Alkuperäinen kirjoittaja ää:
Alkuperäinen kirjoittaja jatkoa:
Suomalainen nuori on pääsääntöisesti lapsikielteinen. Hyvin harvassa ovat ne esim 20-vuotiaat nuoret miehet, jotka aidosti haluavat perheen ja lapsia. Hyvin harvassa.
Näin ei kuitenkaan ole kaikissa maissa, eli biologialla sitä ei voida selittää, vaan kulttuurilla.
Mistähän tämä johtuu? Suomessa lapset laitetaan hoitoon ennen kuin osaavat kävellä. Yksikin äiti ylpisteli edellä, kun jo 10kk iäkinen on niin hienosti pärjännyt hoidossa. Aikuinen toistaa sitä, minkä on alitajuisesti vauvaiässä oppinut. 20-vuotias nuori mies ei halua hoivata vauvaa "ikinä". Hän kokee sitoutumisen toiseen ihmiseen negatiivisena.
Lainaan toisesta ketjusta:
"Suomalaiselle kulttuurille ominainen välttelevyys eli lohdun ja avun tarpeiden tukahduttaminen on
meille ominaisin lapsen kehitystä haittaava perinne. Pelätessään tukevansa lapsen avuttomuutta
vanhemmat jättävät vastaamatta lapsen itsensä todellisiksi kokemiin hätäviesteihin. Näin lapsen
varhaiset aivorunkotasoiset syy-seurausoppimismenetelmät sulkevat suuren osan hänen
tunnehavainnoistaan jaetun ulkopuolelle ja lapsi oppii olemaan luottamatta niihin. Tämä korostaa
vasemman aivopuoliskon kielellis-loogista syy-seuraussuhdeajattelua, joka saattaa olla sosiaalisissa
tilanteissa yllättävän kömpelöä. Näin kehittyy voimakas välttelevä kiinnittymisen malli, joka ohjaa
lapsen käyttäytymistä myös myöhemmissä aikuissuhteissa kohti näennäistä itseriittoisuutta. "
Saako vuoden ikäinen päivähoitoryhmässä huomiota tarpeeksi, aikuisen huomiota? Oikeasti?
No eikö tuo juuri tue sitä että Suomessa äitiysloma ja hoitovapaa on liian pitkiä? Kun kerran muualla on paremmin eikä näin pitkiä kotonaolomahdollisuuksia ole muualla ?
Millähän logiikalla noin päättelit? Suomessa on pitkiä kotonaolomahdollisuuksia,
mutta kun sitä ei käytetä hyödyksi kuin vauva-aika jos sitäkään - ja sen jälkeen lapsi viedäänkin vieraalle hoitoon. Niin mikä merkitys sillä on että "suomessa on hienot kotonaolomahdollisuudet".
Moni täällä meillä vie lapsen hoitoon alle vuoden ikäisenä, lapsen joka ei osaa puhua tai kävelläkään kunnolla. Ja onko kukaan esim 5- ja 4-vuotiaan kanssa kotona? En tunne kuin yhden ainoan, joka tekisi niin vapaaehtoisesti, eikä esim työttömyyden vuoksi.
Mikä sinusta on syynä siihen, että esim Itävallassa iltaisin pääkaupungin keskustassa ei näy humalaisia tai huutelevia nuoria. Kasvatus? Kulttuuri? Perhekeskeisyys? Vai mikä?
Kasvattaako itävaltalainen perhe lapsensa niin paljon paremmin kuin meikäläinen perhe? Itävallassa hoitovastuu ei ole yhteiskunnalla kuten meillä. Vastuu on perheillä, mutta yhteiskunta tukee mm rahallisesti.
Mistä se nuorten käytöksen ero tulee? Kotoa, koulusta? Onko vanhemmilla enemmän aikaa lapsille ja nuorille, vai onko itävaltalainen nuori vaan synnynnäisesti niin paljon paremmin käyttäytyvä?
En saa kopioitua, joten lue tuolta vaikka sivut 18 ja 19
http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/M232-VERKKO.pdf
...miten hoito järjestyy eri maissa. Vaikka Suomessa on "mahdollisuus" olla kotona, ei se tee tästä yhteiskunnasta perhekeskeistä. Suomessa kun on myös yhtälainen mahdollisuus päivähoitoon julkisella puolella. Ja kun lapsi oppii kävelemään, niin sitä mahdollisuutta käytetään, julkiseen hoitoon se lapsi useimmiten meneekin. Hoito on yhteiskunnan vastuulla kaikissa pohjoismaissa.
Pienille lapsille päivähoitoa, koululaisille iltapäivähoitoa...
Toisin kuin manner-Euroopassa, jossa perhe / suku huolehtii omistaan. Hoitovastuu on jaettu sukupolvien yli, ei yhteiskunnalle. Lapsilla on kodinomainen hoito, heidät kasvattaa / hoitaa joku tuttu, omassa kotona, sisarusten / serkusten kesken.
Meidät on opetettu siihen, että päivähoito on hyvä, se on tasa-arvoa, se on feminististä, lapsista kasvaa hyviä, joutui ne sitten millaiseen kollektiivihoitoon tahansa ja kasvatti ne kuka tahansa vaikka 3kk työkokemuksella oleva harjoittelija.
Ja tietysti koetaan syyllisyyttä ja asia on valtava tabu, sillä aina tämä lastenhoito ja kotivanhemmuus otetaan vain nais-asiana. Vaikka yhtälailla täällä "tasa-arvoisessa pohjolassa" myös isä voisi olla kotona.
On myös kaamea tabu sanoa, että rahan takia lapsi menee hoitoon - ja näkee omia vanhempiaan enää ehkä 3 tuntia päivässä. Ei niin saa sanoa, jollekin voi tulla paha mieli.
--
Eikä kotivanhemmuudesta / kotihoidosta hyödy vaan pikkulapset, vaan isommatkin.
Kysykää miltä tahansa 7-8 vuotiaalta, onko kiva, kun joku on kotona vastassa kun tulee koulusta.
samoten sisarukseni ovat kaikki oikein tervepäisiä.
