M
mib
Vieras
Meillä siis se tilanne, ettei teiniä kiinnosta lähteä "maalle" isänsä luokse. Poikakaverikin tekee sen ettei tyttöä kiinnosta lähteä yhtään minnekään. Eikä 16-vuotiasta voi oikein pakottaakaan?
Kuitenkin samaan aikaan kun kieltäytyy lähtemästä isänsä luokse, loukkaantuu siitä ettei hänelle enää pidetä omaa huonetta. Isällä siis uuden kumppanin kanssa lapsia ja ymmärrän kyllä ettei ole järkevää pitää tyhjänä huonetta vanhinta lasta varten joka on yökylässä ehkä pari kertaa vuodessa ja huoneelle on tarpeellisempaakin käyttöä.. tekisin itse ihan samalla tavalla vastaavassa tilanteessa. Mutta silti tyttö loukkaantuu tästä ja on kehitellyt tästä tekosyyn ettei mene isälleen, vaikka pohjimmiltaan alunperin on siis itse kieltäytynyt lähtemästä kavereiden ym. takia ja tämän vuoksi huone otettu muuhun käyttöön.
Mutta mitenkähän käy isän ja tyttären välien, kun näkevät noinkin vähän? Onko kokemusta kenelläkään vastaavasta tilanteesta, lähentyivätkö myöhemmin uudestaan?
Kuitenkin samaan aikaan kun kieltäytyy lähtemästä isänsä luokse, loukkaantuu siitä ettei hänelle enää pidetä omaa huonetta. Isällä siis uuden kumppanin kanssa lapsia ja ymmärrän kyllä ettei ole järkevää pitää tyhjänä huonetta vanhinta lasta varten joka on yökylässä ehkä pari kertaa vuodessa ja huoneelle on tarpeellisempaakin käyttöä.. tekisin itse ihan samalla tavalla vastaavassa tilanteessa. Mutta silti tyttö loukkaantuu tästä ja on kehitellyt tästä tekosyyn ettei mene isälleen, vaikka pohjimmiltaan alunperin on siis itse kieltäytynyt lähtemästä kavereiden ym. takia ja tämän vuoksi huone otettu muuhun käyttöön.
Mutta mitenkähän käy isän ja tyttären välien, kun näkevät noinkin vähän? Onko kokemusta kenelläkään vastaavasta tilanteesta, lähentyivätkö myöhemmin uudestaan?