Kuinka usein käytte miehenne kanssa lomalla kahdenkesken?

[äskeinen]

meillä ei ole ollut sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa kolmeen ja puoleen vuoteen eikä varmaan tule olemaan seuraavaan viiteen vuoteen. Syynä tukiverkostojen täydellinen puuttuminen eli ei ole ketään kuka lasta hoitaisi, ei isovanhempia, kummeja tai sukulaisia/ystäviä.

Toivon mukaan sitten joskus kun lapset teini-ikäisiä tms. niin voidaan käydä edes jossain kahdestaan syömässä

miten mä en jotenkaan usko...kyllä nyt jokaisella on joku ystävä, tuttava, naapuri, joka pystyy katsomaan lapsia ees sen 1-2h et kävisitte ees yhdessä syömässä.

kaikilla ei ihan tosiaan ole! Lapsuuden ja nuoruuden ystävät ovat vanhalla kotipaikkakunnalla josta joudun asumaan muutaman sadan kilometrin päässä turvallisuuseikkojen takia (eli kaukana omista vanhemmistani). Uudelta paikkakunnalta ei aikuisena niin vaan kavereita löydy...

 

[jei]

meillä ei ole ollut sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa kolmeen ja puoleen vuoteen eikä varmaan tule olemaan seuraavaan viiteen vuoteen. Syynä tukiverkostojen täydellinen puuttuminen eli ei ole ketään kuka lasta hoitaisi, ei isovanhempia, kummeja tai sukulaisia/ystäviä.

Toivon mukaan sitten joskus kun lapset teini-ikäisiä tms. niin voidaan käydä edes jossain kahdestaan syömässä

Missä ne mummot, kummit ja ystävät on?

noh, toiseen mummolaan on välit poikki turvallisuussyitä (luonnehäiriöinen väkivaltainen isä, uhkaillut lapsia, pahoinpidellyt minua) ja toisia isovanhempia ei kiinnosta, ei vaikka on miten yritetty maanitella. Kaikilla ei myöskään ole kummeja tai sisaruksia tai ystäviä.

Aina kun kerron tukiverkottomuudesta, saan osakseni ihme syyllistämistä ja jotenkin ajatellaan että mitä oikein olen tehnyt että tilanne on tällainen. Itse en koe olevani syyllinen tilanteeseen, en voi sille mitään että olen syntynyt väkivaltaiseen onnettomaan perheeseen tai että appivanhempia ei kiinnosta elämämme. Ystäviäkään ei noin vain voi postimyynnistä tilata...

Mutta lastenvahteja saa usein esim sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen seiniltä. Siellä monet lähihoitajaopiskelijat hakevat keikkahommaa. Ja onhan MLL:n toiminta myös vaihtoehto.

jep, tarkoitus on varmaan alkaa etsiä hoitoapua heti kun nuorempi lapsi vähän kasvaa eli ei ole enää ihan vauvanen.
Raskasta on kyllä ilman tukiverkkoja, ja käy parisuhteen päälle kovasti, mutta ei pidä turhia vinkua sillä asia oli kuitenkin jo tiedossa lasta hankkiessa.

no jos noin on oikeesti ni lapset ajoissa nukkumaan ja kynttilä illallinen omaan keittiöön. toivottavasti saisitte jonkun ystävän/tuttavan joka voisi välillä katsoa lapsia, ehkäpä sitten kun pienin on tosiaan vähän isompi. Kaikkea hyvää teille haluan toivottaa!!

 

[v]

No en kyllä 2kk vauvaa jättäisi vielä kahdeksi päiväksi hoitoon, yhdeksi max.

 

[vieras]

Kyllä mekin yleensä nuo reissut on tehty koko perheen voimin mut nyt vaan tuntuu että tarvittais kipeästi sitä kahdenkeskeistä aikaa ihan kunnolla. Toki tuo vauvan ikä mietityttää, mutta toisaalta varmasti pärjäisi mummulassa missä on muitakin hoitajia. Ikävähän tietty olis suunnaton mutta arki varmati maistuis taas paljon paremmalta ?

Tosi ikävää kuulla ettei kaikilla tosiaan ole tällaista tukiverkostoa jolta pyytää lastenhoito ym apua. Itse olen tähän jo niin tottunut että sitä pitää jo melkein itsestäänselvyytenä, ikävä kyllä...

Mä en kyllä pystyis nauttimaan hetkeäkään, kun jo tunnin parin poissaolo on melkein liikaa vauvan luota itselleni. No, mä imetän, että tilanne eri. ( Eikä ole tosiaankaan muuten ensimmäinen lapsi .) Mietin, että olenko vähän liiankin kiinni sitten lapsissa, mutta musta se yksi yö per ikävuosi on aika hyvä ja toiminut meillä (vaikka 5 ja 8-vuotiaat ei ole olleetkaan paria yötä pidempään meistä erossa).

 

[poikia3]

Yhteisten lasten aikana ei olla oltu ikinä kahden lomalla, elikkä viimeksi kahdestan reissussa ollaan oltu 8,5 vuottaa sitten.

 

[FANG-ANN-75]

Noin pientä en ikimaailmassa jättäis! Yhdessä kaksi laivalla käyty tän melkein 8v aikana hmm, 2 kertaa? Ei ole rahaa matkata ja jos ois, mentäis lasten kanssa mielummin. Tai no, mies haluaisi mun kans kahden esim just taas miniristeilylle joskus mutta mä haluan lapset mukaan

 

[mömmö]

Poika oli 8kk, kun jätimme hänet eka kerran mummolaan pariksi tunniksi. Meillä myöskään tukiverkkoa ei ole lähellä vaan lähin on 450km:n päässä. Toisaalta tiedostimme asian jo, kun edes ajattelimme lasta, että lapsen hoitoon jättäminen ja kahdenkeskisen ajan viettäminen ei käy noin vain. Emmekä kyllä olisi edes raaskineet jättää lasta tunneiksi jopa päiviksi "hoitoon", oli sitten miten tuttu ja mukava hoitaja kyseessä. Ja eikös joissain kehitys -jutuissa ole tutkittu, että pienen vauvan voi jättää "hoitoon" tunti/ikäkuukausi eli 2 kk vauva voisi olla hoidossa 2 tuntia/vrk. Vaikka itsestä se vauva tuntuu viihtyvän ja tyytyvän kenen hoitoon tahansa, niin kyllä se eniten omaa vanhempaansa tarvitsee!