Kukaan ei tullut 8-vuotiaan synttäreille :(

["v ieras"]

Mietin vain että eikö lapsella ollut yhtään "oikeaa" kaveria jonka kanssa on normaalistikin vapaa-ajalla. Ja olisi sitten tiennyt tuleeko vai ei. Että onko jollakin tosiaan että ne ainoat kaverit on niitä päiväkoti ja koulukavereita joiden kanssa ei sitten muuten olla vapaa-ajalla.

Yks tuolla jo sanokin että on monta lasta ja ei jaksa aina ilmoitella. Meillä myös monta lasta ja väliin on sattunut että jollain unohtunut kutsu repun pohjalle tai pulpettiin enkä ole sitten ollut tietoinen koko asiasta. Tutumpien synttäreistä nyt sitte kuulee muutenkin.
Ja pari kertaa on tullu lapsen mukana lyijykynällä lapsen kirjoittama lappunen missä lukee vaan päivämäärä ja kellon aika. Ja muutenkin kuulostanut että jaettu niitä lappuja puolelle koulua niin sillon en ole omia päästänyt.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="miuku";29315413]Meillä periaatteena, ja aina lapsille korostanu ihan pienestä pitäen, että vaikka joku tois lahjaksi rutatun paperitollon niin siitä kiitetään kohteliaasti. Eikä meillä ole myöskään mitään lahjapakkoa puhumattakaan lahja listasta. Ajatus on, että pidetään hauskaa ja tarjotaan kavereille herkkuja juhlan kunniaksi. Tai näin oli ennen [/QUOTE]

Olen huomannut sellaista asennetta, että synttäreihin ja muihin juhliin jo valmiiksi asennoidutaan että se on pelkkä lahjojen tai rahankeruujuhla, että on typerää tehdä sitä ja tätä, ja että on typerää ja lapsellista juhlia. Tällainen on minusta kurjaa, enkä yhtään ihmettele etteikö tällaisen asenteen omaavan aikuisen lapsikin ajattelisi samoin ja kylvä sitä kaveripiiriinsä.

 

[vieras221]

[QUOTE="miuku";29315447]En usko, että ootte ollu ikinä tulossa meidän synttäreille ensinnäki kukaan lapsen kavereista ei asu erityisen syrjässä eikä ole suurperheen lapsi. Asuntaan esikaupunki alueella missa on lyhyt matka joka paikkaan.
Meillä on kutsuissa aina ollut: Mikko-Petteri täyttää x vuotta. Tervetuloa xxx päivänä klo xxx. Osoite: xxx (vaikka on tuttuja ja edellisinä vuosina käyny synttäreillä)
Jos et pääse niin laita viestiä tai soita p.xxxx kiitos ilmoitathan myös allergioista

Pointti sulle vastaamisessa on se, että kun sulla on elämä niin hektistä ja et jaksa niitä viestejä laittaa voi olla, että juuri sun lapsen kaveri odottaa turhaan kavereita synttäreille [/QUOTE]

Me voidaan tätä asiaa jankuttaa vaikka kuin kauan. Mutta mä en jaksa ressata itseäni tällä asialla tämän enempää.
Jos itse et näe asoilla toista puolta ni harmillist se on.
Otappa huomioon,että minun pitää muistaa ja keretä laitella niitä viestejä monelle muullekki ihmiselle. Muista montakin tapaamista ja käyntiä.
Miksi et vois sopia suoraan ens kerralla niiden lasten vanhempien kans kasvotusten joiden lapset haluatta juhliin tulevaksi.

 

[ihmetteleväinen]

Me voidaan tätä asiaa jankuttaa vaikka kuin kauan. Mutta mä en jaksa ressata itseäni tällä asialla tämän enempää.
Jos itse et näe asoilla toista puolta ni harmillist se on.
Otappa huomioon,että minun pitää muistaa ja keretä laitella niitä viestejä monelle muullekki ihmiselle. Muista montakin tapaamista ja käyntiä.
Miksi et vois sopia suoraan ens kerralla niiden lasten vanhempien kans kasvotusten joiden lapset haluatta juhliin tulevaksi.

Pitääks tehdä niin paljon lapsia ja vielä sata ja kuusi muuta asiaa, että ei ehdi kunnolla hoitaa mitään, edes lastensa asioita?

 

["jep"]

Vastausviestin unohtumisen kaiken keskellä ymmärrän 100%, ja luultavasti vielä joskus lasteni lapsuuden aikana minulle itsellenikin tulee käymään niin. Mutta jos oikeasti on sitä mieltä, että elämä on niin kamalan kiireistä, ettei EHDI näpyttää yhtä tekstaria max pari kertaa kuussa (oma lapsi on ollut synttäreillä ehkä nyt kerran kuussa tai vähän vähemmän), kannattaisi ehkä itsensä takia miettiä, voisiko sitä elämää hiukan rauhoittaa.

Ja tässä siis rautalangasta vielä - erottelen nyt inhimillisen unohtamisen ehtimisestä ja "kauheesta vaivasta".

 

["miuku"]

Olen huomannut sellaista asennetta, että synttäreihin ja muihin juhliin jo valmiiksi asennoidutaan että se on pelkkä lahjojen tai rahankeruujuhla, että on typerää tehdä sitä ja tätä, ja että on typerää ja lapsellista juhlia. Tällainen on minusta kurjaa, enkä yhtään ihmettele etteikö tällaisen asenteen omaavan aikuisen lapsikin ajattelisi samoin ja kylvä sitä kaveripiiriinsä.

No joo mulla tuli mieleen äskettäin kun lapsi oli kaveri synttäreillä keilahallissa, että juhlien pitäisi olla koko ajan jotaki hienompaa ja että kaverilahjat pitäis olla kohta tyyliin tabletti joka vieraalle lahjakassissa kun pois lähtee tms. ja että lahjojen pitäis olla jotaki ihan älyttömän mahtavia. Lapsilta kuulee välillä jos ollaan ostamassa lahjaa kaverisynttäreille, että se toivo sitten kauko-ohjattavaa nikko autoa tms. noo ei nyt osteta sellaisia, mutta jotekin tuntuu, että vaan taivas on rajana tolle.
Mun lapsuudessa ostettiin värityskirja ja puuvärit tms. ja kaikki oli tyytyväisiä

 

[vieras221]

Pitääks tehdä niin paljon lapsia ja vielä sata ja kuusi muuta asiaa, että ei ehdi kunnolla hoitaa mitään, edes lastensa asioita?

senku ihmettelet. Mutta mä lähden viikkaan nyt pyykkejä ja käytän tämän seuraavan tunnin järkevämmin ku istuen netissä.
Ja MINÄ kereen kyllä hoitaan kaikki lasten asiat oikeen hyvin mitä pitääkin. Mutta en aijo edeleenkään vetää mitään ressiä siittä että tuliko nyt sirkka-Mirjamin mutsille laitettua sitä viestiä.

 

["miuku"]

[QUOTE="jep";29315504]Vastausviestin unohtumisen kaiken keskellä ymmärrän 100%, ja luultavasti vielä joskus lasteni lapsuuden aikana minulle itsellenikin tulee käymään niin. Mutta jos oikeasti on sitä mieltä, että elämä on niin kamalan kiireistä, ettei EHDI näpyttää yhtä tekstaria max pari kertaa kuussa (oma lapsi on ollut synttäreillä ehkä nyt kerran kuussa tai vähän vähemmän), kannattaisi ehkä itsensä takia miettiä, voisiko sitä elämää hiukan rauhoittaa.

Ja tässä siis rautalangasta vielä - erottelen nyt inhimillisen unohtamisen ehtimisestä ja "kauheesta vaivasta".[/QUOTE]

Aivan, ymmärrän hyvin et joskus unohtaa ja lapselle jää se kutsu repunpohjalle pyörimään tai itse meinaa ja sitte se unohtuuki... Mutta jos asenne on, että v*ttu kun noita kutsuja sataa, enpä viitsi edes vastata kun siitä on vaan vaivaa niin minusta silloin on yleissivistyksessä ja käytöstavoissa vajausta erittäin pahalla tavalla.

 

[ihmetteleväinen]

senku ihmettelet. Mutta mä lähden viikkaan nyt pyykkejä ja käytän tämän seuraavan tunnin järkevämmin ku istuen netissä.
Ja MINÄ kereen kyllä hoitaan kaikki lasten asiat oikeen hyvin mitä pitääkin. Mutta en aijo edeleenkään vetää mitään ressiä siittä että tuliko nyt sirkka-Mirjamin mutsille laitettua sitä viestiä.

Se, että kutsuun vastataan jotenkin, vaikkapa kieltävästi, jos kerran vastausta pyydetään, on hyvä tapa. Ja hyvien tapojen opettaminen on osa vanhemmuutta; semmoinen osa jää sinulta nyt ainakin sitten hoitamatta.

Viikkaa nyt sitte edes ne pyykit hyvin. Vaikka mieluummin näkisin hyväkäytöksisiä lapsia ryppyisissä vaatteissa kuin molopäitä kakaroita silitetyissä...

 

["jep"]

Nimenomaan - vanhempana sitä antaa myös lapselleen viestin, että Sirkka-Mirjami teki kivasti kun pyysi juhliinsa, ja on asiallinen meininki helpottaa hänen ja perheensä juhlajärjestelyjä kertomalla, pääseekö osallistumaan vai eikö.

Enkä ymmärrä, mitä pahaa siinä on, jos pyytää koko ryhmän/luokan tms. Itse tulen sanomaan esikoiselle jonkun määrän, minkä saa päiväkodista kutsua (sellaisen, että ei jää vain pari ulkopuolelle, ehkä neljännes ryhmästä), ja lisäksi varmaan pyytää pari muuta kaveria, ihan siksi, että 25-30 lasta ei vaan oikein mahdu meille. Mutta nykyään menee juuri näin - jos ei saada kutsua, valitetaan, ja jos saadaan kutsu, sitten vasta valitetaankin. Tuntuu pätevän muuhunkin kuin lasten kaverisynttäreihin, ihan häistä ja ristiäisistä alkaen. Mikä siinä on niin kamalan vaikeaa.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="jep";29315504]Vastausviestin unohtumisen kaiken keskellä ymmärrän 100%, ja luultavasti vielä joskus lasteni lapsuuden aikana minulle itsellenikin tulee käymään niin. Mutta jos oikeasti on sitä mieltä, että elämä on niin kamalan kiireistä, ettei EHDI näpyttää yhtä tekstaria max pari kertaa kuussa (oma lapsi on ollut synttäreillä ehkä nyt kerran kuussa tai vähän vähemmän), kannattaisi ehkä itsensä takia miettiä, voisiko sitä elämää hiukan rauhoittaa.

Ja tässä siis rautalangasta vielä - erottelen nyt inhimillisen unohtamisen ehtimisestä ja "kauheesta vaivasta".[/QUOTE]
Toisaalta kyseessä voi olla myös niinkin yksinkertainen asia kuin kyllästyminen. Kyllästytään siihen, että lasta kutsutaan käytännössä täysin vieraan lapsen synttäreille. Ja kun niitä kutsuja tulee jatkuvasti, niin.... Tätä voisi tavallaan verrata puhelinmyyjiin: niille ekoille jaksaa vastata ystävällisesti, mutta ajan saatossa niiden soitot vain ärsyttävät.

En tiedä, auttaisiko asiaa, jos lapset kutsuisivat synttäreilleen vain ystäviään. Näin niitä kutsuja ei satelisi joka toinen viikko.

 

[säpäle harmaana]

Toisaalta kyseessä voi olla myös niinkin yksinkertainen asia kuin kyllästyminen. Kyllästytään siihen, että lasta kutsutaan käytännössä täysin vieraan lapsen synttäreille. Ja kun niitä kutsuja tulee jatkuvasti, niin.... Tätä voisi tavallaan verrata puhelinmyyjiin: niille ekoille jaksaa vastata ystävällisesti, mutta ajan saatossa niiden soitot vain ärsyttävät.

En tiedä, auttaisiko asiaa, jos lapset kutsuisivat synttäreilleen vain ystäviään. Näin niitä kutsuja ei satelisi joka toinen viikko.

Mutta toisin kuin puhelinmyyjät, niissä synttärikutsuissa on kyllä yleensä niitäkin, joiden juhliin oikeasti halutaan ja kaverit ovat kuitenkin aika tärkeitä elämässä. Ilman puhelinmyyjiä tulee toimeen vallan mainiosti, mutta..

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="jep";29315562]Nimenomaan - vanhempana sitä antaa myös lapselleen viestin, että Sirkka-Mirjami teki kivasti kun pyysi juhliinsa, ja on asiallinen meininki helpottaa hänen ja perheensä juhlajärjestelyjä kertomalla, pääseekö osallistumaan vai eikö.

Enkä ymmärrä, mitä pahaa siinä on, jos pyytää koko ryhmän/luokan tms. Itse tulen sanomaan esikoiselle jonkun määrän, minkä saa päiväkodista kutsua (sellaisen, että ei jää vain pari ulkopuolelle, ehkä neljännes ryhmästä), ja lisäksi varmaan pyytää pari muuta kaveria, ihan siksi, että 25-30 lasta ei vaan oikein mahdu meille. Mutta nykyään menee juuri näin - jos ei saada kutsua, valitetaan, ja jos saadaan kutsu, sitten vasta valitetaankin. Tuntuu pätevän muuhunkin kuin lasten kaverisynttäreihin, ihan häistä ja ristiäisistä alkaen. Mikä siinä on niin kamalan vaikeaa.[/QUOTE]
Ei siinä yksittäistapauksena mitään pahaa olekaan. Mutta kun synttärikutsuja satelee jatkuvasti lapsilta, jotka eivät ole edes kutsunsaajan kavereita, niin tulee sellainen "kutsuähky". Kutsutaan vain tavan vuoksi eikä siksi, että oikeasti haluttaisiin ystävä synttäreille. Tavallaan siis ajettelutapa "jotta ei kenellekään tulisi paha mieli" kääntyy itseään vastaan, kun kaikki ajattelee, että "kyllä sinne joku menee".

 

["miuku"]

Toisaalta kyseessä voi olla myös niinkin yksinkertainen asia kuin kyllästyminen. Kyllästytään siihen, että lasta kutsutaan käytännössä täysin vieraan lapsen synttäreille. Ja kun niitä kutsuja tulee jatkuvasti, niin.... Tätä voisi tavallaan verrata puhelinmyyjiin: niille ekoille jaksaa vastata ystävällisesti, mutta ajan saatossa niiden soitot vain ärsyttävät.

En tiedä, auttaisiko asiaa, jos lapset kutsuisivat synttäreilleen vain ystäviään. Näin niitä kutsuja ei satelisi joka toinen viikko.

Jaa no täällä vaan on ollut tapana kutsua luokan pojat toinen toistensa synttäreille joka vuosi ja aiempina vuosina on kaikki tulleet. Samoin kun nyt tänä vuonna on ollut luokan poikien synttäreitä joille mun lasta on kutsuttu. Että en usko sen johtuvan siitä, et olis jotekin vieraita lapsia. Nää muut synttärit on useimmat olleet teema synttäreitä leffateatterissa joka on kokonaan varattu synttäreitä varten, keilahalli jne. että mulla on edelleen sellainen ajatus et kilpavarustelu näiden synttäreiden järjestämisssä on saanut sellaiset mittakaavat, että tavallinen täytekakku ja karkkia synttärit ei enää pärjää... voi olla et oon väärässä..

 

[Keittiönoita]

Mutta toisin kuin puhelinmyyjät, niissä synttärikutsuissa on kyllä yleensä niitäkin, joiden juhliin oikeasti halutaan ja kaverit ovat kuitenkin aika tärkeitä elämässä. Ilman puhelinmyyjiä tulee toimeen vallan mainiosti, mutta..

Miksei sitten voi kutsua vain niitä, joita sinne juhliin oikeasti halutaan ja jotka haluavat tulla? Siis niitä lapsen ystäviä? Tilannehan voi olla sellainenkin, että Mikko tulisi oikein mielellään ystävänsä Pekan synttäreille, mutta koska Pekan äiti on päättänyt, että myös Mikkoa koulumatkalla kiusaavat Erkki ja Risto kutsutaan, niin Mikkokin jättää tulematta.

 

["neh"]

Meidän lasten kaveriporukka taitaa olla näiten viestien perusteella aikas poikkeuksellinen. Mulla siis 6v ja 8v (3v kuopus ei vielä kaverisynttäreillä rava), jotak käyvät synttäreillä kohtalaisen paljon. Synttäreitä on ollut kaikenlaisia, kotona ja liikuntahallissa, kutsuttuja vieraita 4 tai 25 Poikien mukaan juhlat ovat aina olleet kivoja! Meidän pojat eivät ole kerran päässet juhliin, kun oltiin juuri silloin matkoilla. Muuten ovat aina käyneet. Myös heidän juhlissa on aina ollut melkein kaikki kutsutut. Ja jos joku ei ole päässyt, niin on kyllä ilmoittanut. Viimeksi esikoisen synttäreillä pyysin ilmoittamaan, jos ei pääse, mutta kaikki vahvistivat tuloonsa päivän sisällä. Ja kaikki myös olivat paikalla!
Lahjoista en ikinä ole ottanut sen kummempaa stressia. Yli 15e lahjaa en kaverisynttäreille osta, kymppi on sopiva. Sillä saa monennäköistä legoa ja muotihärpäkettä. Toki, jos juhlia on paljon, niin rahaahan niihin palaa, mutta ainakin mun elämässäni on huomattavasti turhempiakin rahareikiä Mielummin siis vien lapseni juhliin, joihin heidät on kutsuttu ja opetan heillekin, että kutsua kunnioitetaan ja paikalle mennään.

 

["jep"]

Toisaalta kyseessä voi olla myös niinkin yksinkertainen asia kuin kyllästyminen. Kyllästytään siihen, että lasta kutsutaan käytännössä täysin vieraan lapsen synttäreille. Ja kun niitä kutsuja tulee jatkuvasti, niin.... Tätä voisi tavallaan verrata puhelinmyyjiin: niille ekoille jaksaa vastata ystävällisesti, mutta ajan saatossa niiden soitot vain ärsyttävät.

En tiedä, auttaisiko asiaa, jos lapset kutsuisivat synttäreilleen vain ystäviään. Näin niitä kutsuja ei satelisi joka toinen viikko.

Mikä sitten on ystävän määritelmä? Esim. päiväkoti-ikäisillä? Illat ovat lyhyitä, joten ei olla harrastettu kyläilyjä päiväkotipäivän jälkeen. Esikoisen päiväkodista tunnen yhden lapsen vanhemmat ajalta ennen lasten hoitoonmenoa, muiden vanhempien osalta olen jutellut muutaman kanssa satunnaisesti. Tämä lapsi, jonka kanssa tunnettiin jo ennen päiväkodin aloitusta, on lapseni sydänystävä, muutoin kertoo leikkineensä päiväkodissa vaihtelevilla kokoonpanoilla muiden tyttöjen ja joskus poikienkin kanssa. Olen ihan ilahtunut muiltakin tulleista kutsuista, ja siinähän sitä voi kaverustua ja tutustuakin paremmin, kun on toisen luona käynyt.

Ehkä sitten lapseni on epäsuosittu, tai ehkä pyörrän tämän muutaman vuoden päästä, mutta ei tulisi mieleenkään verrata synttärikutsuja puhelinmyyjään. Kiva kun on juhlia, ja kiva kun niihin kutsutaan!

 

[säpäle harmaana]

Miksei sitten voi kutsua vain niitä, joita sinne juhliin oikeasti halutaan ja jotka haluavat tulla? Siis niitä lapsen ystäviä? Tilannehan voi olla sellainenkin, että Mikko tulisi oikein mielellään ystävänsä Pekan synttäreille, mutta koska Pekan äiti on päättänyt, että myös Mikkoa koulumatkalla kiusaavat Erkki ja Risto kutsutaan, niin Mikkokin jättää tulematta.

No sitä minä en tiedä. Mutta jos Pekka kovasti odottaa Mikkoa synttäreille, niin onko se nyt niin kova vaiva ilmoittaa Pekan perheelle, ettei Mikko tule?

 

["neh"]

Miksei sitten voi kutsua vain niitä, joita sinne juhliin oikeasti halutaan ja jotka haluavat tulla? Siis niitä lapsen ystäviä? Tilannehan voi olla sellainenkin, että Mikko tulisi oikein mielellään ystävänsä Pekan synttäreille, mutta koska Pekan äiti on päättänyt, että myös Mikkoa koulumatkalla kiusaavat Erkki ja Risto kutsutaan, niin Mikkokin jättää tulematta.

Onko oikeesti vanhempia, jotka määrävät, ketä lapsi kutsuu ja ketä ei? Itse en ole sitä harrastanut ja mitä muiten kanssa olen puhunut, niin ei oikein kukaan muukaan. Esim. mun esikoisen viimekuisilla synttäreillä oli kavereita kolmelta eri luokalta, ihan itse hän päätti vieraslistan.

 

[Keittiönoita]

No sitä minä en tiedä. Mutta jos Pekka kovasti odottaa Mikkoa synttäreille, niin onko se nyt niin kova vaiva ilmoittaa Pekan perheelle, ettei Mikko tule?

No joo, luultavasti Mikon vanhemmat ilmoittaisivatkin. Mutta pointtini oli lähinnä se, että lasten synttärit on muuttuneet. Enää ne ei ole ystävysten pitkään odotettu juhla vaan joku "happening", jonne joko mennään tai ei mennä sen mukaan, miten sattuu huvittamaan.

 

[Mutta]

Entäpä jos synttärisankarin on ollut vaikea saada kavereita tai päästä porukkaan sisään? On vaikka vähän hiljaisempi ja arempi lapsi. Usein neuvotaan kutsumaan päiväkoti/koulukavereita synttäreille, kun sitä kautta muka tutustuu paremmin ja "jää" murtuu. Vaan eipä siis taidakaan olla hyvä ajatus vaan arka lapsi menettää loputkin itsetunnon rippeet kun kukaan ei vaivaudu vähän vieraampien lasten synttäreille "kutsuähkyssään". Itse olen kasvattanut lapseni niin että kutsu on hieno juttu ja synttäreille mennään ellei ole sairastunut tms. pätevää estettä.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="neh";29315636]Onko oikeesti vanhempia, jotka määrävät, ketä lapsi kutsuu ja ketä ei? Itse en ole sitä harrastanut ja mitä muiten kanssa olen puhunut, niin ei oikein kukaan muukaan. Esim. mun esikoisen viimekuisilla synttäreillä oli kavereita kolmelta eri luokalta, ihan itse hän päätti vieraslistan.[/QUOTE]
No mulla on jo aikuiset lapset, mutta jos olen palstalta oikein ymmärtänyt, niin on ihan yleisesti nykyisin tapana kutsua koko luokka (ainakin samaa sukupuolta olevat). Lapset eivät saa kuulemma enää päättää, keitä kutsuvat. Ja siinä tulee sitten mukana ne Risto ja Erkkikin, joiden vuoksi ehkä muut lapset ei haluakaan tulla. Jos Ristoa ja Erkkiä ei kutsuttaisi, juhliin saattaisi muut tullakin. Varmasti on siis muitakin syotä, mutta tämä voisi olla yksi.

 

[säpäle harmaana]

No joo, luultavasti Mikon vanhemmat ilmoittaisivatkin. Mutta pointtini oli lähinnä se, että lasten synttärit on muuttuneet. Enää ne ei ole ystävysten pitkään odotettu juhla vaan joku "happening", jonne joko mennään tai ei mennä sen mukaan, miten sattuu huvittamaan.

Ai. Minä luulin, että tässä puhuttiin siitä, ettei menemättömyydestä edes jakseta ilmoittaa, kun niitä kutsuja tulee joka tuutista.

 

[Phoebsi]

Miksei sitten voi kutsua vain niitä, joita sinne juhliin oikeasti halutaan ja jotka haluavat tulla? Siis niitä lapsen ystäviä? Tilannehan voi olla sellainenkin, että Mikko tulisi oikein mielellään ystävänsä Pekan synttäreille, mutta koska Pekan äiti on päättänyt, että myös Mikkoa koulumatkalla kiusaavat Erkki ja Risto kutsutaan, niin Mikkokin jättää tulematta.

Kun itse olin pieni, synttäreille kutsuttiin sekä niitä ystäviä mutta muitakin. En edes osaa sanoa miksi näin. Miksi ei? Koko luokallista vanhempiani tuskin olisivat hyväksyneet, olihan meitä luokassa 28 oppilasta, mutta esim. ne luokkamme seitsemän poikaa varmaan jossain vaiheessa kutsuivat jokainen toisensa ja sen ymmärrän hyvin.

Minä syytän tästä tilanteesta sekä niitä vanhempia jotka oikeasti ylläpitävät kilpavarustelua (itseäni tällainen harmittaa sillä minä PIDÄN juhlien järjestämisestä, leipomisesta ja koristelusta mutta en missään tapauksessa tee näitä näyttääkseni muille) että niitä, jotka ovat niin epäsosiaalisia ja epäkohteliaita, etteivät yksinkertaisesti välitä.

Enkä nyt tiedä, miksi takerrutaan tuohon että miksi pitää kutsua koko luokka. No, jos todella on kutsuttu koko luokka ja ketään ei tule, niin kyllä se enemmän niistä poisjääneistä ja heidän vanhemmistaan ja heidän arvoistaan kertoo kuin sen juhlijan.

 

[Keittiönoita]

Entäpä jos synttärisankarin on ollut vaikea saada kavereita tai päästä porukkaan sisään? On vaikka vähän hiljaisempi ja arempi lapsi. Usein neuvotaan kutsumaan päiväkoti/koulukavereita synttäreille, kun sitä kautta muka tutustuu paremmin ja "jää" murtuu. Vaan eipä siis taidakaan olla hyvä ajatus vaan arka lapsi menettää loputkin itsetunnon rippeet kun kukaan ei vaivaudu vähän vieraampien lasten synttäreille "kutsuähkyssään". Itse olen kasvattanut lapseni niin että kutsu on hieno juttu ja synttäreille mennään ellei ole sairastunut tms. pätevää estettä.

Mä en neuvo kutsumaan, koska synttärit on lapselle aika tärkeä juttu ja siinä voi sitten käydä just niin, että kukaan ei tule. Mä neuvon kutsumaan niitä kavereita vapaa-aikana leikkimään. Iltaisin (jos on aikaa) ja viikonloppuisin. Yksi kaveri kerrallaan on yleensä hyvä, koska silloin sen kaverinkaan ei tarvitse "esittää" ryhmälle mitään.