Kuka on oikea isä?

[Millenia]

vastaan: kyllä, jos olisin puolet elämästäni tavannut säännöllisesti tätä bioisää, niin kyllä hänkin tuntuisi isältä jossain määrin. Ja varmasti voisin välttää ristiriitoja niin että pitäisin omana tietonani, jos kutsun isäpuolta kotona isäksi. Minulla ei ole mitään tarvetta osoittaa hänelle paikkaansa, eikä saada näyttää, kuinka itse on isyytensä tyrinyt.
Onhan se tavallaan lapsen ohjaamista valehteluun, mutta sekin taito tässä elämässä joskus on viisaampi, kuin pahoittaa toisen mieli totuudella. Ihan samoin lapsen on syytä oppia toimimaan, jos kaverinsa sanoo itseään tyhmäksi ja rumaksi. Eikös valhe ole silloinkin sallittu?
Tuliko selväksi?
Minä en vain voi vastata teille, että joo, bioisä ansaitsee sen, ettei häntä kutsuta isäksi, vaikka onkin selvästi yrittänyt luoda suhdetta lapseen, ja että hän ansaitsee tapaamisissa kuunnella, kuinka lapsi selittää, että "isä teki sitä ja isä teki tätä". Minä en vaan voi sanoa niin, anteeksi.

Taas lähdettiin omille raiteille. Kuka täällä sanoi, että bioisää ei saisi kutsua isäksi? Kyseessä oli se, että biolisä kieltää kutsumasta kasvatti-isää isäksi. Olet ihan oikeassa, että kaikkien kannalta on varmaankin "helpompaa", jos lapsi vain varoo sanojaan bioisän kanssa, mutta tällainen ratkaisu ei todellakaan ole omiaan lähentämään lapsen ja bioisän välejä. Lapsi saattaa muutenkin ahdistua jos hänen vanhempansa pyytävät häntä valehtelemaan toisille vanhemmille. Mielestäni sellaisen pyytäminen on jopa aika julmaa, en ikinä tekisi sitä lapselleni.

Jotkut täällä ovat kuitenkin (sinun lisäksesi) olleet sitä mieltä, että jos lapsi ei sano kasvatti-isäänsä isäksi bioisän luona niin ongelma on ratkaistu. Tämä on mielipide siinä missä toinenkin, eikä kukaan ole kieltänyt tätä mielipidettä sanomasta. Sinua on vain kritisoitu siitä, että laitat sanoja ap:n (ja muidenkin) suihin ja vertaat tilannetta täysin erilaisiin tapauksiin.