Kummia ei enää kiinnosta, kaduttaa koko kummivalinta!

[kunhan avaudun]

Ja joo, ihan aluksi nyt sanon, etten oleta kummien olevan kokoajan yhteyksissä ja meillä jo heitä pyydettäessä sanoimme ettei meille ole kummiudessa lahjat etusijalla.
Kun raskaudesta kerrottiin sukulaisille, eräs sukulaiseni sitten kyseli jatkuvasti ollaanko me jo kummit valittu ja että hän tulisi erittäin mielellään kummiksi. Hänellä olisi kuulemma paljon annettavaa lapselle ja hän olisi niin onnellinen kun saisi olla kummilapsensa kanssa ja viedä tätä reissuunkin jne. Sellaistahan kummia me juuri toivottiin lapsille ja tiesin että tämä henkilö on muutenkin yksinäinen joten päätimme pyytää kummiksi..

Ristiäisiin asti kyllä pidettiin yhteyttä ja nähtiin. Sitten kun hän tuli itse raskaaksi ja vauva syntyi, niin koko sinä aikana ei ole enää kiinnostanut. Ja tietenkin hänelle oma lapsi on tärkein ja kiinnostavin asia ymmärrän sen. Mutta tämä ns. ystävyys on mennyt sellaiseksi, että kun kuulumisia vaihdetaan jutellaan vain hänen asioistaan ja vauvasta. Ei kysy mitä meille kuuluu ja jos kysyykin niin ei vastaa tai kääntää puheenaiheen omiin asioihin. Jos koitan välillä laittaa meidänkin kuulumisia, niin keskustelu loppuu siihen.

En tarvitse palopuhetta siitä, kuinka hänen ei kuuluisi olla kiinnostunut lapsestani kun se ei ole hänen lapsensa. Mutta suoraan sanoen on vähän huijattu olo. Silloin kun odotin niin juteltiin myös hänen asioistaan enimmäkseen, mutta nyt se vain korostuu enemmän ja enemmän sen jälkeen kun hän tuli raskaaksi ja sai lapsensa.

Suoraan sanoen, voisipa kelata aikaa niin ehkä en pyytäisi kummiksi. Mutta lapsen takia olisi mukava, että meillä olisi hyvät välit! Itselläni alkaa vaan pinna palamaan, kun ei tunnu mukavalta tälläinen kanssa käyminen..

 

["vierailija"]

Aika epäreilua käytöstä aikuiselta ihmiseltä kun tuollatavalla kummiksi tuppautuu eikä sitten kuitenkaan pystynyt päätöstään muutaman vuoden päähän asti miettimään.

Lapsen kannalta harmittava tilanne, mutta ei varmasti kovin harvinainen, sillä aika monesti elämä ajaa erilleen niin kaveruksia kuin sukulaisia. Tärkeintä kuitenkin olisi, että lapsen elämässä olisi niitä tärkeitä aikuisia, olivatka ne sitten isovanhempia, setiä, tätejä tai jotain ihan muuta.

 

["jkl"]

Meillä vähän samanlainen tilanne. Lisäksi vielä kummi itse moittii minulle oman lapsensa kummeja, jotka eivät täytä kuulemma kummien tehtäviä. Hänen lastaan pitäisi kummien käydä katsomassa ja leikkimässä lapsensa kanssa ja viedä lasta jonnekin ym. Minulle luetteli näitä kummien laiminlyöntejä, ei sitten huomannut ettei itsekään tee niin kummina. En toki ihan tuota kaikkea itse odotakaan, mutta outoa on että muiden pitäisi hänen lastaan näin huomioida, itsellään kummina kuitenkin eri säännöt.

 

[Miili]

Ei munkaan lasten kummit pidä yhteyttä, hyvä kun synttäreille tulevat. Harmittaa myös.
Olen ajatellut että kaikilla on kiire ja oma elämä niin tärkeää etteivät "ehdi" kummilapsia tapaamaan.

 

[Jännä juttu]

[QUOTE="jkl";29685363]Meillä vähän samanlainen tilanne. Lisäksi vielä kummi itse moittii minulle oman lapsensa kummeja, jotka eivät täytä kuulemma kummien tehtäviä. Hänen lastaan pitäisi kummien käydä katsomassa ja leikkimässä lapsensa kanssa ja viedä lasta jonnekin ym. Minulle luetteli näitä kummien laiminlyöntejä, ei sitten huomannut ettei itsekään tee niin kummina. En toki ihan tuota kaikkea itse odotakaan, mutta outoa on että muiden pitäisi hänen lastaan näin huomioida, itsellään kummina kuitenkin eri säännöt.[/QUOTE]

Ei siihen tullut viattomana kommentoitua että "tekisitkö itse tuon kaiken jos oisit kummi? Oho, ei mutta sähän oletkin mun lapseni kummi! Mutta ei sua vaan ole meillä näkynyt..."

 

[Onko pakko olla kummi]

Eikö ton koko kummi-homman vois jo jättää unholaan.. kun miettii kummiuden alkuperäistä merkitystä niin eihän se istu tähän päivään mitenkään.

 

[ei oisuskonu]

ÄRSYTTÄÄ sama asia. VÄÄRÄ kummivalinta tuli aikoinaan tehtyä... On korkeassa asemassa ja niin empaattisensympaattinen, mut kummilapsi on ilmaa!

 

["jkl"]

Ei siihen tullut viattomana kommentoitua että "tekisitkö itse tuon kaiken jos oisit kummi? Oho, ei mutta sähän oletkin mun lapseni kummi! Mutta ei sua vaan ole meillä näkynyt..."

Mieli teki kommentoida jotain vastaavaa. En vain keksinyt siihen häätään mitään tarpeeksi "viatonta" joka kuitenkin olisi mennyt perille.

 

[gggg]

Nii onhan se kummi ajatuksena kaunis, mutta ei todellakasn istu nykypäivään mitenkään

 

["Nimetön"]

Kummius on ihan turha juttu. Muakin kaduttaa.

 

[kauaksi on tultu]

Eikö ton koko kummi-homman vois jo jättää unholaan.. kun miettii kummiuden alkuperäistä merkitystä niin eihän se istu tähän päivään mitenkään.

Olen sun kanssasi samoilla linjoilla, miksi tästä kummiudesta on tehty olevinaan niin tärkeä juttu? Alkuperäinen tarkoitus kummeilla ei ollut osallistua kummilapsen leikittämiseen, kyläilyyn, lahjojen tuomiseen tms., vaan KUMMIN TEHTÄVÄ ON OLLA VANHEMPIEN APUNA JA TUKENA LAPSEN KRISTILLISESSÄ KASVATUKSESSA.

Itselläni on yksi kummlapsi ja ei minua suoraan sanoen kiinnosta hänen ensiaskeleet, ensimmäiset ruokailut, pottaopettelut, puhumisen opettelut eikä ne joulukortit joita hänen kuvastaan on tehty. Lapset on kivoja, mutta tuo kummilapsi on minulle kuin kuka tahansa muukin lapsi; ihan suloinen tapaus, mutta en koe tunnesidettä häneen. Minulla on omakin perhe.

Mitä kummina sitten pitäisi tehdä? Ei missään lue mitään tehtävälistoja kummeille. Ne ovat vain joidenkin vanhempien itse sanelemia juttuja, että kummin kuuluu tuoda lahjat, soittaa väh. kerran viikossa ja kysyä lapsen kuulumiset, antaa neuvoja, hoitaa kummilasta, olla kiinnostunut, viedä retkille, tapahtumiin ja lomille, hehkuttaa facebookissa maailman parasta kummilasta tai mitä nyt kukakin kummilta vaatii.

Ehkä teidän pitäisi ETUKÄTEEN ilmoittaa niille kummeille omat tehtävänsä, joita kummilta odotatte niin he voivat varautua siihen ja sen perusteella päättää onko heistä kummeiksi vai ei.

Meidän lapsen kummit on valittu ikäänkuin kunnianosoituksena omille läheisille ihmisille siitä, että he ovat meille tärkeitä. Alusta asti on sanottu, ettei kummius ole kenellekään velvollisuus vaan jokainen tehköön sillä roolillaan mitä parhaaksi näkee.

 

[storm]

Voisiko olla, että hän on nyt niin innoissaan omasta vauvastaan mutta tilanne korjaantuu myöhemmin? Muistan ainakin itse, että kun oma lapsi oli vauva niin muiden lapset eivät kyllä jaksaneet kiinnostaa yhtään. Nyt on jo ihan eri juttu. Tosin minulla ei olekaan kummilapsia

 

["mie"]

Olen sun kanssasi samoilla linjoilla, miksi tästä kummiudesta on tehty olevinaan niin tärkeä juttu? Alkuperäinen tarkoitus kummeilla ei ollut osallistua kummilapsen leikittämiseen, kyläilyyn, lahjojen tuomiseen tms., vaan KUMMIN TEHTÄVÄ ON OLLA VANHEMPIEN APUNA JA TUKENA LAPSEN KRISTILLISESSÄ KASVATUKSESSA.

Itselläni on yksi kummlapsi ja ei minua suoraan sanoen kiinnosta hänen ensiaskeleet, ensimmäiset ruokailut, pottaopettelut, puhumisen opettelut eikä ne joulukortit joita hänen kuvastaan on tehty. Lapset on kivoja, mutta tuo kummilapsi on minulle kuin kuka tahansa muukin lapsi; ihan suloinen tapaus, mutta en koe tunnesidettä häneen. Minulla on omakin perhe.

Mitä kummina sitten pitäisi tehdä? Ei missään lue mitään tehtävälistoja kummeille. Ne ovat vain joidenkin vanhempien itse sanelemia juttuja, että kummin kuuluu tuoda lahjat, soittaa väh. kerran viikossa ja kysyä lapsen kuulumiset, antaa neuvoja, hoitaa kummilasta, olla kiinnostunut, viedä retkille, tapahtumiin ja lomille, hehkuttaa facebookissa maailman parasta kummilasta tai mitä nyt kukakin kummilta vaatii.

Ehkä teidän pitäisi ETUKÄTEEN ilmoittaa niille kummeille omat tehtävänsä, joita kummilta odotatte niin he voivat varautua siihen ja sen perusteella päättää onko heistä kummeiksi vai ei.

Meidän lapsen kummit on valittu ikäänkuin kunnianosoituksena omille läheisille ihmisille siitä, että he ovat meille tärkeitä. Alusta asti on sanottu, ettei kummius ole kenellekään velvollisuus vaan jokainen tehköön sillä roolillaan mitä parhaaksi näkee.

Näin juuri!

Minäkään en ole ikinä ymmärtänyt tätä, että kummien pitäisi olla joku ilmainen lapsenhoitopaikka, lahjojen ostaja tai leikittämis-asia. Omat lapseni tapaavat harvoin kummejaan ja se on meille ok. Itse tapaan kummilastani muutaman kerran vuodessa (synttäreillä, kutsuilla tms), enkä erikseen tuppaudu heidän elämäänsä, koska en ole sen tyylinen ihiminen. Merkkipäivät muistan ja tavatessani kyselen kuulumiset yms, mutten koe kummina olemaan velvollinen mihinkään sen suurempaan.

 

[vierass]

Hirveitä odotuksia kummeille tuntuu olevan nykyään. Kuinka moni on omien kummiensa kanssa tehnyt ja saanut kaikkea tuota, mitä omien lasten kummeilta odottaa?

 

["ulpukka"]

Uskomattomin tapaus mistä olen kuullut, on vanhemmat jotka lähettävät ennen joulua ja lapsen synttäri- ja nimipäiviä kummeille tekstiviestin, missä kerrotaan mitä kaikkea kummityttö haluaa lahjaksi. En ollut uskoa korviani tuon nimipäivälahjatoiveen suhteen, ennenkuin sen tekstarin itse näin! "meidän -----:n nimipäivät lähestyy ja hän toivoisi lahjaksi --------" Voi hyvää päivää!
Lisäksi tämä kyseinen kummi vaaditaan kaikkiin suvun kissanristiäisiin sekä kummilapsen luisteluesityksiin, vaikka tietävät hyvin että tämä tyyppi ei voi sietää isoja juhlia eikä ole muutenkaan mitenkään erityisen lapsista innostunut ihminen vaan alle 30 vuotias sinkkumies, jolla olisi vähän muutakin tekemistä vapaa-ajallaan. Jouluna kirosi, ettei enää ikinä ryhdy kenenkään kummiksi kun piti kierrellä sen seitsemän kauppaa läpi etsimässä jotain tiettyä lahjaa lapselle, joka ei edes merkitse miehelle mitään. Tuommoisten vanhempien takia niistä kummilapsista juuri tuleekin suuri rasite ja rahanmeno ja pelkkää pakkopullaa.

 

[äh!]

Luulevaisten juttuja koko kummihomma. Turhanaikaista.

 

[åöplo]

Olen sun kanssasi samoilla linjoilla, miksi tästä kummiudesta on tehty olevinaan niin tärkeä juttu? Alkuperäinen tarkoitus kummeilla ei ollut osallistua kummilapsen leikittämiseen, kyläilyyn, lahjojen tuomiseen tms., vaan KUMMIN TEHTÄVÄ ON OLLA VANHEMPIEN APUNA JA TUKENA LAPSEN KRISTILLISESSÄ KASVATUKSESSA.

Itselläni on yksi kummlapsi ja ei minua suoraan sanoen kiinnosta hänen ensiaskeleet, ensimmäiset ruokailut, pottaopettelut, puhumisen opettelut eikä ne joulukortit joita hänen kuvastaan on tehty. Lapset on kivoja, mutta tuo kummilapsi on minulle kuin kuka tahansa muukin lapsi; ihan suloinen tapaus, mutta en koe tunnesidettä häneen. Minulla on omakin perhe.

Mitä kummina sitten pitäisi tehdä? Ei missään lue mitään tehtävälistoja kummeille. Ne ovat vain joidenkin vanhempien itse sanelemia juttuja, että kummin kuuluu tuoda lahjat, soittaa väh. kerran viikossa ja kysyä lapsen kuulumiset, antaa neuvoja, hoitaa kummilasta, olla kiinnostunut, viedä retkille, tapahtumiin ja lomille, hehkuttaa facebookissa maailman parasta kummilasta tai mitä nyt kukakin kummilta vaatii.

Ehkä teidän pitäisi ETUKÄTEEN ilmoittaa niille kummeille omat tehtävänsä, joita kummilta odotatte niin he voivat varautua siihen ja sen perusteella päättää onko heistä kummeiksi vai ei.

Meidän lapsen kummit on valittu ikäänkuin kunnianosoituksena omille läheisille ihmisille siitä, että he ovat meille tärkeitä. Alusta asti on sanottu, ettei kummius ole kenellekään velvollisuus vaan jokainen tehköön sillä roolillaan mitä parhaaksi näkee.

Tässä on asiaa.

 

[kummi-kummitus]

Meillä päin kummi on henkilö, joka todistaa kasteen
Kunniatehtävä jonka kesto noin, puoli tuntia.

 

[vierass]

Meillä päin kummi on henkilö, joka todistaa kasteen
Kunniatehtävä jonka kesto noin, puoli tuntia.

Meillä tuon lisäksi siunaa lapsen ripille päästessä n. 15 v myöhemmin.

 

["vieras."]

Voisiko olla, että hän on nyt niin innoissaan omasta vauvastaan mutta tilanne korjaantuu myöhemmin? Muistan ainakin itse, että kun oma lapsi oli vauva niin muiden lapset eivät kyllä jaksaneet kiinnostaa yhtään. Nyt on jo ihan eri juttu. Tosin minulla ei olekaan kummilapsia

Sama tuli mieleen. Minkä ikäinen ap:n lapsi nyt on? Entä kummin lapsi? Ymmärsin tuosta, että vauvaikäinen. Ehkä hyvinkin vähän isompana lapset saavat toisistaa seuraa, esim. niille reissuille.

 

["huoh"]

Omat kummini eivät ole hoitaneet minua paitsi kriisitilanteessa (vanhemmat/äiti sairaana). Tai lahjoneet paitsi rippipäivänä.

Järkyttävää on, kun kummilapsen kastetilaisuudessa pappi alkaa luetella kummin tehtäviä joihin kuuluu kummilapsen vanhemmille vapaa-ajan antaminen. Olin järkyttynyt. Kummilapsen vanhempi ainoa lapsi, jolla 2 tervettä vanhempaa samassa kaupungissa ja auttoivat jokapäivä niin talon rakentamisessa kuin kaikessa muussakin. Molemmat kummilapsen vanhemmat asuvat syntymäkaupungissaan joten sukulaisia ja tuttuja ja ystäviä paljon. Sen sijaan minulla kummina taas ei ollut noista mitään samassa kaupungissa tai lähimaillakaan ja omakin lapsi pitäisi ilman tukiverkkoja hoitaa miehen kanssa. Olin kaupungissa, johon olin opiskelujen takia muuttanut. Ja nyt pappi kertoi, että meidän pitäisi antaa kummilapsen vanhemmille kahdenkeskistä aikaa. Ei sitten voinut kertoa ennen kuin paskat housuissa ja me olimme jo lupautuneet.

 

["ulkopuolinen"]

Sano sille kummille, mitä ajattelet!

 

[mä....]

[QUOTE="huoh";29687985]Omat kummini eivät ole hoitaneet minua paitsi kriisitilanteessa (vanhemmat/äiti sairaana). Tai lahjoneet paitsi rippipäivänä.

Järkyttävää on, kun kummilapsen kastetilaisuudessa pappi alkaa luetella kummin tehtäviä joihin kuuluu kummilapsen vanhemmille vapaa-ajan antaminen. Olin järkyttynyt. Kummilapsen vanhempi ainoa lapsi, jolla 2 tervettä vanhempaa samassa kaupungissa ja auttoivat jokapäivä niin talon rakentamisessa kuin kaikessa muussakin. Molemmat kummilapsen vanhemmat asuvat syntymäkaupungissaan joten sukulaisia ja tuttuja ja ystäviä paljon. Sen sijaan minulla kummina taas ei ollut noista mitään samassa kaupungissa tai lähimaillakaan ja omakin lapsi pitäisi ilman tukiverkkoja hoitaa miehen kanssa. Olin kaupungissa, johon olin opiskelujen takia muuttanut. Ja nyt pappi kertoi, että meidän pitäisi antaa kummilapsen vanhemmille kahdenkeskistä aikaa. Ei sitten voinut kertoa ennen kuin paskat housuissa ja me olimme jo lupautuneet.[/QUOTE]


Kuulostaa todella kummalliselta. Ei voi olla luterilaisen kirkon virallinen kanta. Soitahan seurakuntaan ja ota selvää. Papeilla on omia henkilökohtaisi mielipiteitä - josta nyt on kyse - ja kannattaa olla noteeraamatta niitä, jotka huomaa typeriksi. Papille voi kyllä sanoa suoraan - ja pitääkin.

 

[kunhan avaudun]

[QUOTE="ulkopuolinen";29688109]Sano sille kummille, mitä ajattelet![/QUOTE]

Tahtoisin sanoa, mutta on todella herkkä loukkaantumaan. Ja teille jotka sanotte, että kummius on turha juttu, niin ei edelleenkään olla sitä mieltä, että kummien on tarkoitus ostaa lapsellemme tavaraa. Emme ole pyytäneet lastenhoito apua eikä pyydetäkään.

Edelleen minua häiritsee se, että ns. tuppautui ja niin toivoi pääsevänsä kummiksi muttei ole sitten enää pätkääkään kiinnostunut. Ja tällä kiinnostamisella tarkoitan ihan vain normi kuulumisia. Ja minun täytyy kumminkin kai(?) jotenkin jaksaa tätä henkilöä elämässäni. Haluaisin kovasti, mutta sellaisen ihmisen kanssa on minun vaikea tulla toimeen jota ei muiden asiat kiinnosta pätkääkään, vain omansa. Eikä se niin paljoa välttämättä haittaisi, jos edes vaivaituisi joskus keskustelemaan muidenkin asioista.

ap

 

["kaikenlaista"]

Miksi sinun siis pitäisi sietää kummia, jota et siedä? Pyydät synttäreillä käymään ja that's it, miksi sinun pitäisi "lapsen vuoksi" säilytellä hyviä ja lämpimiä välejä ihmiseen, joka teistä ei ole kiinnostunut eikä ole teille tavallaan mitään?
Ehkä tuo kummi oli vauvakuumeessa silloin, tai ehkä kummi odotti itse tältä kummiudelta jotain muuta? Ehkä hän vaan kokee, ettei teidän jutut natsaa eikä kiinnosta. Jotkut ihmiset nyt vaan muutenkin on sellaisia, että puhuu mieluummin itsestään eikä kysele kuulumisia tai muuta sen enempää muilta.