Kummien "läsnäolo" olematon

["Niin"]

Meillä on kaveripariskunta lapsen kummeina. Nähdään muutamia kertoja vuodessa yhdessäolon merkeissä, kiittelevät että oli mukava nähdä ja suunnitellaan uusia tapaamisia jne... Ongelma on se, että puhuvat lasten yli (meillä ja heillä on muitakin lapsia), eivätkä koskaan sano sanaakaan kummilapselleen, joka on jo koululainen. En muista, olisivatko sanoneet paljon silloinkaan, kun hän oli pienempi.

Mua asia häiritsee. Minä ja mieheni yritämme aina vähän jutella heidän lapsilleen, vaikka teinien kanssa se onkin vähän sellaista hankalaa-yleensä saa yhden sanan vastauksia. Mutta he eivät edes yritä puhua kummilapselleen, ei mitään. Vaikka ovat monta kertaa todistaneet näitä meidän jutteluja heidän lapsilleeen. Mallin näkeminen ei auta. Luulen, että he eivät vain viitsi jutella.

Olisin halunnut lapselleni kivat kummit, jotka huomioivat häntä. Tätä en voinut tietää etukäteen, en osannut arvata, etteivät he lainkaan huomioi lastani. Jos mainitsen asiasta mitenkään, niin tiedän, että siitä suututaan ja loukkaannutaan ja siinä meni sitten sekin "kummisuhde".

Synttärilahjoin he kyllä lastani muistavat, mutta mun mielestä se on täysin sivuseikka. Lapsen kohtaaminen EDES JOTENKIN olisi paljon tärkeämpää. Eikö tuo ole aika huonoa käytöstä aikuisilta, että ainoa mihin kykenevät, on laittaa kortti ja paketti postiin.

Miten sellaisesta voi sanoa? Tottakai monikin ottaisi sen loukkauksena, että ai minä olen nyt niin huono kummi vai...?? Ja niin siinä kävisi tässäkin tapauksessa.

 

["Mie"]

Ja kukahan ne kummit on valinnut?
Tuskin he nyt yhtäkkiä ovat kummallisiksi muuttuneet.
Eikä se kummisuhde voi enää huonommaksi mennä joten rohkeesti alat vain vaatimaan lapsellesi huomiota ja yhdessä oloa ja kohtaamista

 

["Niin"]

[QUOTE="Mie";29757253]

Ja kukahan ne kummit on valinnut?
Tuskin he nyt yhtäkkiä ovat kummallisiksi muuttuneet.
Eikä se kummisuhde voi enää huonommaksi mennä joten rohkeesti alat vain vaatimaan lapsellesi huomiota ja yhdessä oloa ja kohtaamista [/QUOTE]

Ei me voitu tietää, että ystävämme eivät tule huomioimaan lasta. Sitä olettaa, että lapsiperheessä osataan olla lasten kanssa... Mutta ei voi tietää etukäteen, että kiinnostusta ei olekaan.

Muuttuuhan se pahemmaksi, jos ei sitten nähdä kummiperhettä ollenkaan, kun ovat loukkaantuneet. Vaikka ei tilanne ole nutkään kummoinen.

 

["hmmm"]

Siis missä tapaatte? Vuoroin vieraissa vai?
No joo, meillä on molemmat isovanhemmat tuollaisia, lasten ylipuhujia ja eivät huomioi paljon mitenkään. Kai heidät on jotenkin siihen kasvatettu
Ja pakko myöntää, että itsekin joskus puhun (vahingossa) omien lasten päälle.
Olen samaa mieltä kuin mie, että ei voi mennä huonommaksi ettekä menetä mitään vaikka suuttuisivat.

Itse en viitsi vaatia mitään isovanhemmilta, koska suuttuvat kaikesta kritiikistä, ainakin miehen vanhemmat. Oma isä ehkä sallii eniten kritiikin itseään kohtaan, mikä on jännä juttu, sillä hän on näistä ollut huonoin ja vähiten osallistuva vanhempi aikoinaan, itsekkäin tyyppi näistä. Kuitenkin nyt hänen kanssaan viihtyy paremmin koska ei vaadi äärimmäistä kunnioitusta vaan sallii vapaan keskustelun.

 

["Mie"]

No miksi teidän lapsi ei kiinnosta heitä? Oletteko keskustelleet siitä mitä kummius tarkoittaa ennen kummiksi ryhtymistä? Olisi ehkä ollut syytä.
Minä ainakin ilmoitin mitä kummeilta haluan ja olisivat voineet kieltäytyä. Hyvin on homma toiminut, loistokummit. Että ihan peiliin voi katsoa.... Tai sitten lapsennen on todella epäkinnostava??!

 

["piipii"]

Se on niin tuurissa millaiset kummit lapsi saa. Onko teillä muita läheisiä paikkaamaan, joku joka huomioi lasta sitten kummienkin edestä? Meillä oli jopa kummeja jotka innoissaan lupasivat kuut ja taivaat ja vaikka mitä kummilapsen kanssa tekevänsä. No eipä ole niitä kummeja näkynyt, eikä edes tule kysymyksiä mitä lapselle kuuluu.

 

["Niin"]

[QUOTE="Mie";29757280]No miksi teidän lapsi ei kiinnosta heitä? Oletteko keskustelleet siitä mitä kummius tarkoittaa ennen kummiksi ryhtymistä? Olisi ehkä ollut syytä.
Minä ainakin ilmoitin mitä kummeilta haluan ja olisivat voineet kieltäytyä. Hyvin on homma toiminut, loistokummit. Että ihan peiliin voi katsoa.... Tai sitten lapsennen on todella epäkinnostava??![/QUOTE]

Kirjoitatpa kauniisti.

Mun mielstä normaali aikuinen on kykenevä edes pari kertaa 10 vuodessa juttelemaan kelle tahansa lapselle, saati kummilapselle. Tämä on se, mitä heiltä olisin odottanut. Vaaditaanko tuohon todella ennakkokeskustelut kummiudesta???

Kumma että itse osaan huomoida heidän lapsiaan, ei ole vaikea kysyä harrastuksista yms. Viitseliäisyyttä ja vuorovaikutuskykyä se vain vaatii.

 

[Äiti seiskanelonen]

Osaisitteko käyttää jotain tosi hienovaraisia vihjailuja, että vaikka joku teidän tutuntuttu olisi ihmetellyt kummin roolia yleensä ja mitä siihen kuuluu ja sitä rataa.... saisitte ihan muuten vaan juteltua kummiudesta ja kummien rooleista? Ja yleensäkin, jos he kokee vaikeaksi lähestyä lasta, niin auttakaa. Avatkaa keskustelua lapsen ja kummien välille. Keksikää heille joku yhteinen aihe kun kaikki ovat yhdessä, joku mikä heitä voisi yhdistää.
Käykö kummilapsi koskaan hoidossa kummiensa luona? Ehdottakaa.

Aihe on kyllä arka ja vaikea, toivottavasti saisitte tilannetta jotenkin paremmaksi.

 

[hmmmm]

[QUOTE="Mie";29757280]No miksi teidän lapsi ei kiinnosta heitä? Oletteko keskustelleet siitä mitä kummius tarkoittaa ennen kummiksi ryhtymistä? Olisi ehkä ollut syytä.
Minä ainakin ilmoitin mitä kummeilta haluan ja olisivat voineet kieltäytyä. Hyvin on homma toiminut, loistokummit. Että ihan peiliin voi katsoa.... Tai sitten lapsennen on todella epäkinnostava??![/QUOTE]

Tuo nyt on ilkeästi sanottu, kukaan ihminen ei ole niin epäkiinnostava että ei voisi vaikka aamupalapöydässä kysyä, mistä hän pitäisi tai mikä on koulussa lempiaine tai odottaako kesää.

 

["hmmm"]

Toisaalta joillekin ei uskalla sanoa mitään, koska sanoo kuitenkin väärin tai loukkaavasti tai kysyy tyhmiä.
Mutta sinä et vaikuta sellaiselta vanhemmalta vaan nöyrältä ja mukavalta.
Onko lapsesi puhelias?

 

["Mie"]

Tuo nyt on ilkeästi sanottu, kukaan ihminen ei ole niin epäkiinnostava että ei voisi vaikka aamupalapöydässä kysyä, mistä hän pitäisi tai mikä on koulussa lempiaine tai odottaako kesää.

No niinpä! Siksi laitoinkin nuo kysymysmerkit ja huutomerkin. Eli vika-arvio on tehty kummivalinnassa. Sitä on vaikea muuttaa myöhemmin. Siksi minusta voi nostaa kissan pöydälle ja vaatia sitä mitä haluaa ja ottaa sitten riskin että puhevälit meni.

 

["Niin"]

Tuo nyt on ilkeästi sanottu, kukaan ihminen ei ole niin epäkiinnostava että ei voisi vaikka aamupalapöydässä kysyä, mistä hän pitäisi tai mikä on koulussa lempiaine tai odottaako kesää.

Aivan, ja tämä on juuri se mitä heiltä odottaisin. Lapseni tuntisi, että kummeja kiinnostaa jokin, mitä teen tai ajattelen. Mutta ei vuodesta toiseen sama juttu.

 

["Mie"]

[QUOTE="Niin";29757295]Kirjoitatpa kauniisti.

Mun mielstä normaali aikuinen on kykenevä edes pari kertaa 10 vuodessa juttelemaan kelle tahansa lapselle, saati kummilapselle. Tämä on se, mitä heiltä olisin odottanut. Vaaditaanko tuohon todella ennakkokeskustelut kummiudesta???

Kumma että itse osaan huomoida heidän lapsiaan, ei ole vaikea kysyä harrastuksista yms. Viitseliäisyyttä ja vuorovaikutuskykyä se vain vaatii.[/QUOTE]

Kiitos.

Jos kummius on itselle tärkeä asia niin tottakai siitä pitää keskustella etukäteen. Toisaalta jos asia ei ole tärkeä niin miksi sitten harmistua jos ei mennytkään niin kuin kuvitteli? Eihän kukaan osaa ajatuksia lukee?

 

["Niin"]

[QUOTE="Mie";29757326]Kiitos.

Jos kummius on itselle tärkeä asia niin tottakai siitä pitää keskustella etukäteen. Toisaalta jos asia ei ole tärkeä niin miksi sitten harmistua jos ei mennytkään niin kuin kuvitteli? Eihän kukaan osaa ajatuksia lukee?[/QUOTE]

En lähde riidanhaastamiseesi mukaan.

En todellakaan odota kummeilta suuria, kun toivon että sanoisivat joskus lapselleni jotain. Eipä haittaisi, vaikka sanoisivat toisellekin lapsellemme muuta kuin "moi".

Jotkut aikuiset vain tykkäävät paasata omia asioitaan, lapsista välittämättä. Monet aikuiset eivät osaa puhua teinien kanssa mitään, mutta aika noloa kun se jatkuu vuosikausia.

 

[M32]

kukaan ihminen ei ole niin epäkiinnostava että ei voisi vaikka aamupalapöydässä kysyä, mistä hän pitäisi tai mikä on koulussa lempiaine tai odottaako kesää.

Itse asiassa juuri tällaiset keskustelunaiheet ovat todella epäkiinnostavia. Ymmärrän, että omat lapset ovat kaikista aina tavattoman mielenkiintoisia, mutta lapsilla on hyvin harvoin mitään annettavaa aikuisten kahvipöytäkeskusteluille. Kaikista se lapsentasoinen lepertely ei ole mitenkään antoisaa, ja ainakin itse muistan lapsena pitäneeni aikuisten seuraa todella tylsänä.

 

[NXX]

Kyllä minä ainakin kyselen 12 v kummitytöltäni koulusta, lempiaineista, mitä ovat harrastaneet lomalla/muuten, ja kaikkea tuon tyylistä. Ei se nyt niin tylsää ole. Mitkäköhän ovat sitten niitä kiinnostavia aiheita? M32?

 

["hmmm"]

Itse asiassa juuri tällaiset keskustelunaiheet ovat todella epäkiinnostavia. Ymmärrän, että omat lapset ovat kaikista aina tavattoman mielenkiintoisia, mutta lapsilla on hyvin harvoin mitään annettavaa aikuisten kahvipöytäkeskusteluille. Kaikista se lapsentasoinen lepertely ei ole mitenkään antoisaa, ja ainakin itse muistan lapsena pitäneeni aikuisten seuraa todella tylsänä.

Olet täydellisen oikeassa, tajuan että nuo aiheet ovat niin epäkiinnostavia kuin mikään voi olla.
Mutta kuitenkin kohtelias ihminen huomioi jotenkin kaikki paikallaolijat.

en osaa sanoa, miten saattaisiin aitoa kiinnostusta.

 

["minja"]

Joskus auttaa, että keksitään yhteistä tekemistä. Et kerro, miten lapsesi käyttäytyy heitä kohtaan, mutta jos hän sattuisi olemaan ujo, voi olla kummeille työtä ja tuskaa puristaa hänestä yksikin sana ulos. Senpä vuoksi mieti seuraavalle kerralle jotakin, mitä voitte kaikki touhuta yhdessä. Se voi olla jokin peli sisällä tai ulkona? Pääasia, että saatte lapset mukaan. Silloin kontatkit syntyvät siinä sivussa ja kaikille jää kiva muisto.

Ja aina pitää muista se, että mitä sinun lapsesi antaa kummeille? Oletteko kiittäneet lahjoista, laittaneet kuvia yms? Onko kummilapsesi ikinä soittanut, tekstaillut, väkertänyt joulukorttia heille? Kummien homma on toki vastata kummilastensa henkisestä ohjauksesta, mutta vanhemmilta ei ole liikaa vaadittu kasvattaa myöskin omaa lastaan huomaavaisuuteen sekä kertoa kummeista ystävälliseen sävyyn. LApsi matkii sinun käytöstäsi kummeja kohtaan.

 

[lhä]

Ei nämä kummihommat ole aina helppoja. Itse suostuin kahdesti kummiksi kun olin vielä itse lapseton. Kaikki juhlat olen käynyt nöyrästi läpi ja muutenkin kyläilyt, mutta en aluksi yksinkertaisesti osannut olla luontevasti ihan pienten kanssa. Kun samassa tilaisuudessa oli vielä aina heidän isovanhempiaan ja muita läheisempiä, jotka toimivat luontevasti lapsen kanssa, niin kaikki omat kontaktit lapsiin tuntui jotenkin kömpelöiltä. Sivujuonteena vielä semmoinen, että nämä kummilapset ovat mielestäni jonkin verran pilalle hemmoteltuja ja siksi en ole vienyt lelulahjoja käytännössä lainkaan, enkä ole siksi ihan lastenkaan ykkössuosikki.

Nyt kun jätkillä alkaa olla sen verran ikää, että osaavat itse perustoiminnot (syömiset, veskit), niin olen ottanut niitä vähitellen yksi kerrallaan mukaan johonkin kivaan tekemiseen. Eiköhän se luottamus tästä pikku hiljaa rakennu. Noin muuten odotan omalta kummiudeltani eniten aikaa, kun pojat ovat murrosiässä ja siitä ylikin. En tiedä, mutta arvailen, että tuolloin ei liian läheinen, mutta kuitenkin turvallisen tuttu vieras mies voi antaa tietyissä asioissa jopa helpommin elämän mallia mitä omat vanhemmat.

Nyt kun on oma pieni muksu, niin kummius antaa sitä kautta, että näkee läheltä vähän ennalta eri kehitysvaiheita niin hyvässä kuin pahassa.

 

[hmmmm]

No, missä vietätte lomanne ja mitä siellä tehdään. Sen luulisi kiinnostavan yhtä paljon lasten suusta tultaessa kuin aikuisen.
Ja jokainen voi nähdä sen verran vaivaa että kerran vuoteen puhuu jostain itselle epämieluisasta tai vähemmän kiintoisasta aiheesta.

 

["hmmm"]

Yhteinen tekeminen tuo aitoja kontakteja ja kiinnostusta. Tuo on totta.

 

["Mie"]

[QUOTE="Niin";29757356]En lähde riidanhaastamiseesi mukaan.

En todellakaan odota kummeilta suuria, kun toivon että sanoisivat joskus lapselleni jotain. Eipä haittaisi, vaikka sanoisivat toisellekin lapsellemme muuta kuin "moi".

Jotkut aikuiset vain tykkäävät paasata omia asioitaan, lapsista välittämättä. Monet aikuiset eivät osaa puhua teinien kanssa mitään, mutta aika noloa kun se jatkuu vuosikausia.[/QUOTE]

Ei minun kanssani kannata riitaa haastaa, olen todella huono riitelemään.

Mielipiteeni on siltikin se että minusta olette itse vanhempina tehneet virhearvion ja nyt teitä harmittaa. Vielä pahempaa on se että ette edelleenkään osaa ottaa asia puheeksi vaan jatkatte suutuksissa olemista. Ei mahda olla kovin mukavaa yhdessä oloa aikuistenkaan kannalta?
Puhukaa nyt hyvät ihmiset suunne puhtaaksi rakentavassa hengessä niin kaikkia helpottaa.

Toinen vaihtoehto on se että unohdatte koko kummiasian, sehän loppuu rippikouluun joka tapauksessa vanhan perinteen mukaan. Tuntuu vaan että tämä asia on lähellä sydäntä niin kannattaisi puhua siitä.

 

["Niin"]

[QUOTE="minja";29757378]Joskus auttaa, että keksitään yhteistä tekemistä. Et kerro, miten lapsesi käyttäytyy heitä kohtaan, mutta jos hän sattuisi olemaan ujo, voi olla kummeille työtä ja tuskaa puristaa hänestä yksikin sana ulos. Senpä vuoksi mieti seuraavalle kerralle jotakin, mitä voitte kaikki touhuta yhdessä. Se voi olla jokin peli sisällä tai ulkona? Pääasia, että saatte lapset mukaan. Silloin kontatkit syntyvät siinä sivussa ja kaikille jää kiva muisto.

Ja aina pitää muista se, että mitä sinun lapsesi antaa kummeille? Oletteko kiittäneet lahjoista, laittaneet kuvia yms? Onko kummilapsesi ikinä soittanut, tekstaillut, väkertänyt joulukorttia heille? Kummien homma on toki vastata kummilastensa henkisestä ohjauksesta, mutta vanhemmilta ei ole liikaa vaadittu kasvattaa myöskin omaa lastaan huomaavaisuuteen sekä kertoa kummeista ystävälliseen sävyyn. LApsi matkii sinun käytöstäsi kummeja kohtaan.[/QUOTE]

Meidän ja heidän lapset ovat jo teinejä, 11-16 v. ikäisiä. Meidän lapset ovat melko hiljaisia, mutta vastaavat jos kysytään eivätkä ropella kännyköitä ruokapöydässä. Samaa ei voi sanoa heidän lapsistaan. Silti minä ja mieheni ollaan ne, jotka yrittävät huomioida koko perheen, jos he vaikka tulevat meille. Kyselemme edes vähän koulusta tai muusta mitä on tapahtunut. Meidän teineiltä -ja myös siis siltä kummilapselta ei kysytä koskaan mitään. Näin se menee.

Olemme ystäväperheet, olemme touhunneet paljon yhdessä, kun näemme. Lahjoista on aina kiitetty, ei tämä sellaisesta ole kiinni. En vain ymmärrä, miksi heillä ei ole minkäänlaista "tarvetta" ottaa kontaktia kummilapseensa. Moi, se on ainoa kontaktina toimiva sana.

 

["Niin"]

No, missä vietätte lomanne ja mitä siellä tehdään. Sen luulisi kiinnostavan yhtä paljon lasten suusta tultaessa kuin aikuisen.
Ja jokainen voi nähdä sen verran vaivaa että kerran vuoteen puhuu jostain itselle epämieluisasta tai vähemmän kiintoisasta aiheesta.

Minä olen kova nostamaan kissaa pöydälle. Joidenkin ihmisten kanssa tuo ei vaan onnistu, koska jo asian esiin nostaminen on loukkaus. Valitettavasti tiedän tämän jo etukäteen. Nämä asiat ovat selvinneet minulle vasta kauan sen jälkeen, kun heidät kummeiksi valitsin. Ihmisissä on eri tasoja ja piirteitä, joita ei opi tuntemaan kuin vasta tiettyjen tapahtumien jälkeen.

Mieluummin nielen harmini, kuin ajan pois koko kaveriperheen meidän ja lapseni elämästä. Pitäköön lapseni kumminsa, vaikka olisivatkin sitten "puhumattomia" kummeja. Liian paljon olen kuullut tarinoita rikkoutuneista kummisuhteista. Todella kurjaa lapsen kannalta.

 

[Miekin]

Antaisin olla. Pääasia, että lähellä on muita välittäviä aikuisia. Oma kummini lähetti lahjan aina postitse myöhässä, enkä muista että oltaisiin tehty yhdessä mitään, eikä siitä mitään traumoja jäänyt. Se että osoitat pettymyksesi, voi aiheuttaa mielipahaa kaikille osapuolille.