Alkuperäinen kirjoittaja Yksipuolinen rakkausko?:
Kuinka voin unohtaa miehen, joka jätti minut ja tiedän,että hän ei välitä minusta pätkääkään ja tiedän myös sen, että hän on löytänyt uuden au-äidin itselleen. Mies on ollut törkeä minua kohtaan,mutta silti joka ainut päivä kaipaan häntä ja odotan, että hän tulisi tai edes soittaisi. Haluan ja en halua päästä hänestä eroon. Välillä vihastun ja poistan numeron kännyksätä ja parin minuutin päästä laitan sen takaisin.
Minä olen tähän asiaan jäävi neuvomaan. Kirjoittelen joka päivä Elleissä elämäni miehestä, joka jätti minut kuin nallin (vai nalleko se oli) kalliolle.
Muistoja ei voi deletoida edes lobotomialla. Niiden kanssa vain pitää oppia elämään päivä kerrallaan.
Anna numeron olla kännykässä. Suotta sitä jatkuvasti olet pois rakkaamassa.
Laita kännykkään muistutus tyyliin "muista ikävöidä exää." Kun kone on piipannut muutamana päivänä, sinulle tapahtuu psykolgian lukion oppikirjan mukainen Pavlovin koiran reaktio. Kun kännykkä soi, sylkirauhasesi alkavat erittää sylkeä.
Kuten huomaat, olen keittiöpsykologi. Moni ammattikallonkutistaja varmasti tipahti nettituoliltaan, kun luki tuon virkeen.
Eihän kännykän tarkoitus ole herättää ruokahalua vaan muistuttaa tärkeästä tapahtumasta. Koiralla kilinä meinaa sitä, että kohta koira saa hallin herkkua.
Masentuneelle on turha neuvoa ottamaan asia huumorilla tai hommaamaan uutta elämää. Se lääke ei aina tepsi.
Mutta mitä vikaa vanhassa elämässä on. Uusimmassa Hyvä Terveys lehdessä oli hyvä artikkeli uusiosinkkudesta. Lehdessä haastateltu nainen ihmetteli miksi hän ei hommannut avioeroa aiemmin. Niin mukavaa se elämä eron jälkeen on ollut.
Nainen käy kolmen lapsensa kanssa kerran kuukaudessa kylässä exän luona.
Uusi nainenkin on kuulema mukava ihminen.
Tervepäisten ihmisten tarina. Luin tuon jutun ko. lehdestä ja muuta en siitä lehdestä sitten lukenutkaan. Sellaista se elämä on. Ota se mitä haluat ja jätä loput.
