Toggle sidebar

Kuka muka oikeasti jaksaa maata sairaalassa

Vastaa
Huvittaa ku yleensä kaikki kommentoi tämmöstä asiaa niin, et saa rauhassa tutustua vauvaan :laugh: Ei sitä vauvaa mihinkään pois viedä, niin kerkee sitä tutustumaan kotonakin :D Ja suurin osa vastasyntyneistä nukkuu melkein kokoajan, niin tutustu siinä sitten.
 
Ei kai se ole oma valinta? Se makaaminen? Kyllä mut on ainakin "pakotettu" olemaan pitkään sairaalassa vauvan voinnin takia. Ok, olisin tietysti voinut lähteä ja jättää vauvan sinne, mutta ei se ole todellinen vaihtoehto, koska matkaa kuitenkin on ihan kiitettävästi (eikä vauvaa pääsis katsomaan varmastikaan joka päivä ).
 
Heti pois vaan sieltä sairaalasta ennenkun ne iäkkäämmät kätilöt hyökkää kimppuun niiden imetyspäiväkirjojensa kanssa. Ihan pöhkö' touhua, ekalla kerralla ei millään annettu lisämaitoa ja rinnat verestävät kun yritän vauvaa syöttää, no sit mulle tiuskastiin kun rintani näytin että "kai sitä lisämaitoa on sitten annettava". Sit viime kerralla kun olin valmistautunut siihen että maitoa siellä ei saa, niin kätilöt kolmen tunnin välein siinä ovella kyselemässä et tarviiko joku lisämaitoa??? Mitähän tällä kerralla??? Mulla maito nousee vasta kotona ja siinä myös yksi syy miksi haluan sieltä synnäriltä mahd. pian pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mimmukka76:
Heti pois vaan sieltä sairaalasta ennenkun ne iäkkäämmät kätilöt hyökkää kimppuun niiden imetyspäiväkirjojensa kanssa. Ihan pöhkö' touhua, ekalla kerralla ei millään annettu lisämaitoa ja rinnat verestävät kun yritän vauvaa syöttää, no sit mulle tiuskastiin kun rintani näytin että "kai sitä lisämaitoa on sitten annettava". Sit viime kerralla kun olin valmistautunut siihen että maitoa siellä ei saa, niin kätilöt kolmen tunnin välein siinä ovella kyselemässä et tarviiko joku lisämaitoa??? Mitähän tällä kerralla??? Mulla maito nousee vasta kotona ja siinä myös yksi syy miksi haluan sieltä synnäriltä mahd. pian pois.
Click to expand...
No voi...huono kokemus sulla sitten.

 
Kyllä minäkin jaksaisin maata sairaalassa vaikka kuinka kauan, jos ei olisi mitään paineita ja syyllisyydentunnetta. Sairaalassa tuntui koko ajan, että piti koko ajan tehdä jotain, mennä pesuille, hakea ruokaa, käydä pumppaamassa maitoa, jutella kätilöiden ja lastenhoitajien kanssa jne. Sitten taas toisaalta miettii, miten kotona odottaa vanhempi sisarus ja kasa pyykkiä ja saakohan se mieskään tehtyä mitään ruokaa.
 
Ihmiset ovat erilaisia. Parikin ystävääni viihtyvät oikein hyvin sairaalassa synnytysten jälkeen ja ihmettelevät kovasti sitä, kun minä en viihdy ollenkaan. Itsekin olen sairaanhoitaja, tosin nyt vaihtamassa alaa.

Esikoisen ja keskimmäisen kohdalla olin sairaalassa 2vrk, kuopuksen synnytin polikliinisesti ja kotiuduimme vauvan kanssa siis 6h kuluttua synnytyksestä. Luonnollisesti olisin toki sairaalaan jäänyt, jos siihen vähänkin olisi ollut tarvetta vauvan tai itseni takia.
 
Joo ei se mitään herkkua ole maata sairaalassa mutta jotkut tykkäävät kun on täys ylläpito :D Jouduin itse olemaan 6vrk sairaalassa kun vauva oli bilihoidossa. Mulla oli vointi ihan ok mutta ei ne päästäny mua kotiin kun vasta seitsemäntenä vuorokautena käymään "lomalla". Silloin oli juhannus. maltoin olla kolmisen tuntia kotona ja sitten oli ihan hirmuinen pakko päästä takas. Sairaalan kamppeet uudestaan päälle ja pääsi syöttämään vauvaa.
Mutta täytyy myöntää että kyllä mulle pieni kammo jäi. 6vrk makasin siellä huoneessa yksin ja vauva kävi vain syömässä mun luona ja sit takasn valohoitoon. Tuli siellä huoneessa muutamat itkut itkettyä kun näki miten muut äidit pääsivät kotiin muutaman päivän päästä ja aina minä vain jäin...
 
Sairaalassa olo on niin tylsää, etten miekään tajua, miten siellä jaksaa olla joku monta päivää. Esikoisen syntymän jälkeen pyysin päästä kotiin 1½vrk synnytyksen jälkeen, kun poitsu jäi jokatapauksessa keskolaan.
Lapsettomuushoitojen yhteydessä olin hyperstimulaation takia 2 yötä sairaalassa ja meinasin kuolla tylsyyteen |O Sillon en saanu edes liikkua oikein mihinkään, kun vaan vessaan. Ruoka tuotiin huoneeseen.
Nukun lisäksi sairaalassa tosi huonosti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
päivätolkulla laiskottelemassa, esim synnytyksen jälkeen? :o Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, ko joku sielä kirjotti että mikä kiire kotia synnytyksen jälkeen, eikö ole mukava maata jouten sairaalassa, kotitöitä ehtii tehä kyllä jne...

Mie nyt en muutenkaan ole mikkään sairaalafani, kammoan niitä laitoksia yli kaiken, enkä kyllä sen enempää kykene laiskotteluunkaan... Mut vaikka mulla ois kymmenen pilttiä kotona oottamassa ja koko huushollin hoito, mie en synnytyksenkään jälkeen suostuis jäämään sairaalaan yhtään pitempään mitä pakko. Minusta on kiva olla kotona, kivempi entä sairaalassa, vaikka sitä ei sitte saiskaan levätä. Sairaalassa useimmiten vielä saa nukkua samassa huoneessa jonku muun kans, ja sen jonku muun mahollisesti yötä myöten kitisevän nyytin kans... :kieh:

Ja ko mulla on tässä lähiaikoinaki ollu pitempiä sairaalassa oloja, eka päivä on menny kyllä mut toisena päivänä olen jo hyppiny seinille, kolmantena suunnitellu ikkunasta hyppäämistä ja neljäntenä alistunu kohtalooni ja masentunu :D
Click to expand...

Mulla oli ainakin kiire kotiin. Jos siellä saisi olla yksin omassa huoneessa ja perhe mukana, niin mikäs siinä. Mutta kun on 3 samassa huoneessa ja vierailuaika on päivässä 2*1,5h, niin on aika yksinäistä. Varsinkin kun muut huoneen äidit sukuineen eivät välttämättä kunnioita noita vierailuaikoja!!!
 
Mie oon niin raato synnytyksen jälkeen etten pysty istumaan tai kävelemään 5 metriä pitempään kerrallaan että mukavampi sairaalassa olla täyshoidossa kuin kotona kolmea lasta ja kotitöitä hoitamassa.
 
Minusta jalkaleikkauksen jälkeen sairaalassa oli ihan mukavaa :) Siellä tosiaan oli ihan täyspalvelu (toisin kuin synnyttäneiden osastolla), tuntui ihanalta kun tultiin kysymään otanko kahvia ja haluanko pullaa sen kanssa. Mikäs siinä oli makoillessa ja telkkaria katsellessa, juttuseurakin oli ihan hyvää. Osansa viihtyvyyteen toi tietenkin hyvät kipulääkkeet :D

Kotona ei lepääminen sitten ollutkaan niin helppoa, kun on kolme alle kouluikäistä kiipeilemässä päällä. Ja huono omatunto lepäämisestä kun näkee että toinen joutuu tekemään aivan kaiken.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mikä siinä makaamisessa on niin kamalaa? Minä ainakin voisin nukkua/makoilla monta päivää putkeen, jos ei olisi mitään huolia?
Click to expand...

Se, että se on tylsää. Turhauttavaa. Mie oon ihmisenä sellanen että tarvin tekemistä, jatkuvasti. Haluan olla ja mennä miten mieli tekkee ympäriinsä ja SIIVOTA :laugh: Tai vaikka lähteä lenkille, tai leipoa, tai jotaki. Se sairaalassa olo ko on sitä että sinun aluetta sielä on se sänky ja se pöytähäkkyrä ja kaappi jossa sinun vaatteet on. Muut paikat on yhteistä aluetta, kaikkien käytössä ja on semmonen vieras olo koko ajan.

Se kyllä, että yhessä vaiheessa ko olin toista viikkoa sairaalassa, alko se minun huonekki näyttää kotoisammalta, mulla oli koko ajan oma huone. Oli vilttiä, tyynyjä, kortteja ja kukkia ja piirustuksia lapsukaisilta, läppäri, radio, telkkari jne... Sillon viihyin vähän paremmin. Varsinki, ko ei ollu huonekaveria. Oli oma rauha eikä tarvinnu varoa että astelee tuntemattoman tyypin varpaille vahingossa tai on häiriöksi.
 
Esikoisen syntymän jälkeen sairaalassaolo oli epämukavaa. En syönyt enkä nukkunut. Nyt toista kun menen "tekemään" niin osaan ehkä erilailla suhtautua valmiiseen ruokaan ja mahdollisuuteen nukkua pienen vauvan kanssa.
Ei se itse ruoka niin hyvää ole mutta meillä ainakin sai syödä keittiöstä hedelmiä, jogurtteja ym mielensä mukaan.
Ensi kerralla ei sairaalamaksu mene hukkaan, siitä pidän huolen :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa