Asumalla rivitalossa, saan kaiken. Yhteisön, leikkipuiston kavereineen ja oman pihan
Meinasin ihan samaa tulla sanomaan
itse olen koko lapsuuteni rivarissa asunut ja nyt taas asutaan rivarissa. Ihanaa!
Meinasin ihan samaa tulla sanomaan
itse olen koko lapsuuteni rivarissa asunut ja nyt taas asutaan rivarissa. Ihanaa!
V
"vieras."
Vieras
Muistan kun lapsena rivitalonaapurit muuttivat kerrostaloon. Olimme rivarikavereiden kanssa kerrasta myytyjä siihen kerrostalohommaan. Mentiin aina näiden luo leikkimään. Oma iso piha-alue, jalkapallokenttä, keinut ja kiikut ei olleet mitään verrattuna siihen kerrostalokuiluun.
Nyt asumme lapsinemme kerrostalossa, jossa on iso suojaisa piha. Lasten ulkoilusta olen ajatellut, että en edes omakotitalossa jättäisi yksin ulos alle viisivuotiasta lasta, jonka voin tähän meidänkin pihaan ihan hyvin jättää.
Nyt asumme lapsinemme kerrostalossa, jossa on iso suojaisa piha. Lasten ulkoilusta olen ajatellut, että en edes omakotitalossa jättäisi yksin ulos alle viisivuotiasta lasta, jonka voin tähän meidänkin pihaan ihan hyvin jättää.
N
nykyäää
Vieras
itse asuin lapsuuteni kerrostalossa, siellä oli paljon kavereita ja mukava leikkiympäristö, oli puistoa, nurtsia ja metsääkin lähellä, ulkona luuhattiin aina isolla porukalla.
Nyt asun omien lasten kanssa ok-talossa, alueella jossa taloja vieri vieressä, silti ei hirveästi lapsia näy ulkona leikkimässä, naapurustossa muutama samaa ikäluokkaa oleva mukelo, joiden kanssa omani satunnaisesti leikkivät.
En tiedä ollaanko nykyään sitten enemmän tietokoneilla ja pelikoneilla, kun tuntuu, että niin hirveän vähän näkyy lapsia leikkimässä ulkona puistoissa tms.
Omiani joudun välillä potkimaan puoliväkisin ulos, sanovat että tylsää kun ei ole kavereita, kaverit kun tahtovat usein olla sitten sisällä leikkimässä.
Kesällä toki ovat ulkona lähes koko p'äivän, mutta näin talvi,syksy ja kevätaikana ulkoilu on valitettavasti vähäisempää.
Nyt asun omien lasten kanssa ok-talossa, alueella jossa taloja vieri vieressä, silti ei hirveästi lapsia näy ulkona leikkimässä, naapurustossa muutama samaa ikäluokkaa oleva mukelo, joiden kanssa omani satunnaisesti leikkivät.
En tiedä ollaanko nykyään sitten enemmän tietokoneilla ja pelikoneilla, kun tuntuu, että niin hirveän vähän näkyy lapsia leikkimässä ulkona puistoissa tms.
Omiani joudun välillä potkimaan puoliväkisin ulos, sanovat että tylsää kun ei ole kavereita, kaverit kun tahtovat usein olla sitten sisällä leikkimässä.
Kesällä toki ovat ulkona lähes koko p'äivän, mutta näin talvi,syksy ja kevätaikana ulkoilu on valitettavasti vähäisempää.
Olen eniten tykännyt olla kerrostalossa mutta vastapainona sille sain viettää elämääni myös maalla.
V
"vvieras"
Vieras
En voi uskoa, että lapsen näkökulmasta kerrostaloasunto olisi koskaan parempi kuin okt asuminen, ainakin asunnossa, joka ei siis ole mikään pikkuinen mummonmökki olemattomalla pihalla. Koko lapsuuden olen okt talossa asunut ja ihmetellyt, miten joku voi asua kerrostalossa. Ei omaa rauhaa, kun siellä omassa huoneessa. Meillä oli ainakin iso pihayteisö ja naapureissa asui samanikäisiä lapsia. Lähes kaikilla isot pihat, jossa vaikka pelata ja leikkiä, mitä haluaa.
Me asutaan lasten kanssa kerrostalossa ja sinne okt taloon pitäisi päästä. Lapsi on ihan onnessaan mummolassa, jossa voi kesällä vaikka olla koko päivän pihalla. Ollaan kesäisin mummolassa aika paljon, koska kerrostalosta pitäisi aina sisälle lähteä hakemaan kaikkea eikä voi sitä aurinkoakaan siinä pihalla ottaa. Okt talossa voi syödä kahvit pihalla ja sen ruoankin auringonpaisteessa. Näin talvella voi tehdä, vaikka lumilinnan (jos olisi lunta) tai rakentaa pihalle liukumäkiä. Äiti voi aamulla herätä ja juoda kahvin ulkoportailla ja katsoa kun lapset pääsevät suoraan ulos leikkimään (no talvella ei ole niin kivaa, mutta kesäisin). Haravoidaan lehtiä ja hypitään lehtikasoihin syksyllä.
En voi mitenkään ymmärtää, jos jonkun mielestä kerrostalo voisi olla lapselle parempi vaihtoehto, mutta ei se toki huonokaan ole tai ihan kelvoton, mutta kyllä se okt talo on se lapselle paras, jossa saa toteuttaa mielikuvitustaan, kerätä kukkia pihalta yms.
Me asutaan lasten kanssa kerrostalossa ja sinne okt taloon pitäisi päästä. Lapsi on ihan onnessaan mummolassa, jossa voi kesällä vaikka olla koko päivän pihalla. Ollaan kesäisin mummolassa aika paljon, koska kerrostalosta pitäisi aina sisälle lähteä hakemaan kaikkea eikä voi sitä aurinkoakaan siinä pihalla ottaa. Okt talossa voi syödä kahvit pihalla ja sen ruoankin auringonpaisteessa. Näin talvella voi tehdä, vaikka lumilinnan (jos olisi lunta) tai rakentaa pihalle liukumäkiä. Äiti voi aamulla herätä ja juoda kahvin ulkoportailla ja katsoa kun lapset pääsevät suoraan ulos leikkimään (no talvella ei ole niin kivaa, mutta kesäisin). Haravoidaan lehtiä ja hypitään lehtikasoihin syksyllä.
En voi mitenkään ymmärtää, jos jonkun mielestä kerrostalo voisi olla lapselle parempi vaihtoehto, mutta ei se toki huonokaan ole tai ihan kelvoton, mutta kyllä se okt talo on se lapselle paras, jossa saa toteuttaa mielikuvitustaan, kerätä kukkia pihalta yms.
L
"Lilli"
Vieras
Varhaislapsuudessani ehdin asua sekä kaupungissa kerrostalossa että maalla omakotitalossa. Kummastakaan ei jäänyt mitään traumoja. Lapsuus on aina hyvä, paikasta riippumatta, jos perhe voi hyvin.
L
lhä
Vieras
Molemmat koettu lapsena ja molemmissa puolensa.
Kerrostalossa ainoana lapsena oli kiva mennä vaan pihalle, jossa oli aina kavereita. Jos piha oli tyhjä, niin ei kun pimpottelemaan ovikelloja. Vanhempana ja teininä ok-talo oli kiva. Hevimusiikkiharrastus toimi, kun ei seinänaapureista ollut väliä. Ei traumoja kummastakaan.
Nyt nelikymppisenä voi kyllä havaita, että ok-talojen ja varsinkin heikompitasoisten kerrostalojen välillä on eroa siinä, minkälaisia pitkiä ystävyyssuhteita lapset, nuoret ja kasvun myötä nuoret aikuiset muodostavat ja miten nuo vaikuttavat elämään. Lapsena sosiaalisella statuksella ei ole niin väliä, mutta iän karttuessa kavereilla on aivan valtava vaikutus siihen, mitä nuori haluaa tavoitella tai edes mitä tietää tavoitella.
Nuoret ovat alttiita vaikutuksille niin hyvässä kuin pahassa. Jos kaveripiirin "menestyjä" on heppu, joka menee aikuisiän kynnyksellä töihin, muuttaa omilleen vuokralle ja ostaa rahoituksella auton, niin tätä sitten muut peesaavat. Jos kaveri toisensa jälkeen puhuu aivan toisenlaisista tavoitteista, tavoittelee hyviä koulupaikkoja ja muuta pitkällä tähtäimellä tolkullista, niin tällä on yhtä voimakas vaikutus. Unohtamatta päihteitä, teiniraskauksia ja oikeastaan ihan kaikkea.
Pelkkä valinta kerrostalon ja ok-talon välillä ei tietenkään takaa tai tuhoa mustavalkoisesti mitään, mutta todennäköisyyksiä se heiluttaa. Niin ja onhan jollain Kruunuhaalla ja Pupuhuhdalla eroa. Vastaavasti jos ok-talon hommaa väkisin, esim. aivan epärealistisella rahoituksella, niin se voi mossahtaa omaan nilkkaan sitä kautta, että perheen ja sitä kautta lapsen elämä on ainoastaan lainojen kanssa taistelua.
Kerrostalossa ainoana lapsena oli kiva mennä vaan pihalle, jossa oli aina kavereita. Jos piha oli tyhjä, niin ei kun pimpottelemaan ovikelloja. Vanhempana ja teininä ok-talo oli kiva. Hevimusiikkiharrastus toimi, kun ei seinänaapureista ollut väliä. Ei traumoja kummastakaan.
Nyt nelikymppisenä voi kyllä havaita, että ok-talojen ja varsinkin heikompitasoisten kerrostalojen välillä on eroa siinä, minkälaisia pitkiä ystävyyssuhteita lapset, nuoret ja kasvun myötä nuoret aikuiset muodostavat ja miten nuo vaikuttavat elämään. Lapsena sosiaalisella statuksella ei ole niin väliä, mutta iän karttuessa kavereilla on aivan valtava vaikutus siihen, mitä nuori haluaa tavoitella tai edes mitä tietää tavoitella.
Nuoret ovat alttiita vaikutuksille niin hyvässä kuin pahassa. Jos kaveripiirin "menestyjä" on heppu, joka menee aikuisiän kynnyksellä töihin, muuttaa omilleen vuokralle ja ostaa rahoituksella auton, niin tätä sitten muut peesaavat. Jos kaveri toisensa jälkeen puhuu aivan toisenlaisista tavoitteista, tavoittelee hyviä koulupaikkoja ja muuta pitkällä tähtäimellä tolkullista, niin tällä on yhtä voimakas vaikutus. Unohtamatta päihteitä, teiniraskauksia ja oikeastaan ihan kaikkea.
Pelkkä valinta kerrostalon ja ok-talon välillä ei tietenkään takaa tai tuhoa mustavalkoisesti mitään, mutta todennäköisyyksiä se heiluttaa. Niin ja onhan jollain Kruunuhaalla ja Pupuhuhdalla eroa. Vastaavasti jos ok-talon hommaa väkisin, esim. aivan epärealistisella rahoituksella, niin se voi mossahtaa omaan nilkkaan sitä kautta, että perheen ja sitä kautta lapsen elämä on ainoastaan lainojen kanssa taistelua.
[QUOTE="vvieras";29583357]En voi uskoa, että lapsen näkökulmasta kerrostaloasunto olisi koskaan parempi kuin okt asuminen, ainakin asunnossa, joka ei siis ole mikään pikkuinen mummonmökki olemattomalla pihalla. Koko lapsuuden olen okt talossa asunut ja ihmetellyt, miten joku voi asua kerrostalossa. Ei omaa rauhaa, kun siellä omassa huoneessa. Meillä oli ainakin iso pihayteisö ja naapureissa asui samanikäisiä lapsia. Lähes kaikilla isot pihat, jossa vaikka pelata ja leikkiä, mitä haluaa.
Me asutaan lasten kanssa kerrostalossa ja sinne okt taloon pitäisi päästä. Lapsi on ihan onnessaan mummolassa, jossa voi kesällä vaikka olla koko päivän pihalla. Ollaan kesäisin mummolassa aika paljon, koska kerrostalosta pitäisi aina sisälle lähteä hakemaan kaikkea eikä voi sitä aurinkoakaan siinä pihalla ottaa. Okt talossa voi syödä kahvit pihalla ja sen ruoankin auringonpaisteessa. Näin talvella voi tehdä, vaikka lumilinnan (jos olisi lunta) tai rakentaa pihalle liukumäkiä. Äiti voi aamulla herätä ja juoda kahvin ulkoportailla ja katsoa kun lapset pääsevät suoraan ulos leikkimään (no talvella ei ole niin kivaa, mutta kesäisin). Haravoidaan lehtiä ja hypitään lehtikasoihin syksyllä.
En voi mitenkään ymmärtää, jos jonkun mielestä kerrostalo voisi olla lapselle parempi vaihtoehto, mutta ei se toki huonokaan ole tai ihan kelvoton, mutta kyllä se okt talo on se lapselle paras, jossa saa toteuttaa mielikuvitustaan, kerätä kukkia pihalta yms.[/QUOTE]
Eri ihmiset pitävät eri asioista ja painottavat eri asioita. Kummassakin asumismuodossa on hyvät puolensa - sinä listasit tuohon niitä omakotittalon hyviä puolia. Joku muu voi ajatella, että nuokin olisivat ihania, mutta SILTI valitsee kerrostalon, koska hänelle jotkut muut asiat painavat vaakakupissa VIELÄKIN enemmän ja ovat hänestä vielä parempia. Ja edelleen, riippuu aika paljon talosta, pihasta ja ympäristöstä, millaista se elämä on - tiedän kerrostaloja, joiden sijainti on sellainen, että todellakin omaa rauhaa ja tilaa saa muutenkin kuin omassa huoneessa. Ja sitten taas tiedän taloja, joissa riittävää omaa rauhaa ei saa edes omassa huoneessa (kun esim. pohjaratkaisu on sellainen, että kaikki puhe kuuluu muihin huoneisiin - omakin huoneeni lapsuuteni omakotitalossa oli tällainen).
Me asutaan lasten kanssa kerrostalossa ja sinne okt taloon pitäisi päästä. Lapsi on ihan onnessaan mummolassa, jossa voi kesällä vaikka olla koko päivän pihalla. Ollaan kesäisin mummolassa aika paljon, koska kerrostalosta pitäisi aina sisälle lähteä hakemaan kaikkea eikä voi sitä aurinkoakaan siinä pihalla ottaa. Okt talossa voi syödä kahvit pihalla ja sen ruoankin auringonpaisteessa. Näin talvella voi tehdä, vaikka lumilinnan (jos olisi lunta) tai rakentaa pihalle liukumäkiä. Äiti voi aamulla herätä ja juoda kahvin ulkoportailla ja katsoa kun lapset pääsevät suoraan ulos leikkimään (no talvella ei ole niin kivaa, mutta kesäisin). Haravoidaan lehtiä ja hypitään lehtikasoihin syksyllä.
En voi mitenkään ymmärtää, jos jonkun mielestä kerrostalo voisi olla lapselle parempi vaihtoehto, mutta ei se toki huonokaan ole tai ihan kelvoton, mutta kyllä se okt talo on se lapselle paras, jossa saa toteuttaa mielikuvitustaan, kerätä kukkia pihalta yms.[/QUOTE]
Eri ihmiset pitävät eri asioista ja painottavat eri asioita. Kummassakin asumismuodossa on hyvät puolensa - sinä listasit tuohon niitä omakotittalon hyviä puolia. Joku muu voi ajatella, että nuokin olisivat ihania, mutta SILTI valitsee kerrostalon, koska hänelle jotkut muut asiat painavat vaakakupissa VIELÄKIN enemmän ja ovat hänestä vielä parempia. Ja edelleen, riippuu aika paljon talosta, pihasta ja ympäristöstä, millaista se elämä on - tiedän kerrostaloja, joiden sijainti on sellainen, että todellakin omaa rauhaa ja tilaa saa muutenkin kuin omassa huoneessa. Ja sitten taas tiedän taloja, joissa riittävää omaa rauhaa ei saa edes omassa huoneessa (kun esim. pohjaratkaisu on sellainen, että kaikki puhe kuuluu muihin huoneisiin - omakin huoneeni lapsuuteni omakotitalossa oli tällainen).
Alkuperäinen kirjoittaja lhä;29583513:
Tuohon kaveripiiriasiaan sellainen, että esim. pienissä kaupungeissa on se yksi ainoa yläaste ja lukio, jossa kaverit eivät siis valikoidu perheen sosioekonomisen aseman mukaan, koska kaikki käyvät samaa koulua. Ja kun itsekin otit kruunuhaan esimerkiksi, niin ymmärrät itsekin, ettei kerrostalossa asuminen ole sama asia kuin kouluttamattomuus ja tavoitteena oma auto nuorena. Tai että niitä päihteitä käytettäisiin vain kerrostaloissa.
L
"Lettu"
Vieras
Lapsuus on hyvä elää sellaisessa paikassa, jossa kunnioitetaan ja osataan kohdata omana itsenään, vanhemmat osaavat olla läsnä lapsen tarpeita varten. Puitteilla ei niin ole väliä.
V
"vieras."
Vieras
[QUOTE="vvieras";29583357]
Me asutaan lasten kanssa kerrostalossa ja sinne okt taloon pitäisi päästä. Lapsi on ihan onnessaan mummolassa, jossa voi kesällä vaikka olla koko päivän pihalla. Ollaan kesäisin mummolassa aika paljon, koska kerrostalosta pitäisi aina sisälle lähteä hakemaan kaikkea eikä voi sitä aurinkoakaan siinä pihalla ottaa. Okt talossa voi syödä kahvit pihalla ja sen ruoankin auringonpaisteessa. Näin talvella voi tehdä, vaikka lumilinnan (jos olisi lunta) tai rakentaa pihalle liukumäkiä. Äiti voi aamulla herätä ja juoda kahvin ulkoportailla ja katsoa kun lapset pääsevät suoraan ulos leikkimään (no talvella ei ole niin kivaa, mutta kesäisin). Haravoidaan lehtiä ja hypitään lehtikasoihin syksyllä.
En voi mitenkään ymmärtää, jos jonkun mielestä kerrostalo voisi olla lapselle parempi vaihtoehto, mutta ei se toki huonokaan ole tai ihan kelvoton, mutta kyllä se okt talo on se lapselle paras, jossa saa toteuttaa mielikuvitustaan, kerätä kukkia pihalta yms.[/QUOTE]
Meidän kerrostalopihassa voi tehdä kaikkea tuota. Okei, ehkä en makaisi aurinkoa ottamassa, kun en koskaan ota aurinkoa, ja lähimmälle hiekkarannalle on noin 400 metrin matka ja puistoon vielä lyhyempi. Mutta muuten lapsilla on liki hehtaarin verran suojattua piha-aluetta käytettävissä. Kyllä siihen kertyy lunta ja lehtiä ja "kukkia". Ihan etsimättä ja suunnittelematta ei toki tällaista asuntoa löydy. Meidän kaupungissamme on kaksi korttelia, jossa nämä toteutuvat, ja asunnonhaku keskittyi lasten tullessa näihin.
Me asutaan lasten kanssa kerrostalossa ja sinne okt taloon pitäisi päästä. Lapsi on ihan onnessaan mummolassa, jossa voi kesällä vaikka olla koko päivän pihalla. Ollaan kesäisin mummolassa aika paljon, koska kerrostalosta pitäisi aina sisälle lähteä hakemaan kaikkea eikä voi sitä aurinkoakaan siinä pihalla ottaa. Okt talossa voi syödä kahvit pihalla ja sen ruoankin auringonpaisteessa. Näin talvella voi tehdä, vaikka lumilinnan (jos olisi lunta) tai rakentaa pihalle liukumäkiä. Äiti voi aamulla herätä ja juoda kahvin ulkoportailla ja katsoa kun lapset pääsevät suoraan ulos leikkimään (no talvella ei ole niin kivaa, mutta kesäisin). Haravoidaan lehtiä ja hypitään lehtikasoihin syksyllä.
En voi mitenkään ymmärtää, jos jonkun mielestä kerrostalo voisi olla lapselle parempi vaihtoehto, mutta ei se toki huonokaan ole tai ihan kelvoton, mutta kyllä se okt talo on se lapselle paras, jossa saa toteuttaa mielikuvitustaan, kerätä kukkia pihalta yms.[/QUOTE]
Meidän kerrostalopihassa voi tehdä kaikkea tuota. Okei, ehkä en makaisi aurinkoa ottamassa, kun en koskaan ota aurinkoa, ja lähimmälle hiekkarannalle on noin 400 metrin matka ja puistoon vielä lyhyempi. Mutta muuten lapsilla on liki hehtaarin verran suojattua piha-aluetta käytettävissä. Kyllä siihen kertyy lunta ja lehtiä ja "kukkia". Ihan etsimättä ja suunnittelematta ei toki tällaista asuntoa löydy. Meidän kaupungissamme on kaksi korttelia, jossa nämä toteutuvat, ja asunnonhaku keskittyi lasten tullessa näihin.
V
"vieras."
Vieras
Itse vietin lapsuuteni kerrostalossa ja se oli ihan hyvä asuinympäristö. Isot pihat, paljon kavereita, metsää, uimahalli ja uimaranta vieressä. Onhan kerrostalojen leikkipaikat yleensä palkon parempia, kuin omakotitalojen keinuviritykset. Ja kaupunkien okt-tontit on usein selllaisia postimerkkejä, ettei leikeille ole tilaa.
Nyt asutaan rivitalossa, jossa ei oikein ole lapselleni ikäistään seuraa ja leikkipaikka on surkea. Ollaan muuttamassa okt-taloon, jossa on iso piha. Näistä vaihtoehdoista se omakotitalo lienee parempi.
Nyt asutaan rivitalossa, jossa ei oikein ole lapselleni ikäistään seuraa ja leikkipaikka on surkea. Ollaan muuttamassa okt-taloon, jossa on iso piha. Näistä vaihtoehdoista se omakotitalo lienee parempi.
M
mä...
Vieras
Me päädyimme lopulta rivitaloon, jossa oma takapiha on keskelle ei-mitään-päin. Etupihalla on lapselle tekemistä, kavereita ja sen semmosia, mulle oma, rauhallinen piha kasvimaineen sun muineen on ihana.