Kumman valitsisitte miehen joka pettää satunnaisesti vai yksinäisyyden?

[juul]

Hetken aikaa eli suhteessa jossa "annoin" miehen pettää - jotenkin uskottelin itselleni että se ei ole totta vaikka tiesin helvetin hyvin. Sanoisin että mulla se olisi ollut tie itsemurhaan - onneks viimein kaveri repi mut puoli väkisin ulos suhteesta.

Vieläkin nuolen haavoja - eli yksin mieluummin kuin petturin kanssa. Miten voi sanoa että rakastaa toista jos tarve on kuksia muita?

 

[St. Brigitten]

Kyllä mä itteeni sen verran kunnioitan, että yksin olisi parempi kuin huonossa suhteessa.

 

["wesuwius"]

[QUOTE="shihtzu";24002965]Minkä helkatin yksinäisyyden, en minä itseäni yksinäiseksi tunne, vaikka ei ole miestä enää vuoteen ollut kuvioissa. Ei siihen elämään tarvi välttämättä sitä miestä, täysipainoista elämää voi elää ilmankin.[/QUOTE]

Jos on sinut ittensä kanssa niin ei tarvitse mitään "toista puoliskoa" ollakseen kokonainen. Onnellisuus lähtee ihan sisältä. Ihminen tarvii ihmistä, mutta ei toiselta (mieheltä tai naiselta) tarvitse sen takia mitään oikeuksia vielä pois.

 

[Micosa]

Yksinäisyyden.
Jos keskenään on sovittu että muita suhteita vaikka niitä yhden illan panoja saa olla, se ei ole enää pettämistä. Ja tuollainen "sopimus" ei sovi minulle. Se on joko tai.

 

[Jehnny Tightlips]

[QUOTE="taru";24003152]No koko ikänsä jos on ollut yhdessä niin ei osaa ja uskalla lähteä. Tuntematon pelottaa.Olen sanonut ettei ole yksin,on sillä lapset ,mutta silti. Pahat muistot vaan painaa ja ei silti osaa päästää irti. Onkohan tuossa loppuelämänsä "riutumassa"?!!![/QUOTE]

Kannettu vesi ei kaivossa pysy erojenkaan suhteen. Vaikka kuinka näkisi toisen suhteen huonon tilan, ei se auta, jollei henkilö itse ole valmis eroamaan. Onko mies selvinpäin hyvä? Alkoholinkäytön lopettaminen lienee poissuljettua?

 

[Möppöläinen]

Yksinäisyyden ehdottomasti.

Mitä mä teen miehellä, johon ei voi luottaa? En sitten yhtään mitään.

 

["vieras"]

No, kyllä tämä yh-elämä petturin voittaa mennen tullen, vaikka välillä raskasta onkin! Ja vaikka ei olis lastakaan, niin mielummin sitten sinkkuna vaikka lopun elämää, kun yhdenkään petturin kanssa enää...

 

[Aamuäree]

Yksinäisyyden.
En edes miettisi kauaa vaan sen valitsisin.

Minä ja matkavatkain, muuta ei tarvi.

 

[chef]

Olisin ihan ehdottomasti ennemmin yksin. Mutta en käsitä miksi se olisi muka lopullista.

 

[JaJa]

ehdottomasti yksinäisyyden. mä en pettäjää kattelis. sitä ollaan tosissan yhdessä tai sit ei olla ollenkaan

 

["minä"]

[QUOTE="taru";24002887]Ja yksinäisyys olisi ehkä lopullista? Onko kuinka paha( vaikkakin raskasta ) että jos mies toisinaan humalassa pettää? Kuhan kysyn... onko elämä kuinka mustavalkoista?[/QUOTE]

Mä oon valinnut yksinäisyyden. Katkeraa kalkkia loppuelämän, mutta en tiedä oisinko tän onnellisempi miehen kanssa joka ei mua rakastais. Tuskin. Parempi siis yksin.

 

[Heinekeeni]

Sinkkuuden, yksinäisyydeksi sitä tuskin voi sanoa jos on perhettä tai hyviä ystäviä.

 

[Tiitulipiituli]

Yksinäisyyden ehdottomasti! En kahtelis yhtään jos mies mua pettäis...

 

[Evitar]

Yksinäisyyden.

Hah Niin varmaan juuh

 

[Sankkuli]

Yksinäisyyden. Mä en yksinkertasesti kestä pettämistä. Edes sitä yhtä satunnaista hairahdusta.

 

["vieras"]

Yksinäisyyden.

 

[Ölli]

Jos ei olis sama akka kokoajan ja talous olis paremmin, kuin hyvin saattaisin sopeutua tilanteeseen.

 

["vieras"]

Vastuullinen polyamoria vai sinkkuus? Yksinäisyys on tosiaan väärin muotoiltu mielestäni.

 

["jami"]

Yksinäisyyden, koska pettäminen on törkeää ja kamalaa ja mustasukkaisuus on tooodella inhottava tunne.

 

[MillaVanilla]

Tässä tilanteessa kelpaisi se pettäväkin mies. Saisi vähän "kokemusta" parisuhteen tapaisesta, ja sitten jättäisi sen ja hommaisi uskollisen kumppanin.