nelistään. Mitäs siitä sanotte? Miten pitkä aika kuuluisi odottaa, että suhde olisi tarpeeksi vakaalla pohjalla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja yh:
Me ei olla koskaan asuttu lapsen isän kanssa yhdessä, lapsi nyt kohta 4,5 v. Miesystävällä on takana ero ja lapsi on noin 2,5 vja heillä on yhteishuoltajuus.

Olemme vasta pari viikkoa sitten alkaneet suhteen, mutta tunnemme muuten pidemmältä ajalta, asumme lähekkäin. Siis lapsetkin tietävät: tuossa menee "Vilma" ja "Vilman" äiti ja "Samu" ja "Samun" isi. Ja ollaan juteltu keskenään lasten nähden ennen suhdetta pitkätkin pätkät...

Lapset eivät ole sen kummemmin kavereita keskenään.

Miesystävän mielestä voisi jo vaikka nyt esim. tulla kylään kahville tai syömään ja sanoa vaan että ollaan kavereita, ei mitään että "isäpuoli" tai "tyttöystävä".

Ja helmikuussa lähteä yhteiselle lomalle nelistään. Mitäs siitä sanotte? Miten pitkä aika kuuluisi odottaa, että suhde olisi tarpeeksi vakaalla pohjalla?
Click to expand...

no jos kerran jo entuudestaan tuttu niin en näe syytä miksi pitkittää. kun ei vaan tee mitää suurta numeroa tapaamisesta, silleen ihan normaalisti, äidin kaveri tulee kylään ja syömään jne.

onnea :heart:
 
Mulla ei oo tällä välillä ollut kuin yksi muu suhde, noin 2-3 kk kesti ja en tuonut näytille, oli siis tuntematon mies lapselle. Tuolla miehellä ei ollut lapsia itsellä.

Olisi helpompaa, kun ei aina tarvisi olla lapsenvahtia vailla, voisi siis normaalisti viettää aikaa yhdessä muutenkin.

Hirvittää jos tuon, niin jos meneekin pieleen, niin sitten tää mies ei enää käy meillä ja tyttö ihmettelee, missä se on. Tai onhan se tuossa naapuristossa, mutta ei siis enää "kaveri".

Mutta on kyllä hyvät fiilikset, vaikka onkin tuore juttu :). Ihan eri tyyppinen mies kuin lapsen isä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mulla ei oo tällä välillä ollut kuin yksi muu suhde, noin 2-3 kk kesti ja en tuonut näytille, oli siis tuntematon mies lapselle. Tuolla miehellä ei ollut lapsia itsellä.

Olisi helpompaa, kun ei aina tarvisi olla lapsenvahtia vailla, voisi siis normaalisti viettää aikaa yhdessä muutenkin.

Hirvittää jos tuon, niin jos meneekin pieleen, niin sitten tää mies ei enää käy meillä ja tyttö ihmettelee, missä se on. Tai onhan se tuossa naapuristossa, mutta ei siis enää "kaveri".

Mutta on kyllä hyvät fiilikset, vaikka onkin tuore juttu :). Ihan eri tyyppinen mies kuin lapsen isä...
Click to expand...

kun ei siitä tee numeroa lapselle niin ei se lapsi sitä jää suremaan jos poikki menee. mulla oli tosi hyvä ystävä, mies kylläkin, vietettiin paljon aikaa yhdessä ja se välillä vahti mun muksua jopa ihan omasta aloitteestaan ja omassa kodissaan. leikki jne. meillä ei siis ollut mitään, ei edes suudeltu. no, kun sitten tulin uudestaan raskaaksi tämä "ystävä" huusi puhelimessa että "luuletko että musta noin helpolla eroon pääsee" ja " miks mun geenit ei kelvannu" olin aika ihmeissäni. en ole nähnyt "ystävää sen jälkeen. lapsellekin hän on lyönyt luuria korvaan vaikka olivat läheiset. ihme kyllä lapsi ei juuri murehdi tätä. välillä kysyy, mutta ei sen enempää, kun en itsekään suhtaudu erikoisemmin tämän "ystävän" katoamiseen, sanoin vain että ei olla kaverita enään.
 
Niin kai... täytyy vaan uskaltaa :). Me oltiin jo elokuussa ihastuneita, mutta tuossa pari viikkoa sitten mies sitten kysyi mua treffeille ja sillä tiellä ollaan.

Ehkä helpompaakin, kun mies on tuttu naapurin setä. Ei ehkä niin ihmettele miksi tulee. Tajuaa tuo 4 v jo kyllä jo aika paljonkin, kun puhun tämän "Samun isin" kanssa puhelimessa, tietää sen heti, koska mulla on kuulemma eri ääni kuin muuten puhelimessa... Kysyin millainen, niin kuulemma sellainen samanlainen kuin kun sanon "äidin oma kulta"... Huh huh :D
 
näytille vaan kun on noin "helppo" tilanne :) ei se ihan heti suhde muksuun synny myöskään lapsen puolelta, eli jos sukset meneekin ristiin niin no hätä.. eihän teidän heti oo pakko olla lapsen silmissä pari, you know :)
 
Kyllähän tuossa tilanteessa voi tosiaan kutsua kyläilemään, kerta on tuttu jo muutenkin. Onhan niitä naispuolisiakin kavereita ja tuttuja, joita näkyy välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Itse voin tosiaan lasten seurassa jutella miespuolisten kaverien/tuttujenkin kanssa, onhan noita puistossakin ym tilanteissa, joten ei se ole kamalaa jos joku joskus ohimennen käy kylässä. Joskaan nyt ei ole kukaan käynyt, mutta teoriassa. Ja se, milloin toisen esittelee miesystävänä eli esim. pussailee lastenkin nähden niin sitä miettisin pitkään, en pelkästään omien tunteiden perusteella vaan toisen. Itse tiedän, että olen sitoutuva enkä riko suhdetta jos sellainen alkaa, mutta toisen tempuista kun ei voi tietää ja jos toinen rikkoo pelisääntöjä, pistän homman kylmästi poikki. Ja toisaalta kun lasten kanssa päiväni muutenkin kuluvat rattoisasti, mahdollisesti joskus seurustellessani ehtisin hyvin hoitaa sen seurustelupuolen iltaisin tai lapsivapailla. En halua lapsien lapsuuteen useita vaihtuvia isäpuolia.
 
En meinannut pussailla tai kädestä pidellä omani enkä tuon toisen lapsen nähden tai kyhnäillä muutenkaan.

Sitten helmikuussa siellä lomalla niin uskoisin, että mun lapsi tajuaa, että me nukuttaisiin samassa sängyssä. Tosin tietääkö hän, miksi niin tehtäisiin, onhan mun sängyssä nukkunut mm. mun siskonikin täällä yötä ollesssaan (on kaksoissänky).

Mun lapsi ja tää mies kyllä vähän tuntevat toisiaan, koska lapseni on se isompi, niin ovat jutelleet jonkun verran ja hyvin ovat tähän mennessä tulleet juttuun. Mäkin tunnen hänen lastaan ja ei nyt mua karkuunkaan juokse vaan reippaasti leikkii ja sanoo jotain mulle.

Miehestä olisi hyvä jos just silleen kahvilla voisi käydä tai joskus syömässä toisten luona, niin kuin muutkin tutut ihmiset pistäytyy kylässä, niin kaikki tottuisivat toisiinsa, eikä olisi mitään hetkeä että esitellään, että tässä nyt olisi äidin miesystävä ja me nyt muutetaan johonkin yhdessä jne. Me ei toki olla puhuttu mistään yhteenmuutosta, ja siihen on vielä aikaa, mutta jos tämä jatkuu, niin joskushan se on edessä.

Mitään lapselle ventovierasta ihmistä en todellakaan toisi edes kahville vielä pariin kuukauteen.
 
todellakin juuri niin, että ei tee siitä mitään numeroa käyttäydytte kuten muulloinkin kun joku käy kahvilla tms.

Lapset kyllä sopeutuu tuossa iässä vielä aika kivasti kun ei liikaa hoppuile =)
 
Minusta tuo teidän "suunnitelma" kuulostaa järkevältä. Nimenomaan et kävisitte toisillanne kylässä ilman sen kummempia selittelyjä tyttö/poika ystävistä.. samalla saatte itekkin aikaa tutustua toisiinne ja kuulostella lasten reaktiota.
Onnea matkaan.. oot varmasti onnesi ansainnut!! Kuulostat vastuuntuntoiselta äidiltä ja mies samoten isältä!
 
Hei, miehelle se varmaan onnistuisikin, kun hänellä on niitä lapsivapaita. Heillä on todellinen yhteishuoltajuus, siis lapsi on puolet ja puolet toisten luona, ehkä jopa enemmän isällä, kun äidillä on työ, jossa on työmatkoja.

Mä olen totaali-yh. Eikä mulla ei ole lapsivapaita aikoja, eikä ketään mummoa lähellä, johon lapsen voisi viedä useasti, jos haluan tavata. Aina on hommattava lapsenvahti. Mulla on lähellä siskoni ja muutama tuttu yh, mutta on se silti hankalaa olla aina pyytämässä. Joten jos voisi kyläillä joskus puolin ja toisin, niin saisi aikaa viettää yhdessä silloinkin, ja lapset tottuisivat. Joskus ehkä sitten voisi jäädä nukkumamenoajan ylikin meille, kun hänellä ei ole lasta ja joskus voidaan käydä jossain yhdessä.

Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Kyllähän tuossa tilanteessa voi tosiaan kutsua kyläilemään, kerta on tuttu jo muutenkin. Onhan niitä naispuolisiakin kavereita ja tuttuja, joita näkyy välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Itse voin tosiaan lasten seurassa jutella miespuolisten kaverien/tuttujenkin kanssa, onhan noita puistossakin ym tilanteissa, joten ei se ole kamalaa jos joku joskus ohimennen käy kylässä. Joskaan nyt ei ole kukaan käynyt, mutta teoriassa. Ja se, milloin toisen esittelee miesystävänä eli esim. pussailee lastenkin nähden niin sitä miettisin pitkään, en pelkästään omien tunteiden perusteella vaan toisen. Itse tiedän, että olen sitoutuva enkä riko suhdetta jos sellainen alkaa, mutta toisen tempuista kun ei voi tietää ja jos toinen rikkoo pelisääntöjä, pistän homman kylmästi poikki. Ja toisaalta kun lasten kanssa päiväni muutenkin kuluvat rattoisasti, mahdollisesti joskus seurustellessani ehtisin hyvin hoitaa sen seurustelupuolen iltaisin tai lapsivapailla. En halua lapsien lapsuuteen useita vaihtuvia isäpuolia.
Click to expand...

 
Mä en näkis tossa mitään ongelmaa, tuskin lapset edes rupeaa kyselemään, että miksi "Samun" isi nyt tänne tulee käymään tms. Kyllä mun luona ainakin käy ihmisiä, joskus miehiäkin, jotka kyllä oikeasti on kavereita, kahvilla ja kylässä, eikä lapset sen perään kysele. Uskon, että se menee ihan luonnollisesti niin, että mies käy teillä kahvittelemassa, miksei toisinkin päin, ja pikkuhiljaa lisäätte sitä yhdessäoloa.
 
VOihan sen kutsua mutta olisin sillä varovainen että jos suhde ei toimikaan niin lapsi jää äkkiä ihmettelemään ja kaipaamaan uutta ystävää ja ystävän isää...
 
Kiitos :D En olisi enää uskonut, että voin ihastua näin paljon.

Me ollaan ihan aikuisia ihmisiä, 35-40 v. Ja musta olisi ihan kiva muutenkin jutella ja vaan olla yhdessä, ihan normaalisti, siinähän sitä tutustutaan ja nähdään toisia arkena ja miten pyöritetään sitä. Luulisi siitä olevan hyötyä, niin näkee sen toisen tyylin siinäkin.

Tuo mies on hyvä isä lapselleen, ja oli yksi syy, miksi ihastuinkin, toki ehkä se kemiallinen vetovoimakin toimi :) Kyllä mä heti nähdessä rekisteröin, että joku komea mies lapsensa kanssa on tulossa tänne keinuihin, missä me ollaan :D. Tosin silloin toki luulin, että on varattu, mutta se selvisi siinä jo ekalla juttelulla.

Alkuperäinen kirjoittaja kaisa:
Minusta tuo teidän "suunnitelma" kuulostaa järkevältä. Nimenomaan et kävisitte toisillanne kylässä ilman sen kummempia selittelyjä tyttö/poika ystävistä.. samalla saatte itekkin aikaa tutustua toisiinne ja kuulostella lasten reaktiota.
Onnea matkaan.. oot varmasti onnesi ansainnut!! Kuulostat vastuuntuntoiselta äidiltä ja mies samoten isältä!
Click to expand...

 
Ap - sanoit, että ette ole puhuneet yhteenmuutosta. Yhteenhän ei toki ole koskaan pakko muuttaa, mutta mielestäni kannattaisi kuitenkin käydä läpi keskustellen molempien tulevaisuuden ajatukset suhteesta, ennen kuin alkaa yöpyä puolin ja toisin keskenään. Jonain päivänä toinen voikin sitten häipyä ja todeta, että eihän jatkosta ikinä ollutkaan mitään ajatuksia..
 
Ei sen kummemmin ole sovittu muuttoja, siis mitään aikaa ei ole mietitty sille, mutta on se puheissa ollut tyyliin että kuin että mies puhui kyläilystä, otti sen esiin, että onhan se kivempi kummankin tuntea lapset kunnolla ennen kuin ollaan muuttoauton kyydissä :-).

Ja kerran sanoi, että miltä musta tuntuisi muuttaa tänne (hänellä isompi asunto, jossa olisi kummallekin lapselle omat huoneet, mulla kolmio). Ja mies on puhunut jo kesästäkin. Ja mä en oo mitenkään ollut, että en ikinä muuta sun kanssa tai muutenkaan ollut vastahakoinen tulevaisuuden suhteen.

Plus hän on sanonut, että hän on sitten sitä mieltä, että kun ollaan yhdessä, niin ei saa sitten olla niin, että on selvä jako lapsissa, että sinun ja minun lapset ja että se oikea vanhempi ei saa kumota toisen komennuksia. Mä olin samaa mieltä, koska olen nähnyt sellaista paljon.

Eli kyllä tässä hyvin vakavissaan ollaan, niin vakavissaan kuin näin pian voi olla. Hääkirkkoa ei oo kuitenkaan varattu :)

Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Ap - sanoit, että ette ole puhuneet yhteenmuutosta. Yhteenhän ei toki ole koskaan pakko muuttaa, mutta mielestäni kannattaisi kuitenkin käydä läpi keskustellen molempien tulevaisuuden ajatukset suhteesta, ennen kuin alkaa yöpyä puolin ja toisin keskenään. Jonain päivänä toinen voikin sitten häipyä ja todeta, että eihän jatkosta ikinä ollutkaan mitään ajatuksia..
Click to expand...

 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa