Kummien valinnasta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huih..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Yritin valita ihmisiä joiden kanssa olen varmasti väleissä vielä vuosienkin jälkeen, valitsin myös sillä perusteella ketkä olivat itselleni läheisimpiä/tärkeimpiä.. esim. sisko, paras kaveri, kummipoikani äiti =)
 
Pikkukolmikolle on valittu kummit niistä ihmisistä joiden toivomme pysyvän mukanamme elämässä hamaan tulevaisuuteen.
Sukulaisia vain muutama, loput ystäviä (kummeja yhteensä 13).

Teinien (aikaisemmasta liitostani) kummit ovat meidän vanhempien sisaruksia ja yksi serkku puolisonsa kanssa.
 
Meillä on suurin peruste ollut että on sukua, emme ole pyytäneet ystäviä. Mulle tuli niin typerä peruste esikoisen kummiksi valintaan, kuin miehen siskon miehen käytös ensikerran kun olivat katsomassa vauvaa. Silloin vaihdoin mielipidettäni ja pyysimme sitten minun siskoa miehineen, se on välillä pienestä kiinni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
lisään vielä, että onko jollekin käynyt niin että on hetken/vuosien päästä katunut valintaansa?

No luulen että siskoni on katunut, kun pyysivät miehensä naimisissa olevaa siskoa miehineen. Äitini kertoi että miettivät meitä pyytää, mutta olimme seurustelleet silloin vasta pari vuotta. No niinpä siinä käytiin että kummit erosivat ja me ollaan edelleen yhdessä ha nyt naimisissa ja perheellisiä, toki ollaan heidän nuoremman lapsen kummeja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
lisään vielä, että onko jollekin käynyt niin että on hetken/vuosien päästä katunut valintaansa?
Juups. Likan yksi kummi osoittautui "pettymykseksi". Mutta toisaalta ihan hyvä, ettei lapsen elämässä sitten enää ollutkaan mukana, kun kummin elämä meni sellaiseksi kuin meni.

Junnun kohdalla mä valitsin yhden kummin ja exä kaksi. Toista exän valitsemaa tavataan kerran viidessä vuodessa, toinen ei jättänyt exälle edes yhteystietoja, että olisi voinut rippijuhliin kutsua.

Pariskuntia en ole ottanut kummiksi, koska jos parille tulee ero, niin voi olla vaivalloista - mikäli eronneet kummit ei kykene olemaan yhtä aikaa saman katon alla - järjestää lapsen juhlia.



 
Meillä kanssa tuo sama, että semmosia ihmisiä jotka tulee (suurimmalla todennäköisyydellä ) pysymään meidän, ja tietenkin muksun, elämässä mahdollisimman pitkälle.

Kummeina on/tulee olemaan mun sisko, kaks serkkua ja ukon paras kaveri joka tuskin koskaan mihinkään meidän elämästä häviää (kun on jo 29 vuotta ollut niin kyllä siinä on jo tullut koettua niin paljon että hulluja saa tapahtua ennekun nuo kaks erkaantuu..).
Eli kummeina on meille rakkaita ja läheisiä ihmisiä.

Niin ja ei pariskuntia, juuri sen takia että jos sattuvat eroamaan, niin voi olla kiusallista sitten. Eikä kenenkään puoliso ole pahastunut siitä että vain toista on pyydetty, ovat kyllä ymmärtäneet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
lisään vielä, että onko jollekin käynyt niin että on hetken/vuosien päästä katunut valintaansa?

On todellakin.

Mä sanosin, että pariskunnista, joilla on kränää jo entuudestaan ollu, ei kannata ottaa kun se itselleen, eron jälkeen ei oo kivaa ja ensiksi lähteä kattomaan, olisiko sukulaisissa sopivia kummeja. Meillä on pari kummia ihan kokonaan poistunut elämästä, koska välit on hajonneet, vaikka on ollut vuosien pituset ystävyyssuhteet.
 

Yhteistyössä