Kuinka rehellisesti kerrotte lapsille esim. rahapulasta?

[Tiukka markka]

Tuli vain tuossa mieleen, meillä isoimmat lapset 5 ja 6-vuotiaat, eli menevät eskariin ja ekalle. Ollaan ihan rehellisesti sanottu välillä että ei ole rahaa jotain ostaa. Esim. pyytävät kaupassa vaikka jotain erikoisempaa hedelmää, saatan sanoa että nyt ei ole sellaisiin rahaa. Viime viikolla lapset pyysivät jotain Muuumi- ja Autot- lehtiä, sanoin suoraan että nyt ei osteta kun ei ole rahaa kuin ruokaan, mutta lomareissulle kun lähdetään parin viikon päästä, saatte autoon ne lehdet. Selitetään myös että kun isä on yrittäjä, hän voi joutua odottamaan rahaa, että välillä on tiukempaa ja silloin ei osteta kuin peruselintarvikkeet.

Minusta tuo on ihan ok. Rupesi vaan ärsyttämään kun Anoppini puhuu tyyliin että ei ole rahaa ostaa ruokaa pariin päivään, en pääse käymään teillä kun ei ole rahaa, tai paras oli kun pyysi lasten kuullen että saako viedä meidän tyhjät pullot että saa tupakkaa

Mielestäni tuollainen ei kuulu lasten korville, etenkin kun hän ei sitä asiaa selitä millään tapaa, johan lapset voivat tuosta alkaa tekemään omia johtopäätöksiä että joskus ei ole rahaa ostaa ruokaa, mikä nyt ei tietenkään ihan totta ole.

Mitä mieltä, miten teillä käsitellään raha-asioita?
Meillä ei muutenkaan tuhlailla, ostellaan kirppareilta (lapsetkin tykkää käydä), ostellaan käytettyä ja kierrätetään.

 

[Huom]

Ei ole tarvis sanoa että ei ole varaa, mutta en puhu lapselle muutenkaan raha-asioistani mitään. Minusta pienen ei tarvitse tietää sellaisesta. Olen toki selittänyt että käyn töissä jotta saadaan ruokaa, talo maksettua jne mutta se riittäköön.
Mitään lehtiä tms. meillä ei kaupasta ostella muutenkaan joten jos pyytäisi, sanoisin varmaan että ei osteta. Ilman sen kummempia selityksiä että miksi ei.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Joskus olen esim. kaupassa sanonut, että "tohon mulla ei ole nyt varattuna rahaa", jos pyytävät jotain erikoista ja kärttävät perusteluja kiellolle.

 

[Aamuäree]

Kyllä mä sanon että raha ei kasva puissa, ettei mulla ole rahaa kaikkeen mitä haluavat.
Mutta mä pidän sitä ihan osana kasvatusta, että oppisivat että ensinnäkään kaikkea ei saa eikä pidäkään saada ja toisekseen sitä että joku juttu on kallis ja pitää miettiä tarvitseeko sitä todella.

 

[vieras]

Olet tiukka markka aivan oikeassa. Lapsille voi sanoa, että nyt ei ole rahaa johonkin tiettyyn asiaan, ei lasten tarvitse tosiaankaan anoppisi tyylisiä touhuja kuunnella!

 

[vieras]

Rehellisesti sanon jos rahaa ei ole ylimääräistä.

 

[jassåå]

lasten ei tarvitse mielestäni tietää/hulehtia raha-asioista. Lapset pitää vaan totuttaa siihen ,että niille välillä sanotaan:Nyt et saa. Eikä siinä sen enempää selityksiä tarvita.

 

[jep]

Kyllä sanon suoraan että nyt ei ole vara ostaa tuollaista.
Hyvin ovat omaksuneet ja sitten tottuneet siihen että ostetaan jotain "extraa" sitten kun on sitä rahaa oikeasti sitä ostaa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

lasten ei tarvitse mielestäni tietää/hulehtia raha-asioista. Lapset pitää vaan totuttaa siihen ,että niille välillä sanotaan:Nyt et saa. Eikä siinä sen enempää selityksiä tarvita.

Ei mene aina läpi. Minäkin vaadin selityksiä ja olen opettanut lapsetkin siihen, että asiat pitää voida perustella. Pienten kanssa menee ihan sanelupolitiikka läpi, tiettyyn rajaan saakka, mutta isompien kanssa ei. Tai siis oikeammin, en halua, että menee.

 

[vv]

En kyllä nähnyt oleellisesti eroa sinun ja anoppisi puheissa. Minusta lapselle riittää että sanotaan, että nyt ei osteta, ilman senkummempia selityksiä rahoista. Ennemminkin sanotaan, että nyt ei tarvita uusia lehtiä, kotona on ihan riittävästi ja ostetaan vasta lomalla. Sama juttu hedelmien suhteen, eli ettei nyt tarvita, vaan herkkuja on syöty muutenkin tms. Alle kouluikäisen ei tarvi välittää perheen raha-asioista pätkääkään, eikä alakoululaisenkaan tarvitse kovin kummoisesti tietää perheen varannoista. Rahankäyttöä ja raha-asioita voi opetella muutenkin. Parempi opettaa lapselle, että ostopäätöstä mietitään ensisijaisesti tarpeen kautta, kuin sen mukaan onko siihen varaa.

 

[Mutta]

eiköhän Ap juuri tarkoittanutkin tuota että eivät turhia ostele muutenkaan, mutta että joskus sanoo että ei ole tuohon varaa, oppivatpa rahan arvon ja että perheen isä tekee töitä rahan eteen.

Mutta tuo anoppisi tyyli on kyllä aika syvältä Pitäähän sitä muutenkin selittää asiat lapsille, tai näin meillä ainakin tehdään.

 

[ok]

Sanon ettei ole rahaa, vaikka sitä olisikin.
En kuitenkaan pelästytä lapsia sillä, että raha ei riitä ja joudutaan ongelmiin (tyyliin nyt kohta ollaan katuojassa eikä ruokaa riitä kaikille).

 

[Adelade]

Kyllä meillä sanotaan lapsille että nyt ei just ole rahaa jos jotain tahtovat, jos sitä ei sillä hetkellä ole. Ihan hyvä että oppivat pienestä pitäen ettei raha puussa kasva, ja että joskus joutuu odottamaankin hieman saadakseen sen mitä haluaa.

 

[de]

5-6-vuotiaalle voi hyvin sanoa, että jokin tuote on liian kallis, koska tuon ikäiset osaa jo vähän laskea, niin omalle koha 6-vuotiaani olen alkanut antamaan pientä viikkorahaa, jolla saa joko ostaa jotain tai säästää. pikkulapsi-iän ohittaneiden on hyvä oppia rahan käytön alkeita, mutta tietenkään lapsille ei kuulu huoli siitä että esim. ruoka loppuu.

 

[LisaMarie]

lasten ei tarvitse mielestäni tietää/hulehtia raha-asioista. Lapset pitää vaan totuttaa siihen ,että niille välillä sanotaan:Nyt et saa. Eikä siinä sen enempää selityksiä tarvita.

Ei mene aina läpi. Minäkin vaadin selityksiä ja olen opettanut lapsetkin siihen, että asiat pitää voida perustella. Pienten kanssa menee ihan sanelupolitiikka läpi, tiettyyn rajaan saakka, mutta isompien kanssa ei. Tai siis oikeammin, en halua, että menee.

Ja lisäksi lasten on oikeasti hyvä oppia, että aina ei ole rahaa siihen, mitä haluaa. Meillä 12v jos suunnittelee muuttavansa kotoa kun peruskoulu loppuu ja sisustaa kovin asuntoaan...Kyllä mä palautan aina toisinaan maanpinnalle, että mistä meinaat rahat tehdä!
Jos vastaus on aina vaan "et sa" eikä selitetä että rahalla on osuutta asiaan, lapsella voi olla juurikin se mielikuva, että kun hän muuttaa kotoa hän ostaa kaiken mitä haluaa, kun ei kukaan vo enää sanoa ei...
Sanon siis kaupassakin että kaikkea ei voi saada, koska rahat ei riitä.

 

[Yainaba]

Mä olen sanonut lapsille että rahat on nyt sen verran vähissä ettei voida ostaa....
En sano ettei olisi rahaa koska sitä yleensä aina kuitenkin jonkin verran on.

 

[Ap]

Tarkennan vielä, pikaiseen kirjoitin kun vauva rinnalla syömässä
Eli todellakin meillä ei ostella muutenkaan pahemmin mitään uutta. Joskus saavat lehdet tms, mutta niitäkin ollaan osteltu kirppareilta, kierrätetään ystävien kanssa jne. Isommat lapset ovatkin omaksuneet hyvin sen, että kaikkea ei tarvitse saada, eikä etenkään uutena, ekologisia arvoja jne. Usein siis jos jotain pyytävät, sanotaankin että että tuo on turhaa, minkä he tajuavat itsekin. Ennen eivät pyydelleetkään oikein mitään, mutta eskarin myötä esikoinen tajusi että jollain kavereilla nyt vaan ostellaan uusia leluja ja vaatteita viikottain, ja kokeili sitten tietenkin itsekin pyytää tavaroita.

Mielestäni vaan tuo Anopin touhu ei ole kivaa. Saattaa päivitellä lasten kuullen että voi voi, mitäköhän sitä nyt sitten syö kun ei ole rahaa ruokaan. (Hänellä kellari täynnä juureksia ja pakkanen täynnä ruokaa, mutta on vaan niin perusvalittaja-luonne) En vaan pidä tuollaisesta, etenkin kun hän ei ole mitenkään nälkään kuolemassa.

 

[vv]

lasten ei tarvitse mielestäni tietää/hulehtia raha-asioista. Lapset pitää vaan totuttaa siihen ,että niille välillä sanotaan:Nyt et saa. Eikä siinä sen enempää selityksiä tarvita.

Ei mene aina läpi. Minäkin vaadin selityksiä ja olen opettanut lapsetkin siihen, että asiat pitää voida perustella. Pienten kanssa menee ihan sanelupolitiikka läpi, tiettyyn rajaan saakka, mutta isompien kanssa ei. Tai siis oikeammin, en halua, että menee.

Ja lisäksi lasten on oikeasti hyvä oppia, että aina ei ole rahaa siihen, mitä haluaa. Meillä 12v jos suunnittelee muuttavansa kotoa kun peruskoulu loppuu ja sisustaa kovin asuntoaan...Kyllä mä palautan aina toisinaan maanpinnalle, että mistä meinaat rahat tehdä!
Jos vastaus on aina vaan "et sa" eikä selitetä että rahalla on osuutta asiaan, lapsella voi olla juurikin se mielikuva, että kun hän muuttaa kotoa hän ostaa kaiken mitä haluaa, kun ei kukaan vo enää sanoa ei...
Sanon siis kaupassakin että kaikkea ei voi saada, koska rahat ei riitä.

Jos tää oli tarkoitettu mulle, niin kyllä minustakin pitää lapsen ymmärtää rahan arvo, mutta ei minusta ainoa tapa ole se, että kaupassa kielletään jotain sanomalla etei ole varaa, vaan konkreettisemmilla keinoilla, eli opettamalla lapsen itse käyttämään rahaa, tekemällä ostoksia, säästämällä yms.

 

[vieras]

Meidän 3-vuotias näki jonkun hienon auton ja sanoi että ostetaan meillekin tuommonen. Sanoin että ei meillä ole rahaa tuommoiseen. (naureskellen)
Mentiin mummon luo, niin lapsi sanoi mummulle: - Anna äitille rahaa, kun se on köyhä...

 

[Menni K.]

Mä yleensä kaupassa vaan totean, että joku tuote on kalliimpi kuin toinen, joten kannattaa ottaa se halvempi. Lapset myös tietävät, että jos vettä lotraa tai pitää valoja turhaan, niin äidin ja isin rahat menevät niihin, ja sitten pitää jättää ehkä joku lelu ostamatta.

Jos meillä oikeasti olisi rahahuolia niin en lapsille niistä puhuisi. Meillä lapset ovat tottuneet siihen, että suurin osa vaatteista, leluista ja urheiluvälineistä ostetaan käytettynä, eikä se riipu siitä onko rahaa vai ei. En usko, että lasten elämään se vaikuttaisi mitenkään, vaikka rahapula tulisikin, joten heille ei senkään puolesta tarvitse asiasta puhua.

Anoppisi oli kyllä ajattelematon, kun lasten kuullen tuollaisia puhui.

 

[jassåå]

lasten ei tarvitse mielestäni tietää/hulehtia raha-asioista. Lapset pitää vaan totuttaa siihen ,että niille välillä sanotaan:Nyt et saa. Eikä siinä sen enempää selityksiä tarvita.

Ei mene aina läpi. Minäkin vaadin selityksiä ja olen opettanut lapsetkin siihen, että asiat pitää voida perustella. Pienten kanssa menee ihan sanelupolitiikka läpi, tiettyyn rajaan saakka, mutta isompien kanssa ei. Tai siis oikeammin, en halua, että menee.

Ja lisäksi lasten on oikeasti hyvä oppia, että aina ei ole rahaa siihen, mitä haluaa. Meillä 12v jos suunnittelee muuttavansa kotoa kun peruskoulu loppuu ja sisustaa kovin asuntoaan...Kyllä mä palautan aina toisinaan maanpinnalle, että mistä meinaat rahat tehdä!
Jos vastaus on aina vaan "et sa" eikä selitetä että rahalla on osuutta asiaan, lapsella voi olla juurikin se mielikuva, että kun hän muuttaa kotoa hän ostaa kaiken mitä haluaa, kun ei kukaan vo enää sanoa ei...
Sanon siis kaupassakin että kaikkea ei voi saada, koska rahat ei riitä.

meillä on tehty pienestäpitäen näin: vanhemmilta ei ole kinuttu rahaa, sitä on ansaittu tekemällä askareita kotona(oman huoneen siivoamisesta yms itsestäänselvyyksista ei rahaa tippunut), ei kuitenkaan mitään suuria määriä saatu(max 20e/kk). Vanhemmat ei ikinä ostanu meille leluja tms. muuta ylimääräistä- itse piti ansaitsemistaan rahoista säästää jos jotain halusi. Ja selväksi tehtiin myös ruokakaupassa,että vanhemmat päättää mitä ostetaan, ei lapsi. Joten, meillä kyllä riitti: "Et saa."

 

[Doc]

että tällä kertaa ei tuhlata tuohon, eli säästetään ja ostetaan sitten kun on ylimääräistä. Koskaan ei saa pelotella lapsia sillä tyyliin "kohta kuollaan nälkään ja kämppä menee alta" Lapset ottavat asiat yllätävän vakavasti ja raskaasti.

Tuosta tuli taas mieleen se kurja tilanne jota kerran todistin kaupassa. Suttuisen näköinen nainen jolla oli noin 3 v poika kintuissaan ja kärryissä jotain sekalaista sapuskaa ja mäyräkoira kiljui pojalleen joka olisi halunnut lakupatukan: EI OLE RAHAA. ET SAA!

Olis tehnyt mieli sanoa että jätä yks keppana ostamatta että poika saa lakunsa...

 

[Ap]

Mä olen sanonut lapsille että rahat on nyt sen verran vähissä ettei voida ostaa....
En sano ettei olisi rahaa koska sitä yleensä aina kuitenkin jonkin verran on.

No tätä yritin juurikin saada sanottua, hyvin tiivistetty sinulta
Eli ensimmäinen lause on se mitä minä käytän/ mies käyttää,
toinen on sitten tämä Anoppini tyyli.

 

[Huom]

lasten ei tarvitse mielestäni tietää/hulehtia raha-asioista. Lapset pitää vaan totuttaa siihen ,että niille välillä sanotaan:Nyt et saa. Eikä siinä sen enempää selityksiä tarvita.

Ei mene aina läpi. Minäkin vaadin selityksiä ja olen opettanut lapsetkin siihen, että asiat pitää voida perustella. Pienten kanssa menee ihan sanelupolitiikka läpi, tiettyyn rajaan saakka, mutta isompien kanssa ei. Tai siis oikeammin, en halua, että menee.

Ja lisäksi lasten on oikeasti hyvä oppia, että aina ei ole rahaa siihen, mitä haluaa. Meillä 12v jos suunnittelee muuttavansa kotoa kun peruskoulu loppuu ja sisustaa kovin asuntoaan...Kyllä mä palautan aina toisinaan maanpinnalle, että mistä meinaat rahat tehdä!
Jos vastaus on aina vaan "et sa" eikä selitetä että rahalla on osuutta asiaan, lapsella voi olla juurikin se mielikuva, että kun hän muuttaa kotoa hän ostaa kaiken mitä haluaa, kun ei kukaan vo enää sanoa ei...
Sanon siis kaupassakin että kaikkea ei voi saada, koska rahat ei riitä.

Jos tää oli tarkoitettu mulle, niin kyllä minustakin pitää lapsen ymmärtää rahan arvo, mutta ei minusta ainoa tapa ole se, että kaupassa kielletään jotain sanomalla etei ole varaa, vaan konkreettisemmilla keinoilla, eli opettamalla lapsen itse käyttämään rahaa, tekemällä ostoksia, säästämällä yms.

Ja toisekseen 12 v on hieman eri asia kuin 5 tai 6 v.
Oma 5 v lapsi haluaa omaa rahaa ja opettelee sen käyttöä, mutta toistaiseksi ei ymmärrä eroa kahden euron tai 10 sentin kolikon välillä. Jos näkee jossain hintana 20 euroa niin kuvittelee että voi ostaa sen, kun hänellä on 20 sentin kolikko. Eli aika kevyellä tasolla on tuo rahan käyttö.
Sen sijaan opetan hänelle että tavaraa ei osteta, koska se on a) krääsää ja b) tarpeetonta eikä heräteostoksissa ole muutenkaan järkeä.
Ja että kaikkeen ei ole kenelläkään varaa.

Sen sijaan se, että lapselle kerrotaan että isä on yrittäjä ja toisinaan joudutaan odottamaan että rahaa tulee, on sellaisen yläasteikäisen tietoluokkaa. Ei tuollaista pienelle kannata selittää.

 

[Pesky Pixie]

Mä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi lapsille pitää puhua rahahuolista. Ei mun mielestä jotenkin kuulu lasten maailmaan. Jos lapset pyytää kaupassa jotain, niin saatan sanoa, että tuo on aika kallis tavara, ja tällä kertaa ei osteta sitä. En ikinä sanoisi, että nyt on rahaa vain ruokaan. Ehkä ennemminkin, että tällä kertaa ostetaan vain ruokaa. Meillä lapsille kyllä riittää vastaukseksi, kun sanon, että tällä kertaa ei osteta.

Muoks, tietysti esim. teini-ikäinen alkaa olla jo siinä iässä, että voi paremmin selittää, tuota rahankäyttöä ja budjetointia, kun saat tietyn määrän rahaa, niin sitten pitää osata jakaa raha oikealla tavalla että se riittää, mutta 5- ja 6-vuotiaille ei ne asiat mielestäni kuulu.