Kuinka pitkään mies voi harkita?

[Venus*]

Olemme olleet yhdessä vuoden ja tämä on vieläkin sellaista harkinta-aikaa miehen puolelta. Olemme puhuneet suhteestamme avoimesti ja minä olen kertonut rakastavani häntä. Olen myös kertonut, että haluaisin tulevaisuudessa muuttaa yhteen ja perustaa perheen hänen kanssaan. Olen siis toisin sanoen kertonut miehelle, etten hengaile hänen kanssaan vain ajan kuluksi, vaan näen hänessä ihan oikean elämän mies -ehdokkaan.

Mutta... Mies ei ole sanonut rakastavansa minua, hän tunnustelee vielä tunteitaan ja tutustuu minuun ja jollain tavalla koen, että hän "harkitsee" rakastaisiko minua vai ei. Hän sanoi, ettei tahdo muuttaa yhteen tai tehdä lapsia ainakaan vielä. Yhteen muuttaminen ja yhteinen perhe ovat tällä hetkellä hänelle lähinnä sellaisia ajatuksia, että eihän sitä koskaan tiedä ja ei ikinä kannata sanoa ei ikinä ja saattaahan se joskus toteutuakin... Hän ei siis haaveile yhteisestä perheestä ja kodista ja minä haaveilen. Olen sanonut hänelle, että minulla ei ole kiire, enkä aio painostaa, mutta jos hän tietää varmaksi, ettei koskaan sellaista kanssani halua, hänen täytyy sanoa se suoraan, sillä silloin en näe yhteistä tulevaisuutta meille. Pelkään, että hän vaan hengailee kanssani ja minä odotan jotain, mihin hän ei ole valmis nyt, eikä koskaan myöhemminkään, vaikka kuinka "kaikki olisikin mahdollista.."

Eikö luulisi, että vuoden todella tiiviin yhteiselon jälkeen tuntisi toista jo sen verran, että tietäisi, että onko se nyt tässä vai ei? Kuinka kauan miehen täytyy minuun tutustua, ennen kuin hän sitten voisi sanoa rakastavansa?

 

[Ei väkisin]

Olemme olleet yhdessä vuoden ja tämä on vieläkin sellaista harkinta-aikaa miehen puolelta. Olemme puhuneet suhteestamme avoimesti ja minä olen kertonut rakastavani häntä. Olen myös kertonut, että haluaisin tulevaisuudessa muuttaa yhteen ja perustaa perheen hänen kanssaan. Olen siis toisin sanoen kertonut miehelle, etten hengaile hänen kanssaan vain ajan kuluksi, vaan näen hänessä ihan oikean elämän mies -ehdokkaan.

Mutta... Mies ei ole sanonut rakastavansa minua, hän tunnustelee vielä tunteitaan ja tutustuu minuun ja jollain tavalla koen, että hän "harkitsee" rakastaisiko minua vai ei. Hän sanoi, ettei tahdo muuttaa yhteen tai tehdä lapsia ainakaan vielä. Yhteen muuttaminen ja yhteinen perhe ovat tällä hetkellä hänelle lähinnä sellaisia ajatuksia, että eihän sitä koskaan tiedä ja ei ikinä kannata sanoa ei ikinä ja saattaahan se joskus toteutuakin... Hän ei siis haaveile yhteisestä perheestä ja kodista ja minä haaveilen. Olen sanonut hänelle, että minulla ei ole kiire, enkä aio painostaa, mutta jos hän tietää varmaksi, ettei koskaan sellaista kanssani halua, hänen täytyy sanoa se suoraan, sillä silloin en näe yhteistä tulevaisuutta meille. Pelkään, että hän vaan hengailee kanssani ja minä odotan jotain, mihin hän ei ole valmis nyt, eikä koskaan myöhemminkään, vaikka kuinka "kaikki olisikin mahdollista.."

Eikö luulisi, että vuoden todella tiiviin yhteiselon jälkeen tuntisi toista jo sen verran, että tietäisi, että onko se nyt tässä vai ei? Kuinka kauan miehen täytyy minuun tutustua, ennen kuin hän sitten voisi sanoa rakastavansa?

Roikutko liikaa hänessä? Hän ei ilmeisesti ole tarpeeksi kypsä, tai rohkea tekemään niin suurta päätöstä. Kokeile olla passiivisempi, saattaa muuttua ääni kellossa. Ja mikäs kiire sinulla on, anna miehen jahkailla.

 

[pelaa korttisi oikein]

Kyllä mies tietää ketä rakastaa, ja kenen kanssa tahtoo olla sitten kun oikea kohdalle osuu.
MUTTA: Jos olette alle 30-vuotiaita, niin silloin en usko että on suhteessa vikaa, mies vain ei halua lapsia vielä. Ja parempi varmaan onkin. Jos olette alle 30-vuotiaita, niin kannattaisiko sinunkin ihan tosissaan lakata katselemasta miehiä "ehdokkaina" lastesi isäksi, ja alkaa elää vähän.
Lapset tulee vaikka keinosiemmennyksellä, ja tarhantäti auttaa hoitamisessakin. Mihin siinä miestä edes tarvitaan. Jollei sopivaa satu kohdalle. Älä ole huolissasi ja pilaa suhteitasi miettimällä moista.

Jos olet sensijaan yli 30: Heitä äkkiä pellolle mies joka vain hengaa. Petyt muuten ja sitten on myöhäistä. YLi kolmikymppisiä löytyy sellaisiakin jotka todella haluaa lapsia, ja eivät malta odottaakaan kun tapaavat sen oikean.

 

[no ei tässä]

mikään kiire ole, kunhan heti sanot...

 

[ajatuksiani]

No minä kyllä ajattelisin, että vaikka mies ei niitä lapsia vielä haluaisi, niin se kyllä pitäisi tietää, jos toinen on se, jonka kanssa niitä haluaisi esim. viiden vuoden päästä. Miehillä on usein vaikeuksia/haluttomuutta sitoutua. Nainen ajattelee, että sanoisi sitten suoraan, jos ei halua naimisiin/perhettä/lapsia. Mies saattaa kuitenkin pitää siitä, että on joku, joten voi olla helpompaa olla sanomatta suoraan sitä, että en ehkä halua koskaan lapsia tai sinä et ehkä ole se, jonka kanssa haluan lapsia tai että haluan vielä "varmuuden vuoksi" katsella naisia, jos löytyisi "parempi"... Ei ole mitään yhtä oikeaa ratkaisua. Keskustelkaa! Sinä haluat lapsia ja perheen ja sitoutumista. Haluaako mies näitä koskaan? Haluaako hän näitä asioita sinun kanssa viiden vuoden päästä? Onko hänen mielestään liian aikaista päättää nyt tällaisista asioista? Kun tiedät nämä vastaukset, voit miettiä, oletko valmis odottamaan miehen päätöstä.

 

[silmät auki!]

Kiertoon tuollainen jahkija! Kyllä sen tuossa ajassa jo tietää, ettei vaan heppu pidä sua jonain varasussuna, jos mahdolliset muut suunnitelmat ja naiset eivätkään toimi.

Kiertoon vain tuollainen!

 

[ap.]

Kyllä mies tietää ketä rakastaa, ja kenen kanssa tahtoo olla sitten kun oikea kohdalle osuu.
MUTTA: Jos olette alle 30-vuotiaita, niin silloin en usko että on suhteessa vikaa, mies vain ei halua lapsia vielä. Ja parempi varmaan onkin. Jos olette alle 30-vuotiaita, niin kannattaisiko sinunkin ihan tosissaan lakata katselemasta miehiä "ehdokkaina" lastesi isäksi, ja alkaa elää vähän.
Lapset tulee vaikka keinosiemmennyksellä, ja tarhantäti auttaa hoitamisessakin. Mihin siinä miestä edes tarvitaan. Jollei sopivaa satu kohdalle. Älä ole huolissasi ja pilaa suhteitasi miettimällä moista.

Jos olet sensijaan yli 30: Heitä äkkiä pellolle mies joka vain hengaa. Petyt muuten ja sitten on myöhäistä. YLi kolmikymppisiä löytyy sellaisiakin jotka todella haluaa lapsia, ja eivät malta odottaakaan kun tapaavat sen oikean.

No tässä rajoilla ollaan.. Minä olen 29-vuotias ja mies 33-vuotias. Omat lapset ovat minulle tärkeä asia ja tässä iässä tuntuisi typerältä hengailla vuosia miehen kanssa, joka kenties alusta asti on tiennyt, ettei lapsia halua. Voin ihan hyvin kaikessa rauhassa antaa miehelle aikaa ja odottaa vaikka pari vuotta, mutta jos hänen takiaan aikaa annan ja odotan, en tahdo tehdä sitä, jos mies tietää sen olevan turhaa..

 

[kenkää ja pian]

Kiertoon tuollainen jahkija! Kyllä sen tuossa ajassa jo tietää, ettei vaan heppu pidä sua jonain varasussuna, jos mahdolliset muut suunnitelmat ja naiset eivätkään toimi.

Kiertoon vain tuollainen!

Vielä lisää: ethän vain millään lailla elätä häntä? Hyvä jos et, nimittäin se sulkee pois vain hyvien palvelujen ääressä olon ja oloneuvoksena olon. Onhan se jätkä töissä ja tuo osuutensa talouteen jonka yhdessä kustannatte? Tai vaikka raviveikkaamalla rahansa tuo, mutta osallistuuhan hän teidän yhteiselämään?

Nimimerkillä itse heivasin pellolle miehen, joka söi ruokiani, poltti mun röökit, ajoi autollani, käytti surutta äitini firman palveluja puol ilmaiseksi, ei koskaan siivonnut eikä mitään. Oli vain hyväksi käyttöä, 2 vuotta mulle riitti ja silloin heilahti kenkä. Mitä kuulin, niin nyt hänellä on uusi elättäjä, ties vaikka olisi sama jätkä mikä AP:lla on nyt.

 

[ap.]

No minä kyllä ajattelisin, että vaikka mies ei niitä lapsia vielä haluaisi, niin se kyllä pitäisi tietää, jos toinen on se, jonka kanssa niitä haluaisi esim. viiden vuoden päästä. Miehillä on usein vaikeuksia/haluttomuutta sitoutua. Nainen ajattelee, että sanoisi sitten suoraan, jos ei halua naimisiin/perhettä/lapsia. Mies saattaa kuitenkin pitää siitä, että on joku, joten voi olla helpompaa olla sanomatta suoraan sitä, että en ehkä halua koskaan lapsia tai sinä et ehkä ole se, jonka kanssa haluan lapsia tai että haluan vielä "varmuuden vuoksi" katsella naisia, jos löytyisi "parempi"... Ei ole mitään yhtä oikeaa ratkaisua. Keskustelkaa! Sinä haluat lapsia ja perheen ja sitoutumista. Haluaako mies näitä koskaan? Haluaako hän näitä asioita sinun kanssa viiden vuoden päästä? Onko hänen mielestään liian aikaista päättää nyt tällaisista asioista? Kun tiedät nämä vastaukset, voit miettiä, oletko valmis odottamaan miehen päätöstä.

Olemme puhuneet tuon kaiken. Hän sanoo, ettei ole valmis muuttamaan yhteen tai perustamaan perhettä. Sanoin hänelle, että se on ok, en tarvitse kaikkea heti, mutta kysyin mieheltä, että onko hänellä sellainen olo, ettei hän koskaan tahdo sitä kanssani ja hän sanoi, että "kaikki on mahdollista, eihän sitä koskaan tiedä.." Sen vakuuttavampaa vastausta häneltä en saa. Enkä jaksa tivata ja painostaa. Hän tietää kyllä tasan tarkkaan, mitä minä haluan. Koen, että pallo on nyt minulla. Joko hyväksyn suhteen ja miehen tämmöisenä, tai sitten lähden pois. Jos joskus perheen jonkun kanssa perustan, en tahdo tehdä sitä niin, että ympäripuhun miehen. Haluan, että innostumme asiasta yhdessä ja haluan, että mies haluaa sitä yhtä paljon, kuin minä. Ei se muuten tunnu oikealta ja hyvältä.

 

[ajatuksiani]

Tuossa viestissäsi ap tavallaan itse annat parhaan vastauksen tilanteeseen. Voit jäädä odottamaan miehen vastausta, mutta siinä on se riski, että odotat turhaan. Tai sitten teet sen päätöksen, että et odota hänen päätöstään. Joku sanoi, että alle 30 v ei pidä päättää tuollaisia asioita, mutta kyllä te olette jo siinä iässä, että miehen pitää halutessaan pystyä päättämään ja sitoutumaan.

 

[pelaa korttisi oikein]

Kyllä mies tietää ketä rakastaa, ja kenen kanssa tahtoo olla sitten kun oikea kohdalle osuu.
MUTTA: Jos olette alle 30-vuotiaita, niin silloin en usko että on suhteessa vikaa, mies vain ei halua lapsia vielä. Ja parempi varmaan onkin. Jos olette alle 30-vuotiaita, niin kannattaisiko sinunkin ihan tosissaan lakata katselemasta miehiä "ehdokkaina" lastesi isäksi, ja alkaa elää vähän.
Lapset tulee vaikka keinosiemmennyksellä, ja tarhantäti auttaa hoitamisessakin. Mihin siinä miestä edes tarvitaan. Jollei sopivaa satu kohdalle. Älä ole huolissasi ja pilaa suhteitasi miettimällä moista.

Jos olet sensijaan yli 30: Heitä äkkiä pellolle mies joka vain hengaa. Petyt muuten ja sitten on myöhäistä. YLi kolmikymppisiä löytyy sellaisiakin jotka todella haluaa lapsia, ja eivät malta odottaakaan kun tapaavat sen oikean.

No tässä rajoilla ollaan.. Minä olen 29-vuotias ja mies 33-vuotias. Omat lapset ovat minulle tärkeä asia ja tässä iässä tuntuisi typerältä hengailla vuosia miehen kanssa, joka kenties alusta asti on tiennyt, ettei lapsia halua. Voin ihan hyvin kaikessa rauhassa antaa miehelle aikaa ja odottaa vaikka pari vuotta, mutta jos hänen takiaan aikaa annan ja odotan, en tahdo tehdä sitä, jos mies tietää sen olevan turhaa..

No kyllä jos sä tiedät tosiaan, mitä haluat, niin kannattaa tavoitella sitä ihan järjestelmällisesti.
Jos mies ei halua samaa, on väärä mies. Kannattaa lypsää miehestä vastaus siten, että sanot ihan suoraan että haluat jonkun muun miehen, jos asia on niin että ei. Miehet ei nimittäin aina tajua sitäkään, miten suuren asian kanssa he vetkuttelevat ja pidättävät naista varattuna..vain jotta saisivat itse jatkuvaa pillua. Itse on otettava oman elämänsä ohjat käsiin, koska jos ne antaa miehen käsiin niin tuloksena on pelkkää seksiä, ruokaa, nukkumista, tässä järjestyksessä vanhainkotiin asti.

Mies saattaa myös ajatella asiaa NYT-kannalta. Eli hän voi ajatella ihan yjksinkertaisesti, että jaahas, pankkitilillä on laskujen jälkeen 300 euroa rahaa. Ei meillä ole siihen varaa. Hän ei näe että lapsen takia hommataan isompi asunto, saa valtiolta joitain tukia, mitä se todella maksaa, miten äitiyslomat ynnä muut menee. Eli hän näkee sen vain yhtenä tuntemattomana köttinä erilaisia vaikeuksia. Hän ei siis ehkä tiedä itsekään, haluaako jättää lapsen tekemättä, vai haluaako vain välttää ongelmia. Kannattaa siksi esittää asia myös sellaisena suunnitelmana, että kuinka aiot elättää itsesi, millä aikataululla lapsen hankinta on mahdollinen jne. Että hän lakkaa ajattelemasta että se on kaukainen ajatus, vaan näkee että on asioita joita voi tehdä edistääkseen sen mahdollistumista.

Mutta toisaalta, jos miehiltä asiaa oikein KYSYY, niin harva varmaan vastaa että joo, tehdään vain lapsia jee. Mies ei välttämättä edes ymmärrä mitä se käytännössä tarkoittaa.
Paljon kuulee sellaista vitsailua kuin "ai sinappituubi" "rääkyviä kakaroita"...eli asenne on kauhean negatiivinen, toisinaan taas mies suostuu naiivisti lapsentekoon tajuamatta mitä se todella vaatii..se kasvatus seuraavat 25 vuotta meinaan.

 

[Kolkku]

Kyllä mies tietää ketä rakastaa, ja kenen kanssa tahtoo olla sitten kun oikea kohdalle osuu.
MUTTA: Jos olette alle 30-vuotiaita, niin silloin en usko että on suhteessa vikaa, mies vain ei halua Mutta toisaalta, jos miehiltä asiaa oikein KYSYY, niin harva varmaan vastaa että joo, tehdään vain lapsia jee. Mies ei välttämättä edes ymmärrä mitä se käytännössä tarkoittaa.
Paljon kuulee sellaista vitsailua kuin "ai sinappituubi" "rääkyviä kakaroita"...eli asenne on kauhean negatiivinen, toisinaan taas mies suostuu naiivisti lapsentekoon tajuamatta mitä se todella vaatii..se kasvatus seuraavat 25 vuotta meinaan.

Ei me miehet ihan noin tyhmiä olla. Kyllä normaali mies jolla on sosiaalista elämää tietää kohtuullisen hyvin mitä lapsen kasvattaminen vaatii ja ihan täysin sitä ei varmasti tiedä kukaan jolla ei vielä omia lapsia ole.

 

[pelaa korttisi oikein]

niin no, saattaa olla etten tunne kovin montaa normaalia miestä, voi olla minussakin vika siinä kohtaa.
Tässä vain eri vaihtoehtoja mitä itse olen kuullut ja nähnyt.

 

[Jotakin samaa]

Tuo "eihän sitä koskaan tiedä" on aika arveluttava ilmaus se kun ei sano yhtään mitään. Jos mies "ei tiedä" tuollaista asiaa noinkin pitkän yhdessäolon jälkeen, niin mahtaako koskaan tulla tietämäänkään.

Aika hankala on sivullisen antaa neuvoja, miten pitäisi käyttäytyä, lähteäkö vai jäädä. Itse lähdin neljän vuoden pähkäilyn jälkeen. Joskus olen ajatellut, että hukkaan menivät ne vuodet, mutta olen kuitenkin ehtinyt elää riittävästi siitä huolimatta sen jälkeen.

 

[youtu]

Minusta kyllä kuulostaa siltä, että mies ei kauheasti halua lapsia. Hän kuitenkin ikänsä puolesta olisi kyvykäs isäksi.

Olen itse huomannut, että moni mies tykkää ottaa vapaa-aikanaan kauhean rennosti. Löhöily, tekemättömyys, tv:n katselu yms. tuntuvat olevan tärkeitä sellaisenaan. Tuntuu siltä, että sitä mukaa kun olohuoneen varustelutaso kasvaa, niin sitä myöten ollaan haluttomampia lähtemään sieltä olohuoneesta yhtään minnekään olipa sitten kyse kuntoilusta, seksistä, yhteydenpidosta kavereihin puhumattakaan vauvan hoitamisesta.

Tai sitten harrastetaan niin maan perusteellisesti golffia, laskettelua, perjantaibaarittelua yms., että aikaa ei millään riittäisi mihinkään vauvaan, koska se tarkoittaisi, että pitäisi tinkiä omista harrastuksistaan tai pakottaa vaimo pysymään kotona vauvan kanssa, jotta voi edelleen viilettää kaikki illat työpäivän jälkeen harrastuksissa tai kavereiden kanssa.

Ymmärrän ihan hyvin sen, että nuorena on vanhempiensa määräysvallan alla. Sen jälkeen tulee armeija, opiskelut ja vasta sen jälkeen kun saa töitä ja alkaa tienaamaan, niin se tunne omasta rahasta on ihan valtavan upea, kun saa ihan itse päättää, mitä sillä tekee. Jos vielä rinnalle löytyy ihana nainen, jolta saa säännöllistä seksiä ja hänkin omalta osaltaan osallistuu yhteisten kulujen maksamiseen, niin mieshän kokee olevansa elämänsä huipullla. Siinä tilanteessa vauva tuntuisi ikäänkuin pitkältä vankeusrangaistukselta, jossa ei saa itse päättää omista asioistaan, vaan asiat tapahtuvat vauvan kustannuksella.

Moni mies ei tajua sitä, että mieskin rakastuu siihen vauvaan. Välttämättä rakkautta ei tunne heti, mutta mitä enemmän oman jälkikasvunsa kanssa on ja osallistuu pieniin arkisiin asioihin, niin sitä syvemmäksi se tunne kasvaa. Kun rakastaa omaa jälkeläistään, vauvan vuoksi nähty vaivannäkö ei tunnu niin raskaalta. Sitä jaksaa, koska haluaa parasta mahdollista vauvalleen. Kun vielä lapsi kasvaa isommaksi, oppii puhumaan ja kävelemään, niin moni mies kokee hienoksi sen, kun voi yhdessä harrastaa lapsen kanssa. Tätä puolta monikaan mies ei näe tai ymmärrä lapsen hankkimisessa. Vauva ei tarkoita sitä, että automaattisesti parisuhde menee huonommaksi, rahasta on aina pulaa, vaimo lihoo 20 kg, vaimon alapää repsahtaa, kämppä on aina sekaisin ja vauva vaan rääkyy 24 h.

 

[Eri aallolla]

olette, sinä ja mies. Hänellä ei ole mitään vetoa muuttaa yhteen saati perustaa perhettä. Sinulla se tarve on voimaksa ja ihan varmasti se vielä voimistuu. Tämä kaveri varmistelee kaikin tavoin, että ei tarvitse sitoutua eikä ottaa velvollisuuksia muita kuin itseään kohtaan. Surfrfailette siis ihan eri aalloilla.

Jos suinkin pystyt, muuta ympyröitä ja katsele sellainen mies, joka haluaa perheen. Se tapahtuu varmasti kovinkin pian, kun uskallat päästää entisestä irti. Naisena ole siinä iässä, että jollet vastaa luonnon kutsuun pian, sinä muutut onnettomaksi.

Kahden aikuisen pojan äitinä tiedän, että miehelläkin on voimakas vauvakuume, kun tunteet ovat kohdallaan. Molemmat poikani sanoivat aikanaan, että potevat sellaista ja että voi, kun nappaisi nyt pian. Nappasi. He ovat myös valmiita luopumaan omista menoistaan ja tarpeistaan lapsen hyväksi, eivätkä tunne lainkaan sitä uhraukseksi. Sellainen tekee heidät onnelliseksi.
Mummeli

 

[kokemukseni]

Tunnen paljon miehiä, jotka pelkäävät sitoutua ja roikkuvat silti suhteessa. Eli on kiva että on joku, parempi kuin olla yksin, mutta ei haluta lapsia eikä sormuksia eikä sitä, että pitäisi rajoittaa omaa vapautta harrastaa, käydä baarissa... ELi halutaan sinkkuudesta ja parisuhteesta kummastakin hyvät puolet. JA juuri noin niin kuin Youtu sanoi, moni mies ei tajua, miten arvokasta ja hienoa on, kun saa omia lapsia. MUTTA: on niitäkin, jotka sen ymmärtävät. Itse menin 26 v naimisiin. Suhteen olussa puhuttiin siitä, mitä kumpikin haluaa, ja kummallekin oli selvää, että jossain vaiheessa toivotaan lapsia, mutta ei vielä. Oli aivan mahtava tunne, kun mies sitten yksi päivä sanoi, että tietää, että minä olen se nainen, jonka kanssa hän jonain päivänä ne lapset haluaa! Nyt ollaa siis naimisissa ja isä ja äiti.
ELi mitä tällä yritän sanoa: on miehiä, jotka haluavat perheen. Ei ole mitenkään väärin olla sitä haluamatta, mutta toiselle pitäisi tehdä selväksi, mitä haluaa eikä antaa toisen elätellä vääriä ajatuksia. Ei kannata jäädä odottamaan sitä, että toinen muuttuu tai muuttaa mielipiteitään, siinä voi tulla iso pettymys. Toista ei voi painostaa näin isoissa asioissa.

 

[kokemukseni jatkaa vielä]

Toki toinen vaihtoehto on se, että ap luopuu suunnitelmistaan saada perhe ja lapsia, jos mies ja hänen rakkautensa ovat sen arvoiset. Mutta sitten pitää olla varma siitä, että ei missään vaiheessa katkeroidu.

 

[lapsista ja aikuisista]

Noista parista viime kirjoituksesta saa sen käsityksen, että jos ei halua lapsia niin on automaattisesti kylmä, harrastus-, baari- tai materiakeskeinen yksilö, joka elää parisuhteessa vain jotta ei tarvisi olla yksin, mutta ei kuitenkaan koskaan sitoudu... No, kyllä me vapaaehtoisesti lapsettomatkin pariskunnat ihan aidosti rakastamme toisiamme ja pidämme itseämme perheenä. Emme vain halua lapsia emmekä näe mitä hienoa ja arvokasta siinä on. Ihan niin kuin suurin osa ihmisistä ei ymmärrä mitä hienoa on parisuhteessa ilman lapsia, tai onko se edes oikea parisuhde.

 

[nainen joka ei halua omia lapsia]

Tunnen paljon miehiä, jotka pelkäävät sitoutua ja roikkuvat silti suhteessa. Eli on kiva että on joku, parempi kuin olla yksin, mutta ei haluta lapsia eikä sormuksia eikä sitä, että pitäisi rajoittaa omaa vapautta harrastaa, käydä baarissa... ELi halutaan sinkkuudesta ja parisuhteesta kummastakin hyvät puolet. JA juuri noin niin kuin Youtu sanoi, moni mies ei tajua, miten arvokasta ja hienoa on, kun saa omia lapsia. MUTTA: on niitäkin, jotka sen ymmärtävät. Itse menin 26 v naimisiin. Suhteen olussa puhuttiin siitä, mitä kumpikin haluaa, ja kummallekin oli selvää, että jossain vaiheessa toivotaan lapsia, mutta ei vielä. Oli aivan mahtava tunne, kun mies sitten yksi päivä sanoi, että tietää, että minä olen se nainen, jonka kanssa hän jonain päivänä ne lapset haluaa! Nyt ollaa siis naimisissa ja isä ja äiti.
ELi mitä tällä yritän sanoa: on miehiä, jotka haluavat perheen. Ei ole mitenkään väärin olla sitä haluamatta, mutta toiselle pitäisi tehdä selväksi, mitä haluaa eikä antaa toisen elätellä vääriä ajatuksia. Ei kannata jäädä odottamaan sitä, että toinen muuttuu tai muuttaa mielipiteitään, siinä voi tulla iso pettymys. Toista ei voi painostaa näin isoissa asioissa.

Älä yleistä, eivät kaikki miehet ja naiset halua omia lapsia.
Itselläni on ikää 38v, olen nainen, parisuhteessa, mutta lapsia emme halua. Teemme sitten kaikkea muuta, mutta ottakaa itsellenne sopiva puoliso. Ja älkää missään nimessä pakottako toista lasten tekoon, aika iso juttu.

 

[inhorealistista]

Toki toinen vaihtoehto on se, että ap luopuu suunnitelmistaan saada perhe ja lapsia, jos mies ja hänen rakkautensa ovat sen arvoiset. Mutta sitten pitää olla varma siitä, että ei missään vaiheessa katkeroidu.

Kyllä mun näkemyksen mukaan eniten näitä katkeroituneita on näissä naisissa, jotka pakottivat sulhonsa lasten tekoon. Mies jatkoi "sinkkumaista" elämäänsä, vaimo katkerana hoitaa lapset kotona. Sitten kun lapset on suunnilleen aikuisia, mies lähtee.

 

[Älkää ottako nokkiinne]

lapsettomat parit. Eihän tässä ole kysymys teistä, jotka yhteistuumin päätätte olla ilman lapsia.

Jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei, ollaankin ongelmissa.

 

[Ei tulevaisuutta]

Alkuperaiselle tekisi hyvaa lukea tuo kuuluisa "He's just not that into you" kirja. 33 vuotias mies jonka kommentti rakkaudesta, parisuhteesta ja perheesta on luokkaa eihan sita koskaan tieda, ei todellakaan ole rakastunut eika suunnittele mitaan sen kummempaa tulevaisuutta ainakaan tamanhetkisen kumppaninsa kanssa. Kylla tuon ikainen mies vuoden seurustelun jalkeen tietaa haluaako elaa ja perustaa perheen juuri taman naisen kanssa. Selkeasti vastaus on talla kertaa ei. Ala haaskaa enempaa aikaasi.

 

[älä odottele]

jos 33 v. mies ei muka tiedä haluaako kanssasi lapsia ja perheen. Taidat olla miehelle vain korvike sitä oikeaa odotellessa.

 

[näkemykseni]

Ap:lle: kuulostaa siltä, ettei kannata jäädä odottelemaan. Jätä hänet. Jos hän haluaa, hän tulee takaisin luoksesi, mutta jos ei edes vuoden yhdessäolon jälkeen voi sanoa rakastavansa sinua, niin tuskin rakastaa, ja hukkaat vaan aikaasi, jos jäät odottamaan että rakastuisi.

Nykyinen poikaystäväni (olemme samaa ikäluokkaa kuin te, vähän vanhempia) käyttäytyi edellisessä suhteessaan vastaavalla tavalla. Hän on sanonut oikeastaan vasta jälkeenpäin tajunneensa, ettei se suhde tai ihminen ollut häntä varten. Voi olla, että hän kokee, että "pitäisi" olla rakastunut, koska päällisin puolin kaikki ns. ehdot täyttyvät, olet kiva, kaunis, fiksu nainen, mutta silti hänestä ei vain tunnu siltä.

Lähde tuosta suhteesta ja olet vapaa tapaamaan jonkun, joka todella rakastaa sinua.