Äiti olisi ollut turvallinen vaihtoehto, ilman muuta hänen luokseen! Olisimme kyllä eläneet köyhyydessä, äidin ammatilliset taidot olisivat tuskin riittäneet pitkälle kodin ulkopuolella. Isä oli arvaamaton ja väkivaltainen. Äiti suojeli meitä kun kykeni, ja joutui enimmäkseen itse kaiken raivon kohteeksi. Isä näytti tämän puolensa ainoastaan kotioloissa, kukaan vieras tai viranomainen ei sellaista olisi voinut mitenkään hänestä uskoa tai kuvitella! Nykyeroissa tasa-arvon nimissä, säännöllisen palkan hankkijana ja hyvät puhelahjat omaavana isä olisi hyvinkin voinut onnistua järjestämään lapset itselleen. Olisiko meitä lapsia silloinkaan kuultu ja uskottu? Mutta he erosivat vasta kun me lapset olimme jo aikuisia. Nykyään tapaan isää vain sukujuhlissa, mutta näen yhä painajaisia kaikesta.