Kummallinen riita

[onneton]

Olemme olleet kymmenisen vuotta yhdessä miesystäväni kanssa. Viisi vuotta sitten menimme kihloihin. Ennen tuota kihloihin menoa menetimme pienen syntymättömän lapsemme raskauden puolessa välissä. Tuolloin olin tolaltani, ilmeisesti myös hormoonit vaikuttivat siihen että olin jotenkin hieman sekaisin. Tuosta selvittiin ja myöhemmin miesystäväni kertoi että olisi pyytänyt minua kanssaan kihloihin tuona tulevana jouluna, ellei tuon keskenmenon takia olisi ollut riitoja. ??? Olin ihmeissäni. Enhän ollut mielestäni häntä kohtaan tehnyt mitään.

No, kun hän pyysi sitten myöhemmin minua kanssaan kihloihin, sanoin hänelle, että onko hän täysin varma asiasta, sillä hän oli antanut aiemmin monestikin ymmärtää, että hän ei tahdo sitoutua. Hän raivostui epäilystäni ja tuo kihlajaisilta ei jäänyt kovin kauniina mieliimme..

Olen tämän viiden vuoden aikana yrittänyt ihan varovasti keskustelemalla tiedustella miehen suunnitelmista tulevaisuuden suhteen. On minullakin omat haaveeni ja periaatteeni elämälleni.
Kaksi kertaa olen yrittänyt keskustella ja kummallakin kerralla tuo ns. keskustelu on päättynyt miehen raivokohtaukseen siitä että yritän pakottaa häntä naimisiin. Siis mitä ?! En ollut uskoa korviani.
Elämme onnellista ja tasapainoista elämää. Lapsia meillä ei ole.
Hän on testamentannut omaisuuttaan minulle, vaikka olen pyytänyt, ettei hän niin olisi tehnyt. Joten rahastakaan ei voi olla kyse. Mutta mistä sitten? Meillä on kummallakin epäonnistunut liitto takanamme. Nyt hän ensimmäistä kertaa sanoi minulle että häntä arveluttaa naimisiinmeno kanssani, koska edellisessä liitossa meni kaikki sen jälkeen huonosti. Hän sanoi myös että koska tuli riitaa tästä asiasta taas niin hänen kaikki unelmansa katosivat pitkäksi aikaa jotka meihin liittyvät.

Mitkä unelmat kysyin. Koskaan hän ei kerro unelmistaan tai haaveistaan tai toiveistaan minulle. Pitäisikö minun olla vain ja omia tunteitaan ja kysymyksiään ei saisi esittää ? Olen rauhallinen ja lempeä luonteeltani, enkä todellakaan ymmärrä miten tässä taas kävi näin, että kaikki päättyi kaameaan riitaan... ;(

Mitä minä teen väärin ?

 

[ap]

:/

 

[Isä -]

Miehesi siis hermostuu ja pahasti, kun otat tulevaisuudensuunnitelmia esille? Arka paikka hänelle. Mutta miten itse reagoit siihen, että hän hermostuu?

 

[ap]

ja suren.

 

[Isä -]

Siis ette riitele ollenkaan? Mies hermostuu ja sinä samantien vetäydyt tilanteesta suremaan?

 

[ap]

vaan yritän saada vastausta kysymyksiini, mutta kun huomaan, että hän hiiltyy täysin, niin en tahdo sellaista "keskustelua". Minä en ymmärrä miksei asiasta voi keskustella.

No, ehkä vaikuttaa se että hän oli edellisessä suhteessaan niinsanotusti tossunalla. Mutta tietäähän hän, että minä olen täysin erilainen ihminen kuin hänen ex-vaimonsa. En millään tahtoisi ahdistaa häntä näillä asioilla, mutta kuten sanoin, on minullakin omat haaveeni ja unelmani, olen täysin ymmälläni reaktiosta. Hän sanoo minun jankuttavan asiaa. Kaksi kertaa viiden vuoden aikana, onko se jankuttamista ? Ja jos olisin saanut selkeitä vastauksia kysymyksiini, ei minun tarvitsisi kysyä uudestaan.. vai mitä ?

 

[vieras]

Kirjoita tuo sama miehellesi, jospa hän lukiessaan ymmärtäisi paremmin kuin puheesta...
Lisäksi voisit kertoa miejhellesi, että kihlaus on kosinnan seurausta ja lupaus avioliitosta.

 

[Isä -]

vaan yritän saada vastausta kysymyksiini, mutta kun huomaan, että hän hiiltyy täysin, niin en tahdo sellaista "keskustelua". Minä en ymmärrä miksei asiasta voi keskustella.

Miehellä herne pahasti nenässä, ja sinä vaan tivaat ja tivaat samaa asiaa?

 

[ap]

ei pidä paikkaansa. Mä nimenomaan en tivaa. Kysyn rauhallisesti. Kun huomaan ettei tule vastausta en jatka aiheesta vaan otan uuden näkökulman. Kertaakaan en korota ääntäni edes.

Ja tuolle edelliselle vastaajalle: naimisiinmeno ei nimenomaan ole tässä se "riidan" aihe. Vain ja ainoastaan se, ettei asioista voi keskustella.

 

[Isä -]

ei pidä paikkaansa. Mä nimenomaan en tivaa. Kysyn rauhallisesti. Kun huomaan ettei tule vastausta en jatka aiheesta vaan otan uuden näkökulman. Kertaakaan en korota ääntäni edes.

Nyt ei oikein kuulosta siltä, että asia oikeasti menee noin. Kerroit, että riitelette ja mies vetää välittömästi hirmu herneet nenään. Ja sinä istut siinä vastapäätä ja rauhallisuuden perikuvana vaihdat näkökulmaa.

 

[ap]

itse tämän nähneenä kai tiedän miten se menee. Valitettavasti.