Kuinka tiukasti komennatte uhmaikäistä?

[toimii meillä]

Meillä ei ainakaan saa sohvalla hyppiä, ei todellakaan. Siitä voi pudota niin että menee pää halki, ei paljon auta seuraavalla kerralla varovaisuus. Eikä paljon lohduta sekään että osaa seuraavalla kerralla olla varovaisempi, jos on jo tullut hampaat huulesta läpi. Täällä pompitaan sitten ulkona taikka trampoliinilla jossa siinäkin on muutes turvaverkko ympärillä. Sisälläkään ei mielin määrin juosta ja pompita, koska tilaa on vähän, loukkaantumisen riski suuri ja asumme kerrostalossa joten alakerran naapurin huomioiminen on hyvätapaista. Jos haluaa riehua mennään pihalle, jossa saa vapaasti juosta ja pomppia.

Toisekseen meidän sohvat eikä sängytkään kestä mitään pomppimista. Kyllä niistä menee ennen pitkää jousitukset tai säleet rikki jos niillä saisi pomppia. Ja helppoa se nyt vielä yhden kanssa on, mutta mitäs sitten kun niitä mukuloita on kolme ja kaikki haluaisi pomppia sohvalla? Otetaan vuorot? Noh, kukin perhe tavallaan.

 

[kysynpä vaan]

Minkä ikäinen ap mahtaa itse olla? Vaikutat aika teiniltä kielenkäyttösi ja kirjoitustyylin vuoksi. Millainen vanhempi miettii pienestä lapsestään että vittuileeko se?!

 

[vieras...]

Suuttuminen on inhimillistä ja kuuluu elämään, mutta se ei ole kasvattamista. Eli suuttuneena ärjyminen ei ole tehokkaammin komentamista, eikä kanna pitkälle. Volyymin sijaan fyysinen ohjaaminen, korvaavan/oikean toiminnan tarjoaminen tilalle ja perustelu, ja tarvittaessa ENNEN KUIN PINNASI PALAA väkisin tekeminen, esim. siinä vaipan vaihdossa. Se miten nopeasti riippuu tilanteesta ja omasta kärsivällisyydestä, mutta väkisin tekemiseen pitää siirtyä ennen kuin suutut, rauhallisesti ja määrätietoisesti, samalla lempeästi perustellen jos lapsi vaan pystyy kuuntelemaan (kunnon itkupotkuraivarin aikana on turha selitellä).

Se raivostuttava röhönauru joka seuraa aikuisen suuttumusta on yleensä lapsen tahaton yritys saada aikuinen hyvälle tuulelle. Se siis ei ole vahingoniloista vaikka kuulostaakin siltä, vaan se on säikähtäneen lapsen tiedostamaton reaktio jonka tavoite on lievittää aikuisen suuttumusta - yleensä vaan toimii päin vastoin.

 

[Irski]

no kai sitä saa täällä vähä avautua, ja lue kaikki tekstit mitä oon jälkeenpäin kirjottanu, eli kyllä minä järjellä aattelen ettei se mitään vittuile, joskus vaan niin väsynyt päivän jälkeen, ettei jaksa siistiä "suutaan" ja eiköhän kaikki jaksa oikolukea mun ei-niin-kieliopillisesti-oikeen- kirjotettua tekstiä! mä en sentään tee yhdys sana vir-heitä (kai??)

Minkä ikäinen ap mahtaa itse olla? Vaikutat aika teiniltä kielenkäyttösi ja kirjoitustyylin vuoksi. Millainen vanhempi miettii pienestä lapsestään että vittuileeko se?!

 

[Irski]

niin ja siis edelleen, meillä on sohva sillee, että se ei ole kiinni seinässä, niin siitä voi helposti tippua. joo, pitää tehdä tuo, että ohjaa muualle pomppimaan mulla vaan sekin vika korvien välissä, että mietin liian pitkälle kasvatusasioita, esim. mitäs sitte jos se aina vaan 5v pomppii, miten sen saa sitte lopettamaan? ja kun vauva tulossa taloon lokakuussa, ni mietin kaikkea ihan tyhmää, mm. sitten on pakko kieltää pomppimasta jo sängylläkin, jos vauva on siinä, sitten tyttö purkaa kiukun vauvaan ym ehkä teen elämästäni liian vaikeaa?