T
TYLSÄÄÄ!
Vieras
Ongelmani on: meillä mieheni on muuttunut jotenkin superisäksi, jota ei kiinnosta kuin lasten kanssa puuhailu ja lasten asiat. Siis onhan se hemmetin hieno homma, mutta vaimo eli minä on saanut jäädä kyllä aika syrjään... Olemme puhuneet asiasta, mutta silti mitään ei tapahdu.
Mies on aina iltaisin väsynyt, kun on telminyt lasten kanssa tai siivonnut (enemmän kuin minä!!) tai muuten vain. Meillä ei ole vipinää vällyissä näkynyt tai tuntunut aikoihin. Miestä ei vaan kiinnosta, ja se on periaatteessa ihan jees, koska tää himoisukki ei ihan kauheasti kiinnosta muakaan... Hänestä on tullut ihan vässykkä!! Ennen oli sentään tulisuutta ihan toisella tavalla. Meillä on kaksi lasta, ja heti ekan jälkeen alkoi sellainen ihme siveellisyys. Mä olen pyhä äiti, jota kutsutaan äidiksi miehenkin suusta, eikä mun omaa nimeä kuule enää koskaan.
Joskus aiemmin mieheni välillä yllätti minua romanttisesti, nyt lapset saavat kaikki yllätykset, hupipuistoreissut, eläintarhat sun muut. Mies menee aikaisin nukkumaan, joten yhteistä ilta-aikaakin on vähän. Toki tykkään, että perheen kanssa yhdessä puuhataan, mutta kaipaan myös kahden keskistä, intiimiä ja muuten läheistä aikaa, edes joskus.
Tunnen itseni pahaksi ihmiseksi, kun mies on oikea unelmaisä, ja minä valitan... Mutta kun on tylsäää! Ja haluaisin tuntea itseni naiseksi... En haluaisi ottaa sitä jo hiljalleen lähes itsestään selvää askelta...
Mies on aina iltaisin väsynyt, kun on telminyt lasten kanssa tai siivonnut (enemmän kuin minä!!) tai muuten vain. Meillä ei ole vipinää vällyissä näkynyt tai tuntunut aikoihin. Miestä ei vaan kiinnosta, ja se on periaatteessa ihan jees, koska tää himoisukki ei ihan kauheasti kiinnosta muakaan... Hänestä on tullut ihan vässykkä!! Ennen oli sentään tulisuutta ihan toisella tavalla. Meillä on kaksi lasta, ja heti ekan jälkeen alkoi sellainen ihme siveellisyys. Mä olen pyhä äiti, jota kutsutaan äidiksi miehenkin suusta, eikä mun omaa nimeä kuule enää koskaan.
Joskus aiemmin mieheni välillä yllätti minua romanttisesti, nyt lapset saavat kaikki yllätykset, hupipuistoreissut, eläintarhat sun muut. Mies menee aikaisin nukkumaan, joten yhteistä ilta-aikaakin on vähän. Toki tykkään, että perheen kanssa yhdessä puuhataan, mutta kaipaan myös kahden keskistä, intiimiä ja muuten läheistä aikaa, edes joskus.
Tunnen itseni pahaksi ihmiseksi, kun mies on oikea unelmaisä, ja minä valitan... Mutta kun on tylsäää! Ja haluaisin tuntea itseni naiseksi... En haluaisi ottaa sitä jo hiljalleen lähes itsestään selvää askelta...