Kukkia laitokselle?

["Tätsykkä"]

Haluaisin tietää, olenko ainoa, jolle mies ei ole tuonut kukkia synnytyksen jälkeen?

Hän sanoi, että ei kai kukkia tarvitse, ajattelin olla tässä paikalla. Just joo. Se nyt oli mulle itsestään selvää, että sektion jälkeen mies on siinä auttamassa.

 

["Molleri"]

Mulle ei mies tuonut kukkia, mutta en olisi niitä siellä tarvinnukaan. Mulle kelpasi vallan hyvin suklaalevy ja ristikkolehti

 

[viisikymppinen isoäiti]

mun mielestä siellä synnärillä on nykyisin suositus, että niitä kukkia ei sinne tuotaisi, koska on paljon allergisia, mutta sehän on vain suositus. ja aika ankeeta se tietty on jos kukaan ei niitä tois

 

[ei tuonut]

Eikä ollut paikallakaan kuin vierailuajalla. Tosin tuntui vähän nolostuvan kun mun omat vanhemmat sekä ystäväperheen mies toi mulle kauniit kukkakimput.

 

[No,]

ei tuonut kukkia tai muutakaan,ei varmaan tullut mieleen,kun oli niin onnessaan vauvasta.

 

["vieras"]

nykyjään on niin lyhkäset nuo sairaalassaoloajat että oon saanu kauempana asuvilta isovanhemmilta kukklähetyksetkin vasta kotiin. jotain kukkia on kyllä tullut myös sairaalaan, mutta en kyllä mieheltäni..

 

["Vieras"]

Mun mies ei tuonut kukkia. Tuli vähän nolo tilanne kun sitten sain ison puskan ruusuja ja ihmettelin ääneen hoitajalle ettei ne ole mulle. Kukissa oli onnentoivotukset + allekirjoitus että Jarkko + jotain. Kävi ilmi että kukat oli miehen pomolta ja työkavereilta. Mutta mieti sitä kun saat laitokselle kortin ja siinä on ihan jonkun muun miehen nimi kuin omasi...

 

[Pliis]

Allergioiden vuoksi olisi hyvä jos ne kukat tuotaisiin vasta sinne kotiin.

 

["vieras"]

Et, tosin en niitä ole halunnutkaan. Tosi kamalaa, kun ne joidenkin kukat siellä lemuaa ihan hirveästi. Joissakin paikoissa on, ettei niitä edes saa tuoda.

Kerran yksi huonekaveri, joka oli ihan pikkupaikasta, sai kukkalähetyksiä sukulaisilta ja koko kylältä. Oli ihan huuli pyöreänä, että voiko niitä laitellla avaamattomana miehen mukana kotiin.

 

[annette79]

Mun mies ei ole todellakaan mikään kukkien kantaja. Mutta sen kerran kun lapsen teen, niin kukkia tänne ja kunnolla, kiitos! Ei mitään Alepan tulppaanikimppua vaan jotain kunnollista ja sidottua. Toista lasta synnyttäessäni Naistenklinikan kukat olivat loppuneet ja mies tuli tyhjin käsin sairaalaan. Sanoin silloin selvin sanoin, että tää oli sitten viimeinen kerta ja annoin semmoisen palautteen, että kotona odotti sitten kunnon kukat.

Mä en ole missään nimessä vaativa vaimo, meillä ei ole tapana ostaa esim. joululahjoja toisillemme eikä oikeastaan mitään ihmeitä synttäreilläkään. Mutta kukat on mulle jotenkin kamalan tärkeä asia ja niin on tietysti synnytyskin. Joten nyt vaan sanot miehellesi, jos niitä kukkia haluat, että koet tehneesi niin suuren työn, että sinä olet kukkasi ansainnut. Minusta on hävytöntä, jos mies ei viitsi yhtä kukkakimppua kantaa osoitukseksi siitä työstä, jonka sinä olet tehnyt ja tulet tekemään vastaisuudessakin. Äiti on kova sana!

Ja oikein paljon onnea vauvasta, äitikulta!

 

[----]

Mieheltäni en edes odottanut kukkia, onhan hänkin juuri saanut lapsen enkä oikein ymmärrä miksi hänen piäisi ostaa minulle kukkia tai lahjoja. Niile joilta tiesin saavani kukkia, pyysin tuomaan vasta kotiin. Sairaalassa on vaan se yksi pieni yöpöytä, joka on jo valmiiksi täynnä tavaraa, en haluaisi siihen enää kukkapuskaa tilaa viemään, kun mielummin nautin kukista kotona.

 

[kyllä]

on tuonut molemmilla kerroilla sairaalaan kukkia. Jos mun mieheni on sairaalassa, niin toki vien hänelle jotain esim lehtiä, karkkia tms. Ihan peruskäytöstapoja meidän perheessä. Jos ei vaimo kukista tykkää, niin esim suklaa, lehti, kirja tms ajaa saman asian. Junttia olla tuomatta mitään mun mielestä.

Ja kyllä olen nauttinut kukista sairaalassa, ne on ihania!

 

[=)]

Ei tuonut, sillä olen allerginen.

Mutta toi karkkipussin ja lukemista.

 

[äiti x2]

en saanut eka kerralla minäkään, mutta toisesta jo ukkokin tajusi

 

[annette79]

Mieheltäni en edes odottanut kukkia, onhan hänkin juuri saanut lapsen enkä oikein ymmärrä miksi hänen piäisi ostaa minulle kukkia tai lahjoja. Niile joilta tiesin saavani kukkia, pyysin tuomaan vasta kotiin. Sairaalassa on vaan se yksi pieni yöpöytä, joka on jo valmiiksi täynnä tavaraa, en haluaisi siihen enää kukkapuskaa tilaa viemään, kun mielummin nautin kukista kotona.

Näin meitä naisia on moneen junaan. Minä taas ajattelen, että vaikka mieskin on saanut lapsen, niin nainen on kyllä tehnyt kuitenkin sen suuremman työn. Itse noteeraan hyvin korkealle yhdeksän raskasta kuukautta, joka huipentuu ankaraan fyysiseen ponnistukseen. Ja siihen päälle vielä kaikki hormonaaliset muutokset, tulevat yövalvomiset, uuteen kehoon sopeutumiset... Kyllä äiti on vaan kova sana!

Eli alkuperäinen, haluan vaan viestittää, että sinulla on oikeus haluta kukkasi tässä ainutlaatuisessa tilanteessa. Miehesi ei ole minkään valtakunnan asiantuntija kertomaan sinulle, tarvitaanko niitä vai ei!!! Ja jos kukkia ei pyytämisenkään jälkeen tule, niin kipaise itse kauppaan, jahka kerkeät. Sinä olet saattanut lapsen urheasti maailmaan ja se on konkreettisen tunnustuksen arvoinen työ.

Muuten en tosiaan ole vaativa, mutta tässä asiassa en anna tuumaakaan periksi oman mieheni kohdalla.

 

[annette79]

on tuonut molemmilla kerroilla sairaalaan kukkia. Jos mun mieheni on sairaalassa, niin toki vien hänelle jotain esim lehtiä, karkkia tms. Ihan peruskäytöstapoja meidän perheessä. Jos ei vaimo kukista tykkää, niin esim suklaa, lehti, kirja tms ajaa saman asian. Junttia olla tuomatta mitään mun mielestä.

Ja kyllä olen nauttinut kukista sairaalassa, ne on ihania!

Sairaalassahan on välillä tosi ankeaa ja tympeää, joten kaikki ympäristön kaunistukset ovat tervetulleita mullekin. Mustakin on jännää, että on olemassa naisia, jotka ei tykkää kukista. Mä voisin vastaanottaa niitä viikoittain, ei nolottaisi ottaa yhtään vastaan. Mutta en kiistä, etteikö sellaistakin ole!

 

["vieras"]

Ei tuonut mies mitään. Ja kielsi vielä puhelimessa anoppiakin tuomasta kukkia. Siitä olen sitten vieläkin kuittaillut vaikka lapsi on jo 6 vuotias. Olin itse vieressä kun anopin kanssa puhui ja heti ihmettelin, miksi kielsi, vaikka anoppi yritti selittää on niin kuin tapana. Mutta ei anoppikaan sitten tuonut, kun poikansa niin pontevasti kielsi.

 

[misStar]

Sairaalassahan on välillä tosi ankeaa ja tympeää, joten kaikki ympäristön kaunistukset ovat tervetulleita mullekin. Mustakin on jännää, että on olemassa naisia, jotka ei tykkää kukista. Mä voisin vastaanottaa niitä viikoittain, ei nolottaisi ottaa yhtään vastaan. Mutta en kiistä, etteikö sellaistakin ole!

Mussa kukat ei herätä mitään tunteita. Kiitän ja vinttaan johonkin maljakkoon.
Itse kerätyt kukat/kimput on musta ihania mutta niissäkin enemmän se, että on nähty vaivaa mun vuoksi

 

["vihreä"]

Ei sen mielessä silloin ole semmonen käynykkään. Tosin en ollu sairaalassa kauaa et ihan turhaa niitä ois sinne raahannu. Enemmänkin oisin oottanu et ois tuonu, vaikka sitä suklaata

 

["vihreä"]

Mussa kukat ei herätä mitään tunteita. Kiitän ja vinttaan johonkin maljakkoon.
Itse kerätyt kukat/kimput on musta ihania mutta niissäkin enemmän se, että on nähty vaivaa mun vuoksi

Eikös niiden ostettujenkin eteen tehdä jotain? Mä en ainakaan rakasta raahautua kukkia ostamaan. Sen lisäks ne rahat joilla ostetaan on pitäny ansaita, joten jos niistä penneistään joku haluaa mua muistaa niin kyllä mä oletan et siellä on vaivannäköä ihan riittävästi takana.

 

["mona"]

En saanut kukkia mieheltä, en ees osannut odottaa siltä sellasta, enkä ois myöskään kukkia laitokselle halunnut. Anoppi toi kaksikin kimppua ja mä lähetin ne kotiin (siis ne kukat). Mies tais tuoda suklaata ja jonkun lehden ekan lapsen jälkeen. Mut siis en mä mieheltä kaivannut kuin läsnäoloa sen verta kuin pystyi töiden ja muiden lastenhoidon lomassa.