kuka on viettänyt hurjaa nuoruutta ennen lapsia?

[Cosmopolitan]

Olen , mutta mitaan en kadu ! Parempi kokeilla kaikenlaista nuorena , se on huomattavasti hankalampaa vanhana

 

[SuhmuranSandra]

mä olen..välillä vähän liiankin raisuissa merkeissä..ja nyt mietin että toivottavasti mun lapset ei saa ikinä tietää millanen hunsvotti äiti on joskus ollut tuntuuko teistä ikinä että jotkut ihmiset ei ymmärrä että perheen myötä voi ihminen rauhottua ja aikuistua? pitääkö koko loppuikänsä märehtiä niitä virheitä, joita on joskus teininä hölmöyksissään tehnyt, vain siksi että ihmiset eivät ANNA sinun unohtaa? :/

Hurjaa nuoruutta? Nuoruus alkaa kun lapsuus loppuu, mutta milloin se tapahtuu... Minusta nuoruus alkaa siinä parikymppisenä. Nuoruuteni ei ollut hurja, mutta sinä olet ehtinyt hillua nähtävästi paljon. Olet saanut jo kaksikymppisenä lapsenkin.
Ei ihme että saat vielä kuulla mokistasi, eihän niistä ole vielä edes paljon aikaa.

Koskas sulle aikuisuus alkaa? Kun mulle se alkaa siittä parikymppisyydestä, jotenkin katkeran kuulosta sun tekstisi..Nuorena sitä lapset on ennenkin tehty.

 

[kookosta]

mä olen..välillä vähän liiankin raisuissa merkeissä..ja nyt mietin että toivottavasti mun lapset ei saa ikinä tietää millanen hunsvotti äiti on joskus ollut tuntuuko teistä ikinä että jotkut ihmiset ei ymmärrä että perheen myötä voi ihminen rauhottua ja aikuistua? pitääkö koko loppuikänsä märehtiä niitä virheitä, joita on joskus teininä hölmöyksissään tehnyt, vain siksi että ihmiset eivät ANNA sinun unohtaa? :/

Hurjaa nuoruutta? Nuoruus alkaa kun lapsuus loppuu, mutta milloin se tapahtuu... Minusta nuoruus alkaa siinä parikymppisenä. Nuoruuteni ei ollut hurja, mutta sinä olet ehtinyt hillua nähtävästi paljon. Olet saanut jo kaksikymppisenä lapsenkin.
Ei ihme että saat vielä kuulla mokistasi, eihän niistä ole vielä edes paljon aikaa.

No eiköhän jokaisella ole oma käsitys siitä nuoruuden ajankohdasta. Esimerkiksi minusta parikymppisenä ollaan kyllä jo vahvasti aikuisia (vaikkakin ehkä nuoria aikuisia, mutt aikuisia kuitenkin) eikä mitään nuorisoa. Nuoria ollaan siinä 15 vuodesta ylöspäin ja lapsia sitä ennen ja jonkun mielestä lapsuus loppuu vieläkin aikaisemmin kun 15 vuoden kieppeillä.

ja kyllähän siinäkin kerkeää tehdä yhtä sun toista ennen kun kahdenkymmenen ikävuoden saavuttaa jo tosiaan 15 vuotiaana alottaa toilailun.


Ja eikös se sananlaskukin mene että Tikulla silmään sitä joka menneitä muistelee

 

[The titityy]

Viinaa ja miehiä kului runsaasti...
Ihan itteä inhottaa... :x

 

[juuh...]

Hurjaa nuoruutta? Nuoruus alkaa kun lapsuus loppuu, mutta milloin se tapahtuu... Minusta nuoruus alkaa siinä parikymppisenä. Nuoruuteni ei ollut hurja, mutta sinä olet ehtinyt hillua nähtävästi paljon. Olet saanut jo kaksikymppisenä lapsenkin.
Ei ihme että saat vielä kuulla mokistasi, eihän niistä ole vielä edes paljon aikaa.

eiköhän tuo ole aivan normaalia että kaksikymppiset saa lapsia olis sitte hillunu enemmän tai vähemmän.

 

[bumbah]

mä olen..välillä vähän liiankin raisuissa merkeissä..ja nyt mietin että toivottavasti mun lapset ei saa ikinä tietää millanen hunsvotti äiti on joskus ollut tuntuuko teistä ikinä että jotkut ihmiset ei ymmärrä että perheen myötä voi ihminen rauhottua ja aikuistua? pitääkö koko loppuikänsä märehtiä niitä virheitä, joita on joskus teininä hölmöyksissään tehnyt, vain siksi että ihmiset eivät ANNA sinun unohtaa? :/

Hurjaa nuoruutta? Nuoruus alkaa kun lapsuus loppuu, mutta milloin se tapahtuu... Minusta nuoruus alkaa siinä parikymppisenä. Nuoruuteni ei ollut hurja, mutta sinä olet ehtinyt hillua nähtävästi paljon. Olet saanut jo kaksikymppisenä lapsenkin.
Ei ihme että saat vielä kuulla mokistasi, eihän niistä ole vielä edes paljon aikaa.

miten se mun hilluminen liittyy siihen että olen saanut parikymppisenä lapsen? meinaatko että olis sen hillumisen tulos? mulle ainakin aikuisuus alkoi siitä päivästä kun sain kuulla olevani raskaana,tai ainakin mulle aikuisuus tarkoittaa vastuunottamista muistakin kuin itsestä ja kykyä järkevään ajatteluun ja kykyä elää tasapainoista elämää. olen toki nuori vieläkin,mutta en ajattele nykyhetkeä enää osana nuoruusvuosia,niillä tarkoitan ennemminkin niitä aikoja kun ei tarvinnut ajatella muita kuin itseä ja hankki kokemuksia kaikista mahdollisesta,joskus hyvillä joskus huonoilla tuloksilla.

 

[uutta päin]

mitenkähän mä saisin taottua päähäni että ei menneitä kannata murehtia? nyt on asiat tosi hyvin,enkä jaksais antaa joidenkin monen vuoden takaisten juttujen vaikuttaa mun elämään. onko ylipäätään normaalia potea jotain neljä vuotta kestävää moraalista krapulaa?

Juuri näin, juuri näin... Miksi sitä ei osaa antaa ittellen anteeksi menneitä, muinaisia, kännisiä töppäilyjä? Kai sitä näin vanhetessa on vasta alkanut tajuamaan että ärkele, kylläpä olen satuttanut ja pahasti joitain, ja siksi kun olen itse ollut niin saamarin itsekäs ihminen.. toivottavasti en ole sitä enää...

Jos näin uudenvuoden kunniaksi voisi kääntää yyden lehden elämässä ja unohtaa vanhat...

Vastaus kysymykseen: kyllä. Hurja oli. Välillä oli jopa hauskaakin.

 

[Shesie]

Tottakai sitä ihmiset muuttuvat ja kasvavat ajan myötä. Jotkut piirteet tosin eivät katoa. Eihän sitä kukaan ole täysin samanlainen esim. 40-vuotiaana kuin parikymppisenä.

 

[Mollissa]

Olen , mutta mitaan en kadu ! Parempi kokeilla kaikenlaista nuorena , se on huomattavasti hankalampaa vanhana

Ja huomattavasti nolompaa

 

["Viblsp"]

Rellestin ja nain minkä ehdin ja kun aloin odottaa ekaa, rauhotuin. Olisi kamalaa, jos olisin ollut kokematta ja sitten sitoutunut jne.

 

[vierass]

Juu... baareissa aloin käymään jo 15 vuotiaana. Onneksi en tehnyt mitään peruuttamatonta tai en ainakaan jäänyt kiinni nyt olen rauhallinen melkein kukka hattuäiti.

Pelkään minkälaisia omat tyttöni ovat teineinä mutta uskon ymmärtäväni heitä paremmin. Aioin pitää myös tiukemmat rajat kuin minulla oli.

 

[L@ur@]

Olen vähän epämääräisestä lapsuudesta kotoisin. Olikohan 8 v ekaa kertaa sossun ja psykologin kanssa tekemisissä. Ensimmäinen kerta sijaisperheessä oli 10 veenä. Perhekotiin muutin 16 vuotiaana. Join kolmisen kertaa viikossa, olisinko viidesti ollut putkassa, kolmesti karannut, jotain huume kokeiluja ja lääkesekoiluja. Pari oikeudenkäyntiä pahoinpitelyistä ( se ei ollut mun syy!!). Katkolla kävin ekan kerran 17- vuotiaana kun olin juonut 30 vuorokautta putkeen. Siten tulin juhannusheilalle raskaaksi 20- vuotiaana ja päätin et mää voisin alkaa äidiksi. Aloin ensin täysraittiiksi. Siitä se pikkuhiljaa elämä muuttui minullakin ja vain hyvältä on tuntunut. Pitkään olin absolutisti. Nyt 30- vuotiaana uskaltaa otta pari siideriä kotona ilman että alkaa tehdä mieli paria kymmentä.