Kuka oikeasti pystyy nauttimaan?

[kaamos (kaaos)]

Niin kysymys kuuluu: Kuka oikeasti pystyy nauttimaan joulusta kahden vilkkaan taaperon kanssa..? Ei hetken rauhaa ainakaan meillä. Silloin kun nukkuvat päiväunet, niin on hetki rauhaa. Mutta nekin nukkuvat yleensä eri aikaan.

Koko ajan sotkemista, juoksemista lasten perässä, siivoamista, eikä siivota pysty edes kunnolla kun ovat valveilla. Yhtä tyhjän kanssa. Talo koko ajan hujan hajan.

Aikaisemmin en ole tänne mitään kirjoittanut, joten en ns. palstaile. Joskus käyn lukemassa jotain juttuja, mutta harvoin. Joten en istu täällä vain kirjoittelemassa, vaan oikeasti elämä on yhtä hulabaloota lasten kanssa, josta ei ole aikaa juurikaan istuskella koneella.

Nyt siis pitäisi joulua yrittää vähän laittaa. Itse en ottaisi stressiä niin paljon, mutta mieheni on raivona kun paikat eivät ole tip top. Vaikka itse joudun nykyään kaiken tekemään lastenhoidosta lähtien, koska kuulemma minä täällä sotken vain lasten lisäksi.

Tämmöinen sekava valitusvirsi näin joulun alla...

 

[Criminal Mind]

Miä en näe sun tilanteessa muuta ongelma kuin turhasta raivoavan miehen käske sen siivota ja rentoudu muksujen kanssa. Menee joku vuosi kii ei ne enää edes tahdo joukua teidän kalkkisten kanssa

 

[Ken guru]

Pienten kanssa pitää vaan opetella elämään vähän rennommin. Sun miehesi siis .

 

["JJJ"]

Pienten kanssa pitää vaan opetella elämään vähän rennommin. Sun miehesi siis .

Peesi

Meillä kolme mukulaa, vanhin sen 3 vuotta, joten on itselläkin jonkinmoinen käsitys siitä sekasorrosta, mutta itse asennoidun jouluun niin, että se on lasten juhla. Oman jouluiloni aion (tänäkin) vuonna saada lasten riemusta Illalla voin suurimmat sotkut raivata (jos jaksan) ja vietän "aikuisten aikaa" kynttilän valossa (silloin ei kaikki epäkohdat niin pistä silmään) hehkuviiniä lasillisen nauttien.

Ap käskee nyt miehensä joko lakata sen nalkuttamisen tai alottaa siivoamisen, ei se joulu ole millään (aikuisten) mittakaavalla "täydellinen" yhdessäkään perheessä jossa on pieniä lapsia

Hauskaa joulua kaikille!

 

[kyrnie]

sanoppas sille miehelles että tuollainen peli ei vetele ja on sikamaista teettää kaikki naisella, lapsenhoidot ja kotityöt. meillä ei vetelis mutta onneks mies tekee osansa. sellasta se on pienten penskojen kanssa.

 

[kaamos (kaaos)]

Kiitos.. Olen oikeasti niin väsynyt tähän, kun mikään ei riitä. Eikä minkään sortin ymmärrystä lapsia kohtaan. Eikä minuakaan kohtaan. Haluaisin, että lapset pystyisivät nauttimaan joulusta. Koristamaan kuusta ym. lahjojen saantia. Mutta nyt tuntuu kaikki energia tosiaan menevän meidän kahden aikuisen riitelyyn ja en halua, että lasten joulu menee sen vuoksi pilalle. Siksipä suutuspäissäni pistin ukkokultani lähdölle. Sanoin, että en siedä kattoa häntä enää nukkumassa sohvan nurkassa ja valittamassa mulle, että parempi kun lähtee NYT. Ennenkuin vihastun totaalisesti, ettei tapahdu mitään vakavampaa. Nyt olen itsekseni lasten kanssa kotona. Jotain kotitöitä olen yrittänyt tehdä tässä sen jälkeen kun mies lähti. Silti paikat hujan hajan, mutta ehkä tässä sen verran, että illemmalla kannettais kuusi sisään ja päästäisiin yhdessä lasten kanssa sitä koristamaan. Hän lähti parin sadan km päähän sukulaisilleen. Aivan sama. Saa selittää syyksi mitä saa. Mä oon niin väsyny tähän. Paljon helpompi olla lasten kanssa yksikseni, kuin että se yksi on täällä kotona ja kun oletan, että hänkin osallistuisi jotenkin arjen pyörittämiseen. ja kun niin ei tapahdu, tulen vain turhaan vihaiseksi.

 

[kaamos (kaaos)]

Joo siis olen raivonnut ja pyydellyt häntä osallistumaan kotitöihin ja välillä hän jopa niin tekeekin. Satunnaisesti. Mutta minä olen silti aina se laiskapaska ja huono äiti. Vaikeinta tässä on tällähetkellä sekin, että olen raskaana ja olen senkin vuoksi väsynyt ja huono-olo vaivaa koko ajan. Käytän kuitenkin hänen mielestään sitä tekosyynä. Aikaisempien raskauksien aikana hän on auttanut ja tukenut sentään jonkin verran. Ei se mitään. Olen niin väsynyt tähän, että olen valmis lähtemään omilleni lasten kanssa, vaikka tiedän, että se on rankkaa, kun on kaksi pientä lasta ja vielä olisi kolmas tulossa. Tiedän, paskaan jamaan olen elämäni saanut. Älkää kuitenkaan syytelkö kiitos, kun päivääkään ette ole minun saappaissani astellut. Tämä auttaa että voin kirjoittaa, ketään läheistä ei ole jolle voisin puhua. Ketään tuttua/tukiverkostoa ei ole tälläpaikkakunnalla eikä lähellä. Ainoat ketkä tunnen ovat naapurit.

 

[sdq]

Meidän joulu menee siinä et mä katon taaperon perään ja mies teki joulusiivouksen ja laittaa ruuat Pääsen ihanan helpolla <3

 

["jep"]

Tiedätkö, voin jossain määrin samastua tuohon. Oma mieheni kyllä osallistuu kotitöihin, mutta joskus tuntuu, että pilaa fiilistä valittamalla mielestäni turhista asioista.

Itse olen huomannut sen (kantapään kautta), että itse tilanteessa asiasta saa aikaan vuosisadan perheriidan, minulla on taipumus polttaa tosi pahasti päreeni, jos tullaan jotain negatiivista sanomaan, kun olen itse hyvällä fiiliksellä tekemässä jotain, ja saanut lapset johonkin järkevään hommaan. Parhaiten on toiminut, kun olen rauhallisessa tilanteessa kahden kesken puhunut asiasta ja sanonut, että pidän hyvää fiilistä tärkeämpänä kuin kaikesta niuhottamista, enkä pidä siitä, että minulle valitetaan, kun teen asioita omalla tavallani. Yleensäkin "tilanne päällä" keskustelemisesta ei mene kuin hermot, varsinkin jos lapset vielä pyörivät jaloissa.

Saisitteko ajan kanssa sovittua sellaisen säännön, että jostain merkkisanasta toinen, jonka hermon toinen huomaa liiaksi kiristyvän, lähtee hetkeksi omalle ajalle tekemään jotain mukavaa? Eikä väitä vastaan? Saman siis pätiessä molempiin. Asioista kannattaa puhua sitten rauhassa, kun lapset nukkuvat tms., ja pystytään ottamaan asiat asioina.

 

["JJJ"]

Joo siis olen raivonnut ja pyydellyt häntä osallistumaan kotitöihin ja välillä hän jopa niin tekeekin. Satunnaisesti. Mutta minä olen silti aina se laiskapaska ja huono äiti. Vaikeinta tässä on tällähetkellä sekin, että olen raskaana ja olen senkin vuoksi väsynyt ja huono-olo vaivaa koko ajan. Käytän kuitenkin hänen mielestään sitä tekosyynä. Aikaisempien raskauksien aikana hän on auttanut ja tukenut sentään jonkin verran. Ei se mitään. Olen niin väsynyt tähän, että olen valmis lähtemään omilleni lasten kanssa, vaikka tiedän, että se on rankkaa, kun on kaksi pientä lasta ja vielä olisi kolmas tulossa. Tiedän, paskaan jamaan olen elämäni saanut. Älkää kuitenkaan syytelkö kiitos, kun päivääkään ette ole minun saappaissani astellut. Tämä auttaa että voin kirjoittaa, ketään läheistä ei ole jolle voisin puhua. Ketään tuttua/tukiverkostoa ei ole tälläpaikkakunnalla eikä lähellä. Ainoat ketkä tunnen ovat naapurit.

Kolmas tulossa? No, tuo jo selittää jotain Meillä oli aivan järkyttävä kaaos hetkittäin kun kolmatta odotin ja nämä kaksi edellistä tonttua jaksoivat niiin paljon äitiä paremmin, olin todella väsynyt koko raskausajan.... Sinuna antaisin itselleni nyt vähän armoa, raskausaikana kun se väsymys ei mene ohi vaikka hetkeksi sohvalle istuisit ja jalat ylös nostaisitkin, valitettavasti... ja kertoisin myös miehelle em asian.
Mitä mahdolliseen eroon tulee, sinuna ehkä himmailisin ainakin siihen asti että tämä kolmas on syntynyt ja hormonit hiukan tasoittuneet, jos ne asiat vaikka näyttäytyisivätkin sitten vähän valoisampina? Toki, jos teidän yhteiselonne on vain ja ainoastaan edellä kuvaillun kaltaista niin sinähän olet jo kahden taaperon ja yhden murkkuikäisen yh....

 

["vieras"]

Niin kysymys kuuluu: Kuka oikeasti pystyy nauttimaan joulusta kahden vilkkaan taaperon kanssa..? Ei hetken rauhaa ainakaan meillä. Silloin kun nukkuvat päiväunet, niin on hetki rauhaa. Mutta nekin nukkuvat yleensä eri aikaan.

Koko ajan sotkemista, juoksemista lasten perässä, siivoamista, eikä siivota pysty edes kunnolla kun ovat valveilla. Yhtä tyhjän kanssa. Talo koko ajan hujan hajan.

Aikaisemmin en ole tänne mitään kirjoittanut, joten en ns. palstaile. Joskus käyn lukemassa jotain juttuja, mutta harvoin. Joten en istu täällä vain kirjoittelemassa, vaan oikeasti elämä on yhtä hulabaloota lasten kanssa, josta ei ole aikaa juurikaan istuskella koneella.

Nyt siis pitäisi joulua yrittää vähän laittaa. Itse en ottaisi stressiä niin paljon, mutta mieheni on raivona kun paikat eivät ole tip top. Vaikka itse joudun nykyään kaiken tekemään lastenhoidosta lähtien, koska kuulemma minä täällä sotken vain lasten lisäksi.

Tämmöinen sekava valitusvirsi näin joulun alla...

Anna niille vähän glögiä?

 

[kaamos (kaaos)]

Meidän joulu menee siinä et mä katon taaperon perään ja mies teki joulusiivouksen ja laittaa ruuat Pääsen ihanan helpolla <3

kuulostaa ihanalta! nauti.. minä vain haaveilen tuollaisesta.. hyvä työnjako.. ei niistä siivouksista ja ruoan laitosta oikeen mitään tule jos joku ei voi olla lasten kanssa sitä aikaa.. itse mielelläni kokkaisin ja siivoaisin ainakin osan, mutta nyt on vain sillä tavalla että kaikki on mun harteilla.. mutta tällä hetkellä se ei haittaa, kun mies ei ole kotosalla.. niin voin tehdä omaan tahtiin, eikä ole koko ajan joku valittamasta joka asiasta..

 

[kaamos (kaaos)]

[QUOTE="jep";27745367]Tiedätkö, voin jossain määrin samastua tuohon. Oma mieheni kyllä osallistuu kotitöihin, mutta joskus tuntuu, että pilaa fiilistä valittamalla mielestäni turhista asioista.

Itse olen huomannut sen (kantapään kautta), että itse tilanteessa asiasta saa aikaan vuosisadan perheriidan, minulla on taipumus polttaa tosi pahasti päreeni, jos tullaan jotain negatiivista sanomaan, kun olen itse hyvällä fiiliksellä tekemässä jotain, ja saanut lapset johonkin järkevään hommaan. Parhaiten on toiminut, kun olen rauhallisessa tilanteessa kahden kesken puhunut asiasta ja sanonut, että pidän hyvää fiilistä tärkeämpänä kuin kaikesta niuhottamista, enkä pidä siitä, että minulle valitetaan, kun teen asioita omalla tavallani. Yleensäkin "tilanne päällä" keskustelemisesta ei mene kuin hermot, varsinkin jos lapset vielä pyörivät jaloissa.

Saisitteko ajan kanssa sovittua sellaisen säännön, että jostain merkkisanasta toinen, jonka hermon toinen huomaa liiaksi kiristyvän, lähtee hetkeksi omalle ajalle tekemään jotain mukavaa? Eikä väitä vastaan? Saman siis pätiessä molempiin. Asioista kannattaa puhua sitten rauhassa, kun lapset nukkuvat tms., ja pystytään ottamaan asiat asioina.[/QUOTE]

kiitos neuvoista.. juuri samoiten minulla käy, jos tullaan valittamaan, yritän pysyä rauhallisena, mutta yleensä menetän hermot kuitenkin loppupeleissä. ollaan yritetty tuota riidan keskeyttämistä ja juttelemista myöhempään, mutta harvemmin se onnistuu. mies ei ole oikein hyvä keskustelemaan. tulee vain ja pyytää anteeksi ja luulee, että asia on sillä selvä, kuntaas itse haluan myös anteeksi pyynnön lisäksi keskustella asiasta enempi, että voitais välttää tulevaisuudessa vastaavanlaiset ongelmat edes vähän paremmin..

tässä on niin paljon kaikenlaisia asioita pitkällä aikavälillä, että alan pikkuhiljaa olemaan täynnä tätä. Ei mikään hetkellinen päähän pistos. Ei vain ole miestä kohtaan jäljellä muita tunteita kuin viha. olen yrittäny kaikkeni. enkä haluaisi rikkoa perhettä lasten vuoksi, mutta jos ei tämä päivittäinen riitely lopu niin ei sekään ole hyväksi niille..

 

[Kll]

En oikeasti tajua, miten joku voi elää tuollaisen miehen kanssa. Helpommalla pääset yksin. Unohda turhat siivoamiset ja keskity ihan vain siihen, että pidät lasten kanssa hauskaa.

 

[myyr]

Täällä 3 lasta ja viimesilläni odotan 4, ei ressiä siivoomisesta, ei ruuista... Tämä joulu menee näin =) ! Ja miehen kiukutteluista en välitä, menköön jouluksi vaikka äitinsä nurkkiin jos rupee urputtaan.

 

[kaamos (kaaos)]

En oikeasti tajua, miten joku voi elää tuollaisen miehen kanssa. Helpommalla pääset yksin. Unohda turhat siivoamiset ja keskity ihan vain siihen, että pidät lasten kanssa hauskaa.

jep sitä haluaisinkin, tehdä sellaisia asioita lasten kanssa mitä olen myös itse tykännyt tehdä omien vanhempieni kanssa. Ensinnäkin ulkoilla paljon ja pelailla ja leikkiä kaikennäköistä.

Miehelläni on tapana laittaa lapsille vain muumit tai joku muu vxastaava. ja itse pääsee pelailemaan itse pelikonsolillaan.. kyllä hänessä on jotain hyviäkin puolia. Haluaa aina välillä yllättää minut, että on siivonnut kaikki paikat esim. sillä välin kun olen käynyt kaupassa, mutta tottakai se just onnistuu sillä että tosiaan laittaa lapsille ne muumit ja hutasee paikat äkkiä heittelee tavaroita yhteen kasaaan ja vähän sinne sun tänne.. Itsellä on tapana, että jos siivoan niin teen silloin kunnolla enkä vain huijaa itseäni heittämällä tavarat vääriin paikkoihin.. Ja en tosiaan haluaisi istuttaa lapsia piirrettyjen edessä päivässä kuin sen max 1 kerta joku n. puolen tunnin mittainen max.

Olemme käyneet parisuhdeterapiassa muutaman kerran, aluksi oli hyötyä hetken aikaa mutta taas on asiat palautuneet samoille urilleen..

Olisi kiva kuullaa teidän muiden perhe-elämästä ihan rehellisesti.. minkälaista on tosiiaan se normaali perhe-elämä..

 

[kaamos (kaaos)]

Täällä 3 lasta ja viimesilläni odotan 4, ei ressiä siivoomisesta, ei ruuista... Tämä joulu menee näin =) ! Ja miehen kiukutteluista en välitä, menköön jouluksi vaikka äitinsä nurkkiin jos rupee urputtaan.

Joo minäkin yritän nyt ottaa ressittä kun passitin miehen äitinsä hoiviin.. Sinne se lähti. lasten kanssa nyt vietetään sitte ensimmäinen "yh joulu"... kivaaa..

 

[kaamos (kaaos)]

myyr kuinka jaksat noin yleisesti ku olet raskaana niin hoitaa kotitöitä ym. kun on 3 lasta jo ennestään?